Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TIKKATAULU MUITAIHANIAMAISESTI: RAKKAUSSTRÖSSELI & KASARILOVE

Päätimme lähteä hellun kanssa etsimään mulle sopivaa moottoripyöräilyyn sopivaa asua, mutta tilanne siinä sitten vaihtoikin suuntaa ja nyt olen tässä kirjoittelemassa teille tarinaa tikkataulusta.

Asua ei löytynyt, mutta matkalla kassoille näin hyllyssä tikkataulun, tuon mökkien kruunaamattoman laatulajin, jota kaikki muutaman tikallisen heittävät kesässä, mutta siihen se yleensä jää. Olen aina tykännyt tosi paljon kyllä heittää tikkaa, varsinkin jos kisataan, mutta hyvä en siinä missään nimessä ole. Silti tikanheitto aina vähän kiehtoo ja houkuttelee. Tälläkin kertaa. Nimittäin noin kolme sekuntia tikkataulua katseltuani siinä ohi kävellessä mun pään päällä välähti kuin Pelle Pelottomalla. Näin sieluni silmin siinä edessäni, millaisen IHANAN muitaihaniamaisen tikkataulun voisinkaan tehdä. Siihen sielujen silmin näkemiseen kuuluu myös ylöspäin nouseva pohjaton katse, innostus ja korviin asti nouseva hymy. Läheiseni ja kanssani tämän hetken kokeneet varmasti tietävät miltä näyttää kun arpostiinan innostus kasvaa. Tässä kävi juuri niin.

Eipä siinä sitten sen kummempia kuin että tikkataulu ja tikkapussi kainaloon ja kassalle. Kotona ensimmäisenä maalikorille etsimään sopivia maaleja ja hommiin. Maalasin ensimmäisen puolen heti samantien Au Pairit Uudessa-Seelannissa -sarjaa katsellen ja siitä muodostui Rakkausströsseli (nimellä tai tikkataulun tunnelmalla ei tosin mitään tekemistä ko. ohjelman kanssa).

Toisen puoliskon säästelin viikonlopun mökkireissulle. Siellä oli niin tajuttoman kaunis ja tyyni ilta, että kuvattiin oikein kunnon video maalaushetkestä. Siitä tuli aivan ihana, omasta mielestäni jopa pysäyttävän söpö kokonaisuus kertomaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tikkataulusta. Video löytyy mun Instagramista IG-tv:n puolelta (TÄÄLLÄ!). Sitä oli ihana tehdä yhdessä hellun kanssa. Hän on tavallaan joutunut mun kumppanina toisinaan aika äkillisestikin (auto tien varteen pysähdyksiin ja no niin nyt kuvataan!) mun kuvaajaksi moneen tilanteeseen, ehkä jopa pyytämättä ja olen kyllä iloinen ja kiitollinen hänen avustaan tällaisissa(kin) projekteissa. Hän on saanut leikkimielisen lempinimenkin tähän hommaansa: instatoori, vähän niin kuin tirehtööri, mutta kuvaa instastooreja.

Tikkataulujen maalaamiseen mulla ei ole sen kummempia ohjeita. Tarvitset tikkataulun, mielellään korkkaamattoman niin tulee siistimpi, sekä erilaisia maaleja. Jos taulua säilytetään pihalla, olisi tietysti sateenkestävät maalit parhaita. Oma tauluni on sisäsäilössä (eli mukana minne ikinä menenkin – mää niin näen itseni kesälomareissulla tikkataulun kanssa!), kun sitä ei käytetä, niin maalasin ihan akryylimaaleilla ja muutaman surauksen spraymaalia humpsautin myös. Mitään muuta tarvikkeita ei oikeastaan tarvitakaan. Paitsi pensselit. Ja ehkä sen ison laiturin.

Me testipelattiin omat tikkapelimme ja jos joku haluaa tehdä täysin yksyhteen näiden kanssa niin siitä vaan tai saada inspistä sääntöihin, niin tässä tulee infopläjäys. Säännöt ovat mun mielestä helpot tai vähintäänkin helpohkot, vaikka en sisilmäykseltä näyttävätkin pitkiltä. Niissä on kivoja twistejä ja jokainen tikanheittäjä on samanarvoisessa asemassa, kun parhaat pisteet eivät tulekaan just siitä keskeltä tikkataulua pienestä punaisesta pisteestä. Vähän huonompikin heittäjä voi hyvinkin voittaa koko turnauksen!

Rakkausströsseli

Tähän peliin maalasin myös tikkoihin taulun kuvioiden väriset päät, jotta saadaan jännitystä peliin lisää. Pisteytys tässä pelissä tapahtuu näin:

  • Sydämen neonpunainen heijastuma, 10 pistettä.
  • Tikkataulun heijastuma (persikkainen kaksiosainen tuossa vasemmassa reunassa), 8 pistettä.
  • Pinkit strösselit: 1. strösseli 5 pistettä, toisesta osumasta 10 pistettä, kolmannesta 15 pistettä, neljännestä 20 pistettä ja viidennestä 25 pistettä. Eli ensimmäisen strösseliosuman jälkeen jokaisesta seuraavasta osumasta saa +5 pistettä. Aika kova jos saa kaikki viisi osumaan pelkkiin strösseleihin.
  • Sydämen sisältä saa 4 pistettä, siellä ministrösseleistä ja kuplasta vasemmassa reunassa heijastuman alla sydämessä 5 pistettä.
  • Osumat taustaväreihin: 1. osuma yhdessä värissä 1 piste, 2. osuma samassa värissä 2 pistettä, 3. osuma edelleen samassa värissä 3 pistettä jne. Jokaisen värin kohdalla pisteytys alkaa yhdestä pisteestä.

Pisteet kannattaa ehdottomasti laskea pelin edetessä, sillä aina kun värikoodattu tikka osuu samaan väriin kuin mikä tikassa on, saa tuplapisteet. Järjestyksellä on siis väliä!

Tikkaa heitetään kolme kierrosta eli jokainen heittäjä saa kolme heittokertaa. Tämän lisäksi jokaisella tikanheittäjällä on mahdollisuus halukierrokseen. Eli tikkaa heitetään vielä yksi kierros, jos heittäjä niin haluaa. Ei ole pakko haluta. Peliin saattaa siis tulla niin monta uutta pelikierrosta, kuin on heittääjääkin. Heleppoa ku heinänteko, joku vois sanoa.

Kasarilove

Tämä tuntui ensimmäisten pelikierrosten jälkeen hitusen yksinkertaisemmalta kuin Strösselirakkaus. On myös astetta helpompi pisteytys, kun tähän ostin vain pelkät pinkit tikat eikä tarvitse miettiä niitä tuplapisteytyksiä, kun tästä se hauska twisti puuttuu. Pisteytys tapahtuu tässä pelissä seuraavasti:

  • Pinkit, pienet makaronit: 1. osuma 10 pistettä, 2. osuma 20. pistettä jne. Eli jokaisesta uudesta makaroniosumasta saa kymmenen pistettä enemmän kuin edellisestä.
  • Mintunvihreät nakin ääriviivat, 8 pistettä.
  • Jättikokoiset prinssinakit, 6 pistettä.
  • Sähkönsininen luikura, 5 pistettä.
  • Osumat taustaväreihin: 1. osuma yhdessä värissä 1 piste, 2. osuma samassa värissä 2 pistettä, 3. osuma edelleen samassa värissä 3 pistettä jne. Jokaisen värin kohdalla pisteytys alkaa yhdestä pisteestä.

Peruspelissä on tosiaan kolme kierrosta ja tietysti myös halukierrokset päälle, eli jokaisella tikkakisaan osallistuvalla on mahdollisuus toivoa ekstakierrosta.

Olokaapa hyvät. Ja kaino pieni pyyntö vielä: jos teette omia ihania tikkatauluja ja jaatte kuvia instassa, niin tägätkää #muitaihaniatikkataulu, jos jotain yhtäläisyyttä on, olis niin kiva nähdä teidän versioita!

Oon niin innoissani tästä mun tikkataulusta, että ette uskokaan. Tai ehkä uskotte, kyllähän mää oon helposti innostuvaa ihmissorttia. Olen jo suunnitellut taloyhtiön pihalla järjestettävää tikkakisaa kaikille yli 10-vuotiaille asukkaille (olis liian hasardia, jos kaikki KYMMENET pihan lapset alkais heittelemään tikkoja) sekä ilmoittanut juhannusjuhlien järjestäjälle, että mulla on mökkiolympialaisiin sitten laji jo valmiina. Johon hän ystävällisesti ja varmaan oman puhelimensa ääressä naureskellen muistutti, että lajithan tosiaan edelleen valitaan yhdessä oman joukkueen kanssa, mutta että voidaan jakaa joukkueet, niin, että mun joukkueeseen tulee ne keillä on mahdollisesti vähiten laji-ideoita. Niin toivon, että silleen käy!

MUITA IHANIA X URBAN ESPOO

Kaupallinen yhteistyö: Urban Espoo ja Lasten Kulttuurikeskus Aurora

Sen myötä, kun tapasin helluni, on musta tullut tavallaan osa-aikainen espoolainen. Ei sillä tavalla mitenkään virallisesti, mutta vähäsen. Vietän aikaani Espoon Tapiolassa toisinaan useita päiviäkin putkeen ja olo on kuin kotona, niin ehkä se lasketaan. Tuntuu kyllä erittäin kaukaisilta ajoilta ne ajat, kun en ollut yhtään edes pääkaupunkiseutulainen ihminen ja yhtäkkiä olen tällaisessa tilanteessa, että niin moni paikka tuntuu kotoisalta. Siistiä! Olen lähes seitsemässä vuodessa kasvattanut tänne melkoiset oksat, hiirenkorvat, juuret, mitä näitä nyt on. Mulla on yksi Helsingissä syntynyt lapsi ja meillä on täällä oikein hyvä olla.

Olen myös onnekseni saanut tutustua moniin pääkaupunkiseudun kulttuuritapahtumiin ja -paikkoihin ja -palveluihin. Se on ollut ihanaa. Nyt mulla on alkamassa kiva yhteistyö Urban Espoon kanssa.

Mikä on Urban Espoo, saatat miettiä ja miten se sinuun liittyy, ellet ole espoolainen ja miten liittyy jos olet? Kerron vastaukset!

Urban Espoo on digitaalinen kulttuuritalo, joka tuo kulttuurielämykset sinne missä olet. Sen tarkoituksena on kehittää ja tarjota digitaalisia kulttuuripalveluja kaupunkilaisille. Tuottajana toimii Espoon kaupungin Kaupunkitapahtumat sekä Lasten kulttuurikeskus Aurora yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Vaikka sisältö on esillä digitaalisesti, Urban Espoo rohkaisee kokemaan ja tekemään asioita omassa ympäristössä ja kaupungissa myös ilman älypuhelimia ja myös aivan kaikille, minnepäin maailmaa tahansa. Ei tarvitse olla tapiolalaista hellua päästäkseen mukaan, heh! Mulla nyt vaan sattuu olemaan ja se on hauska sattuma.

Sisältö Urban Espoon sivuilla on esillä digitaalisesti (ja on myös kännykkäaplikaatio!), mikä on tietysti täydellinen tähän ajanjaksoomme elämässä, kun kotona ollaan, mutta se on myös pysyväksi jäävä palvelu, josta on iloa milloin tahansa. Silloinkin, kun maailma meille taas enemmän avautuu.

Sivustolta löytyy erilaisia kulttuurielämyksiä, osallistavaa tekemistä kotiympäristöön, lapsiperheaktiviteetteja ja työpajoja (niihin liityn myös minä!). Kino-puolella on dokumentteja taiteilijoista ja luovuudesta. On sisältöä, joka rohkaisee seikkailemaan kaupungissa ja katselemaan sitäuusin silmin ja eri vinkkeleistä. Kaupunkireitteihin tutustuminen, arkkitehtuuria ja katugalleriat tuovat lähiympäristöä lähemmäksi.

Tässä muutamia suosikkejani sisällöstä:

Valokuvauksen Minikoulu. Aivan ihania valokuvaustehtäviä, mietippä vaikka tätä tehtävää: “Ota omakuva tilaan sulautuen. Valitse lähiympäristöstäsi kiinnostava kohta, ja etsi itsellesi vaatteet, jotka sulautuisivat mahdollisimman tarkasti taustaasi/ympäristöösi. Laita kamera jalustalle, laita aikalaukaisin päälle ja juokse kuvaan. Huomio, kuinka asentosi vaikuttaa maisemaan uppoamiseen.”

Espoo Talks -podcast juttusarja kaupunkikulttuurista ja tulevaisuudesta. Se on tehty yhteistyössä Radio Helsingin kanssa.

Dokumenttisarja, jossa vieraillaan espoolaisten taiteilijoiden ja luovien alojen työntekijöiden työhuoneissa.

Kaupunkireittejä Espooseen. Juuri puhuin pari päivää sitten siitä, miten olen itse jo pikkutytöstä asti halunnut kokea paljon eri paikkoja pyöräillen ja kartan avulla. Tietää teiden nimiä ja paikkojen erikoisuuksia. Lähdin jo ala-asteella pyöräretkille viereisiin kaupunginosiin vain siksi, että sain oppia tuntemaan eri paikkoja. En malta odottaa, että lähdetään näiden mukaan pyöräretkille Espoossa!

Minikoulu: Baletti. Ai että! Entisenä balleriinana (todellakin, 3-5-luokilla!) tämä kolahtaa minuun ja kovasti.

Sisältöä tulee kokoajan lisää ja se mitä sinne pölähti nyt, on teille varmasti myös mieluisaa. Muita ihanian ja Urban Espoon yhteistyössä toteutettu työpaja, johon liittyvää on myös tämän postauksen kuvitus.

Jos ei ole tälle päivälle vielä askarteluhommia tiedossa niin hyvin voi aloittaa tästä hauskasta keväisestä ovikoristeesta. Siihen tarvitsee vain oksan, maalia, vähän narua, silkkipapereita, kartonkia ja liimaa ja saksia.

Katsotaan mitä sitten seuraavaan työpajaan keksitään! Kyselin viikonloppuna instastoorien puolella, että millaista puuhaa te toivoisitte minulta, että opastaisin ja vinkkailisin. Tuli valtava määrä vastauksia ja sieltä taidan napsia muutamia hyviä ideoita Urban Espoon kanssa yhdessä toteutettavaksikin.

Sivustolta löytyy myös oma kyselynsä, johon vastaamalla saadaan arvokasta tietoa siitä, mitä juuri sinä Urban Espoolta kaipailisit.

Mutta nyt toivottelen teille ihanaa vappua! Pysytellään kotona ja virtuaalisisällöissä! <3

HUHTIKUUN VIIMEINEN KESKIVIIKKO KORONAN AIKAAN

8.24 Herään. Ihmettelen miksei kumpikaan pojistani ole herännyt vielä. Ollaan melkein nukuttu pommiin. Tai siis eipä meillä minnekään olisi pitänyt lähteä.

8.32 Ruu herää ja kipittää viereeni. Sovittiin illalla, että luetaan heti aamulla uutta Ihminen -kirjaa.

8.37 Runokin herää ja kömpii viereen.

8.42 Vilkaisen puhelimesta sähköpostit. Wilmasta on tullut viesti tekemättömistä kotitehtävistä. Herätän tyttären, kerron viestistä, hän suuttuu. Aamu pilalla, miksi sanoin heti, mietin. Siksi, että muuten olisin unohtanut.

8.48 Runo ottaa peittonsa ja siirtyy sohvalle. Yksi lapsi kainalossani avaan läppärin postatakseni uusimman blogipostauksen ulos ja tekeväni samantien siitä noston facebookiin.

8.50 Suljen läppärin. Eihän siitä mitään tullut. Napsin Wilmasta tokaluokan koulutehtävät ja lähetän lapsen puhelimeen.

8.57 Ruupertti toivoo kainalotarkistusta, joka on leikki jota ollaan leikitty kaikkien lasten kanssa varsinkin vauva-aikoina. Siinä lapsi nostaa makoillessaan kädet ilmaan ja minä lähestyn ylhäältäpäin kainaloita “tarkistaakseni” ne eli kutittamalla. Yleensä, eli aina, lapsi nauraa jo ennenkuin kosken. Ihana leikki! Mietin, milloin on se hetki, etten enää leiki tätä lasteni kanssa, koska he ovat kasvaneet jo niin isoiksi. Nauretaan yhdessä. Halataan ja Ruu lähtee etsimään mieluisia päivävaatteita itselleen.

9.01 Otan kutosluokkalaisen Wilmasta kuvakaappauksen koulutehtävistä ja lähetän ne tytölle.

9.08 Laitan lapsille murot ja leivät pöytään. Saavat itse ottaa aamupalaa. Ihmetellään yhdessä miksi yhden muropaketin murot ovat puoli pussillista pelkkää murua. Siivilöin muroja, johon tyttäreni toteaa naureskellen, että vain meillä äiti siivilöi muroja. Mutta eihän kukaan halua sitä murojen pikkumurua syödä.

9.12 Pyydän vielä, että siivoavat jälkensä. Postaan kuvan Instagramiin. Oli niin makiat unet, että halusin jakaa aiheesta kuvan ja tekstin. Vähän nolottaa puhua hyväunisuudesta. Päässä soi lause, että ei ne sun hyvät unet oo keltään muulta pois. No niinpä.

9.15 Tulen keittiöön, pöytä on tyhjä, mutta täynnä muruja. Pyyhin pöydän. Siirtelen silityslautaa edestakaisin eri kaappien edessä, kun yritän saada kaapeista tavaraa. Silityslaudalle on eilen kertynyt tavaraa. Pitäisi ehtiä siivota. Miksi en tiskannut jo illalla? Hirveä sotku.

9.20 Yritän saada tokaluokkalaista kouluhommiin. Ei kuulema kiinnosta yhtään. Keskustellaan. Rauhallisesti. Kimpoillaan kumpikin. Kerron miten muakin harmittaa. Koulukirja lentää pitkin olohuoneen lattiaa.

9.50 Tuntuu, että en enää jaksa vängätä. Yritän avata koneen ja tehdä hommia. Saan kuulokkeet päähän ja noin puolen minuutin päästä kuuluu äiti-huuto. Keskeytän.

9.52 Palelee varpaita. Ilahdun, että olin jättänyt riisumani sukat eilen sängyn viereen. Keskustellaan kouluhommista. Huomaan olohuoneen matossa vaaleanpunaisen purkan. Rapsutan sitä pois. Ärsyttää, mutta mietin, että taisi muuten olla eka purkka matossa evö. Kukaan ei tunnusta, että olisi heidän purkkansa jäljiltä. Jännä.

10.20 Opettaja on jättänyt vastaajaan viestin. Kuuntelen sen. Hävettää, soitan takaisin opettajalle. Tokaluokkalaisella olisi ollut sekä eilen, että tänään aamulla Meet-tapaaminen eikä hän ole ollut paikalla. Olen käsittänyt Wilma-viestit väärin. Hävettää ihan hulluna. Juttelen opettajan kanssa kymmenisen minuuttia, meinaan purskahtaa itkuun, mutta saan pidäteltyä. Toivottelen tsemppejä opelle. Jään miettimään jälleen kerran kumpaa ratkaisua toivon enemmän, koulujen kiinni pysymistä vai avautumista.

10.35 Kirjoitan post-it-lapuille koulutehtäviä keittiön kaappien oviin. Opettaja ehdotti tätä, tartun siihen ilomielin. Lapsi ei innostu.

10.55 Keskustelu koulutehtävistä jatkuu. Olen luovuttanut jo omien töiden suhteen. Teen ne myöhemmin.

11.07 Ruu leikkii junaradalla. Hän haluaa vaihtaa pariston veturiin. Autan ruuvin kanssa. Juna kulkee taas.

11.40 Puen ulkovaatteet päälle, mietin että voi jee miltä näytän. Ärsyttää niin paljon, että meinaa pää hajota. Mietin, kuinkakohan paljon muita vituttaa? Vastaisikohan kukaan jos kysyis vaikka facebookissa.

11.43 Lähdetään tokaluokkalaisen kanssa etsimään koivua koulutehtävään.

11.58 Nappaan jostain puusta pienen oksan, kävelen yksin kotiin. Lapsi on kääntynyt kotiin jo aiemmin. En hermostunut. Kuuntelen tarkasti millainen ääni kengistä kuuluu kun kävelen. Pehmeä, kaunis askel. Juoksen liikennevaloihin, että ehdin nähdä lapsen vilaukselta, kun hän sujahtaa portista sisään.

12.05 Lämmitän lapsille annokset eilistä makaronilaatikkoa. Syön itsekin pienen annoksen ja juon ison lasillisen maitoa. Maistuu ihanalle.

12.20 Saan viestin, jossa kiitetään kortista. Se oli pääsiäiskortti, jonka lähetimme vasta viime viikolla.

12.27 Säädän teeveestä koululaiselle oikeaa ohjelmaa Areenasta ja juoksen äkkiä keittiöön. Viisivuotiaan Hangouts-palaveri tarharyhmän kanssa alkaa. Laitan ovia kiinni ja rauhoitumme keittiönpöydän ääreen. Lapsi esittelee innoissaan tekemäänsä Unelmien ilmapalloa. Saan postauksen ulos samalla, kun seuraan lasten “palaveria” sivusta. Ulkoa tulee kaunis valo, joka muuttuu räntäsateeksi.

13.10 Tapaaminen loppuu ja muistan, että hemmetti, tänäänhän piti hakea kouluruuat. Koululaiset ilmoittavat, että kaikki tehtävät on tehty ja post it -laput siirretty toiseen kaapinoveen. Ihanaa.

13.12 Ruu lähtee kanssani ulos, hän juoksee viemään ylläripostia naapurille. Huikataan heipat, kun menen pyörävarastoon ja hän toiseen rappuun. Kun pääsen varastosta pyörän kanssa ulos, hän on jo takaisin kotirapun ovella. Huudetaan heipat ja toivotan turvallista kotimatkaa, hän nauraa ja toivottaa samat takaisin.

13.14 Ajelen kohti koulua, jolta haen ruuat. Sataa jääkylmiä rakeita naamaan ja mietin, että näkyvyys on 1-10 asteikolla nyt kyllä ehkä sen 2. Joku mies katsoo kännykkäänsä niin, että kävelee vain pyöräkaistan läpi katsomatta eteensä ja meinaan törmätä häneen. Jään miettimään mitä olisi pitänyt sanoa, jos jotain olisin sanonut. Ehkä vain ystävällisesti, että saatat jäädä kyllä pyörän alle jos katsot vain puhelinta. Sen olisi ehkä ehtinyt hänelle huutaa kivaan sävyyn siinä tilanteen jälkeen.

13.18 Saatana on tämänkin yhellaista, mietin. Ajella nyt pyörällä tämmösessä säässä hakemaan kouluruokaa. Ärsyttää hulluna. Kiitollinen olo, että kouluruokaa saa hakea.

13.23 Meinaan ajaa ilmoittautumispisteen ohi. Maanantailta tuttu nainen ihmettelee jälleen nimiä ja toteaa, että sinne vaan hakemaan.

13.24 Ruokia jakamassa oleva ehkä opettaja ihmettelee, kun rupattelen ja kerron, että viisivuotiaalla oli just palaveritapaaminen. Hän toivottelee tsempit. Samat sanat hänelle.

13.30 Ajaessani keksin armeliaan moton itselleni tähän hetkeen: Jokainen muistettu tehtävä ja tapaaminen on hyvä, unohdetut ovat ok nekin.

13.39 Saan sähköpostia. Avaan linkin, jossa pääsen arvostelemaan erään koulun oppilaiden Mestaritekijä 2020 -kilpailun töitä. Ihanaa, kun tuli puhetta yhden seuraajani kanssa tästä ja päädyin mukaan.

13.40 Enää ei sada. Tulen kotiin. Nilkkoja palelee.

13.50 Runo tulee pyytämään anteeksi huonoa käytöstään. Toteaa, että eilinen oli parempi ja että ehkä huomenna on taas hyvä päivä. Sydämessä läikähtää. Mietin, miten raivoissani olin pari tuntia aiemmin.

14.28 Hellulta tulee viesti, että toukokuun risteily on siirretty nyt marraskuulle. Ensimmäisen vuosipäivän reissu oli Malediiveille, toisen Koh Lantalle, kolmas laivalla. Tykkään tästä!

14.30 Lapset ihmettelevät miksi otan kuvia. Kerron tekeväni My day -henkistä postausta. Kiva, yksi lapsista toteaa. Mietin, että mitäköhän he sanovat itse tämän päivän kulusta. Onkohan tämän lukeminen ääneen heille jotenkin avartavaa vai ahdistavaa? Ehkä, ehkä tästä voi olla apuakin tuleviin päiviin.

14.37 Huomaan olevani tasaantunut aamun ja päivän ärsyyntymisistä ja sähköposteihin vastaaminen luonnistuu. Työt soljuvat hetken kivasti. Ihana tunne. Taivas on harmaa. Kunnon vappusää just tähän vappuun. Naapuritalon katolla on lokki hautomassa muniaan. Siinä se katselee. Joka kevät sama munimispaikka. Lokit on samalla söpöjä ja samalla niin ärsyttäviä. Hups, ajatus karkaa. Päätän laittaa äidille päivä lokkikuvan myöhemmin. Muistan, että lupasin ääniviestitellä ystäväni vauvalle joka päivä ruotsiksi. En ole muistanut pitää lupaustani. Ehkei se haittaa.

14.45 Meikkaan, koska kolmelta olis itelläkin Zoom. Sanon lapsille, että mulla on palaveri ja avaan viime viikolla saadun sipsipussin ja otan kourallisen sipsejä meikkausseurakseni. Aah, että ovat hyviä! Pohjoissuomalaisia Fiini Lady Claire -sipsejä.

15.05 Turhauttaa. Yhteys on vähän huono, enkä osaa tehdä sille mitään. Kuuntelen tilaisuutta innoissani, koska se on raikasta sisältöä elämässäni.

15.17 Ruu tulee pyytämään jotain syötävää. Tarjoan banaanin. Kelpaa.

15.20 Luovutan, suljen yhteyden. Avaan itselleni Noccon. Katselen taas lokkia.

15.40 Istun läppäri edessäni keittiössä. Ajatus harhailee. En saa mistään kunnolla kiinni. Lapset katsovat eilen aloittamaansa Rottatouillea digiboksilta, joka otettiin kaapista esille sen takia. Nauran ajatukselle, että Ruupertti ei tosiaan ole koskaan joutunut kelaamaan mainoksia.

15.50 Ruupertin toive toteutuu ja hän pääsee tänään yökylään Mikin ja hänen tytärtensä luokse. Otan naulakosta hänelle kurahousut. Vihdoin ne pääsevät käyttöön, kun ulkona on räntäsateen jälkeen märkää. Ostin housut juuri ennen korona-aikaa ja ne ovat edelleen tuliterät. Ei oo paljon ulkoiltu ankeilla keleillä. Ei sillä, että enhän ole menossa ulos minä nytkään.

16.08 Mennään pihalle ja kurkitaan kummalle portille hellu tulee. Kauhea ikävä häntä. Palelen kesähaalarissani, sandaaleissa ja villatakissa. Pihalla on naapuri pienen lapsensa kanssa. Toinen naapuri kävelee ohi ja tervehtii iloisesti.

16.13 Ruupertti hyppää Mikin kyytiin. Yritän pussata Ruuta, mutta hän on että yööök. Kuskin paikalla olevaa rakastani sen sijaan pussaan isosti. kyyneleet nousevat silmiini, kun sanon hellulle heipat. Osittain siksi, että mulla on tuommoinen mies, joka hoivaa mun lapsiani pyyteettömästi omien lastensa ja työnsä ohessa, osittain siksi, että pakahduttaa koko tyyppi. Onnennainen olen. Kerron hänelle, että ottamansa kuva minusta alusvaatteissa on saanut paljon kehuja. Nauretaan, että hyvä etten laittanut kuvaajan nimeä, muuten tulis kuvauspyyntöjä.

16.16 Kävelen pihan poikki. Runo leikkii pihalla kaverinsa kanssa, joka asuu naapurissa. Kysyn paleleeko. Ei kuulema. Pyydän tulemaan hakemaan lisää vaatetta jos.

16.18 Pohdin minkä munkkireseptin mukaan leivon huomenna. Kyselin eilen parhaan reseptin perään stoorien puolella ja vastauksia on tullut paljon. Ehkä valitsen sen, missä sanottiin, että pullataikina pulliksi, kohotus, sitten reiät ja öljyyn.

16.23 Saan sähköpostia, jossa kysellään erään työhomman perään. Ai saakeli tätä päivää!

16.30 Runo tulee hakemaan kuivia housuja. Keveitä ulkohousuja ei löydy mistään. Onko niitä edes? Onhan meillä! Pitäisi olla vaikka kuinka monet. Löydän yhdet kaapin perältä. Hän lähtee takaisin ulos.

16.37 Rappukäytävästä kuuluu kolinaa. Kurkkaan ovisilmästä ja näen tutun naapurin. Avaan oven ja huudahdan vitsikkäästi, että täällä sitä kolistellaan. Annan hänelle pienen lähetyksen, joka on mun pieni yllätys hänen avovaimolleen ja rupatellaan hetki.

16.45 Runo tulee sisälle, kun kaveri on mennyt syömään. Laitan lapsille ruuan. Miisulle kouluruoaksi saatua kasvissosekeittoa, Runolle eilen tekemääni makaronilaatikkoa. Jääkaapissa on tosi monta valmista annosta ruokaa, aika ihanaa. Itselläni ei ole nälkä.

16.50 Saan hellulta viestin. Ovat leikkipuistossa piilosta. Kirjoitellaan kurahousuista. Hän kysyy onko oloni haikea, kun kohta ei enää tarvitse pukea kuriksia. On. Siksi ostinkin vähän hienommat ja kalliimmat ja upouudet, kun ovat varmasti viimeiset joita tarvii hankkia. Haikeaa on.

17.03 Jutellaan tyttären kanssa sohvalla naiseksi kasvamisesta. Hän käpertyy syliini, silitän hänen hiuksiaan.

17.25 Saan kuvaviestejä lintutornilta kurahousutyypiltä. Olisinpa itsekin ulkoilemassa!

17.27 Muistan, että aioin tilata lapsille ja itselleni vappupallot. Unohdin senkin! Vielä ehtii huomiselle 14.45 kotiinkuljetukseen. Pohdin hetken onko ihan turhaa. Totean, että nyt jos joskus foliopallot tuovat iloa. Tilaan kävelevän mäyräkoiran, glitterisen sateenkaaren, kakkaemojin ja hymyilevän hodarin.

17.40 Soittolistalta soi Mobyn Porcelain. Aah, rakastan tätä! Aurinko paistaa niin, että ihoa kuumottaa ja posket helahtavat punaisiksi, kun istun keittiön pöydän ääressä.

17.44 Tytär huikkaa, että voisi tänään vaikka tiskata. Pyysin aiemmin apua kotitöihin.

17.49 Ulkona sataa. Tulee niin pimeää, että jos olisi syksy, sytyttäisin kynttilän. Mietin, ehtisinkö imuroida. Pakko siivota ainakin tavaroita paikoilleen. Jäätävä sotku. En pysty keskittymään töihin muuten.

18.00 Runo tulee ulkoa. Hän kehuu kenkiään, että ne pysyvät hyvin jalassa. Pyytää myös apua housun lahkeen kanssa. Autan ja pussaan otsalle. Toivoo myös peliaikaa. Lupaan puoli kahdeksaan saakka. Päätä vähän särkee.

18.17 Aurinko paistaa taas. Lapset pyytävät voisinko kuoria heille neljä porkkanaa.

18.25 Instakuvaan on tullut jo 1266 tykkäystä ja paljon ihania kommentteja. Joku on kommentoinut, että hänelläkin ovat pikkuhousut välillä nurinpäin jalassa. Tsuumailen kuvaa ja totean, että kyllä ne ovat mulla oikeinpäin. Käyn katsomassa alusvaatelaatikollakin housuja, että millainen niiden sauma oikein olikaan. Tekis mieli sipsejä.

18.37 Päätän tiskata. Laitan Junipin soimaan. Puen essun päälle, koska päälläni on liian ihana vaate sotkettavaksi pisaroilla. Tytär vie muovit ja pahvit. Häntä ällöttää muoviroskat ja hän pelkää, että uudet vaatteensa sotkeentuvat. Totean hänelle, että nykyään pystyy kyllä ihan konepesemään vaatteita. Hän katsoo minua ja näen silmistään rakkauden mua kohtaan.

19.12 Raivokas tiskaus tehty. Sain samalla nopeasti laitettua kahteen pikkuruukkuun Lähiömutsi-Hannelta maanantaina saamani rönsyliljan pistokkaat. Kun saan kädet kuiviksi huomaan vielä kattilan. Argh. Päätän jatkaa koko keittiön siistiksi. Tavarat paikoilleen ja pikaimurointi. Vaihdan soittolistaksi Supersuperin, jonka olen tehnyt vuonna 2013.

19.25 Imuroin. Löydän lipaston alta ruukun, johon päätän laittaa juuri istuttamani pistokkaat. Multaan kädet uudelleen.

19.35 Keittiö on imuroitu ja tavarat lähes paikoillaan. Tiskaan vielä kattilan ja pikkuiset ruukut. Pöydällä vain yksi läjä. Vatsani kurnii. Kädet tuoksuvat tiskiaineelta, mutta olo on ihana, kun kettiö on siisti.

19.40 Lähden kauppaan ja hakemaan pakettia. Muistan rappukäytävässä, että mullahan on huulipunaa ja tarkistan onko se levinnyt pitkin poskia. Ei ole. Mietin kadulla, miltä tuntuukaan kun juuri siihen kohtaan paistaa kesäiltana aurinko ja varjot ovat pitkät. Tiedän, että ihanalta.

19.55. Teen itselleni kaksi herkkuvoileipää ja siirryn teeveen ääreen. Hallitus ilmoittaa kouluhommista.

20.14 Valtava uutinen vastaanotettu. Lapset menevät toukokuussa kouluun. Tämä erikoinen arki on loppumassa. Itku on kurkussa.

20.41 Olo on kevyt. Taivas on yhtäkkiä kirkas, aurinko laskee talojen taakse. Lokki on kääntynyt pesässään muhun päin. Paketissa, jonka hain, oli mulle ruosteenpunaiset olohousut. Laitoin ne jalkaan, oranssin teepaidan ja vaaleanpunaisen villatakin. Yhtäkkiä kaikki toivottomuus on kuin hälvennyt. Oikeasti, mun ei tarvitse olla parin viikon päässä vastussa koulunkäynnistä. MELKOISTA. I HA NA AA AAAAA.

20.55 Jumahdan sohvalle katsomaan Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa ja selaamaan Instagramia. Käsittelen kuvia ja teen muutamat stoorit valmiiksi. Tunnen itseni tehokkaaksi. Harmittaa pari juttua, mutta kuittaan ne sillä totuudella, että onneksi tää on vaan elämää.

21.25 Syödään lasten kanssa kolmistaan iltapalaa. Pohditaan sisarussuhteita ja napsitaan juustosiivuja ilman leipää. Kunnon kikatusnaurut. Välillä on ihana ja tärkeä olla vain isojen kanssa keskenään. He saavat eri tavalla huomiota minulta ja voidaan jutella eri asioista.

21.41. Lapsilla on hauskaa hampaita pestessään, hirveä kikatus ja kiljuminen. Mietin vaan, että kuuluukohan se joka puolelle taloa. Hermostun vähän.

21.50 Luen lapsille tämän postauksen tähän saakka. Minua jännittää, mitä he ovat mieltä.

22.05 Lasten mielestä juttu kuulosti ihan meldän päivältämme. Saan postausluvan. Ihastellaan yhdessä kuuta, joka on juuri sen mallinen kuin se piirretään lasten piirustuksiin.

22.24 Jutellaan siitä, että joku kerta voisi raahata patjan olkkariin ja nukkua siellä. Tänään ei ole se päivä.

22.32 Ehdotan, että laitan vielä unimusiikin soimaan ja istun tässä hetken. Joo se olis kiva, tokaluokkalainen sanoo.

22.36 Sama tyyppi nukkuu jo. Katson hänen pieniä, mutta niin isoja varpaitaan hämärässä huoneessa. Tekisi mieli silittää niitä. Kyyneleet nousevat silmiin.

22.40 Nousen lastenhuoneen lattialta istumasta. Katson ikkunasta ulos. Ei näy ketään kadulla. Ihmettelen samaa mitä joka päivä, naapuritalon ikkunoista vain kahdessa on valot. Missä ihmeessä ne kaikki muut ihmiset ovat?

22.55 Vaihtelen kanavia ja höh, näen Sex Tape Suomesta vain viimeiset minuutit. Nyt pitäis vielä tarttua töihin.

23.32 En jaksaisi enää tehdä mitään. Onneksi televisiosta tulee Pariisin Kevään keikkataltiointi. Voi että kaipaankaan keikoille ja ystäviä. Kesä edessäpäin tuntuu omituiselle. Huolestuttaa huominen vappu. Kunpa ihmiset pysyisivät kotona.

23.51 Hommat sujuvat mainiosti. Ajatus on kirkas, vaikka vähän väsyttääkin. Laitan teeveetä sen verran isommalle mitä tähän aikaan yöstä voi, Pariisin Kevät soittaa Saari-biisin. Onneksi lapset nukkuvat sikeästi. Yksi periaatteitani äitiydessä aikoinaan oli se, että minähän en ala televisiota katsomaan äänettömästi tai hipsuttelemaan hiirenhiljaa lasten nukkuessa. Se piti. Kaikki muu varmaan sitten sortui, hehe.

00.31 Arvioin koululaisten Selfie-kehyksiä. Liikuttavaa miten upeita ne on! Tekis mieli antaa kaikille kymppi! Miten mukan kenenkään käsillä tekemiä töitä voi ARVOSTELLA, kysynpähän vaan!?

0.38 Mietin Mestaritekijää. Ohjelma tuli just täydelliseen aikaan aiheuttamaan inspiraatiota ihmisille, vaikka toisaalta väärään aikaan, kun se jäi vähän tämän tilanteen jalkoihin. Eilen joku nainen pysäytti mut Postissa ja kiitteli ohjelmasta ja mun mukanaolosta ja siitä, että hänkin on suunnitellut aloittavansa käsitöiden teon. Se oli hauska kohtaaminen. Kääk, taas ajatus harhailee.

00.47 Teevee jäi tuollaselle Ylen sivulle auki, jossa ehkä joku yöradio soi. Sieltä tulee Carolan Främling. Pakko tanssia! Yötanssit. Vapunaatonaatontanssit.

1.46 Silmät jo luppasee. Hommat ovat sillä mallilla, että aamulla on hyvä jatkaa. Painan läppärin kannen kiinni. Kuulen rappukäytävästä, kun alaovi käy. Hesarin jakajahan se siellä jo. Nälkä kurnii, mutta kömmin vaaleanliiloihin lakanoihin, asettelen tyynyt jalkojen väliin ja annan unen viedä.

AIKA IHANAA ASIAA ALUSVAATTEISTA

Kaupallinen yhteistyö: Pierre Robert

Tiedättekös sen hetken, kun on lähtenyt reissuun ja autossa, jo pitkästi matkaa tehtyään hoksaa, että nyt puuttuu jotain, jotain unohtui. Mulle on käynyt näin pari kertaa aika isosti. Kerran unohdin parin viikon matkalta kokonaan juuri sen kassin, jossa oli kaikki mun vaatteet, lapsille kyllä oli vaikka ja mitä. Edellisen kerran lähes sama homma kävi viime kesän roadtripillä. Tajusin, että puolimatkassa äidin luona tehty nyrkkipyykkihetki aiheutti se, että unohdin kaikki puhtaat pikkupyykit sille tielle!

Istuin autossa ja vähän voivottelin, että nyt ei ole sitten pikkuhousuja, on etsittävä joku kauppa jostain mistä löytyy uusia. En olisi aivan heti osannut arvata, kuinka nopeasti roadtripin tilanne ratkesikin. Nimittäin seuraavalla pysähdyksellä eväitä ostaessani hoksasin, että siinä marketin hyllyssä, ruokakauppaostoksilla ollessani, oli just sellaisia alushousuja kuin mitä halusin. Korkeavyötäröiset, mukavat ja laadukkailta näyttävät. Kurkkasin merkin samantien ja Pierre Robertithan ne olivat. Tuon matkan aikana niistä muodostui jo samantien yhdet niistä housuista, joita tunnustelen alusvaatekorista useiden muiden mustien seasta ja toivon usein saavani just ne. Mustat, korkeat, napakat, ohuet, vastuulliset ja ihanat päällä.

Tälleen nelikymppisenä, kolmen lapsen äitinä olen onnellisesti viime vuosina älynnyt niinkin yksinkertaisen asian kuin että millaiset alusvaatteet ovat mulle just niitä parhaita. Viime syksynä esittelin alushousutyyliäni instastoorien puolella ja se kirvoitti valtavat keskustelut. Kerroin, kuinka käytän vain korkeita alushousuja, koska mun vartalolleni ne ovat sopivat parhaiten, pitävät vartaloni kivasti kasassa, luovat ryhtiä ja varsinkin mekot näyttävät paremmalta, kun vatsan kohdalla ei näy alushousujen rajaa. Joskus saattaa käydä myös niin, että alushousuja unohtaa päivittää vuosien varrella ja huomaa käyttävänsä edelleen kahdenkymmenen vuoden jälkeen sitä samaa mallia, joka oli lukioikäisenä paras, vaikka vartalon muodot ovat muuttuneet. Nämä kaksi asiaa olivat tärkeitä ja tosi moni kiitteli jälkeenpäin, että hyvä, että otin puheeksi sillä aina ei noin yksinkertaisia juttuja päädy edes miettimään. Tyytyy vaan siihen mitä on.

Pierre Robertilla on naisille paljon eri alushousuvaihtoehtoja. Mun lempparistani sanotaan näin: Invisible Microfiber High Waist -alushousut valmistetaan ultraohuesta ja pehmeästä mikrokuidusta, joka joustaa kahteen eri suuntaan. Ainutlaatuinen liukumista estävä reuna takana takaa sen, että alushousut pysyvät hyvin paikallaan ja ovat mahdollisimman huomaamattomat vaatteiden alla. Täydelliset erityisesti korkeavyötäröisten hameiden ja housujen alla. Niinpä! Sama malli ja useampi muu alushousumalli löytyy myös GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistettuna versiona.

Ja tietysti isäksi on paljon muitakin malleja mm. luomupuuvillaiset bokserit, joissa on normaali vyötärö ja lyhyet lahkeet sekä mikrokuituiset hipsterihousut, jotka joustavat hyvin kahteen eri suuntaan ja reunat ovat saumattomat. Pierre Robertilta muuten luvataan, että vuonna 2021 siirtyvät kokonaan kierrätettyyn mikrokuituun, jota käytetään nyt jo sporttimallistossa.

Lisäksi löytyy kaarituettomia pehmeitä rintaliivejä, joissa pysyy rinnat paikoillaan ja olkaimetkin saa takaa ristiin.

Tänä keväänä kotona ollessa on ollut paljon päiviä, jolloin käytössä on keksimäni #noRINULIS -hashtag, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että rintaliivejä ei pidetä. On silti myös päiviä, että on ihanaa pukeutua kunnolla. Hengailla vaikka ihan koko päivä alusvaatteisillaan ja huitaista päälle vaan joku kietaisuasia, jos tulee vilu tai ei olekaan tekemässä töitä tai neulomassa ja katselemassa elokuvia sängyssä peiton alla. Silloin, jos joskus on parasta just se, että alusvaatteet ovat mukavia ja ihania päällä!

Nyt tietysti kaupassa käydään harvakseltaan eikä kaikkia hyllyvälejä selaillen, mutta oikeastaan just siksi onkin mukavaa, että samalla kauppareissulla voi ostaa myös päivitystä alusvaatteille tällaisen modernin alusvaatebrändin tuotteilla. Mulla oli vuosia sitten sopimus silloisen työkaverin kanssa, että välillä aina muistutettiin toisiamme, että nyt ois taas semmonen viikko, että pitää vaihtaa kulahtaneet alkkarit tai rinulit kaapista uusiin. Se oli hauska, leikkimielinen haaste se. Hirveästi näemmä myös alusvaatemuistoja, mutta se kertookin siitä, että alusvaatteet eivät todellakaan ole mikään mitäänsanomaton asia elämässä. Parasta on kun on hyvää, ihanan tuntuista ja pitkäikäistä päällä.

Iloinen lisä vielä teille lukijoille on alekoodi BETTERCHOICES, jolla saa 20% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa kesäkuun 2020 loppuun saakka.

KORONANEULE KAIKILLA VÄREILLÄ MUISTOKSI TÄSTÄ AJASTA

Tiiättekö mistä mää tykkään? No mun seuraajista! Olin justiinsa miettinyt, että mitä hauskaa neulottavaa sitä keksisi, kun lankoja laatikoissa tuntui olevan. Pieniä nyssynyyriäisiä ja kirpsakoita minikeräläisiä ja ihan korkkaamattomia lankakeriä vaikka muille jakaa (mitä en kuitenkaan halua tehdä). Mietin villasukka-yhteisneulontaa pelkistä jämistä (plääh, vähän liian tylsää!), ryijyhommia ja mietin instalive-yhteisneulontaa (mutta torppasin ajatuksen, koska aika on tästä tilanteesta huolimatta rajallinen ja haluan olla myös lasten kanssa välillä ilman kouluhoputtelua tai minkään sortin ahdistusta) (ja knit-a-longin järjestämisen olis nyt kyllä kiva olla sellainen, josta myös lapset hyötyisivät eikä vaan niin, että mä käytän hirveästi aikaa ja iltoja muiden ilahduttamiseen) (oon ollut vähän yllättynyt omasta tiukasta linjastani tätä asiaa kohtaan, mutta myös ylpeä, että olen osannut sanoa omille hyville ideoilleni ei, hahaha!). Mihinkään järkevään lopputulokseen en päässyt ja se vähän harmitti, koska neulotutti kuitenkin.

Sitten! Kuin salama kirkaalta taivaalta, instagramin pieni punainen pallura näytti merkin, uusi viesti saapunut. Luin viestin ja se oli eräältä pitkään jo minua seuranneelta naiselta ja hän vinkkasi minulle neuletta, josta saattaisin pitää! Se oli juuri sitä mitä olin kaivannut ja halunnut! Eikä mun tarvinnut yhtään itsellä suunnitella mitään, tehdä vain. Neuloin jo tuossa aiemmin tämän vuoden puolella valmiin neulepaketin innoittamana Wool and the Gangin Cable Bomberin (olen esiintynyt se päällä Instan puolella jo, mutta en postannut täällä sen kummemmin!), joka on ihana! Nyt sitten heti perään toinen valmis ohje.

Tämän neuleen ohje on tanskalainen neuledesignerin Lærke Baggerin. Ohje löytyy Instagramista hänen kohokohdistaan. Oli just niin sopivan suurpiirteinen kuin mistä mää tykkään ja siksi täydellisen ihana neuloa.

Tämä neule valmistuu helposti ainakin niillä ihmisillä, joilla lankaa on kertynyt kaappeihin. Ei tarvitse lähteä kotona mihinkään ostoksille, kun kaikki tarvittava saattaa hyvinkin löytyä omista varastoista.

Itse käytin lankoja melkoisen määrän. Neule on aika painava (942 grammaa) ja en mitenkään pysty laskemaan mitä kaikkia lankoja siinä on käytetty. Villi veikkaukseni kuitenkin olisi, että 40-50 eri lankanyssäkkää päätyi kokonaan tai osittain paidan uumeniin. Ihan kaikensorttisia, oli villaa, pellavaa, puuvillaa, silkkiä, akryyliä ja kaikenlaisia sekoituksia!

Olen huomannut, että tässä tilanteessa mulla on tapoja, joilla pääsen karkuun omiin maailmoihini erityisen hyvin. Yksi niistä on se, että neulon. Neulon vain neulomasta päästyäni ja uppoudun johonkin muuhun maailman katsomalla sarjoja ja elokuvia. Tämä neule toimi siihen hyvin, kuten kyllä toimi myös ryijyisän nojatuolin tekeminen, mutta niitä tuoleja ei voi valtavaa määrää tehdä, kun taas neuleita vou neuloskella. Tarvitsen kuitenkin aina mieluisaa tekemistä, en mitä tahansa. Tämä neule oli erityisen mukava, koska siinä sai leikitellä joka kerroksella.

Neule neulottiin niin, että puikoilla kulki kokoajan noin kolme eri lankaa ja itse lisäsin noin joka toisella kerroksella pieniä pätkiä eri värisiä langanpätkiä muutaman silmukan ajaksi. Jätin joistakin langoista vähän pidemmät langanpäät, jotka päättelin, mutta osan vaan neuloin alusta loppuun ja sinne jäävät sekaan ne päätkin. Osan taas solmin kiinni aina seuraavaan lankaan pienellä solmulla.

Malliltaan neule on jättileveä laatikko muhkeilla puhvihihoilla ja isolla kaula-aukolla. Aah, niin rakastan!

Yksi parhaista hetkoistä neuloessa on kyllä myös tää. Langanpätkät läjässä ja valmis työ. Viimeisenä kuvana saatte vielä herkullisen otoksen, jossa näytän just siltä ku olisin noussut juuri sängystä eli aivan parhaalta. Oikein ihanaa viikonloppua teille armaat lukijani! <3

13-VUOTIAAN ENSIMMÄISET OMAT KOSMETIIKKATUOTTEET

* Tuotteet saatu Sugar Helsingiltä

Rakas esikoiseni täytti pari viikkoa sitten kolmetoista. Mikä ihana ikä! Virallinen teiniys. Meillä ei ole vielä nähty suurempiä meikkikokeiluja eikä juuri finnejäkään. Jo pari vuotta sitten mulla kävi mielessä tällainen yllätys, mutta se jäi silloin, koska ei ollut täysin ajankohtaista, mutta nyt oli aika yllätykselle. Tytär sai syntymäpäivänsä kunniaksi ensimmäisen oman kosmetiikkasatsinsa, pienen kokoelman tuotteita, joille (ehkä) on käyttöä. Sanoisin, että sellaisen hyvän perustuksen, joista on kiva aloittaa.

Murrosikä ja teiniys on välillä vähän jännittänyt ja täytyy myöntää, että olen ollut välillä hieman ulalla ja kauhistuksissani, mutta myös tavallaan innoissani siitä, miten osaan siihen liittyvät asiat käydä lasteni kanssa läpi. Parhaani aion yrittää ja tässä yksi pieni osa siitä.

Muistan itse nuoruudestani, että ei äidin kanssa kyllä juurikaan juteltu teini-iän asioista. Tai jostain joskus vähäsen, mutta ei mitään kunnon keskusteluja. Kuukautisista varmaan sen verran, että sain sanotuksi, kun ne alkoivat ja sitten kerran kuussa Libresse-paketti ilmaantui kylppärin kaappiin. Ensimmäiset rintaliivini taisivat olla äidin vanhat. Oikeasti! (tähän sellainen silmät apposen ammollaan, suu auki -emoji, joka nyökyttää) Muistan käyneeni ostamassa itse ensimmäiset oikeasti omat KappAhlista yksikseni (ne olivat tietysti vaaleanpunaiset!). Muistan, että se jotenkin ärsytti mua ihan hirveästi, mutta en kehdannut (todellakaan!) alkaa asiasta äidin kanssa puhumaan tai pyytämään, että voitaisiinko mennä yhdessä tissiliiviostoksille. Ehkä päätin jo silloin, että oman lapsen kanssa toimin toisin, kun ja jos joskus minulla on teini. Tosin nyt täältä 2020-luvulta katsoessa olen kyllä hyvin armollinen tuota aikaa ja sen ajan teinien vanhempia kohtaan. Samalla tavalla varmasti omat lapset miettivät joistain asioista meitä kohtaan kolmenkymmenen vuoden päästä.

Entäs se kosmetiikkapuoli 90-luvulla sitten? No, muistan, että mummulasta tuotiin väenvängällä mulle mun vaatimuksesta mummin vanha ihana avattavilla peileillä varustettu kampauspöytä. Haaveilin aluksi, että mulla olisi siinä meikkejä ja tukkajuttuja, mutta pian selvisi, ettei semmoiset asiat kiinnosta mua. Se oli varmaan vaan joidenkin Suosikin tai Sinä&Minän juttujen perusteella, että niiden kuuluisi olla kiinnostavia. No, oli mulla ainakin monta eri väristä Fii-deodoranttia. Ehkä sitten riparin jälkeen joku ripsiväri ja maksamakkaran värinen huultenrajauskynäkin. Tietysti oli kasvovesi ja puhdistusmaito marketin kosmetiikkahyllystä ja muistan olleeni aina ihan ulalla, että miten niitä oikein käytetään. Sen sijaan Clearasil-peitepuikolla sai oikein hyvin peitettyä finnit.

90-luku meni ja kului parikymmentä vuotta ja tuli tämä hetki. Maailma on muuttunut paljon ja oma ajatusmaailma, sekä meikkipussi ja kylppärin peilikaapin sisältö siinä samalla. Päätin jo vuosia sitten, että aion yrittää ainakin vaikuttaa omalta osaltani siihen, että tyttäreni (ja pojat samoin) käyttäisi luonnonkosmetiikkaa. Tämä päätös oli tosin yhtä vakaasti tehty kuin muutkin äitiyden periaatteet (kuten vaikkapa se, että tuon saman tyttären piti nukkua omassa sängyssä syntymästään saakka – eli hän nukkui koko vauvavuotensa mun kainalossa ja aina oli vapaa pääsy äidin viereen yöllä), että jos käy niin, että ei käytäkään, niin maailma ei siihen kaadu. Tietysti tässä on kyseessä myös tiedostava 2000-luvun sukupolvi, että mitäpä minä tässä omista ajatuksistani paasaan, luultavasti he aivan itse tietävät asioista huomattavasti meitä enemmän ja tytär opastaa minua. Toistaiseksi silti minä olen kasvattamassa lastani tässä asiassa ja siksipä lapseni sai tämän ihanan setin kosmetiikkaa 13-vuotispäivänsä kunniaksi.

Muru Muru puhdistusmaito. Vähän olen kyllä edelleen epävarma miten puhdistusmaitoa käytetään, mutta ehkä yritän silti opastaa tytärtäni.
Muru Muru kasvovesi. Kaippa näiden kahden yhdistelmän antaminen teinarille ilman käyttöohjetta olisi pakollinen trauman siirto sukupolvelta toiselle, mutta en ehkä silti tee sitä.

Pienoisena neuvona tyttärelleni olen sanonut kosmetiikan suhteen, jos nyt sellaisia voin edes sanoa sanoneeni, että esimerkiksi meikkaamaan ei ole pakko alkaa, jos se ei kiinnosta. Eikä mitään rasvoja tai puhdistusaineitakaan pidä käyttää, jos ei ole tarvetta. Mielestäni on aivan hyvä, jos kasvot pärjäävät kevyellä pesulla kauniina ja hyväkuntoisena, niin kaikki muu on turhaa kuormittamista. Varsinkin, kun kyseessä on vielä vasta 13-vuotias. Ja hän tekee päätöksensä tietysti itse. <3

Muru Muru kasvovoide.
Urtekramin deodorantti.
Babe Balm -voide.
Madaran peitevoide ja Guilty Shades -monitoimivoide, jota voi sipaista vaikka poskille tai luomille.
Lily Lolon ripsiväriä. Sekä tietysti Pariisi-pinssi ja kirjekuoressa synttäriylläri lahjakortin muodossa.
Viimeisenä tietysti huulikiilto!

Tytär tykkäsi tästä lahjasta tosi paljon. Se oli ihana kiitos ja kiitos myös Sugarille, että saatiin nämä tuotteet testattaviksi. Keksin tätä yllätystä koostaessani myös, että tämän tyyppisen paketin voisi koostaa myös niin, että se olisi isompi kokonaisuus, Kunnianosoitus tytön teiniydelle ja siinä lisänä voisi olla vaikkapa lahjakortti alusvaatekauppaan (saatteenaan pieni kirje, jossa kerrottaisiin äidin saa halutessaan pyytää mukaan) ja lisäksi voisi olla kuukautisiin liittyviä juttuja. Ainakin ysäri-teini-Tiina olis tykännyt sellaisestakin.

KANOJA SUKLAAMUNIMASSA JA MUITA PÄÄSIÄISPERINTEITÄ

Kaupallinen yhteistyö: Fazer Makeiset

Onko teillä muillakin niin, että tuntuu kuin ihan justhan oli joulu ja nyt jo pääsiäinen? Minä ainakin hämmästyin viime viikolla kalenteria katsellessani ja todetessa, että kyllä näin on, se on pääsiäinen tässä nyt ja heti samontein taas! Itseasiassa mulle kyllä käy joka vuosi samalla tavalla, että jos joku juhla yllättää, niin se on pääsiäinen. Ehkä se johtuu siitä, että ajankohta ei ole päivämääriin sidottu.

Pääsiäinen on silti yksi mun lempijuhlapyhistäni. Se rikkoo kivasti kevään rytmin, tosin tänä vuonna tuntuu kyllä vähn erilaiselta kuin normaalisti, mutta meillä on perheessä syntymäpäiväsankareita pääsiäisen ympärillä kaksi, joten juhlahumua siihen liittyy myös sen suhteen aina. Pääsiäisen juhlintaan ei liity meillä erityisemmin pääsiäisruokia, vaan enemmän makeaa herkuttelua ja koristelua ja askartelujuttuja. Myös kevään keltainen ja pastellisävyinen väritys tässä juhlapyhässä on tietysti mun mieleen.

Meillä on muutama perinne, jotka toteutetaan joka vuosi. Ensimmäinen on lähtöisin mun omasta lapsuudesta. Äiti pyysi etsimään kirjahyllystä ne kirjat, joista löytyy kanojen kuvia. Kirjat jätetään aukinaisina johonkin näkyvään paikkaan ja yön aikana pääsiäiskanat munivat suklaamunia ja muita herkkuja. Tää on jotenkin suloinen perinne. Muistan edelleen, mitkä olivat ne lapsuuden kotoa löytyvät kirjat (ainakin Koiramäki ja joku tuhansien iltasatujen kirja), joista kanojen kuvia löytyi ja aina harmitti, ettei kirjoja ollut enempää. Omat lapsenikin ovat vuosien saatossa oppineet muistamaan muutaman kirjan, joista kanat varmimmin löytyvät. Naureskeltiinkin yhdelle kirjalle, kun se oli niin sotkussa, että luultavasti munien löydyttyä on kirjaa luettu suklaisilla sormilla.

Omat lapset lähtevät pääsiäisen viettoon toisiin koteihinsa, joten kirjat jäävät pyhien yli odottelemaan tänne kotiin, joskos kanat munivat. Eivätköhän ne, tai siis tietysti.

Toinen pääsiäisperinteemme on tietysti munien maalaus tai niihin piirtely. Joinakin vuosina ollaan puhallu kananmunia tyhjiksi tai käytetty erilaisia paperimassoista tehtyjä munia, mutta kyllä parhaaksi ja kivoimmaksi vaihtoehdoksi on silti vuosien saatossa muodostunut Mignonit! Niissä kun koristeluun ei liity pelkästään se kuviointi ja sen hetken parhaat askarteluideat, vaan kaiken kruunaa täydellinen sisus! On myös jotenkin ihanaa se, että kaikki se koristelu ja kauneus on vain hetkellistä. Kaikkea ei tarvitse säilöä ikiajoiksi tulevaisuuteen talteen (meillä on kyllä pääsiäiskoristelaatikko ja just katsoin sitä, että onneksi tänä vuonna ei tullut yhtään rairuohokipposta sinne lisää), vaan ihanuus katoaa kuoren muodossa ja herkkukin parempiin suihin. Muisto jää kuitenkin. Yhdestä Mignonista riittää herkkuhetkiä monelle ihmiselle, kun sen jakaa osiin perheen kesken. Se on melko tuhti herkku, joten siltä kantilta jos miettii, niin meidänkin perheessä pelkästään Mignon-hetkiä olisi tällä laskukaavalla viisi.

Lapset saivat jokainen koristella omat munansa haluamallaan tavalla. Viisvuotias teki videopeleistä tutun Yoshin vaaleanpuna-valkoisen munan tusseilla värittäen. Pääsiäisviikon yhdeksänvuotias sankari teki vähän hömpsähtäneen munatyypin. Teini taas teki suloisen Ilpoksi nimetyn munan, jolla on monta eri tyyliä. Hattua vaihtamalla hänestä tulee milloin postinkantaja, tenniksen pelaaja, silinterihattu päässä oleva herrasmies ja milloin taas pehmeää kruunuaan kantava kuninkaallinen.

Itse taas innostuin oikein kunnolla piirtelystä ja koristelusta. Joitakin munia värittelin tusseilla kuvioiden, isoimpaan osaan minäkin silti piirsin kasvoja ja tein kartongista ja paperista erilaisia kruunuja, hattuja, asuja ja kukkasia.

Työnurkkaukseni pikkuhyllykköön tein kolme, niin ajankohtaista tämäkin, vessapaperirulla-pääsiäismuna-tyyppi-tyyppilöistä. Nämä tein aivan omassa rauhassani, lasten katseilta rauhassa ja ajattelin antaa niiden olla hyllyllä niin kauan kuin saavat olla, jännityksellä odottaen milloin lapset huomaavat ne. Kun huomaavat, niin saavat syödä nekin.

Rullatyyppejä oli hauska tehdä. Vessapaperirulla piti ensin leikata auki ja vähän kuumaliimalla pienentää, jotta muna pysyy rullan päässä paikoillaan eikä valahda läpi. Muuten rullan ja munan saa koristella haluamallaan tavalla. Jos kotoa ei löydy niin suurta lahjapaperikokoelmaa kuin multa (ne on mun suurensuuri pahe, tai siis ohut ja kevyt pahe eli hyve!) niin mainio vinkki on käyttää koristelupaperina vaikkapa kauniita mainoskuvia aikakauslehdistä.

Koska juhlapyhät vietetään hellun kanssa kaksistaan, voin huolettaa laittaa pöydälle kulhoja karkkeineen eikä tarvitse pelätä, että itse jää herkuitta. Viime sunnuntain virpomiskerrokselta (joka suoritettiin toki ilman yhtään lähikontaktia, meillä oli talossa alakerran asukkaiden ikkunavirpomista ja herkkukoreja oli jätetty rappujen oville, joissa lapset virpoivat herkkukoreille ja jättivät vitsat tilalle) meille saapuneet suloiset vitsat maljakossa ja Fazerin ihanat sitruuna-marenkijogurtti-suklaakohvehdit kipossa tuovat varmasti lempeän ja ihanan pääsiäistunnelman.

Mun askartelumoodi pääsi tosi kovaan vauhtiin munakoristelussa, niin tein siinä sivussa myös tällaisia hauskoja pikakortteja. Leikkelin erilaisia kuvioita kartongista ja liimasin ne kiinni satunnaisen muotoiseen korttipohjaan sekä lisäsin muutaman suklaakonvehdin. Pienellä kuumaliimatipalla suklaan kääreiden pääihin saa herkun pysymään hyvin kiinni kortissa ja ne saa myös helposti irti syötäviksi. Tällaisia kortteja ajattelin tiputtaa naapureille postiluukusta ilahduttamaan.

Toivon pääsiäiseen myös aurinkoisia, tuulettomia kelejä, että pääsisi ihanalle metsäretkelle. Palmusunnuntain retkelle otin mukaan yhden söpön lintu-Mignonin ja kuvasin hänet katselemassa kaihoisasti järvelle. Tällaisia tyyppejä tekisi mieli kuvata enemmänkin.

Siellä se pieni munalintunen on iloisesti toivottamassa teille ihanaa ja rauhallista pääsiäistä! Olis kiva kuulla, mitkä ovat teidän pääsiäisperinteitä ja parhaat tavat koristella pääsiäismunat? Saa kertoa! Kuullaan taas! <3

RYIJYISÄ NOJATUOLI

Pari vuotta sitten Ikeassa ihastelin mustaa metallituolia. Muistan miettineeni jo tuolloin, että se olisi mahtavaa ryijyttää matonkuteella. Meillä on kuitenkin sen verran pieni koti, että hylkäsin ajatuksen, eihän meille mahdu uutta nojatuolia.

Pari, kolme ryijyjakkaraa tehtyäni haaveilin siltä yhä nojatuoliversiosta. Onneksi satuin bongaamaan matonkutomisreissullani tuon jo valikoimista poistuneen nojatuolin ja pääsin kuin pääsinkin hommiin, sillä ostin tuolin itselleni. Ja unohtamaan sen tosiseikan, että tilaahan meillä ei edelleenkään ole sen enempää kuin aiemminkaan.

Mutta sehän nyt on toisarvoista. Tekeminen ensin, paikan järkkäily tuolille vasta sitten!

Ryijyjakkaroita tehneenä tiesin, että jos ritiläruudukko on iso, käy lopulta niin, että kuteenpätkät lähtevät kohti maan keskipistettä, eli valahtavat reijistä läpi ja loppujen lopuksi roikkuvat kaikki alaspäin ja ryijytys on muuttanut tuolin toiselle puolelle. Näin käy ryijytetyille tuoleille usein ajan saatossa vähän joka tapauksessa. Välillä siis kannattaa valmiille ryijytuolille tehdä huoltotoimenpiteitä ja työnnellä kudepätkiä nurjalta puolelta oikealle puolelle. On muuten terapeuttista hommaa esimerkiksi äänikirjaa kuunnellessa. Mutta palataanpas nyt kuitenkin vielä siihen miten minä tämän tuolin ryijyttelin.

Aloitin nojatuolin ryijytyksen sillä, että tein koko tuolin suorakaiteen mallisten aukkojen muodostaman ritilän päälle ekstraraidoituksen rautalangalla. Yllä olevassa kuvassa tuolin kullanväriset ruudukon viivat ovat rautalankaa. Tykkäsin tästä vaiheesta niin paljon, että vaivuin jo ryijyflowhun siinä vaiheessa vaikken ollut saanut käsiini vielä yhtään kudettakaan.

Leikkaan kuteenpätkät aina summanmutikassa, sillä tykkään, että ryijytys on rönsyilevä ja eläväinen. Niin tein myös nyt. Yleensä pätkien pituus vaihtelee 15 sentin ja kolmenkymmenen välillä.

Tällä kertaa tein värityksen täysin sen hetkisen mielialani mukaan niin, että valitsin värin ja ryijytin tietyn kokoisen osan ja se oli siinä. Siirryin siitä seuraavaan. Katsoin tuolia tehdessäni samalla paljon Love is blind -sarjaa ja nyt kun katselen valmista nojatuolia, muistuu eri värisistä kohdista mieleen eri vaiheita sarjasta.

Käytin kotoa löytyneitä jämäkuteita ja pari väriä ostin tätä työtä varten. Kuten usein mun kässähommissa, tässäkin jouduttiin menemään vähän sen mukaan mitä värejä oli tarjolla. Mutta hienot värit tuli!

Pari kertaa vilautin keskeneräistä tuolia Instagramin stooreissa ja tiedän, että siellä on monta tori.fi -hakua tehty etsien tuoleja ja jakkaroita ja tilaten kuteita. Meillä oli Pesojoonaksen kanssa yhteinen instalivekin aiheen tiimoilta, kun opastin Joonaksen alkuun oman tuolinsa kanssa. Se oli hauska live se ja en malta odottaa kuulla, mitä kaikkia sarjoja Joonas tehdessään katsoi ja miltä hänen tuolinsa valmiina näyttää. Jos pitäis joitakin tämän vallitsevan maaiman tilanteen aiheuttamia mukavia juttuja listata, niin sanoisin kyllä sen yhteisen ryijyhetken!

Mun tuolini tosiaan valmistui monen illan ja tunnin ahertamisen jälkeen pari iltaa sitten. Teki lopussa oikein mieli hidastella, sillä tiesin, etten saa kyllikseni taaskaan. Oikeassa olin. Tänään tiskatessa mietin jopa että metallisen aterintelineen, johon sujautan aina haarukat ja veitset tiskatessa kuivumaan, että senhän voisi ryijyttää. Haha, no enhän mää sellaista tietenkään tekis, mutta on tää tällainen puuha vaan niin mukavaa ja helppoa, kepeää puuhaa, tähän aikaan sopivaa.

Paikka tuolille loppujen lopuksi löytyi. Piti vaan siirtää lipasto nurkkaa kohti. En ole yhtään sitä ihmissorttia, joka tykkää huonekaluista ahdettuina nurkkaan, mutta nyt oli vähän joustettava. Lipaston ja nurkan välillä on kuitenkin parikymmentä senttiä tyhjää ja rakosessa syntymäpäivälahjaksi saamani lumilauta (aivan kuten teininä ja tuo muuten turvaa sekin ajatus, että lauta nojailee nurkkaan, kuin huolettomina nuoruusvuosina). Ja mikä tärkeintä, ryijytetty, kaunis, söpö, kreisi ja ihana nojatuoli on oven vieressä sellaisella paikalla, josta näkee suoraan ulos ja katsetta kääntämällä television. Tuoli on myös päätynyt välillä pelituoliksi teeveen ääreen ja koko perheen mielestä se on kiva uusi huonekalu meidän piskuiseen kotiimme. Kiva juttu niin!

Loppuun vielä kuva minusta tuolilla istumassa juuri nyt tätä tekstiä kirjoittamassa lapsen kuvaamana. Moikkumoi, nähdään taas!

OMPELE LAPSEN PIIRUSTUKSEN MUKAAN PEHMO // ME TEHTIIN GRILLITYYNY

Nyt, kun kotona ollaan, sitä päätyy pohdiskelemaan lasten kanssa puuhattavaksi toiminnaksi jos jonkinlaista askartelua. Mietin joitakin tekemisiä myös niin, että niitä on kiva jakaa teille seuraajille.

Viime viikolla keksin, että voitaisiin pitkästä aikaa tehdä pehmo lapsen piirustuksen pohjalta. Aiemmin ollaan tehty ainakin tämä supersuloinen kirahvikaija. Tällä kertaa laitoin Instaliven päälle, kun aloin hommiin eli oli monella tapaa erilainen tekotapa nyt kuin viimeksi, vaikka perusohje (eli se että lapsi piirtää, aikuinen ompelee) olikin sama. Musta on muuten ollut tosi ihanaa nyt, kun erilaisia livelähetyksiä on tullut sekä teeveestä, että instagramin puolella. Ne todellakin piristää näinä omituisina ja vähän myös pelottavinakin aikoina.

Eli kuviohan tässä hommassa menee niin, että ensin annetaan lapsen tai lasten piirtää. Ohjata ei sen kummemmin kannata, antaa heidän piirtää sitä mitä milloinkin on mielessä. Meillä oli just nyt erilaisia makkaroita, nakkeja, grilli ja Pipsa Possu. Mistään näistä ei oltu puhuttu aiemmin. Ihmeellisiä ovat lasten ajatustenjuoksut.

Valitsin meidän ensimmäiseksi työksi tokaluokkalaiseni piirtämän grillityynyn. Sehän on sananakin jo jännittävä. Mitä voikaan olla grillityyny?! (siirryn googlaamaan…. ahaa, on ollut sellaista leipää kuin Grillityynyt, maustettuja kauraviipaleita, jännä!) Meidän grillityyny tarkoittaa siis tyynyä, jossa on pallogrillin kuva makkaroineen päivineen. Enhän mä voinut mitenkään olla tarttumatta tähän!

Tyynyn kankaaksi valitsin vihreän sametin, jota mulle oli jäänyt just sopiva palanen Hakolan kanssa tekemästäni yhteistyöstä. Grillin ja makkaroiden kankaat löytyivät kangaslaatikosta. Grillin ulkokuori on myös jostain workshopista mulle jäänyt Uhanan kangaspala ja siinä sattui olemaan täydellisesti kuolaavat huulet, joten tietysti mää hyödynsin sen. Hiillos on pala Vimman ihanaa kangasta, josta meillä oli joskus aikoinaan olkkarissa tyynyt. Makkarat on pellavaa. Grillin jalat heijastinnauhaa ja makkarakepit nauhapurkin aarteita. Vähän ehkä överihienot materiaalit, mutta ne oli mitä löytyi ensimmäisinä sopivan värisinä ja tartuin niihin. Aivan yhtä hyvin olisin voinut käyttää yhtä vanhaa tyynyliinaa, jonka juuri pesin ja huomasin, että se on revennyt ja voisi siirtyä muihin tehtäviin ja mitä tahansa pikkuisia kangastilkkuja.

Piirustuksen voi suurentaa vapaalla kädellä sen kokoiseksi kuin haluaa tai sitä voi käyttää kaavana suoraan. Itse tein niin, että otin kuvan piirustuksesta pädillä ja suurensin kuvaa näytöllä ja laitoin näytön kirkkauden täysille ja piirsin läpi paperille.

Ohuisiin kankaisiin silitin ensin tukikankaan taakse ja kiinnitin palat kaksipuoleisella liimaharsolla alustaan. En ommellut kuvioita tiheällä siksakilla vaan ihan vaan suoralla ompeleella kiinni, sillä nyt saa olla kyseessä taiteellinen grillityyny eikä niinkään kovimmassa mahdollisessa käytössä oleva arkipehmuste.

Tyyny valmistui kivasti melkein kokonaan livelähetyksen aikana. Lupasin, että seuraavana päivänä jaan kuvan valmiista tyynystä. Mutta sitten kävi jotain.

Ne ompeluhetken aiheuttamat sotkut ympäri keittiöitä jäivät siihen, tai osa niistä ja mä lamaannuin. Tyyny tuntui mälsältä. Enkä löytänyt siihen sisätyynyäkään. Oli tylsä olo, että olin pettänyt lupauksen näyttää valmiin tyynyn seuraavana päivänä. Kunnes hoksasin, että yks tyyny on aika pieni asia tässä nykytilanteessa, jossa mielialat vaihtelevat monta kertaa päivässä, ainakin minulla, kiitollisuudesta ahdistukseen ja kaikki siltä väliltä.

Sisätyynyn tilanne korjaantui sillä, että otin yhden tyynyn sängystäni (mulla on aina neljä tyynyä) ja täytin grillityynyn sillä. Suljin käämtöaukon piilopistoin ja tsadaa, grillityyny oli valmis!

Voitte arvata, kuinka onnellinen, iloinen, tyytyväinen ja ylpeä on suunnittelija tästä yhteisestä projektistamme. Meillä ei välttämättä olisi ollut aikaa tai ei oltais hoksattu aloittaa tällaista projektia ilman tätä maailman erikoista tilaa, joten olkoon tämä yks merkintä sillä listalla, johon laitetaan tämän maailman tilanteen aiheuttamat hyvät pienet asiat.

Mitä lämpimin suositus kaikille kenen kaapista löytyy vähänkään kangasta ja ompelukone. Soveltaa saa, kaksipuoleinen liimaharso ei ole välttämätön (sitä ei varmaan ihan kaikilta löydy), sen voi korvata sillä tiheällä siksakilla vaikka. Nauhaa saattaa olla ompelutarvikkeiden sijasta joillakuilla esimerkiksi joululaatikossa lahjanauhojen muodossa. Eikä omaa lastakaan tarvitse olla, pyydä kummilastasi tai ystävän lasta piirtämään sulle pehmotoive.

Oikein ihania ompeluhetkiä kaikille sinne! Kyllä tästä selvitään. <3

SATTUMALTA VALMISTUMAAN PÄÄSSYT SÖPÖ KEITTIÖNMATTO

Muutama viikko takaperin päätin lähteä Verkkokauppaan Jätkäsaareen. Otan sen ratikan, joka vie satamaan eli pääsen ihan ovelle asti, ajattelin. Jotain kuitenkin tapahtui ja olinkin siinä ratikassa, joka hurruutteli läpi Ruoholahden ja toi sillan yli Jätkäsaaren puolelle. Sillä oli ilmeisesti tarkoitus…

No, eipä siinä mitään, aurinko paistoi kauniisti ja mietin, että ihan mukavaa kävellä Jätkäsaaren läpi ja vähän tutkailla mille siellä näyttää. Sattumalta kävellessäni katseeni kääntyi just sopivasti oikeaan suuntaan ja näin pienen liiketilan, josta muistin kuulleeni aiemminkin. Kyseessä oli Kutomo Craft Studio. Otin muutaman askeleen vielä ennenkuin päätin kääntyä ja mennä sisältä kysymään, että mikäs meininki siellä onkaan. Tiesin Instagramin kautta, että siellä ainakin matonkutomismahdollisuus ja sekös minua kiinnosti.

Pienellä visiitilläni selvisi, että paikka oli harmiksi lopettamaisillaan, mutta että minä vielä ehtisin viimeisellä viikolla kutomaan loimien loppupätkän mattoa! Oi mikä onni! Ei muuta kuin kalenteriin merkintä ja kuteita mietistekelemään ja etsimään.

(Tämän tilanteen jälkeen tapahtuikin yksi omituisimmista asioista ehkä ikinä matkalla sinne Verkkokauppaan. Mun eteeni, noin puolentoista metrin päähän, lensi siellä Jätkäsaaren talojen keskellä taivaalta puukko. Kyllä, ihan oikea puukko! Ilmeisesti joltain rakennustyömaalta, mutta voitte uskoa miten se aluksi hämmästytti ja myöhemmin tuli ihan itku, kun mietin asiaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Mietiskelyksi ja haaveiluksi kivan väristen kuteiden etsintä jäikin, sillä vasta päivää ennen kutomisvuoroa havahduin, että en tosiaan ole mitään vielä hankkinut. Kurvasin autolla lankakauppaan etsimään mieluisia värejä, joita ei tietenkään ollut, joten otin niitä mitä oli. Väreiksi muodostui suunnitelmiin nähden yllättävät vaaleankeltainen, hailakat vaaleanpunaisen sävyt ja lähes neonpunainen ärhäkkä pinkki.

Voi miten nautinkaan paukuttelusta ja maton edistymisen seurannasta. Kuuntelin samalla äänikirjaa (Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata), joka vähän ärsytti (mutta kyllä mä silti voin kirjaa suositella niille, joita aihe kiinnostaa, vaikka vähän paatokselliseksi meni loppua kohden – hupsista, tästähän tuli pikainen kirja-arvio mattopostaukseen!), joten välillä matto eteni vieläkin jouhevammin. Liian ihana ja haaveileva kirja saattaisi aiheuttaa päinvastaisen reaktion.

Kaikenkaikkiaan maton kutomiseen meni vajaa kymmenen tuntia. Olin onnellinen joka hetkestä. Sanoisin, että onnellisuus näkyy matosta, sillä siitähän tuli tosi nätti. Noin 140 senttiä ihanuutta. Mattoa kudottiin kokoajan kahta eri kudetta kutoen, joten sävypinnastakin tuli ihanan eläväinen. Laitoin aina molemmat kuteet kerralla sinne väliin ja sitten paukautin yhteen, sen voisi tehdä myös niin, että ensin ensimmäinen, paukautus ja sitten toinen kude ja pamaus. Silloin jälki olisi tarkemmin niin, että kaksi eri sävyä muodostaisi ns. siistimmän pinnan. Tuossa yllä olevassa kuvassa eläväisyyden näkee hyvin vaaleanpunaisen ja neonpunaisen kesken, että välillä toinen väri on saanut enemmän valtaa ja silläviisiin. Vaaleanpunaista kudetta mulla oli kolmea eri sävyä ja läheltä katsottuna nekin sävyt eroavat toisistaan sen verran, että eron huomaa. Loimissa on valkoista ja beigeä lankaa, se tekee myös kauniin kolmiulotteisen efektin.

Pahoitteluni, että en osaa kertoilla kutomistermejä sen kummemmin, että mikä oli sidoksen (?) nimi tarkalleen ottaen tai että paljonko mulla meni loimilankoja ja paljonko kudetta kilomäärällisesti. Mää vaan tein.

Nyt matto sijaitsee meillä keittiössä. Huoneesta tuli jotenkin ihanan kotoisa sen myötä. Se menee kivasti pöydän jalkojen alle, kun leveyttä on metrin verran ja tiskatessa saa seisoskella maton päällä. Heti, kun on taas mahdollista, aion varata paikan jostain kutomosta ja tehdä lisää mattoja. Minne, sitä en tiedä, sillä ihan loputtomiin meillä ei vapaata lattiatilaa ole, mutta se ei oo se tärkein, vaan parasta on itse tekeminen.

Kuteita jäi tästä projektista yli sen verran paljon, että niistä on tulossa nyt ryijynojatuoli, johon solmin matonkuteita ryijysolmuin, sillä kutomo möi tietysti lopettamisensa takia irtaimistoaan pois ja siellä oli juuri se tuoli, jonka olin aikoinaan jättänyt Ikeasta itselleni ostamatta. Joten, nyt kotioleiluni on saanut suloisia solmimishetkiä, kun tuoli valmistuu. Siitä lisää myöhemmin!

ps. Jos mattojutut kiinnostavat enemmänkin, niin määhän oon ennenkin kutonut maton, juttu siitä löytyy täältä. Sekin oli pitkään keittiössä. Itseasiassa tämän maton saapumiseen saakka.