Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SEURAAJIENI PARHAAT MENOVINKIT TAMPEREELLE!

Kyselin seuraajiltani vinkkejä, mitä tehdä Tampereella, jos ei meniskään niihin perinteisimpiin tekemisiin eli niihin jotka tulevat ensimmäisinä mieleen. Muuten vois käydä niin, että sitä söis ja jois vaan munkkikahveja ja ihailis Pyynikin maisemia. Ei sillä, etteikö ne ja Särkänniemi vaikkapa kiinnostais (koska sinne olisin valmis lähtemään vaikka samantien, vaikka ulkona on just nyt 16 astetta lämmintä ja tuulee ja sataa vettä, mutta mä rakastan hurjia laitteita, niinku vaikkapa X, Hype ja Tornado, mutta siellä seitsenhenkisen perheen päivä ei ole kovin edullinen, joten se vaatii enemöpi suunnittellua se!) (toki tietty vois lähteä yksinkin, lapsethan tykkää olla ihan mökilläkin) (niin kyllä määki) (mutta nyt on varmaan poistuttava täältä sulkeiden sisältä keskustelemasta yksin ja palattava OIKEAAN TEKSTIIN!), mutta uudet raikkaat vinkkilöiset on aina kivoja! Siitä on pian seitsemän vuotta, kun jätimme Tampereen kotikaupunkinamme taakse, joten siellä on paljon myös muuttunut. 

Tässä siis vinkit jakoon myös teille kaikille muille, olkaa hyvät.

  • Muistutuksena: Särkäniemeen pitää varata aika, koska ihmismäärää on rajattu! 

Jos tulee vielä lisävinkkejä, niin saa toki huikata kommenttiboksiin!

Kävimme kuvaamassa postauksen kuvia muutamassa paikassa. En ollut koskaan aiemmin käynyt Hiedanrannassa ja siellä oli tällaisena sadepäivänä kyllä hyyyyvin hyvin hiljaista, mutta ai että tahdon sinne joskus kun näkyy myös ihmisiä! <3 Kameran takana hääränneelle lapsikaksikolle piti vielä näyttää Pispalanharju ja molemmat lähes mykistyivät. Kuvitelkaapa (tai näkyyhän se kuvissa tietty!) tuulinen, lähes myrskyisä kesäsadepäivä ja se maisema!

COOLEIN RULLALUISTELUHUPPARI HAPSUILLA JA KÄNNYKKÄTASKULLA

Kesäyöterveisiä hahtuvakukkapellolta!

Oikeastaan melko äkillisesti alkanut rullaluisteluharrastus on aiheutti sen, että myös sporttivaatetilanteeni joutui tarkan syynin alle. Kai mä oon kertonut jo sen, miten se rullisharrastus taas alkoi? Että oltiin menossa ostamaan lapselle skuuttia, mutta lähdettiinkin kaksien rullaluistinten kans kotiin. Ja jo seuraavana iltana oli tori.fi-ostoilla ympräi pääkaupunkiseutua hakemassa luistimia vielä lapsillekin. No mutta, siinäpä se tiivistettynä, nyt itse asiaan.

No siis. Mullahan ei ihan älyttömiä määriä mitään urheiluvaatteita ole, vaikkakin kokoajan enenevissä määrin. Yksi kerrallaan hankin jotain ja välillä osuu täydellisesti tarpeeseen ja mieltymyksiin ja välillä ei niinkään. Rullaluisteluasusta halusin tietysti täydellisen ihanan, sillä tämä kesä saa luvan olla kaiken puitteissa aivan ihana.

Sain Uhanalta ihanat bikersortsit ja niiden kaveriksi kaipasin kivaa yläosaa. Mielessä oli paksumpi yläosa, jonka taskuun saisi avaimet ja puhelimen. Miten suloinen asu vähän viileään kesäiltaan luisteluretkelle! Mulla itseasiassa on kyllä yks ohuehko ulkoilutakki, mutta se kahisee ja siitä ominaisuudesta en pidä, ja lisäksi se on kyllä väljä, mutta kuitenkin sen verran kapea malli, että kaipasin jotain muuta. Halusin hupparin.

Muutaman luistelukerran jälkeen tiesin jo melko hyvin,, mitkä ovat ominaisuuksia, joita hupparilta eniten kaipasin. Pehmeys, jotta siinä on ihana olla. Hiljaisuus, eli ettei materiaali kahise. Väljyys, se sopii kivasti yhteen tiukkojen pyöräilysortsien kanssa. Sekä tietysti ihan vaan coolius ja ihanuus, jotain, mikä olis just mua.

Menin kangaskauppaan täysin ilman suunnitelmaa, sillä niin monet kerrat on tullut lähdettyä tarkan suunnitelman kanssa ja petyttyä, kun juuri niitä mielessä olleita sävyjä tai materiaaleja ei ole ollut tarjolla. Tällä kertaa täysin avoimin mielin liikenteeseen. Sitä ostan mitä on -henkisesti.

Mikä onnenpotku kävikään, sillä palalaarista löytyi täydellinen vaalea liila ja persikan sävyinen paksu collegekangas ja pakalta juuri oikea ruskea ja musta ohuempana versiona. Lisäksi nappasin korallisävyistä resoria ja onnekseni täysin randomisti, silmiini osunutta hieman collegea tummempaa, mutta vaaleahkon liilaa nahkahapsunauhaa. Aivan täysin vaan siks, että sitä oli siinä ja olin, että oooh tuohan voisi sopia hyvin otanpa sitä vaikka en nyt tiiä mihin sen tunkasen.

Kaavaa huppariin ei ollut ei sitten minkäänmoista valmiina. Katselin vähän mun kahta olemassa olevaa hupparia ja mietin, mikä niissä on kivaa ja mitä ominaisuuksia hyödyntäisin tässä. Nopeasti selkisin, että haluan raglanhihat, vuoritetun hupun, kengurutaskun ja jokaisen kaavakappaleen kankaalta eri värisenä.

Leikkasin palat melkolailla summanmutikassa, vain vähän otin mittoja valmiista huppareista. Lähestulkoon kertaheitolla tuli hyvät palat. Toisinaan kun voi ommella niinkin, että leikkaa vähän reilummat osat ja muotoilee niitä siinä matkan varrella. Ainoastaan pituuden kanssa emmin. Aluksi ompelin resorinkin jo kiinni pitkään helmaan, kunnes päätin, että lyhyempi on parempi ja leikkasin helmasta ihan kunnon slaissin irti ja ompelin uuden resorin, kun sitä oli jäänyt yli juuri sopivan kokoinen palanen.

Taskunkin kyllä ompelin kahteen kertaan. Että voiko tässä nyt kuitenkaan puhua, että kertaheitolla tuli hyvä… ei tullu ei, hehe! Ensin tein taskusta perinteisemmän mallin, jossa taskuun saa kädet kummaltakin puolelta, mutta se näytti tosi tylsältä eikä ollut käytännöllinen (raksi seinään: MINÄ PUHUN KÄYTÄNNÖLLISYYDESTÄ!). Olis kuitenkin tarkoitus, että taskuun saisi luisteluretkien ajaksi tavarat talteen, eikä niin, että ne voivat tippua sieltä pitkin matkaa minne sattuu.

Leikkasin uudeksi taskuksi reiluhkon puoliympyrän ja ompelin sen miehustaan kiinni, niin että koko kaari kiinni ja yläreunastakin puolet. Avonainen osa, se josta taskuun pääsee, on siis vain puolet yläreunasta oikealla puolella. Näin saan siis hupparin taskuun helposti sujautettua ja otettua puhelimen ja aukko on sen verran pieni, ettei sieltä tipahda mitään vaikka vähän kyykistelisikin kiristelemässä luistimia. Oon taskusta tosi innoissaan, se jos joku, on just tarpeeseen tehty.

Mietin pitkään, mikä olisi kivoin tapa saada hapsunauha paikoilleen ja esille. Koska materiaali on nahka, sitä ei voi pestä eli joku kiinnitys-irroitus-systeemi oli keksittävä. Päädyin loppujen lopuksi ratkaisuun, jossa leikkasin takakappaleen kaavan kahteen osaan ja leikkaussauman yhteyteen ompelin läpän, jonka alle ompelin tarranauhan. Toinen puoli tarranauhasta tuli tietenkin kiinni hapsunauhaan ja tsadaa, irroitettava hapsurivistö oli valmis.

Hapsut hupparin selässä ovat kyllä se coolein, näyttävin ja varmaan myös huomiota herättävin osa. Tykkään ihan hulluna niistä. Just sellainen pieni yksityiskohta, joka sopii tähän rullaluisteluhuppariin täydellisesti! Ja kuten kesäyössä otetut valokuvat sen kertovat, on tämä vaate myös aivan ihana kepeän kesähameen kaverina.

TULI MELKEIN IHANAMPI JA KEPEÄMPI KESÄMEKKO KUIN EDES UNELMOIN

Kaupallisessa yhteistyössä Kässäkerho Pompomin kanssa, kangas saatu.

Viime viikolla postiluukusta tippui uusi Suuri Käsityö -lehti. Sitä selaillessani silmiini pisti erityisesti yksi kaunis mekko. Aivan ihana ruskea, kepeä kesämekko. Se oli niin lähellä suunnitelmieni mekkoa, että se oli kuin toiveisiini olisi tartuttu ja tiputettu lehden muodossa eteeni. Olin jo saman päivän aikana leikkelemässä kaavoja ja muokkaamassa hihaa oman suunnittelmani huitulahihaksi. Ja se on nopeaa toimintaa se. Mulla oli nimittäin myös yhtäaikaa odottamassa pakettiautomaatissa lähetys Kässäkerho Pompomilta, ihanaa vaaleanruskeaa söpösti kuvioitua kangasta.

Oon varmasti monesti kertonut, että tykkään tehdä hyvistä kaavoista ja ohjeita noudattaen ompeluhommia. Täsmällisesti noudattaa valmiiksi mietittyä ompelujärjestystä. Silloin mulla on kokoajan myös silityslauta ja -rauta esillä ja silittelen saumoja auki ja oikeaan suuntaan joka välissä. Tätä kaavaa muokkasin sen verran, että leikkasin hihan kaavan palasiksi ja levensin niin paljon kuin mahdollista, jotta sain hulmuavat huitulahihat. Nappilistaa ommellessa meinasi hermo kyllä mennä, sillä olin leikannut nappilistat saksilla, enkä leikkurilla, joten saumanvarat eivät olleet siistit ja suorat. Mutta ihan hyvä nappilista siitä silti tuli.

Mekko oli ennen tämän viikon mökkiviikkoa nappeja ja napinläpiä vaille valmis. Pääsin siis pitkästä aikaa käymään Tampereella ihan parhaassa Nappipuodissa nappiostoksilla. Se oli mun vakkarikässätarvikekauppa, kun tyttäreni ja tämä blogi syntyi ja tietysti Tampereella asuessani muutenkin. Tiedättekös ne tarinat, joita pienet lapset haluavat kuulla iltasaduiksi uudestaan ja uudestaan. Se on usein joku ihan tavallinen, hauska tai jännä tarina ajoilta, jota lapsi ei itse muista. Meillä yksi sellainen liittyy juurikin tuohon Nappipuotiin. Siihen tosielämän kertomus siitä, kun sukka tippui maahan, kun olin matkalla ostamaan nappeja kolmikuisen tyttäreni mekkoon. Kun tyttöni oli pieni, hän pyysi aina uudelleen ja uudelleen, että kerron sen. Tämä onkin hyvä muistutus siitä, että lapsille usein tärkeimpiä hetkiä ovat ne ihan tavalliset, ei niinkään sirkushuvit tai huvipuistopäivät.

Ehkä samanlainen hetki oli eilinen pyöräretki, jonka tein bonustyttöni kanssa kesäillassa. Oltiin mökillä kaksistaan ja lähdettiin kiertämään seitsemän kilometrin mittainen pyörälenkki maalaismaisemissa. Otettiin valokuvia, nähtiin lehmiä ja hevosia, talutettiin ylämäet ja hiekka pöllysi alamäissä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuntui kuin oltaisiin oltu elokuvassa.

Mekko on ohut, täydellisen löysä, mutta istuva (tein koon L) ja napit eivät painaneet pyöräillessäkään (ovat sopivan littanat!) eli olen aivan varma, että tämä mekko tulee tutuksi tänä kesänä.

Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa Helsinkipäivän jatkoa, lempeää viikonloppua ja muutenkin hyviä asioita!

RUUTUHAME, JOKA MUISTUTTAA LAPSUUDEN KESISTÄ PASTELLIKUVIOILLAAN

Vähän jo kaikkialla vilahdellut ruutuhame nyt esittelyssä, tervetuloa mukaan!

Löysin Papun liikkeestä ruudullista, hauskaa millimetrikangasta, joka jollain tavalla mua houkutteli vaikken yhtään tiennyt mitä siitä tekisin. Ajattelin ensin, että ehkä lapselle culottekset tai kesäisen sortsihaalarin, kunnes yhtenä iltana erästä ostohametta kokeillessani tajusin, että haluan ruutukankaasta hameen. Pelkkä ruutukangas saattaisi muistuttaa liikaa pöytäliinaa mun makuuni, joten päätin maalata kankaaseen hieman myös kuvioita.

Hameen malli on vanhan Monkin hameen mukaan leikattu, ilman mitään kaavojen piirtelyitä. Mittanauhalla vähän mittailin ja taittelin hametta kankaan päälle ja leikkasin osat. Jos ei ole tällä tekniikalla tehnyt aiemmin, niin pieninä vinkkeinä annan ainakin sen, että muista langansuunta ja lisätä saumanvaroja vähän reilummin. Ommellessa on helpompi kavennella kuin lisätä väljyyttä.

Leikkasin ensin hameen palat valmiiksi ja vastan sen jälkeen maalasin kuvioita. En tehnyt kuviointia ollenkaan taskukappaleisiin, koska ne eivät näy. Kuvioiden maalaamiseen kului aikaa tasan tunnin verran, sillä kuuntelin maalatessani yhden mielenkiintoisen IG-liven. Musta on joka kerta yhtä hauskaa se, että käsitöihin usein jää joku fiilis siitä, mitä sarjoja on katsellut samalla tai mitä on kuunnellut ja mitä asioita miettinyt. Lapsuuden muisteloita tässä pastellisävyissä erilaisina kuvioina tällä kertaa. Silitin maalatut kuviot kuumalla raudalla kiinni, jotta hame kestää konepesua.

Hameessa on kivat taskut sivusaumassa ja edessä nappilista. Napeiksi valikoitui omasta nappikiposta ikivanhat, varmaan jo vintagenappeina kauan sitten ostetut vaaleansiniset muovinapit. Vaikka hameen kuvioinneissa ei olekaan vaaleansinistä, sopivat napit hameeseen tosi hyvin.

Olen pitkään ajatellut, että ompelukoneeni on ärsyttävä ja huonohko. Ostin sen viisi, kuusi vuotta sitten. Aiemmin mulla oli äidiltä ns. ikuisuuslainassa (ainakin 15 vuoden ajan) 80-luvun ihana Huskqvarna, jonka kanssa olin ommellut yhdessä lapsuudesta saakka. Käytin samanlaisia koneita myös artesaaniopiskeluiden aikaan ja työharjoittelussakin, joten se oli tuttu ja ihana. Nykyinen Singer ei ole tuntunut yhtään omalta, alalankakin on aina väärinpäin, laittoipa sen miten päin tahansa. Mutta viime viikonloppuna tapahtui jokin muutos. Mä päätin, että mun ja sen koneen suhteen on muututtava ja että opettelen käyttämään sitä paremmin (YouTuben avulla) ja että en halua uutta konetta, kun mulla on oikeasti ihan hyvä kone! Ja vitsit, kun katsoin ohjevideon napinläven ompelusta niin sehän oli aivan ihanan helppoa, parempaa jopa kuin sillä äidin koneella (jonka siis palautin, kun ostin uuden koneen ja äiti vei sen huoltoon ja ei aio enää lainata sitä mulle – ymmärrän täysin!).

Hameesta tuli aika ihana. Sellainen kotihame, sanoisin. Tai ihan hirveästi mikään muukaan ei voi olla, kun mitään menoja ei tälle kesälle ole, mutta helppo vetäistä päälle ja ihana sen oranssin lyhyen teepaidan kanssa, joka näkyy tiskipostauksessa tämän hameen kanssa. Oon niin iloinen, että viime viikolla iski yhtäkkinen ompeluinnostus ja kivoja kankaita oli siinä heti lähettyvillä. Lisää ompelupostauksia siis tulossa! Nähdään taas!

MÖKKILÄISEN IHANIN TISKAUSPISTE // ASTIOIDEN PESUA AURINGONLASKUSSA

Melkein hävettää se, kuinka onnelliseksi tuli tästä pienestä projektistani. Suloisesta, käytännöllisestä, älyttömän kauniista ja kaikista eniten ihanasta mökkimäisestä tiskauspisteestä, josta kerron teille nyt.

Te saatatte tietää, että rakastan mökkeilyä. Mulla on jatkuva oman mökin kaipuukuume. Pelkään, että ehdin vanheta ennen kuin saan laittaa omaa pikkuista kesäpaikkaani. Joskus vuosia sitten heitin toiveen maailmankaikkeudelle, että sellainen olisi ennen kuin täytän 50 ja nyt se määränpää tuntuu yhtäkkiä kauhean läheiseltä jo.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä mää oikein siltä mökiltä kaipaisin kaikista eniten. Tämän kevään aikana ainakin sitä tahtoi tosi paljon johonkin, missä ei tarvitsisi miettiä muuta maailmaa. Tykkään olla kotona, mutta oma paikka muualla kuin kotona olisi ihana, sillä siellä ei ehkä niin miettisi niitä kaikkein arkisimpia asioita. Eikä varmaankaan sitä muuta maailmaa niin paljoa.

Millainenkohan mökkimuikkeli mää sitten olisin? Olen touhuaja, se ihan varmasti korostuisi, se on varmaa. Luultavasti mulla olis aina useampi projekti meneillään, sillä niinhän mulla on jo nytkin muidenkin mökeillä käydessä. Ehkä keräilisin risuja pois poluilta, järjestelisin halot ja kaarnat kaikki omiin lokeroihin siististi, maalaisin huussin kreisiksi (Mestaritekijässä siis!), istuttaisin kukkaniittyjä ja tekisin tämmöisiä tiskipisteitä eri aihealueilla enemmänkin.

Välillä olisin kyllä varmasti myös se Tiina, joka löhöilis riippukeinussa tuntikausia lueskellen, välillä nukahtaen ja karkkia syöden tai kännykkää selaillen. Järjestäisin ihania, pieniä kesäjuhlia, neuloisin saunakamarissa, leipoisin juhannuksena aina kermakakun ja siellä juhlittaisiin heinäkuista Tiinan päivää isoilla lättykesteillä. Pizzaa syötäis joka kerta, kun mökillä oltais ja kaapissa ois aina varalta sipsejä ja limsaa. 

Onneksi aika monia mun haaveiden juttuja voi tehdä myös muiden mökeillä. Ja onneksi ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan, että toisinaan on ja on ollut mahdollisuus päästä toisten mökeille. Niin ei ole suinkaan ollut aina. Lapsena haaveilin siitä, että meillä olisi ollut oma kesämökki, jossa vintillä mulla olisi ollut oma pieni pesäkolonen, jossa seinällä olisi iso, läpikuultava nalletikkari ja aikuiset istuis pihan portailla nauraen ja jutellen ja heiteltäis joskus yhdessä tikkaa (serkkujen mökillä oli kaikkea tätä!). Ei meillä ollut sellaista omaa, joskus kylässä käytiin. Nuorena ja aikuisiällä on ollut monia ihania mökkireissuja ja jokainen niistä (paitsi ehkä yks vuokramökkijuhannus oli kyllä ihan hirveä) on ollut mieleenpainuva (ainakin hetkeksi) ja ihana. 

Jotain olen silti tajunnut. Teen niitä mun mökkihaavehommia nyt. On aivan mälsää odotella jotain että sitteku sitteku. Nyt on nyt ja huomenna voi olla, että maailma on jo loppu ja sitte kiva maailmanlopun reunalla hoksata, että jäipä se yks kiva juttu tekemättä vaikka mahdollisuus olis ollut. Siksi tämäkin tiskauspiste toteutui nyt ja viime kesänä sain tosiaan suloisen mahdollisuuden laittaa leikkimökin söpöksi

Tiskauspisteen idea lähti siitä, että täällä hellun sukulaisen mökillä on niin kauniit maisemat ja aina tiskatessani kaipasin sitä maisemaa. En tietenkään voi alkaa muiden kesäpaikkoja muuttamaan mieleisekseni, joten ajatus oli samantien, että tiskauspiste on helposti liikuteltava. Se kulkee mun mukanani ja säilön sitä varastossa sitten varmaan muulloin. Tärkeintä tämän tekemisessä ei todellakaan ollut sen pysyvyys ja suuri muutos mökkiläisille, vaan pelkästään mun oma tarpeeni ja siitä saama ilo. Tiskauskornerin saa otettua myös helposti retkille mukaan eli turha se ei missään nimessä ole.

Auringonlaskun tiskauspisteen tarvikkeet:

  • Hyvä sijainti, esimerkiksi terassi järvinäkymällä, ei mielellään seinä ellei pidä seinien katselusta
  • Yksinkertainen taso pöydäksi, oman taitettavan parvekepöydön bongasin Tori.fi:stä muutamalla eurolla.
  • Hyvät, siistit pesuvadit, nämä löysin Clas Ohlsonilta. Kantokahvat ovat hyvät ja astian kuivuessa väärinpäin vieläkin mainiommat, kun koko reuna ei ole tasoa vasten.
  • Kunnon tiskausvehkeet: luontoystävällinen astianpesuaine, tiskiharja ja erilaisia pesusieniä. Oma suosikkini on luonnonkuituinen pyöreä pesuharja, joka on Unit Marktista. Lisäksi on pari muuta pesusientä, joista toinen on Ikean sienestä leikattu pilvenmuotoiseksi.
  • Kuivausalusta. Sellaisia en tiennyt olevan olemassakaan, mutta nähdessäni sen iski oivallus, että jos johonkin, niin tähän se sopii erinomaisesti, vaikka ei ole mitenkään välttämätön. Omallakin tiskipöydällä vois olla toisinaan kätevämpi kuin litimäräksi kastuva keittiöpyyhe.
  • Kuivausteline. Tämä oli vaikea, sillä halusin sen olevan kaunis. Muistin nähneeni tällaisen Ikean muovisen hökötyksen joskus ja tiesin, että ainakaan sitä en halua. Kuitenkin sitä valikoimaa läpi käydessäni, jota ehdin katsella, tämä oli kätevin: noihin sivulipareisiin saa mukit kuivumaan telineen ulkopuolelle, aterintelinettä ei tarvitse erikseen, on kevyt ja telineessä on reunat. Ulkona kuivatellessa tuulikin pitää ottaa huomioon. Lisäksi tämä oli vertailun edullisin vaihtoehto. 
  • Erilaisia koukkuja ja roikkokippoja, joihin saa roikkumaan ainakin keittiöpyyhkeet. Nämä löytyivät Ikeasta, satsiin kuului myös tanko, mutta nyt käytössä vain S-koukut terassin kaiteessa ja pieni kippo (pitää vielä tehdä reikiä pohjaan), johon voi laittaa kuivumaan tiskivälineitä. 
  • Tyhjiä, kauniita lasipulloja ja niihin kukkia. Tämä saattaa olla jopa tärkein osuus koko tiskauksessa!
  • Aurinkoenergialla toimiva pieni ananasvalo löytyi Clasun alelaarista, vähän ehkä turha, mutta ei kuitenkaan!
  • Bonuksena voisi olla vielä suloinen pieni räsymatto paljaiden varpaiden alla, mutta jätetään se vielä jonnekin tulevaisuuteen. 

Kaikkineen rahaa meni vajaa 50 euroa. Äidiltä oli aamulla tullut viesti, kun eilen laitoin kuvan valmiista, että haluaa samanlaisen eli mistä sen tietää, jos tämä systeemi siirtyykin äidin mökille! 

Eilen illalla, kun bonustyttöseni kanssa laitettiin tiskipistettä kuntoon, aurinko paistoi ihanasti puiden takaa, oli lämmin kesäilta ja soittolista soitti vanhaa iskelmää. Pyysin hellua ottamaan muutamia kuvia, kun tiskaan ja nauratti ihan hirveästi, sillä olin niin onnellinen. Siinä mää tiskasin auringonlaskussa. 

TIKKATAULU MUITAIHANIAMAISESTI: RAKKAUSSTRÖSSELI & KASARILOVE

Päätimme lähteä hellun kanssa etsimään mulle sopivaa moottoripyöräilyyn sopivaa asua, mutta tilanne siinä sitten vaihtoikin suuntaa ja nyt olen tässä kirjoittelemassa teille tarinaa tikkataulusta.

Asua ei löytynyt, mutta matkalla kassoille näin hyllyssä tikkataulun, tuon mökkien kruunaamattoman laatulajin, jota kaikki muutaman tikallisen heittävät kesässä, mutta siihen se yleensä jää. Olen aina tykännyt tosi paljon kyllä heittää tikkaa, varsinkin jos kisataan, mutta hyvä en siinä missään nimessä ole. Silti tikanheitto aina vähän kiehtoo ja houkuttelee. Tälläkin kertaa. Nimittäin noin kolme sekuntia tikkataulua katseltuani siinä ohi kävellessä mun pään päällä välähti kuin Pelle Pelottomalla. Näin sieluni silmin siinä edessäni, millaisen IHANAN muitaihaniamaisen tikkataulun voisinkaan tehdä. Siihen sielujen silmin näkemiseen kuuluu myös ylöspäin nouseva pohjaton katse, innostus ja korviin asti nouseva hymy. Läheiseni ja kanssani tämän hetken kokeneet varmasti tietävät miltä näyttää kun arpostiinan innostus kasvaa. Tässä kävi juuri niin.

Eipä siinä sitten sen kummempia kuin että tikkataulu ja tikkapussi kainaloon ja kassalle. Kotona ensimmäisenä maalikorille etsimään sopivia maaleja ja hommiin. Maalasin ensimmäisen puolen heti samantien Au Pairit Uudessa-Seelannissa -sarjaa katsellen ja siitä muodostui Rakkausströsseli (nimellä tai tikkataulun tunnelmalla ei tosin mitään tekemistä ko. ohjelman kanssa).

Toisen puoliskon säästelin viikonlopun mökkireissulle. Siellä oli niin tajuttoman kaunis ja tyyni ilta, että kuvattiin oikein kunnon video maalaushetkestä. Siitä tuli aivan ihana, omasta mielestäni jopa pysäyttävän söpö kokonaisuus kertomaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tikkataulusta. Video löytyy mun Instagramista IG-tv:n puolelta (TÄÄLLÄ!). Sitä oli ihana tehdä yhdessä hellun kanssa. Hän on tavallaan joutunut mun kumppanina toisinaan aika äkillisestikin (auto tien varteen pysähdyksiin ja no niin nyt kuvataan!) mun kuvaajaksi moneen tilanteeseen, ehkä jopa pyytämättä ja olen kyllä iloinen ja kiitollinen hänen avustaan tällaisissa(kin) projekteissa. Hän on saanut leikkimielisen lempinimenkin tähän hommaansa: instatoori, vähän niin kuin tirehtööri, mutta kuvaa instastooreja.

Tikkataulujen maalaamiseen mulla ei ole sen kummempia ohjeita. Tarvitset tikkataulun, mielellään korkkaamattoman niin tulee siistimpi, sekä erilaisia maaleja. Jos taulua säilytetään pihalla, olisi tietysti sateenkestävät maalit parhaita. Oma tauluni on sisäsäilössä (eli mukana minne ikinä menenkin – mää niin näen itseni kesälomareissulla tikkataulun kanssa!), kun sitä ei käytetä, niin maalasin ihan akryylimaaleilla ja muutaman surauksen spraymaalia humpsautin myös. Mitään muuta tarvikkeita ei oikeastaan tarvitakaan. Paitsi pensselit. Ja ehkä sen ison laiturin.

Me testipelattiin omat tikkapelimme ja jos joku haluaa tehdä täysin yksyhteen näiden kanssa niin siitä vaan tai saada inspistä sääntöihin, niin tässä tulee infopläjäys. Säännöt ovat mun mielestä helpot tai vähintäänkin helpohkot, vaikka en sisilmäykseltä näyttävätkin pitkiltä. Niissä on kivoja twistejä ja jokainen tikanheittäjä on samanarvoisessa asemassa, kun parhaat pisteet eivät tulekaan just siitä keskeltä tikkataulua pienestä punaisesta pisteestä. Vähän huonompikin heittäjä voi hyvinkin voittaa koko turnauksen!

Rakkausströsseli

Tähän peliin maalasin myös tikkoihin taulun kuvioiden väriset päät, jotta saadaan jännitystä peliin lisää. Pisteytys tässä pelissä tapahtuu näin:

  • Sydämen neonpunainen heijastuma, 10 pistettä.
  • Tikkataulun heijastuma (persikkainen kaksiosainen tuossa vasemmassa reunassa), 8 pistettä.
  • Pinkit strösselit: 1. strösseli 5 pistettä, toisesta osumasta 10 pistettä, kolmannesta 15 pistettä, neljännestä 20 pistettä ja viidennestä 25 pistettä. Eli ensimmäisen strösseliosuman jälkeen jokaisesta seuraavasta osumasta saa +5 pistettä. Aika kova jos saa kaikki viisi osumaan pelkkiin strösseleihin.
  • Sydämen sisältä saa 4 pistettä, siellä ministrösseleistä ja kuplasta vasemmassa reunassa heijastuman alla sydämessä 5 pistettä.
  • Osumat taustaväreihin: 1. osuma yhdessä värissä 1 piste, 2. osuma samassa värissä 2 pistettä, 3. osuma edelleen samassa värissä 3 pistettä jne. Jokaisen värin kohdalla pisteytys alkaa yhdestä pisteestä.

Pisteet kannattaa ehdottomasti laskea pelin edetessä, sillä aina kun värikoodattu tikka osuu samaan väriin kuin mikä tikassa on, saa tuplapisteet. Järjestyksellä on siis väliä!

Tikkaa heitetään kolme kierrosta eli jokainen heittäjä saa kolme heittokertaa. Tämän lisäksi jokaisella tikanheittäjällä on mahdollisuus halukierrokseen. Eli tikkaa heitetään vielä yksi kierros, jos heittäjä niin haluaa. Ei ole pakko haluta. Peliin saattaa siis tulla niin monta uutta pelikierrosta, kuin on heittääjääkin. Heleppoa ku heinänteko, joku vois sanoa.

Kasarilove

Tämä tuntui ensimmäisten pelikierrosten jälkeen hitusen yksinkertaisemmalta kuin Strösselirakkaus. On myös astetta helpompi pisteytys, kun tähän ostin vain pelkät pinkit tikat eikä tarvitse miettiä niitä tuplapisteytyksiä, kun tästä se hauska twisti puuttuu. Pisteytys tapahtuu tässä pelissä seuraavasti:

  • Pinkit, pienet makaronit: 1. osuma 10 pistettä, 2. osuma 20. pistettä jne. Eli jokaisesta uudesta makaroniosumasta saa kymmenen pistettä enemmän kuin edellisestä.
  • Mintunvihreät nakin ääriviivat, 8 pistettä.
  • Jättikokoiset prinssinakit, 6 pistettä.
  • Sähkönsininen luikura, 5 pistettä.
  • Osumat taustaväreihin: 1. osuma yhdessä värissä 1 piste, 2. osuma samassa värissä 2 pistettä, 3. osuma edelleen samassa värissä 3 pistettä jne. Jokaisen värin kohdalla pisteytys alkaa yhdestä pisteestä.

Peruspelissä on tosiaan kolme kierrosta ja tietysti myös halukierrokset päälle, eli jokaisella tikkakisaan osallistuvalla on mahdollisuus toivoa ekstakierrosta.

Olokaapa hyvät. Ja kaino pieni pyyntö vielä: jos teette omia ihania tikkatauluja ja jaatte kuvia instassa, niin tägätkää #muitaihaniatikkataulu, jos jotain yhtäläisyyttä on, olis niin kiva nähdä teidän versioita!

Oon niin innoissani tästä mun tikkataulusta, että ette uskokaan. Tai ehkä uskotte, kyllähän mää oon helposti innostuvaa ihmissorttia. Olen jo suunnitellut taloyhtiön pihalla järjestettävää tikkakisaa kaikille yli 10-vuotiaille asukkaille (olis liian hasardia, jos kaikki KYMMENET pihan lapset alkais heittelemään tikkoja) sekä ilmoittanut juhannusjuhlien järjestäjälle, että mulla on mökkiolympialaisiin sitten laji jo valmiina. Johon hän ystävällisesti ja varmaan oman puhelimensa ääressä naureskellen muistutti, että lajithan tosiaan edelleen valitaan yhdessä oman joukkueen kanssa, mutta että voidaan jakaa joukkueet, niin, että mun joukkueeseen tulee ne keillä on mahdollisesti vähiten laji-ideoita. Niin toivon, että silleen käy!

MUITA IHANIA X URBAN ESPOO

Kaupallinen yhteistyö: Urban Espoo ja Lasten Kulttuurikeskus Aurora

Sen myötä, kun tapasin helluni, on musta tullut tavallaan osa-aikainen espoolainen. Ei sillä tavalla mitenkään virallisesti, mutta vähäsen. Vietän aikaani Espoon Tapiolassa toisinaan useita päiviäkin putkeen ja olo on kuin kotona, niin ehkä se lasketaan. Tuntuu kyllä erittäin kaukaisilta ajoilta ne ajat, kun en ollut yhtään edes pääkaupunkiseutulainen ihminen ja yhtäkkiä olen tällaisessa tilanteessa, että niin moni paikka tuntuu kotoisalta. Siistiä! Olen lähes seitsemässä vuodessa kasvattanut tänne melkoiset oksat, hiirenkorvat, juuret, mitä näitä nyt on. Mulla on yksi Helsingissä syntynyt lapsi ja meillä on täällä oikein hyvä olla.

Olen myös onnekseni saanut tutustua moniin pääkaupunkiseudun kulttuuritapahtumiin ja -paikkoihin ja -palveluihin. Se on ollut ihanaa. Nyt mulla on alkamassa kiva yhteistyö Urban Espoon kanssa.

Mikä on Urban Espoo, saatat miettiä ja miten se sinuun liittyy, ellet ole espoolainen ja miten liittyy jos olet? Kerron vastaukset!

Urban Espoo on digitaalinen kulttuuritalo, joka tuo kulttuurielämykset sinne missä olet. Sen tarkoituksena on kehittää ja tarjota digitaalisia kulttuuripalveluja kaupunkilaisille. Tuottajana toimii Espoon kaupungin Kaupunkitapahtumat sekä Lasten kulttuurikeskus Aurora yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Vaikka sisältö on esillä digitaalisesti, Urban Espoo rohkaisee kokemaan ja tekemään asioita omassa ympäristössä ja kaupungissa myös ilman älypuhelimia ja myös aivan kaikille, minnepäin maailmaa tahansa. Ei tarvitse olla tapiolalaista hellua päästäkseen mukaan, heh! Mulla nyt vaan sattuu olemaan ja se on hauska sattuma.

Sisältö Urban Espoon sivuilla on esillä digitaalisesti (ja on myös kännykkäaplikaatio!), mikä on tietysti täydellinen tähän ajanjaksoomme elämässä, kun kotona ollaan, mutta se on myös pysyväksi jäävä palvelu, josta on iloa milloin tahansa. Silloinkin, kun maailma meille taas enemmän avautuu.

Sivustolta löytyy erilaisia kulttuurielämyksiä, osallistavaa tekemistä kotiympäristöön, lapsiperheaktiviteetteja ja työpajoja (niihin liityn myös minä!). Kino-puolella on dokumentteja taiteilijoista ja luovuudesta. On sisältöä, joka rohkaisee seikkailemaan kaupungissa ja katselemaan sitäuusin silmin ja eri vinkkeleistä. Kaupunkireitteihin tutustuminen, arkkitehtuuria ja katugalleriat tuovat lähiympäristöä lähemmäksi.

Tässä muutamia suosikkejani sisällöstä:

Valokuvauksen Minikoulu. Aivan ihania valokuvaustehtäviä, mietippä vaikka tätä tehtävää: “Ota omakuva tilaan sulautuen. Valitse lähiympäristöstäsi kiinnostava kohta, ja etsi itsellesi vaatteet, jotka sulautuisivat mahdollisimman tarkasti taustaasi/ympäristöösi. Laita kamera jalustalle, laita aikalaukaisin päälle ja juokse kuvaan. Huomio, kuinka asentosi vaikuttaa maisemaan uppoamiseen.”

Espoo Talks -podcast juttusarja kaupunkikulttuurista ja tulevaisuudesta. Se on tehty yhteistyössä Radio Helsingin kanssa.

Dokumenttisarja, jossa vieraillaan espoolaisten taiteilijoiden ja luovien alojen työntekijöiden työhuoneissa.

Kaupunkireittejä Espooseen. Juuri puhuin pari päivää sitten siitä, miten olen itse jo pikkutytöstä asti halunnut kokea paljon eri paikkoja pyöräillen ja kartan avulla. Tietää teiden nimiä ja paikkojen erikoisuuksia. Lähdin jo ala-asteella pyöräretkille viereisiin kaupunginosiin vain siksi, että sain oppia tuntemaan eri paikkoja. En malta odottaa, että lähdetään näiden mukaan pyöräretkille Espoossa!

Minikoulu: Baletti. Ai että! Entisenä balleriinana (todellakin, 3-5-luokilla!) tämä kolahtaa minuun ja kovasti.

Sisältöä tulee kokoajan lisää ja se mitä sinne pölähti nyt, on teille varmasti myös mieluisaa. Muita ihanian ja Urban Espoon yhteistyössä toteutettu työpaja, johon liittyvää on myös tämän postauksen kuvitus.

Jos ei ole tälle päivälle vielä askarteluhommia tiedossa niin hyvin voi aloittaa tästä hauskasta keväisestä ovikoristeesta. Siihen tarvitsee vain oksan, maalia, vähän narua, silkkipapereita, kartonkia ja liimaa ja saksia.

Katsotaan mitä sitten seuraavaan työpajaan keksitään! Kyselin viikonloppuna instastoorien puolella, että millaista puuhaa te toivoisitte minulta, että opastaisin ja vinkkailisin. Tuli valtava määrä vastauksia ja sieltä taidan napsia muutamia hyviä ideoita Urban Espoon kanssa yhdessä toteutettavaksikin.

Sivustolta löytyy myös oma kyselynsä, johon vastaamalla saadaan arvokasta tietoa siitä, mitä juuri sinä Urban Espoolta kaipailisit.

Mutta nyt toivottelen teille ihanaa vappua! Pysytellään kotona ja virtuaalisisällöissä! <3

HUHTIKUUN VIIMEINEN KESKIVIIKKO KORONAN AIKAAN

8.24 Herään. Ihmettelen miksei kumpikaan pojistani ole herännyt vielä. Ollaan melkein nukuttu pommiin. Tai siis eipä meillä minnekään olisi pitänyt lähteä.

8.32 Ruu herää ja kipittää viereeni. Sovittiin illalla, että luetaan heti aamulla uutta Ihminen -kirjaa.

8.37 Runokin herää ja kömpii viereen.

8.42 Vilkaisen puhelimesta sähköpostit. Wilmasta on tullut viesti tekemättömistä kotitehtävistä. Herätän tyttären, kerron viestistä, hän suuttuu. Aamu pilalla, miksi sanoin heti, mietin. Siksi, että muuten olisin unohtanut.

8.48 Runo ottaa peittonsa ja siirtyy sohvalle. Yksi lapsi kainalossani avaan läppärin postatakseni uusimman blogipostauksen ulos ja tekeväni samantien siitä noston facebookiin.

8.50 Suljen läppärin. Eihän siitä mitään tullut. Napsin Wilmasta tokaluokan koulutehtävät ja lähetän lapsen puhelimeen.

8.57 Ruupertti toivoo kainalotarkistusta, joka on leikki jota ollaan leikitty kaikkien lasten kanssa varsinkin vauva-aikoina. Siinä lapsi nostaa makoillessaan kädet ilmaan ja minä lähestyn ylhäältäpäin kainaloita “tarkistaakseni” ne eli kutittamalla. Yleensä, eli aina, lapsi nauraa jo ennenkuin kosken. Ihana leikki! Mietin, milloin on se hetki, etten enää leiki tätä lasteni kanssa, koska he ovat kasvaneet jo niin isoiksi. Nauretaan yhdessä. Halataan ja Ruu lähtee etsimään mieluisia päivävaatteita itselleen.

9.01 Otan kutosluokkalaisen Wilmasta kuvakaappauksen koulutehtävistä ja lähetän ne tytölle.

9.08 Laitan lapsille murot ja leivät pöytään. Saavat itse ottaa aamupalaa. Ihmetellään yhdessä miksi yhden muropaketin murot ovat puoli pussillista pelkkää murua. Siivilöin muroja, johon tyttäreni toteaa naureskellen, että vain meillä äiti siivilöi muroja. Mutta eihän kukaan halua sitä murojen pikkumurua syödä.

9.12 Pyydän vielä, että siivoavat jälkensä. Postaan kuvan Instagramiin. Oli niin makiat unet, että halusin jakaa aiheesta kuvan ja tekstin. Vähän nolottaa puhua hyväunisuudesta. Päässä soi lause, että ei ne sun hyvät unet oo keltään muulta pois. No niinpä.

9.15 Tulen keittiöön, pöytä on tyhjä, mutta täynnä muruja. Pyyhin pöydän. Siirtelen silityslautaa edestakaisin eri kaappien edessä, kun yritän saada kaapeista tavaraa. Silityslaudalle on eilen kertynyt tavaraa. Pitäisi ehtiä siivota. Miksi en tiskannut jo illalla? Hirveä sotku.

9.20 Yritän saada tokaluokkalaista kouluhommiin. Ei kuulema kiinnosta yhtään. Keskustellaan. Rauhallisesti. Kimpoillaan kumpikin. Kerron miten muakin harmittaa. Koulukirja lentää pitkin olohuoneen lattiaa.

9.50 Tuntuu, että en enää jaksa vängätä. Yritän avata koneen ja tehdä hommia. Saan kuulokkeet päähän ja noin puolen minuutin päästä kuuluu äiti-huuto. Keskeytän.

9.52 Palelee varpaita. Ilahdun, että olin jättänyt riisumani sukat eilen sängyn viereen. Keskustellaan kouluhommista. Huomaan olohuoneen matossa vaaleanpunaisen purkan. Rapsutan sitä pois. Ärsyttää, mutta mietin, että taisi muuten olla eka purkka matossa evö. Kukaan ei tunnusta, että olisi heidän purkkansa jäljiltä. Jännä.

10.20 Opettaja on jättänyt vastaajaan viestin. Kuuntelen sen. Hävettää, soitan takaisin opettajalle. Tokaluokkalaisella olisi ollut sekä eilen, että tänään aamulla Meet-tapaaminen eikä hän ole ollut paikalla. Olen käsittänyt Wilma-viestit väärin. Hävettää ihan hulluna. Juttelen opettajan kanssa kymmenisen minuuttia, meinaan purskahtaa itkuun, mutta saan pidäteltyä. Toivottelen tsemppejä opelle. Jään miettimään jälleen kerran kumpaa ratkaisua toivon enemmän, koulujen kiinni pysymistä vai avautumista.

10.35 Kirjoitan post-it-lapuille koulutehtäviä keittiön kaappien oviin. Opettaja ehdotti tätä, tartun siihen ilomielin. Lapsi ei innostu.

10.55 Keskustelu koulutehtävistä jatkuu. Olen luovuttanut jo omien töiden suhteen. Teen ne myöhemmin.

11.07 Ruu leikkii junaradalla. Hän haluaa vaihtaa pariston veturiin. Autan ruuvin kanssa. Juna kulkee taas.

11.40 Puen ulkovaatteet päälle, mietin että voi jee miltä näytän. Ärsyttää niin paljon, että meinaa pää hajota. Mietin, kuinkakohan paljon muita vituttaa? Vastaisikohan kukaan jos kysyis vaikka facebookissa.

11.43 Lähdetään tokaluokkalaisen kanssa etsimään koivua koulutehtävään.

11.58 Nappaan jostain puusta pienen oksan, kävelen yksin kotiin. Lapsi on kääntynyt kotiin jo aiemmin. En hermostunut. Kuuntelen tarkasti millainen ääni kengistä kuuluu kun kävelen. Pehmeä, kaunis askel. Juoksen liikennevaloihin, että ehdin nähdä lapsen vilaukselta, kun hän sujahtaa portista sisään.

12.05 Lämmitän lapsille annokset eilistä makaronilaatikkoa. Syön itsekin pienen annoksen ja juon ison lasillisen maitoa. Maistuu ihanalle.

12.20 Saan viestin, jossa kiitetään kortista. Se oli pääsiäiskortti, jonka lähetimme vasta viime viikolla.

12.27 Säädän teeveestä koululaiselle oikeaa ohjelmaa Areenasta ja juoksen äkkiä keittiöön. Viisivuotiaan Hangouts-palaveri tarharyhmän kanssa alkaa. Laitan ovia kiinni ja rauhoitumme keittiönpöydän ääreen. Lapsi esittelee innoissaan tekemäänsä Unelmien ilmapalloa. Saan postauksen ulos samalla, kun seuraan lasten “palaveria” sivusta. Ulkoa tulee kaunis valo, joka muuttuu räntäsateeksi.

13.10 Tapaaminen loppuu ja muistan, että hemmetti, tänäänhän piti hakea kouluruuat. Koululaiset ilmoittavat, että kaikki tehtävät on tehty ja post it -laput siirretty toiseen kaapinoveen. Ihanaa.

13.12 Ruu lähtee kanssani ulos, hän juoksee viemään ylläripostia naapurille. Huikataan heipat, kun menen pyörävarastoon ja hän toiseen rappuun. Kun pääsen varastosta pyörän kanssa ulos, hän on jo takaisin kotirapun ovella. Huudetaan heipat ja toivotan turvallista kotimatkaa, hän nauraa ja toivottaa samat takaisin.

13.14 Ajelen kohti koulua, jolta haen ruuat. Sataa jääkylmiä rakeita naamaan ja mietin, että näkyvyys on 1-10 asteikolla nyt kyllä ehkä sen 2. Joku mies katsoo kännykkäänsä niin, että kävelee vain pyöräkaistan läpi katsomatta eteensä ja meinaan törmätä häneen. Jään miettimään mitä olisi pitänyt sanoa, jos jotain olisin sanonut. Ehkä vain ystävällisesti, että saatat jäädä kyllä pyörän alle jos katsot vain puhelinta. Sen olisi ehkä ehtinyt hänelle huutaa kivaan sävyyn siinä tilanteen jälkeen.

13.18 Saatana on tämänkin yhellaista, mietin. Ajella nyt pyörällä tämmösessä säässä hakemaan kouluruokaa. Ärsyttää hulluna. Kiitollinen olo, että kouluruokaa saa hakea.

13.23 Meinaan ajaa ilmoittautumispisteen ohi. Maanantailta tuttu nainen ihmettelee jälleen nimiä ja toteaa, että sinne vaan hakemaan.

13.24 Ruokia jakamassa oleva ehkä opettaja ihmettelee, kun rupattelen ja kerron, että viisivuotiaalla oli just palaveritapaaminen. Hän toivottelee tsempit. Samat sanat hänelle.

13.30 Ajaessani keksin armeliaan moton itselleni tähän hetkeen: Jokainen muistettu tehtävä ja tapaaminen on hyvä, unohdetut ovat ok nekin.

13.39 Saan sähköpostia. Avaan linkin, jossa pääsen arvostelemaan erään koulun oppilaiden Mestaritekijä 2020 -kilpailun töitä. Ihanaa, kun tuli puhetta yhden seuraajani kanssa tästä ja päädyin mukaan.

13.40 Enää ei sada. Tulen kotiin. Nilkkoja palelee.

13.50 Runo tulee pyytämään anteeksi huonoa käytöstään. Toteaa, että eilinen oli parempi ja että ehkä huomenna on taas hyvä päivä. Sydämessä läikähtää. Mietin, miten raivoissani olin pari tuntia aiemmin.

14.28 Hellulta tulee viesti, että toukokuun risteily on siirretty nyt marraskuulle. Ensimmäisen vuosipäivän reissu oli Malediiveille, toisen Koh Lantalle, kolmas laivalla. Tykkään tästä!

14.30 Lapset ihmettelevät miksi otan kuvia. Kerron tekeväni My day -henkistä postausta. Kiva, yksi lapsista toteaa. Mietin, että mitäköhän he sanovat itse tämän päivän kulusta. Onkohan tämän lukeminen ääneen heille jotenkin avartavaa vai ahdistavaa? Ehkä, ehkä tästä voi olla apuakin tuleviin päiviin.

14.37 Huomaan olevani tasaantunut aamun ja päivän ärsyyntymisistä ja sähköposteihin vastaaminen luonnistuu. Työt soljuvat hetken kivasti. Ihana tunne. Taivas on harmaa. Kunnon vappusää just tähän vappuun. Naapuritalon katolla on lokki hautomassa muniaan. Siinä se katselee. Joka kevät sama munimispaikka. Lokit on samalla söpöjä ja samalla niin ärsyttäviä. Hups, ajatus karkaa. Päätän laittaa äidille päivä lokkikuvan myöhemmin. Muistan, että lupasin ääniviestitellä ystäväni vauvalle joka päivä ruotsiksi. En ole muistanut pitää lupaustani. Ehkei se haittaa.

14.45 Meikkaan, koska kolmelta olis itelläkin Zoom. Sanon lapsille, että mulla on palaveri ja avaan viime viikolla saadun sipsipussin ja otan kourallisen sipsejä meikkausseurakseni. Aah, että ovat hyviä! Pohjoissuomalaisia Fiini Lady Claire -sipsejä.

15.05 Turhauttaa. Yhteys on vähän huono, enkä osaa tehdä sille mitään. Kuuntelen tilaisuutta innoissani, koska se on raikasta sisältöä elämässäni.

15.17 Ruu tulee pyytämään jotain syötävää. Tarjoan banaanin. Kelpaa.

15.20 Luovutan, suljen yhteyden. Avaan itselleni Noccon. Katselen taas lokkia.

15.40 Istun läppäri edessäni keittiössä. Ajatus harhailee. En saa mistään kunnolla kiinni. Lapset katsovat eilen aloittamaansa Rottatouillea digiboksilta, joka otettiin kaapista esille sen takia. Nauran ajatukselle, että Ruupertti ei tosiaan ole koskaan joutunut kelaamaan mainoksia.

15.50 Ruupertin toive toteutuu ja hän pääsee tänään yökylään Mikin ja hänen tytärtensä luokse. Otan naulakosta hänelle kurahousut. Vihdoin ne pääsevät käyttöön, kun ulkona on räntäsateen jälkeen märkää. Ostin housut juuri ennen korona-aikaa ja ne ovat edelleen tuliterät. Ei oo paljon ulkoiltu ankeilla keleillä. Ei sillä, että enhän ole menossa ulos minä nytkään.

16.08 Mennään pihalle ja kurkitaan kummalle portille hellu tulee. Kauhea ikävä häntä. Palelen kesähaalarissani, sandaaleissa ja villatakissa. Pihalla on naapuri pienen lapsensa kanssa. Toinen naapuri kävelee ohi ja tervehtii iloisesti.

16.13 Ruupertti hyppää Mikin kyytiin. Yritän pussata Ruuta, mutta hän on että yööök. Kuskin paikalla olevaa rakastani sen sijaan pussaan isosti. kyyneleet nousevat silmiini, kun sanon hellulle heipat. Osittain siksi, että mulla on tuommoinen mies, joka hoivaa mun lapsiani pyyteettömästi omien lastensa ja työnsä ohessa, osittain siksi, että pakahduttaa koko tyyppi. Onnennainen olen. Kerron hänelle, että ottamansa kuva minusta alusvaatteissa on saanut paljon kehuja. Nauretaan, että hyvä etten laittanut kuvaajan nimeä, muuten tulis kuvauspyyntöjä.

16.16 Kävelen pihan poikki. Runo leikkii pihalla kaverinsa kanssa, joka asuu naapurissa. Kysyn paleleeko. Ei kuulema. Pyydän tulemaan hakemaan lisää vaatetta jos.

16.18 Pohdin minkä munkkireseptin mukaan leivon huomenna. Kyselin eilen parhaan reseptin perään stoorien puolella ja vastauksia on tullut paljon. Ehkä valitsen sen, missä sanottiin, että pullataikina pulliksi, kohotus, sitten reiät ja öljyyn.

16.23 Saan sähköpostia, jossa kysellään erään työhomman perään. Ai saakeli tätä päivää!

16.30 Runo tulee hakemaan kuivia housuja. Keveitä ulkohousuja ei löydy mistään. Onko niitä edes? Onhan meillä! Pitäisi olla vaikka kuinka monet. Löydän yhdet kaapin perältä. Hän lähtee takaisin ulos.

16.37 Rappukäytävästä kuuluu kolinaa. Kurkkaan ovisilmästä ja näen tutun naapurin. Avaan oven ja huudahdan vitsikkäästi, että täällä sitä kolistellaan. Annan hänelle pienen lähetyksen, joka on mun pieni yllätys hänen avovaimolleen ja rupatellaan hetki.

16.45 Runo tulee sisälle, kun kaveri on mennyt syömään. Laitan lapsille ruuan. Miisulle kouluruoaksi saatua kasvissosekeittoa, Runolle eilen tekemääni makaronilaatikkoa. Jääkaapissa on tosi monta valmista annosta ruokaa, aika ihanaa. Itselläni ei ole nälkä.

16.50 Saan hellulta viestin. Ovat leikkipuistossa piilosta. Kirjoitellaan kurahousuista. Hän kysyy onko oloni haikea, kun kohta ei enää tarvitse pukea kuriksia. On. Siksi ostinkin vähän hienommat ja kalliimmat ja upouudet, kun ovat varmasti viimeiset joita tarvii hankkia. Haikeaa on.

17.03 Jutellaan tyttären kanssa sohvalla naiseksi kasvamisesta. Hän käpertyy syliini, silitän hänen hiuksiaan.

17.25 Saan kuvaviestejä lintutornilta kurahousutyypiltä. Olisinpa itsekin ulkoilemassa!

17.27 Muistan, että aioin tilata lapsille ja itselleni vappupallot. Unohdin senkin! Vielä ehtii huomiselle 14.45 kotiinkuljetukseen. Pohdin hetken onko ihan turhaa. Totean, että nyt jos joskus foliopallot tuovat iloa. Tilaan kävelevän mäyräkoiran, glitterisen sateenkaaren, kakkaemojin ja hymyilevän hodarin.

17.40 Soittolistalta soi Mobyn Porcelain. Aah, rakastan tätä! Aurinko paistaa niin, että ihoa kuumottaa ja posket helahtavat punaisiksi, kun istun keittiön pöydän ääressä.

17.44 Tytär huikkaa, että voisi tänään vaikka tiskata. Pyysin aiemmin apua kotitöihin.

17.49 Ulkona sataa. Tulee niin pimeää, että jos olisi syksy, sytyttäisin kynttilän. Mietin, ehtisinkö imuroida. Pakko siivota ainakin tavaroita paikoilleen. Jäätävä sotku. En pysty keskittymään töihin muuten.

18.00 Runo tulee ulkoa. Hän kehuu kenkiään, että ne pysyvät hyvin jalassa. Pyytää myös apua housun lahkeen kanssa. Autan ja pussaan otsalle. Toivoo myös peliaikaa. Lupaan puoli kahdeksaan saakka. Päätä vähän särkee.

18.17 Aurinko paistaa taas. Lapset pyytävät voisinko kuoria heille neljä porkkanaa.

18.25 Instakuvaan on tullut jo 1266 tykkäystä ja paljon ihania kommentteja. Joku on kommentoinut, että hänelläkin ovat pikkuhousut välillä nurinpäin jalassa. Tsuumailen kuvaa ja totean, että kyllä ne ovat mulla oikeinpäin. Käyn katsomassa alusvaatelaatikollakin housuja, että millainen niiden sauma oikein olikaan. Tekis mieli sipsejä.

18.37 Päätän tiskata. Laitan Junipin soimaan. Puen essun päälle, koska päälläni on liian ihana vaate sotkettavaksi pisaroilla. Tytär vie muovit ja pahvit. Häntä ällöttää muoviroskat ja hän pelkää, että uudet vaatteensa sotkeentuvat. Totean hänelle, että nykyään pystyy kyllä ihan konepesemään vaatteita. Hän katsoo minua ja näen silmistään rakkauden mua kohtaan.

19.12 Raivokas tiskaus tehty. Sain samalla nopeasti laitettua kahteen pikkuruukkuun Lähiömutsi-Hannelta maanantaina saamani rönsyliljan pistokkaat. Kun saan kädet kuiviksi huomaan vielä kattilan. Argh. Päätän jatkaa koko keittiön siistiksi. Tavarat paikoilleen ja pikaimurointi. Vaihdan soittolistaksi Supersuperin, jonka olen tehnyt vuonna 2013.

19.25 Imuroin. Löydän lipaston alta ruukun, johon päätän laittaa juuri istuttamani pistokkaat. Multaan kädet uudelleen.

19.35 Keittiö on imuroitu ja tavarat lähes paikoillaan. Tiskaan vielä kattilan ja pikkuiset ruukut. Pöydällä vain yksi läjä. Vatsani kurnii. Kädet tuoksuvat tiskiaineelta, mutta olo on ihana, kun kettiö on siisti.

19.40 Lähden kauppaan ja hakemaan pakettia. Muistan rappukäytävässä, että mullahan on huulipunaa ja tarkistan onko se levinnyt pitkin poskia. Ei ole. Mietin kadulla, miltä tuntuukaan kun juuri siihen kohtaan paistaa kesäiltana aurinko ja varjot ovat pitkät. Tiedän, että ihanalta.

19.55. Teen itselleni kaksi herkkuvoileipää ja siirryn teeveen ääreen. Hallitus ilmoittaa kouluhommista.

20.14 Valtava uutinen vastaanotettu. Lapset menevät toukokuussa kouluun. Tämä erikoinen arki on loppumassa. Itku on kurkussa.

20.41 Olo on kevyt. Taivas on yhtäkkiä kirkas, aurinko laskee talojen taakse. Lokki on kääntynyt pesässään muhun päin. Paketissa, jonka hain, oli mulle ruosteenpunaiset olohousut. Laitoin ne jalkaan, oranssin teepaidan ja vaaleanpunaisen villatakin. Yhtäkkiä kaikki toivottomuus on kuin hälvennyt. Oikeasti, mun ei tarvitse olla parin viikon päässä vastussa koulunkäynnistä. MELKOISTA. I HA NA AA AAAAA.

20.55 Jumahdan sohvalle katsomaan Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa ja selaamaan Instagramia. Käsittelen kuvia ja teen muutamat stoorit valmiiksi. Tunnen itseni tehokkaaksi. Harmittaa pari juttua, mutta kuittaan ne sillä totuudella, että onneksi tää on vaan elämää.

21.25 Syödään lasten kanssa kolmistaan iltapalaa. Pohditaan sisarussuhteita ja napsitaan juustosiivuja ilman leipää. Kunnon kikatusnaurut. Välillä on ihana ja tärkeä olla vain isojen kanssa keskenään. He saavat eri tavalla huomiota minulta ja voidaan jutella eri asioista.

21.41. Lapsilla on hauskaa hampaita pestessään, hirveä kikatus ja kiljuminen. Mietin vaan, että kuuluukohan se joka puolelle taloa. Hermostun vähän.

21.50 Luen lapsille tämän postauksen tähän saakka. Minua jännittää, mitä he ovat mieltä.

22.05 Lasten mielestä juttu kuulosti ihan meldän päivältämme. Saan postausluvan. Ihastellaan yhdessä kuuta, joka on juuri sen mallinen kuin se piirretään lasten piirustuksiin.

22.24 Jutellaan siitä, että joku kerta voisi raahata patjan olkkariin ja nukkua siellä. Tänään ei ole se päivä.

22.32 Ehdotan, että laitan vielä unimusiikin soimaan ja istun tässä hetken. Joo se olis kiva, tokaluokkalainen sanoo.

22.36 Sama tyyppi nukkuu jo. Katson hänen pieniä, mutta niin isoja varpaitaan hämärässä huoneessa. Tekisi mieli silittää niitä. Kyyneleet nousevat silmiin.

22.40 Nousen lastenhuoneen lattialta istumasta. Katson ikkunasta ulos. Ei näy ketään kadulla. Ihmettelen samaa mitä joka päivä, naapuritalon ikkunoista vain kahdessa on valot. Missä ihmeessä ne kaikki muut ihmiset ovat?

22.55 Vaihtelen kanavia ja höh, näen Sex Tape Suomesta vain viimeiset minuutit. Nyt pitäis vielä tarttua töihin.

23.32 En jaksaisi enää tehdä mitään. Onneksi televisiosta tulee Pariisin Kevään keikkataltiointi. Voi että kaipaankaan keikoille ja ystäviä. Kesä edessäpäin tuntuu omituiselle. Huolestuttaa huominen vappu. Kunpa ihmiset pysyisivät kotona.

23.51 Hommat sujuvat mainiosti. Ajatus on kirkas, vaikka vähän väsyttääkin. Laitan teeveetä sen verran isommalle mitä tähän aikaan yöstä voi, Pariisin Kevät soittaa Saari-biisin. Onneksi lapset nukkuvat sikeästi. Yksi periaatteitani äitiydessä aikoinaan oli se, että minähän en ala televisiota katsomaan äänettömästi tai hipsuttelemaan hiirenhiljaa lasten nukkuessa. Se piti. Kaikki muu varmaan sitten sortui, hehe.

00.31 Arvioin koululaisten Selfie-kehyksiä. Liikuttavaa miten upeita ne on! Tekis mieli antaa kaikille kymppi! Miten mukan kenenkään käsillä tekemiä töitä voi ARVOSTELLA, kysynpähän vaan!?

0.38 Mietin Mestaritekijää. Ohjelma tuli just täydelliseen aikaan aiheuttamaan inspiraatiota ihmisille, vaikka toisaalta väärään aikaan, kun se jäi vähän tämän tilanteen jalkoihin. Eilen joku nainen pysäytti mut Postissa ja kiitteli ohjelmasta ja mun mukanaolosta ja siitä, että hänkin on suunnitellut aloittavansa käsitöiden teon. Se oli hauska kohtaaminen. Kääk, taas ajatus harhailee.

00.47 Teevee jäi tuollaselle Ylen sivulle auki, jossa ehkä joku yöradio soi. Sieltä tulee Carolan Främling. Pakko tanssia! Yötanssit. Vapunaatonaatontanssit.

1.46 Silmät jo luppasee. Hommat ovat sillä mallilla, että aamulla on hyvä jatkaa. Painan läppärin kannen kiinni. Kuulen rappukäytävästä, kun alaovi käy. Hesarin jakajahan se siellä jo. Nälkä kurnii, mutta kömmin vaaleanliiloihin lakanoihin, asettelen tyynyt jalkojen väliin ja annan unen viedä.

AIKA IHANAA ASIAA ALUSVAATTEISTA

Kaupallinen yhteistyö: Pierre Robert

Tiedättekös sen hetken, kun on lähtenyt reissuun ja autossa, jo pitkästi matkaa tehtyään hoksaa, että nyt puuttuu jotain, jotain unohtui. Mulle on käynyt näin pari kertaa aika isosti. Kerran unohdin parin viikon matkalta kokonaan juuri sen kassin, jossa oli kaikki mun vaatteet, lapsille kyllä oli vaikka ja mitä. Edellisen kerran lähes sama homma kävi viime kesän roadtripillä. Tajusin, että puolimatkassa äidin luona tehty nyrkkipyykkihetki aiheutti se, että unohdin kaikki puhtaat pikkupyykit sille tielle!

Istuin autossa ja vähän voivottelin, että nyt ei ole sitten pikkuhousuja, on etsittävä joku kauppa jostain mistä löytyy uusia. En olisi aivan heti osannut arvata, kuinka nopeasti roadtripin tilanne ratkesikin. Nimittäin seuraavalla pysähdyksellä eväitä ostaessani hoksasin, että siinä marketin hyllyssä, ruokakauppaostoksilla ollessani, oli just sellaisia alushousuja kuin mitä halusin. Korkeavyötäröiset, mukavat ja laadukkailta näyttävät. Kurkkasin merkin samantien ja Pierre Robertithan ne olivat. Tuon matkan aikana niistä muodostui jo samantien yhdet niistä housuista, joita tunnustelen alusvaatekorista useiden muiden mustien seasta ja toivon usein saavani just ne. Mustat, korkeat, napakat, ohuet, vastuulliset ja ihanat päällä.

Tälleen nelikymppisenä, kolmen lapsen äitinä olen onnellisesti viime vuosina älynnyt niinkin yksinkertaisen asian kuin että millaiset alusvaatteet ovat mulle just niitä parhaita. Viime syksynä esittelin alushousutyyliäni instastoorien puolella ja se kirvoitti valtavat keskustelut. Kerroin, kuinka käytän vain korkeita alushousuja, koska mun vartalolleni ne ovat sopivat parhaiten, pitävät vartaloni kivasti kasassa, luovat ryhtiä ja varsinkin mekot näyttävät paremmalta, kun vatsan kohdalla ei näy alushousujen rajaa. Joskus saattaa käydä myös niin, että alushousuja unohtaa päivittää vuosien varrella ja huomaa käyttävänsä edelleen kahdenkymmenen vuoden jälkeen sitä samaa mallia, joka oli lukioikäisenä paras, vaikka vartalon muodot ovat muuttuneet. Nämä kaksi asiaa olivat tärkeitä ja tosi moni kiitteli jälkeenpäin, että hyvä, että otin puheeksi sillä aina ei noin yksinkertaisia juttuja päädy edes miettimään. Tyytyy vaan siihen mitä on.

Pierre Robertilla on naisille paljon eri alushousuvaihtoehtoja. Mun lempparistani sanotaan näin: Invisible Microfiber High Waist -alushousut valmistetaan ultraohuesta ja pehmeästä mikrokuidusta, joka joustaa kahteen eri suuntaan. Ainutlaatuinen liukumista estävä reuna takana takaa sen, että alushousut pysyvät hyvin paikallaan ja ovat mahdollisimman huomaamattomat vaatteiden alla. Täydelliset erityisesti korkeavyötäröisten hameiden ja housujen alla. Niinpä! Sama malli ja useampi muu alushousumalli löytyy myös GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistettuna versiona.

Ja tietysti isäksi on paljon muitakin malleja mm. luomupuuvillaiset bokserit, joissa on normaali vyötärö ja lyhyet lahkeet sekä mikrokuituiset hipsterihousut, jotka joustavat hyvin kahteen eri suuntaan ja reunat ovat saumattomat. Pierre Robertilta muuten luvataan, että vuonna 2021 siirtyvät kokonaan kierrätettyyn mikrokuituun, jota käytetään nyt jo sporttimallistossa.

Lisäksi löytyy kaarituettomia pehmeitä rintaliivejä, joissa pysyy rinnat paikoillaan ja olkaimetkin saa takaa ristiin.

Tänä keväänä kotona ollessa on ollut paljon päiviä, jolloin käytössä on keksimäni #noRINULIS -hashtag, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että rintaliivejä ei pidetä. On silti myös päiviä, että on ihanaa pukeutua kunnolla. Hengailla vaikka ihan koko päivä alusvaatteisillaan ja huitaista päälle vaan joku kietaisuasia, jos tulee vilu tai ei olekaan tekemässä töitä tai neulomassa ja katselemassa elokuvia sängyssä peiton alla. Silloin, jos joskus on parasta just se, että alusvaatteet ovat mukavia ja ihania päällä!

Nyt tietysti kaupassa käydään harvakseltaan eikä kaikkia hyllyvälejä selaillen, mutta oikeastaan just siksi onkin mukavaa, että samalla kauppareissulla voi ostaa myös päivitystä alusvaatteille tällaisen modernin alusvaatebrändin tuotteilla. Mulla oli vuosia sitten sopimus silloisen työkaverin kanssa, että välillä aina muistutettiin toisiamme, että nyt ois taas semmonen viikko, että pitää vaihtaa kulahtaneet alkkarit tai rinulit kaapista uusiin. Se oli hauska, leikkimielinen haaste se. Hirveästi näemmä myös alusvaatemuistoja, mutta se kertookin siitä, että alusvaatteet eivät todellakaan ole mikään mitäänsanomaton asia elämässä. Parasta on kun on hyvää, ihanan tuntuista ja pitkäikäistä päällä.

Iloinen lisä vielä teille lukijoille on alekoodi BETTERCHOICES, jolla saa 20% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa kesäkuun 2020 loppuun saakka.

KORONANEULE KAIKILLA VÄREILLÄ MUISTOKSI TÄSTÄ AJASTA

Tiiättekö mistä mää tykkään? No mun seuraajista! Olin justiinsa miettinyt, että mitä hauskaa neulottavaa sitä keksisi, kun lankoja laatikoissa tuntui olevan. Pieniä nyssynyyriäisiä ja kirpsakoita minikeräläisiä ja ihan korkkaamattomia lankakeriä vaikka muille jakaa (mitä en kuitenkaan halua tehdä). Mietin villasukka-yhteisneulontaa pelkistä jämistä (plääh, vähän liian tylsää!), ryijyhommia ja mietin instalive-yhteisneulontaa (mutta torppasin ajatuksen, koska aika on tästä tilanteesta huolimatta rajallinen ja haluan olla myös lasten kanssa välillä ilman kouluhoputtelua tai minkään sortin ahdistusta) (ja knit-a-longin järjestämisen olis nyt kyllä kiva olla sellainen, josta myös lapset hyötyisivät eikä vaan niin, että mä käytän hirveästi aikaa ja iltoja muiden ilahduttamiseen) (oon ollut vähän yllättynyt omasta tiukasta linjastani tätä asiaa kohtaan, mutta myös ylpeä, että olen osannut sanoa omille hyville ideoilleni ei, hahaha!). Mihinkään järkevään lopputulokseen en päässyt ja se vähän harmitti, koska neulotutti kuitenkin.

Sitten! Kuin salama kirkaalta taivaalta, instagramin pieni punainen pallura näytti merkin, uusi viesti saapunut. Luin viestin ja se oli eräältä pitkään jo minua seuranneelta naiselta ja hän vinkkasi minulle neuletta, josta saattaisin pitää! Se oli juuri sitä mitä olin kaivannut ja halunnut! Eikä mun tarvinnut yhtään itsellä suunnitella mitään, tehdä vain. Neuloin jo tuossa aiemmin tämän vuoden puolella valmiin neulepaketin innoittamana Wool and the Gangin Cable Bomberin (olen esiintynyt se päällä Instan puolella jo, mutta en postannut täällä sen kummemmin!), joka on ihana! Nyt sitten heti perään toinen valmis ohje.

Tämän neuleen ohje on tanskalainen neuledesignerin Lærke Baggerin. Ohje löytyy Instagramista hänen kohokohdistaan. Oli just niin sopivan suurpiirteinen kuin mistä mää tykkään ja siksi täydellisen ihana neuloa.

Tämä neule valmistuu helposti ainakin niillä ihmisillä, joilla lankaa on kertynyt kaappeihin. Ei tarvitse lähteä kotona mihinkään ostoksille, kun kaikki tarvittava saattaa hyvinkin löytyä omista varastoista.

Itse käytin lankoja melkoisen määrän. Neule on aika painava (942 grammaa) ja en mitenkään pysty laskemaan mitä kaikkia lankoja siinä on käytetty. Villi veikkaukseni kuitenkin olisi, että 40-50 eri lankanyssäkkää päätyi kokonaan tai osittain paidan uumeniin. Ihan kaikensorttisia, oli villaa, pellavaa, puuvillaa, silkkiä, akryyliä ja kaikenlaisia sekoituksia!

Olen huomannut, että tässä tilanteessa mulla on tapoja, joilla pääsen karkuun omiin maailmoihini erityisen hyvin. Yksi niistä on se, että neulon. Neulon vain neulomasta päästyäni ja uppoudun johonkin muuhun maailman katsomalla sarjoja ja elokuvia. Tämä neule toimi siihen hyvin, kuten kyllä toimi myös ryijyisän nojatuolin tekeminen, mutta niitä tuoleja ei voi valtavaa määrää tehdä, kun taas neuleita vou neuloskella. Tarvitsen kuitenkin aina mieluisaa tekemistä, en mitä tahansa. Tämä neule oli erityisen mukava, koska siinä sai leikitellä joka kerroksella.

Neule neulottiin niin, että puikoilla kulki kokoajan noin kolme eri lankaa ja itse lisäsin noin joka toisella kerroksella pieniä pätkiä eri värisiä langanpätkiä muutaman silmukan ajaksi. Jätin joistakin langoista vähän pidemmät langanpäät, jotka päättelin, mutta osan vaan neuloin alusta loppuun ja sinne jäävät sekaan ne päätkin. Osan taas solmin kiinni aina seuraavaan lankaan pienellä solmulla.

Malliltaan neule on jättileveä laatikko muhkeilla puhvihihoilla ja isolla kaula-aukolla. Aah, niin rakastan!

Yksi parhaista hetkoistä neuloessa on kyllä myös tää. Langanpätkät läjässä ja valmis työ. Viimeisenä kuvana saatte vielä herkullisen otoksen, jossa näytän just siltä ku olisin noussut juuri sängystä eli aivan parhaalta. Oikein ihanaa viikonloppua teille armaat lukijani! <3