TÄHKÄTAKKI

Olipas kuulkaa vaikea löytää nämä kuvat kaikkien kuvien joukosta. Etsin erilaisilla hakusanoilla, koska luulis nyt, että olisin nimennyt tän vaikkapa villatakiksi, mutta ei meinannut löytyä. Kunnes hoksasin kurkata instasta, että mikä tämän takin mallin nimi onkaan. Ja tsadaa heti löytyi! Tässä ei ole opetusta, että nimeä oikein, koska nimenomaan niinhän olin tehnyt.

Kerrottakoon vielä näin alkuun, että kuvat ovat syksyltä 2021 ja olen tehnyt neuleen tuolloin kaupallisessa yhteistyössä Myssyfarmin kanssa. Tällä postauksella on ainoastaan tarkoitus nostaa tämä ihana neuletakki esiin ja tietysti nämä upeat kuvat myös tänne blogin puolelle. Myssyfarmin sivuille kurkatessani huomasin, että knitkittiä on siellä edelleen myynnissä, jos tämä inspiroi. Ihanaa!

Itseasiassa tämän neuleen alkumetreihin liittyy myös yksi melkoinen juttu! Nimittäin yhteistyöpostauksessa ollut kuva instassa, jossa pitelen tämän neuletakin lankakeriä päätyi yläasteen äidinkielen kirjaan. Miettikää miten mahtavaa! En ole koskaan nähnyt kokonaan sitä aihetta, johon kuva liittyi, joten jos jollain on joutilaaksi jäänyt kasiluokan Loisto-kirja, niin haluaisin sen talteen itselleni.

Neuletakista. Se on yhä, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin mainio vaate. Olen pitänyt sitä tasaisesti koko ajan. Kivoin se on käyttää kesäaikaan mekkojen päällä ja kivan housuasun kanssa. Aina pitäisi vaan muistaa, että tällaista isoa ja raskasta neulevaatetta ei kannata säilyttää henkarissa, missä olen sitä satunnaisesti säilönyt esillä, koska se on ihana. Silloin neule venyy ja hävittää oikean muotonsa ja se sitten harmittaa seuraavan kerran päälle vetästäessä. Neuleita olisi ihana pitää väljästi omassa vaatekaapissaan, jos olis paljon tilaa.

Kaikken helpoin tämä neuletakki ei ollut neuloa, ohjeessa oli muutamia kinkkisiä kohtia. Langasta tykkään ja lopputuloksesta erityisesti.

Tykkään hirmuisesti siitä, että lisäsin takkiin nuo pienet nyppylät, ne kruunaavat neuletakin mun makuun täydelliseksi. Tuo kuvassa näkyvä asu, maiharit, mustat paksut sukkahousut, musta kauluksellinen mekko ja upea neuletakki!

Rakastan näitä kuvia muutenkin. Niissä on yksi lempitalojani Helsingissä, pitkä Hauhontien talo, ihana auringonlaskun valo ja mä näytän niin onnelliselta. Mut on varmaankin kuvannut joku perheenjäsen, tunnistan ne kuvat. Tykkään olla kuvissa ja kun joku rakas ihminen on kameran takana, siinä on mahdollisuus kireähköön tunnelmaan, mutta parhaimmillaan silmät tuikkivat onnesta.