MUHKEA, UPEA, TÄYDELLINEN JUMBO

Kaupallinen yhteistyö Hakola

Ensimmäisiä asioita, joihin muistan kiinnittäneeni mökin näytöllä huomioni oli se, että tuvassa ei ollut pehmeää sohvaa. Edellisillä omistajilla tilaan oli teetetty tavallista kapeampi tuvan puoliksi jakava minipuusohva. Siinä oli jännä systeemi, että sen sai yöksi vedettyä toisesta reunastaan täyspitkäksi, jolloin se katkaisi huoneen pituussuunnassa puoliksi. Tästä jännittävästä rullasysteemistä on puulattiassa jälkiä. Se oli heille varmasti sopiva ja hyvä ratkaisu, mutta mun silmiin omituinen paikka sohvalle. Ja itse rakastan pehmeyttä ja laatua myös mökillä!

On muuten jännä ajatus se, että mökille viedään kaikki kulahtaneimmat vaatteet ja kodin varastosta ikivanhat lastulevyhyllyt ja kaapin perukoilta parittomat, säröille käytetyt astiat. No toisaalta, jos haluaa vapaa-ajallaan ja lomalla olla astetta karummissa ja ankeammissa tunnelmissa, niin miksipä ei! Itse en kuitenkaan ole sitä sorttia. Mulle ja meille on tärkeää se, että mökillä asiat ovat käytännöllisyyden ja toimivuuden lisäksi myös nättejä ja ihania. Mun mökkihaaveeseen oli vuosia kuulunut se, että sinne sitten vien kaikki mun muumimukit (niiden arvosta piittaamatta, seassa on myös harvinaisuuksia ja siellä ne ovat kaikki mökkikäytössä, koska käyttötavaraahan ne ovat ja tekevät mun onnelliseksi niin).

Me haluttiin tupaan hyvänkokoinen ruokapöytä ja iso sohva, vaikka tila ei ole valtaisan suuri. Sohvan valinnassa mentiin täysin sen mukaan, mistä tykätään just nyt. En ole yhtään sellainen ihminen, joka miettisi miltä joku näyttää vaikkapa 15 vuoden kuluttua tai onko jollain asiassa helposti hyvä jälleenmyyntiarvo. Mietin sitä, mistä tykkään! Jos tykkään nyt, niin hyvin todennäköisesti tykkään myös vuosien päästä. Ostaisin auton todellakin keltaisena (kuulema vaikea myydä eteenpäin) ja jos kotona olisi ainoastaan harmaata laattaa (helppo valinta ja josta "kaikki tykkää") mä varmasti vaipuisin alakuloon. Ja hankinnat itselleni, kotiin ja nykyään myös meille mökille, teen siltä kantilta, että ne ovat käytössä pitkään. Liika miettiminen tulevaisuuteen ja aikaan sitten kun, ei ole mun heiniäni.

Käytiin istuskelemassa erilaisilla sohvilla Hakolan kivijalkamyymälässä. Se on ehdottomasti paras tapa löytää itselleen sopivin ja mieluisin sohva. Tiesin etukäteen, että Lazy on mun mieleen, koska se löytyy kotoa, mutta mökille mietittäessä se on aivan liian kulmikas. Mökki on rakennettu pyöröhirrestä ja mun mielestä sitä pyöreyttä ja muhkeutta pitää sisustuksessakin korostaa, ei missään nimessä häivyttää tai suoristaa - Jumbosta löytyi kaikki tuo ja juuri oikeanlaiset muodot! Valinta oli melko helposti selvä!

Materiaaliksi sohvaan aluttiin sellainen kangas, joka on mukava ihoa vasten. Meidän perhe on vähissä vaatteissa viihtyvää sorttia, joten ihotuntumalla on iso merkitys. Haluttiin myös, että verhoilu on helposti pyyhittävissä ja pestävissä ja soveltuu lapsiperhe-elämään hyvin. Lisätietoa Hakolan eri materiaaleista löydät täältä. Mulla on ollut Soft-kankaan mallitilkku kalenterin välissä kuukausia ja aina, kun se tulee vastaan, mä silittelen sitä, se on niin mukavan tuntuinen.

Väriksi valittiin meille tavallaan tosi ilmiselvä valinta: vaaleanpunainen. Iso osa koko meidän perheestä tykkää tosi paljon vaaleanpunaisesta, en siis ainoastaan minä. Tästä väristä kaikki ovat olleet valtavan onnessansa! Ehkä vaaleansininen tai keltainenkin olisi voinut olla mahdollinen, koska ovat aivan valtavan ihania, mutta meidän mökillemme Mustikkalaan vaaleanpunainen on t ä y d e l l i n e n!

Hakolan sohvien runkojen puuosat ovat etelä-Pohjanmaalla kasvaneista puista. Tuntuu lämpimältä ja todella arvokkaalta, että ei kovin monen sadan kilometrin päässä sieltä, minne sohva sitten loppujen lopuksi valmiina päätyi korkeiden puiden ympäröimään mökkiin. Myös muut sohvan osat tulevat Suomesta. Pehmusteet mm. valmistetaan PET-pulloista, eivätkä tyynyt sisällä mitään eläinperäistä materiaalia. Olen vieraillut kaksi kertaa Hakolan tehtaalla Jurvassa ja nähnyt, kuinka siellä sohvat valmistuvat. Pidän todella isossa arvossa suomalaista työtä ja tekemistä. Tuntuu ihan erilaiselta istua sohvalla, jonka alkuperän tietää kuin jollain jostain vaan ostetulla ja kaukaa tänne seilanneella.

Tiistaina tällä viikolla oli onnenpäivä, kun sohva vihdoin meille Mustikkalaan saapui. Oli jännät paikat pääseekö postikuski kuorma-autollaan perille ja miten saadaan sohva mäen päältä alas mökille ja kannettua Mikin kanssa kaksin sisään ikkunan kautta. Kaikki kuitenkin sujui melko mutkattomasti. Sohvakin laskee mäkeä pitkin helposti parin pulkan päällä!

Ehdittiin viettää aikaa sohvan kanssa aika tarkalleen kaksi vuorokautta ja sinä aikana jokainen meistä viidestä hiihtolomalaisesta köllähti useampaan kertaan sohvalle ja totesi, että voi miten ihana! Sohvalta näkee keittiöön, siinä voi ottaa nokoset ja mikä parasta, siitä näkee koko ajan täydellisen maiseman järvelle. Ja nuo sohvan jalat! Voiko maailmassa olla mitään söpömpää?!

Huomasitteko, että myös, että viime keväänä ommeltu grillityyny on päässyt sohvalle? Sekin tekee mut tosi onnelliseksi! En ehtinyt vielä neulomaan sohvalla ja sitä ehkä odotan ensi mökkireissulta eniten, grillityyny kainalossa villasukat puikoilla. Jumbo, kudin, takkatuli ja leffa. <3