MUITAIHANIALAISNEULE 3.0 VALMIINA SEIKKAILUIHIN
Ajatus aivan omanlaiseen kaarrokkeelliseen villapaitaan tuli Norjan matkalla ollessa. Kaikki ne matkalla nähdyt upeat norjalaisneuleet ja lomaneulomisen aiheuttamat inspiraatipuuskat. Neulottuani loppukesästä hellulle ohjeen mukaisen valmiilla kuvioilla, oli aika tehdä mulle ihan oma, mun näköinen, muitaihanialaisneule 3.0. Aikaisemmat versiot blogini nimestä juurensa saaneista neuleista ovat olleen aivan ensimmäinen mun kässäkirjassa (Muita ihania - Lempeä ja hulvaton käsityökirja) ja toinen vuonna 2019 neule, jossa kuviointi oli alareunassa.
Musta on ihanaa neuloa, mutta olen useasti todennut, että olen kyllä myös melkoinen haaveilija. Neulon silmukan, sitten toisen ja välillä haaveilen. Se on niin ihanaa se. Ja hidastakin. Nautinnollista. Tässä neuleessa nautiskelin erityisen paljon.
Langoiksi valitsin pehmeän Puno Gepard -langan. Vaaleaa lilaa (tietämättä vielä silloin viime postauksessa kertomastani mustikkamaidon värisestä ihanuusneuleesta), persikkaa, merenvihreää ja valkoista. Kertoessani lankavalinnoistani ystävälle, hän tokaisi, että sehän on lähes yksivärinen noin vähillä väreillä, joista yksi on vieläpä valkoinen. Lopputuloksesta silti huomaa, että värikäs neulehan se silti on.
Luomisprosessi oli lempeä. Laskeskelin silmukoita, piirtelin kuvioita sitä mukaa kun niitä oli tulossa ja annoin mennä. Lankaa piti ostaa kahteen kertaan lisää, olen nimittäin aina ennemmin alakanttiin ostaja kuin reilun määrän hankkija, sillä en haluaisi laatikoihin kauheasti jämälankoja.
Korkea poolokaulus 2o 2n -joustimella ihan vähän jäi pohdituttamaan, sillä olen aika kuumakaulainen ihminen tai että mulla harvemmin on kaulalla kylmä, joten myös matala kaulus riittäisi. En kuitenkaan halunnut tehdä samanlaista resoria kuin mitä hihansuissa ja helmassa, vaan löysemmän ja höttöisen ja sellainen se tosiaan on. Päätin myös, että jos joskus tuntuu, että kauluksen kuuluisikin olla matala, niin sitten se puretaan ja tehdään uudelleen. Niinkin voi halutessaan tehdä.
Halusin neuleesta melko pitkän, ettei pyllyä varmasti palele. Näen itseni jo istuskelemassa se päällä Lapissa lumisen nuotiopaikan ääressä. Tai metsäretkellä perheen kanssa Linlossa ruisleipä+pillimehu-eväshetkellä niin, että kaikkia naurattaa ja tunnelma on ihana. Ja jossain pohjoisen tunturin laella hikisenä ja posket punassa, kun on noustu pitkän matkaa saavuttaaksemme komeat maisemat. Myös siinä yhdessä maagisen pastellisessa talvimaisemassa, josta aina haaveilen, jollaisen koin eräänä jouluna. Se oli kuulas, päivän valoisin hetki, kun ilmassa leijui kuin pieniä glittereitä, kaikkialla oli valkoista, puiden oksat kuurassa, paljon lunta ja taivas ja ilma pelkkää pastellia. Siinä sellaisessa hetkessä näen itseni tämä neule päällä.
Marraskuun auringonsäteiden siikatessa silmiin neule näytti ja tuntui päällä erityisen upealta. Lankavalintani oli tarkoituksella kevyt ja hattaramaisen pehmeä. Halusin neuleen, joka ei juuri paina päällä ja sitä voi helposti pitää paljasta ihoa vasten. Sellaisen sain.
Nyt kuitenkin haluaisin todella paljon kuulla, että mitä te tykkäätte tästä? Näkyykö tästä mun kädenjälki? Onko kuvioinnissa jotain tuttua? Minkä värisen sä tekisit? Missä sinä näkisit itsesi se neule päällä sitten? Kertokaa, olis ihanaa kuulla! <3
Neulomisiin tyyppi tyyppelöiset! <3 Ja mahtavaa ensimmäistä adventtia!
Kuvat otti jälleen suloinen bonustyttäreni. <3