Tietoa mainostajalle ›

HUOMIOITA ASIOISTA NAISRISTEILYLTÄ TUKHOLMAAN

  • Kun matkustaa pelkkien äitien kanssa sen jälkeen, kun edellisreissun teki samojen äitien ja seitsemän lapsen kanssa, on huomattavissa eroavaisuuksia matkojen välillä.
  • Oma reppuni tosin oli ihan yhtä täynnä kuin viimeksi, koska sain valita mukaan myös iltavaatetuksen.
  • Laulettiin karaokessa tandemilla ajosta ja siitä että ei oo eikä tuu.
  • Tälleen keski-ikää lähestyvinä äiti-ihmisinä ihmeteltiin nuorten tyttöjen megalyhyitä hameenhelmoja…
  • …ja ihasteltiin sitä, kuinka lauloivat ja tanssivat koko porukalla ihanasti Dancing queenia.
  • Tällä kolmikolla jutut soljuivat mahtavasti vitsailusta hyvinkin vakavahenkisiin asioihin ja takaisin.
  • Jos omasta mielestään tanssii sen verran leveästi, että vie ehkä puolet tanssilattiasta, niin jonkun ulkopuolisen mielestä se onkin niin, että tanssittiin kolmeneljäsosaa koko tanssilattiasta.
  • Silja Serenadella hyttikäytävät ovat vaaleanpunaisia.
  • Kavereille voi ehdottaa vaikka sellaista, että joka kuvassa vois käyttää sitten samaa ilmettä ja asentoa.
  • On mukavaa lähteä välillä päiväksi Tukholmaan niin, ettei suunnittele matkaa etukäteen yhtään, voi vaan haahuilla, vähän syödä ja vähän ostaa jotain.
  • Ulkomailla, ihan vaikkapa Ruotsissakin, on ihanaa ostaa nättejä ruoka-asioita pakkausmuotoilun takia. Niinku vaikka popkornia.
  • Löysin 36 söpön väristä kakkukynttilää ja ostin ne, vaikka täytän 37.
  • Se, että helmikuussa sää on kuin huhtikuussa, se on luksusta.
  • Tukholma on ihana kaupunki.
  • Meri on aina kaunis.
  • Laura ja Minni ovat upeita naisia ja meillä oli eheyttävä reissu, kuten Laura matkasta kirjoitti.



VIIMEINEN KAULAHUIVIPÄIVÄ – SE ON VALMIS!

Tänään on yhteisen, ihanan kaulahuivineulonnan viimeinen päivä. On ollut mukava seurata, kuinka huivit ovat valmistuneet ja yhteisneulonta on innotanut mukaan. Kiva oli myös huomata, että jossain päin Suomea oli tänään sadellut lunta eli huiveille lienee kunnon käyttöä pakkassäässäkin, sillä ihan pian ne huivit ovat valmiita.

Viimeinen kuvio on vanha tuttu vinoströsseli eli helppo neulaista. Kuvion jälkeen tehdään kavennukset. Puikot voi jakaa vaikka sukkapuikoille, jos tuntuu, että on helpompi laskea silmukat ja neuloa kavennukset niillä. Kuvion vaihtumiskohdasta aloitetaan näin: Neulo yksi silmukka oikein, nosta yks neulomatta, neulo yksi silmukka ja vedä neulomatta nostettu sen yli. Neulo 36 silmukkaa. Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen. Kaksi silmukkaa oikein, jonka jälkeen jälleen yksi silmukka ja vedä neulomatta nostettu sen yli. 36 silmukkaa neuloen, joiden jälkeen kaksi oikein yhteen. Tämän jälkeen jatka kavennuksia samaan tapaan niin, että huivin päätyihin muodostuu neljän silmukan levyiset palkit ja päädyistä muodostuu kolmiot. (neulesanasto ok+!) Kaventele niin kauan, että jäljellä on muutama silmukka, katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyvaihe on aina mielestäni mukava, koska silloin ollaan niin lähellä lopullista valmistumista. Toki on ollut vuosikausia minullakin niin, että inhosin lankojen päättelyä ja valmiit työt lojuivat laatikoissa odottamassa viimeistelyä, mutta sitten tajusin, että se on oikeastaan juuri se ihanin vaihe. Sekin, kun saa seurata langanpätkien kasvavaa pientä lankaläjää. Käännä siis huivi nurin alkupään aukon kautta. Päättele langoista suurin osa, mutta jätä vaikka tasaisesti viiteen kohtaan huivia langat päättelemättä ja sujauta langanpäät huivin läpi oikealle puolelle. Pääteltyäsi nurjan puolen langat, käännä huivi takaisin oikein päin. Itse, omassa huivissani halusin hieman jotain tukiompelia pitämään huivin varmasti littanana, ettei se vaan käytössä muutu putkimaiseksi. Eli nuo oikealle puolelle sujautetut langanpäät päätellään oikealta puolelta niin (suosittelen pitkää päättelyneulaa!), että neulaa huljautellaan huivin sisällä sillä tavalla, että lanka tarttuu huivin molemman puolen langanjuoksuihin. Ymmärtänette tavan?

Langat pääteltyäsi ompele vielä huivin aloituspää kiinni piilopistoin. Tee hapsut. Esimerkiksi kuvissa esiityvässä huivissa on laitettu jokaiseen hapsuun seitsemän noin 25 sentin pätkää lankaa. Tee tupsu huivin kolmiopäähän ja kiinnitä se. (Hapsujen ja tupsujen tekoon löytyy ohjeita googlettamalla, jos ne tuntuvat kinkkisiltä.) Viimeinen vaihe on mielestäni kaikista tärkein. Pingota huivi esimerkiksi mattoa vasten yön yli niin, että reunoista tulee pingotuksessa suorat. Aseta huivin alle vaikkapa ohut kostea harso ja asettele huivi pingotukseen nuppineuloin. Lopuksi huivin päälle myös kostea harso ja jotain painavaa painoksi. Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että huivi löytää tasaisen hyvän muodon. Tapoja tähän on monia. Sittenpä oikeastaan tilanne on se, että te olette saaneet huivinne valmiiksi ja kun yön yli on nukuttu ja huivi irroitettu pingotuksesta, sen voipi kääräistä kaulaan ja lähteä ulos pakkaseen!

Lisää huivikuvia löydät Instagramista hashtagilla #muitaihaniakaulahuivi. Kiitos, että innostuitte ja neuloitte! Katsotaanpas mitäs sitten seuraavaksi keksitään yhteisneulonnan tiimoilta! <3

Ihanat talviset kuvat on ottanut Riikka Kantinkoski.

TIINAN YÖKERHO INSTALIVESSÄ

Tällä viikolla sattui hassu, odottamaton juttu. Päätin yhtenä päivänä testata, että miten Instagramin live-toiminto toimii. No, ihan nappia painamallahan se vaan. Vaikka oon snäpännyt pitkään ja mitä kaikkea tässä onkaan sometettu, niin se olikin jotenkin jännää. Nähdä siinä suoraan, kuka on linjoilla ja mitä kukakin kommentoi. Iski jännitys. Naurattikin itseäni se reaktio. Kun ei mulla ollut mitään järkevää livenä lähetettävää asiaa, kunhan höpötin. Sitähän teen kyllä muutenkin. Tuli niin kivaa ja kannustavaa ja innostavaa palautetta, että kahtena iltana sitten kuin vahingossa pidin siellä livenä askartelukerhon, jonka nimeksi tuli Tiinan Yökerho, koska myöhäisilta on kerhon ajankohta ja Tiinan Yökerhohan on aivan loistava nimi. En todellakaan tiedä, tuleeko tämä kerho jatkumaan, mutta ainakin se oli tosi hauskaa. Sekä minulle, että selvästikin myös seuraajille. Toissaillan kerhossa kirjoittelin livenä, hehe, tuon klassikkotekstin, joka kertoo totuuden kaikesta toiminnasta jota ihminen kulloinkin tekee ja miltä se tuntuu. Tiinan yökerhostakin.

PIAN MAGNOLIA KUKKII

Tuleeko teille muille mieleen magnoliasta ensimmäisenä se pieni valkoinen hajuvesipullo, se muoto ja se tunne, mille pullon pinta tuntui? Se oli mummilla kampauspöydällä, niinkuin aika monta muutakin pientä ihanuutta, joista Yves Rocherilta paketeissa aina tuli. Vitsit ne oli ihan mahtavia lapsuuden ihanuuksia, joita ei välttämättä saanut edes itselleen. Niitä ihailtiin vain. Näin 36-vuotiaana lampsin kukkakauppaan ja ostin itselleni  magnolian oksan. Asetin puoliksi sahatun oksan nuppuineen suureen maljakkoon lämpimään veteen. Nyt muutamia päiviä myöhemmin nuput ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Niin jännää. Lähipäivinä on tiedossa paljon kauneutta ja huumaavaa tuoksua. Jään jännityksellä odottamaan.

KAULAHUIVIPÄIVÄ 12

Jos joku joskus kysyisi, mitkä ovat mun kaikkien aikojen lempivideoitani Youtubesta, olisi tämä niistä yksi. Vuosi toisensa jälkeen palaan toisinaan katsomaan tätä. Tämä on ihana! <3 Tuo päivän neulekuvio on ihan simppeli, siitä vaan neulasemaan, mutta katsokaa ensin tää! Moikka!

MINUN YSTÄVÄNPÄIVÄNI ON JOKA PÄIVÄ

Hain tänään heliumpallot lapsille, koska tiesin, että ne niistä ilahtuvat. Ihastelin sydänvalokuvia facebookissa. Sitä joka oli tehty havuista, sitä joka hiekkalapioista ja sitä, jossa oli ainakin kymmenen donitsia. Luin syvältä sydämen sopukoista asti kirjoitettuja päivityksiä, joissa kiitettiin ystäviä ja heiltä saadusta tuesta raskaina aikoina. Tykkäilin lällyistä Instakuvista, joissa pussattiin kumppania ja oltiin onnellisina. Ihastelin kadulla kävelevää hymysuista nuorta miestä, jonka perässä lenteli sydänfoliopallo. Ja sitä miestä bussipysäkillä, joka seisoskeli suurensuuren kukkakimpun kanssa odottaen jotakuta. Kyynelehdin rakkaustarinapäivitystä lukiessani. Poikani kanssa katseltiin bussiin ikkunasta, kuinka niin monen liikkeen ikkunassa näkyi sydämiä. Aurinko paistoi i-h-a-n-a-s-t-i, hanskoja ei tarvinnut, oli kuin huhtikuu. Haettiin karkkikaupasta herkut. Laitoin lapsille ruuaksi kalapuikkoja, lankkupottuja ja porkkanaraastetta, ystävä toi mulle valmissalaatin.

Olin sopinut jo päiviä aikaisemmin ystävän kanssa anopinkieli-treffit kahvilaan aamuksi. Paikalle saavuttuamme tajuttiin, että on ystävänpäivä ja sen, että mehän ollaan tunnettu toisemme tänä vuonna 30 vuotta! Kolmekymmentä! Oli ihanaa syödä pullat ja purkaa sydämenasioita. Otettiin yhteiskuva vielä aamuauringossa. Seuraavan korttelin kulmalle päästyäni puhelin pirahti, meidät oli nähty ikkunasta ja siirryimme seuraavaan kahvilaan rupattelemaan.

Viisivuotias hyppäsi päiväkotipäivän jälkeen syliini ja toivotti ihanaa ystävänpäivää. Kotona salaa katselin kauempaa, kuinka kaikki kolme lastani nojailivat toisiinsa ja kyselivät toisiltaan ovatko ystäviä keskenään. Siinä hetkessä oli paljon rakkautta ja toivottavasti sisarussuhteen lisäksi ikuinen ystäväkolmikko. Ystävä kaukaa soitti pitkän puhelun. Toisen kanssa toivoteltiin viestitse hyvät ystävänpäivät, kun hän oli juuri herännyt päiväunilta ja itse meinasin torkahtaa bussissa. 

Vuorotellen naureskelin ääneen ja kyynelehdin tunteellisena fb-päivitykseen, jossa kyselin ihmisiltä mikä heillä tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelevat minua. Lahjakkuus, iloisuus ja taiteellisuus. Lumilautailu. Nauru, ja salaiset viestit työpaikalla kauniilla käsialalla. Leviä hymy. Otsatukka ja nauravat silmät sen alla! Innostunut, mutta kuiskaava ääni Oulun murteella. Mustat levikset, picassomainen härkä-piirustus 3-4a luokan aulassa. Ystävä<3

Aika ihana ystävänpäivä, vaikka yhtään sydänilmapalloa, suklaarasiaa, timanttisormusta tai kukkakimppua en saanutkaan. Oon onnennainen, kun mulla on monta ihanaa ja rakasta ystävää. Ei ainoastaan tänään, vaan ihan jokaisena päivänä. En ehtinyt lähettää ainoatakaan korttia kenellekään, mutta tiedän, että he tietävät kaikki kuinka tärkeitä minulle ovat. Niihin tuntemuksiin ei tarvita kukkia tai suklaata. Hyvää ystävänpäivää, kyllä, tänäänkin, ja just sulle! <3

Niin ja tässä vielä tuulahdus ja tyylinäytteet 90-luvun alusta Olokselta hiihtolomareissulta, FRIENDS FOREVER <3