LINTUSUKAT
Neuloa neulaisin sitten ruskea-valkoiset lintusukat. Sain Novitalta pr-lähetyksen, jossa oli mukana muutama kerä kevään uutuuslankoja ja uusin lehti. Selasin lehteä päiväkausia, viimeksi itseasiassa eilen ja koetin miettiä mitä tekisin juuri nyt, mitä mieleni tekisi.
Olen neulojana ehdottomasti sitä sorttia, että neulon vain kun huvittaa ja en pysty ollenkaan neulomaan vain, jos tai kun pitää neuloa. Tarvitsen aidosti sen tilan, että huvittaa! Tykkään siitä, että materiaalit löytyvät jo valmiiksi kotoa, mutta samaan aikaan en missään nimessä ole sellainen jämälankaneuloja, että mikä tahansa käy.
Rakastan värejä, suloisia väriyhdistelmiä ja neuloessa lankakerien mallailua vieretysten ja siinä samalla haaveillen, miltä lopputulos tulee juuri niillä väreillä näyttämään. Mitä seesteisempi väriyhdistelmä, sitä vähemmän se mua innostaa. Missään nimessä ei kuitenkaan kaikkia värejä yhtäaikaa sekaisinkaan. Siksipä yllätin vähän itsenikin, kun tartuin paketissa olleisiin luonnonvalkoiseen ja ruskeaan. Vieressä kuitenkin möllötti neulekori, josta pilkotti samanpaksuinen liila lanka ja tiesin, että tämä kolmikko se on! Minä neulon lintusukat.
En ole kovin montaa kertaa aiemmin neulonut sukkia, joihin olisi näin tarkka ohje, jota seurata rivi riviltä silmä kovana. Sitä juuri tarvitsin nyt, täysin jotain sellaista ettei mun tarvitse ajatella mitään, seurata vain ohjetta.
Novita, 1/2024, malli 1, Talgoxe-sukat.
Langat: Novita Viola, luonnonvalkoinen & ruskea, Sandnes Garnin Sunday liilana.
Ohjeen seuraaminen on mukavaa, kun peittää vaikkapa post-it-lapulla tai washiteipillä ruutupiirroksesta tehdyt rivit. Itse teen peittämisen neljän rivin välein. Kaulassa on oltava koko ajan neulomisvalot tai on istuttava lähellä lamppua. Kaikki muu sujuu helposti ja kivasti. Mua ei haittaa pitkätkään langanjuoksut neuleen nurjalla puolella, ne saa sinne kierrettyä piiloon kyllä. Nautin siitä, että langat kiertyvät toisiinsa, kun sittenhän niitä saa neuloa toisinpäin vaihdellen ja solmut aukeavat.
Sukista tuli kivan paksut, meneehän siellä jatkuvasti kaksi lankaa. Tein sekä kantapään, että kärjen vahvistettua neuletta, koska Sunday tuskin on suositeltu sukkalanka. Nämä sukat kuitenkin ovat tarkoitettu mökkisukiksi, niin todennäköisesti eivät kaikkein kovimmalla käytöllä tule olemaan. Ja jos nyt sattuu reikiä tulemaan, niin minähän parsin. Viimeksi kyllä villasukkalaatikkoon vilkaistessani mietin, että mitähän tekisi kaikille vanhimmille ja risaisimmille sukille. Että korjaanko vain nikkaroisinko sittenkin jonkun kivan jakkaran ja täyttäisin istuinosan vanhoilla villasukilla. Olis aika ihana ajatus sekin.
Sukkiin tuli silmukointia linnun vatsaan ja pyrstöön. Ai että vihaankin sitä hommaa. Tiedän miten silmukointi tehdään ja kuinka lankaa siellä soljuu ja mukailee silmukkaa ja väri vaihtuu. Mussa on silti sellainen malttamaton ja suurpiirteinen puoli, että a) en halua useinkaan käyttää juuri sitä lankaa mikä olisi järkevintä, b) inhoan, kun pitää katsoa kauhean tarkasti lähelle ja olla täsmällinen tämmösessä hommassa ja c) näitä sukkia ei kukaan tuu arvostelemaan, joten saan tehdä just niinku itse haluan. Elikkäpä siis käytin paksua lankaa ja ikäänkuin kirjoin masuun ja pyrstönpäähän pörrölankaa.
Neuloin näitä sukkia mökin sohvalla samalla kummityön touhuja seuraten, autossa välillä koti-mökki-koti, pöydän ääressä Hitsteriä pelaten, sängylläni katsellen tv:n randomisti tarjoamia ohjelmia ja sarjoja, teinin kanssa Mikin luona monta tuntia kerrankin sarjaa bingettäen (en oo ikinä käyttänyt tuota sanaa ennen!). Katsoin ainakin: Love is blind Sverige, Sinä päivänä, Fargo ja Poika nielaisee maailmankaikkeuden sekä tietysti UMK-finaali ja presidentien vaalien monet tentit ja tuloslähetykset.
Nyt, kun postaus on ulkona ja sukat kuvattuna, pääsevät ne käyttöön, sinne minne ne on tarkoitettu. <3
