Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

JOULURYIJY VUODEN JOKAISEEN PÄIVÄÄN // LUUKKU 17

Tämähän meni näin että tuota tuota.

Olin Prismassa, lempparijättimarketissani. Olin että joo, voisin ostaa tuota Fimo-massaa, joo-o. Teen kuusenkoristeita joulukalenteriin.

Jätin massapaketit ikkunalaudalle, että innostun oikein hyvissä ajoin. Oli marraskuun alku.

Ikinä ei oikein meinannut tulla inspiraatiota, vaikka mulla oli hyyyyvin tarkka visio mitä tehdä. Värejä ihailin lähes joka päivä. Sähkönsinistä, puuteria, vaaleanpunaista ja minttua. Näyttää hauskalta kuusessa.

Tuli joulukuu. Melko pitkällekin meni jo, ennenkuin tartuin massapaketteihin ja aloin hommiin, koska oli pakko.

Noh, eihän siitä tuntunut tulevan mitään. Mulla on vain surkeita lasten kaulimia ja varmaan olis kivempi jos ois kunnon välineet… Muistin myös, että en tykkää noista massoista, joita pitää lämmitellä – haluan, että ainekset on heti valmiina! Mutta koska hommaan oli ryhdytty, jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Valitsin piparimuoteista pisaran, minipiparin ja huulet. Just ne kaikista jouluisimmat vissiin (NOT!), koska minipiparikin muistuttaa enemmän ehkä kukkaa…. MUTTA! Lätkäsin kuviot vähän surkeina ja epätäydellisinä uuniin. Fimo-massa pitää siis kovettaa uunissa ja on sen jälkeen hyvä vaikkapa koruinakin.

Oli silti ihanaa tehdä niitä ja touhuta ja antaa ajatusten juosta. Yömyöhään asti nautin käsillä tekemisestä ilman keskeytyksiä. Mää siis kertakaikkiaan rakastan yöllä tehdä luovia juttuja – ei soi puhelin, ei tuu viestejä ja lapsetkin ruukaavat nukkua öisin, niin kukaan ei oikeastaan tarvitse minua ja lisäksi tykkään myös antaa instagramissa stoorien pyöriä eteenpäin ja vähintään kuunnella sisällöt läpi eli oon vaikka kenen seurassa.

Tein ryijyä. Niin siis tein ihan yhtäkkiä jotain hemmetin ryijyä, vaikka ajatus oli alunperin tehdä KUUSENKORISTEITA. Ajatus ryijystä vei mukanaan ja päätin, että laitan niitä vähän surkeahkoja koristeita sitten siihen. Sekoitetaan pari juttua niin saa aikaan jotain supersiistiä, mietin.

Ryijy on tehty solmimalla lankaa ryijypohjaan, solmimalla lankoja puurimaan, liimaamalla ryijyntekele (siinä vaiheessa vielä sen niminen) lankarykelmiin kuumaliimalla ja ripustamalla ne koristeet ihan vääränvärisellä ompelulangalla sinne tänne, ihan vaan todetakseen sitten, että yhessä läjässä ovat kaikki, MUTTA OLKOON KU OMALLE SEINÄLLE TULLEE!

Näyttääkö se jouluiselta?

No ei näytä.

On siinä sentään käytetty niitä piparimuotteja, joista sentään yksi oli kultainen, joulun värinen.

Se on silti nimeltään jouluryijy. Vähän hopussa tehty, joululauluja kuunnellen ja rakkaudella tehty. Enää se ei ole tekele, vaan ihan oikein jouluryijy. Kehtaisin antaa sen jollekin jopa lahjaksi, jos niikseen kävisi, mutta se sopii tuohon seinälle paremmin kuin täydellisesti. Saa jäädä siihen ympärivuotiseksi jouluryijyksemme.

Sellainen tarina se. Tarina armollisuudesta itseä kohtaan ja että kaikki ympärivuotinen joulukoristeluhan on oikeastaan mitä mainiointa.

PIZZAPIPARIT JA JOULUSIPSIT LAUANTAI-ILTAAN // LUUKKU 15

Tämän päivän joulukalenteriluukku oli vähän myöhäinen, mutta ilmestyi parahiksi ilta-aikaan. Tänään nimittäin kerron teille pizzoista ja sipseistä.

Tykkään pizzasta. Hyvästä pizzasta. Mua jopa vähän harmitti, kun en ehtinyt tilaamaan Malediiveille mukaan jättisuurta pizzasiivu-uimapatjaa. Ois ollut täydellistä lillua sellaisen päällä auringonlaskun aikaan. Ihailen myös suuresti ja vähän kateellisena yhtä ystävääni, jolla oli joskus yli sadan päivän putki, jolloin hän söi lounaaksi vain Puttesin pitsoja. Jos menisin naimisiin, häissäni olisi ehdottomasti pizzatarjoilu.

Tämän päivän kohdalle ei pitänyt alunperin tulla pitsoja, eikä varsinkaan piparijuttuja, niitä on ollut varmasti jo riittämiin, mutta en vain voinut olla toteuttamatta tätä ideaa, jonka ekaluokkalaiseni keksi. Pizzan mallisia pipareita, lähes täydellistä!

Tein ensimmäisen satsin pizzasliceja ja koristelin. Yritin tehdä vähän rumempia pipareita, jotta tunnistaisi, että niissä on haettu pizzan tunnelmaa. Ehkä vähän epäonnistuin, sillä nyt ne näyttivät ennemminkin vähän rumille leivoksille, toisaalta taas vähän liian söpöille pizzoille, ainakin kun kertoi syöjille, että ne ovat sitten pizzapipareita. Tänään kokeiliin uudelleen ja alkoikin tulla vähän rumempaa jälkeä. Käytin koristeluun oikeasti keltaista sokerimassasörssiä ja limaisia karamelleja. Yhden slicen koristelin jopa “juustolla” kaikkien koristuksien päälle, aivan kuten jotkut pizzan tekijät tekevät muutenkin. Kuvasinkin ne jopa rumasti sähkövalojen alla, koska aurinko oli ehtinyt jo laskemaan. 

Kaveriksi pipareille vielä viime joulun hittiherkkua eli joulusipsejä ja kolmannen adventin aatto on pelastettu, ainakin herkkujen osalta ja kohtahan se on onkin jo seuraavan päivän puolella. Leppoisaa lauantai-iltaa!

LEMPEYSKIRJA – PIRSKATTI VIEKÖÖN, MUN TOINEN KIRJANI, IHAN MAHTAVAA

Vihdoin se päivä koitti, kun sain käteeni Muita ihania Lempeyskirjan. Mun toisen kirjani. Myös toisen kirjani koko tänä vuonna. Hassua. Silloin vuosia sitten kun aina vuodenvaihteessa kirjoitin lupaukseksi sille vuodelle, että teen kirjan, niin nyt yhtäkkiä olenkin tekaissut kaksi.

Lempeyskirja. Mitä se oikein tarkoittaa?

Takakannen teksti kertoo näin: Muita ihania – Lempeyskirja on kokoelma veikeästi vinksahtaneita, hulvattoman lempeitä huoneentauluja ja sopivan suurpiirteisesti täytettäviä tehtäviä. Ja sitä kaikkea kirja juurikin on. Kuvia, joihin olet saattanut törmätä täällä blogissa tai instagramissa. Osa kirjan sivuista on tehtäviä, joihin voi kirjoittaa talteen asioita, joita ei välttämättä muuten muistaisi. Kirja on muisto omasta itsestä lähtien siitä hetkestä, kun kirjaa alkaa täyttämään. Toisaalta, kirja antaa varmasti jotain myös niin, ettei sitä täytä ollenkaan. Katselee vain. Aivan viimeisillä sivuilla on vinkki, että kirjan sivuja saa ja voi leikata, jos haluaa jonkun sivun laittaa seinälle muistuttamaan jostain asiasta. Minusta se olisi jopa suotavaa, jos johonkin sivuun tykästyy, harmihan se olisi niitä hillota pelkästään kiinni kirjassa.

Aina niitä parhaita juttuja ei keksi itse. Joskus joku sanoo jotain juuri sopivaa siihen mun omaan hetkeeni, vaikka se toinen selittäisi ihan jostain muusta ja lause jää pyörimään ja tuntuu merkitykselliseltä. Sellaisia lausahduksia kansien väliin pääsi viisi. Kiitos ystäväni Rea-Liina ja Anna, kiitos Tämän kylän homopoika -Eino, kiitos Anna palaa Anna ja kiitos Asikaisen Maiju.

Toivoisin, että kirja olisi tavallaan sellainen vähän hömpsä kirja pöydän kulmalle, jota aina toisinaan selailisi. Ei tarvitsisi olla muuta. Ja jollekin toisellesellainen kirja, josta löytäisi jokaisella kerralla jotain uutta, ehkä jostain kuvasta jonkun oivalluksen omasta itsestä tai ihan vaan karamellin hassusta paikasta. Jollekin kolmannelle se olisi kirja, joka ei todellakaan olisi mitenkään hömpsähtänyt, vaan joka pistäisi ajattelemaan omia kaavoja omassa elämässä ja joka ehkä muuttamaan jotain parempaan suuntaan. Ja toivoisin kirjan tuovan jokaiselle sitä käsissään pitävälle LEMPEYTTÄ. Lempeyttä elämää ja itseä ja muita kohtaan. Ei kai kaiken aina tartte olla niin vitun vakavaa – silleen lukee yhdellä aukeamallakin.

Nyt kun kirja ehti tulla ulos jouluksi, toivon, että se löytyisi monen lahjapaketista jouluaattona. Tulisipa siitä joillekin tärkeä kirja. Se olisi mun haave.

Tänään haluankin vinkata, että Adlibrikseltä ehtii hyvin tilaamaan kirjan vielä joulupakettiin, mutta kannattaa osallistua myös Instagramin puolella joulukalenteri-arvontaan sekä mun, että Pinjan profiileissa ja kirja saattaa pölähtää sulle sitä kautta, jos onnetar suosii. <3

Kiitos vielä ja taas kaikille niille ketkä kirjan teossa mua auttoivat ja olivat tukena ja tietysti hurjan palkon kiitoksia teille blogini lukijat ja seuraajat – ilman teitä ei olisi Lempeyskirjaa. Sydän täynnä kiitollisuutta täällä, kiitos! Ihanaa, kun olette! <3

KUTIMIEN KANSSA AURINGON ALLA // MALEDIIVITARINA OSA 2

Lähtiessämme lomamatkalle, nappasin lankakorista lankaa ja kävin ostamassa uudet puikot. Halusin aloittaa sukkia. Ihan ilman ohjetta. Että neuloisin vain. Viime kuukaudet, ehkäpä jopa vuodet ovat olleet niin hektisiä, että sellaiselle pelkälle olemiselle ja neulelankojen valitsemiselle ja neuleohjeiden piirtelylle ruutupaperille ei ole ollut aikaa (tämän osuuden päätin siis skipata tälläkin kertaa). Päätin, että jos vain yhtään tekee mieli, niin matkalla kyllä neulon. 

Niin minä sitten neuloin. Lentokoneessa elokuvan ääressä, lentokentällä ja aurinkotuolissa. Vitsit, että nauratti, kun eräänä päivänä löhöiltiin altaalla just niillä tuoleilla, jotka olivat vedessä, uima-altaassa matalasti ja mulla oli kassissa neuletyö. Otin sen esille ja jatkoin sukkaani. Se oli ihanaa se neulominen. Ei mua kirjojen lukeminen aurinkovarjon alla kiinnosta yhtään niin paljon kuin sukan neulominen. Siihen päälle kun vielä otetaan muutamat hauskat neulomiskuvat, sellaiset jollaisia en ole ennen ottanut tai nähnyt edes ja kunnon remakat naurut siitä toiminnasta, ai että. Altaan reunalla olleet muut pariskunnat hymyilivät meille tai mulle nyt varmasti ainakin – hymyiltiin takas!

Ei se sukka kauheasti edistynyt, mutta jokainen neulomishetki tuntui ihanalta. Odotan jo tammi-helmikuun pakkasia ja kiireettömiä iltoja elokuvan ja kutimien kanssa ilman nukkumaanmenoaikaa. Siihen saakka nautiskelen neulomisesta näiden hiukan ehkä vähäpukeisten neulekuvien kera.

VUODEN 2018 PIPARIKAUPUNKI /// JOULUKALENTERIN LUUKKU 10

Pitkäaikaisimmat blogini lukijat saattavat muistaa,että olen jo useampana vuonna tehnyt piparikaupungin. En suinkaan mitään kokonaisia taloja, vaan ihan vaan erilaisten talojen mallisia pipareita ja asetellut talot alustalle kaupungiksi. Vuosien saatossa on onneksi taidoissa edistytty ja haaveet ja tavoitteet ovat kasvaneet. 2013 lapset olivat pieniä ja tyyli oli lapsenmielisen simppeli. Vuonna 2014 kaupungissa näytti olevan korkea kirkkokin, koska huomio kiinnittyy siihen aivan ensimmäiseksi. 2016 Tatun ja Patun jotkut sukulaiskaverit näyttivät päässeen mukaan. Viime vuonna innostuin ainakin puhekuplapipareista ja kaupunki kutistui pieneksi kyläksi. Mä oon kyllä aina vähän sellainen, että soitellen sotaan ja en siis todellakaan suunnittele etukäteen mitään saatika harjoittele. Näkee sen näistä kaikista pipareistakin, mutta aina olen silti melko tyytyväinen lopputulokseen. Kuten piparipyykkipostauksessa taisin kertoakin, mulla on nyt sellainen ihan oikea koristeluvehje, eli saattaapi olla, että kaupungit tulevina vuosina näyttävät astetta professionaaleimmilta.

Tein talot kahdenlaisista taikinoista, jotka kaupan pakastealtaasta löysin. Toinen oli perustaikinaa ja toinen vaaleaa taikinaa, jonka ajattelin olevan tasaista ja vain vaaleampaa taikinaa, mutta seassa olikin appelsiininpaloja. Ne näyttävät noissa taloissa ihan kivoilta, mutta maku ei ainakaan lasten mieleen ollut. 

Kurkkaa Pinjan versio hänen piparikaupungistaan. Olisi hauskaa nähdä myös teidän versioita, joten keksittiin ihan oma häsä tätä varten: #ihanapiparikaupunki, se löytyy instasta.

Viime vuonna aloittamamme soittolistakin vihdoin teille jakoon, olkaat hyvät.

 

LOVELYT LAHJAIDEAT PAPERIOSASTON LOVEREILLE

Kaupallinen yhteistyö: MUJI

Aika harvalta lienee jäänyt ainakaan Helsingissä epäselväksi, että MUJI on täällä taas. Melko monelle ihmisille MUJI on ollut 90-luvulta saakka brändi, jonka myymälään on aina pitänyt päästä, kun on käynyt ulkomailla. Niin minullekin. Mulla on edelleen käytössä 2000-luvun alussa hankkimani leimasinaakkoset ja ihan vasta löysin kaapista minikokoisen vihkon, johon olin kirjoittanut tyttäreni ensimmäisiä hauskoja letkauksia hänen opittuaan puhumaan. Ei siis liene yllätys, että olin todella innoissani MUJIsta ja erityisesti paperitarvikeosastosta tänäkin syksynä kun pop up -myymälä kolmannen kerran Helsinkiin tuli.

Meidän perheessä piirretään, kirjoitellaan ja askarrellaan paljon. Kyniä ja vihkoja on jokaisen lapsen pöydällä paljon, puhumattakaan mun omasta. Meillä on vihkokori, jossa säilytetään eri aiheisia vihkoja, joihin piirretään vain tiettyjä juttuja. Itsekin olisin halunnut teemavihkoja, jo lapsena, mutta mutta en muistaakseni disko- ja nimmarivihkoa (kuinka ihanan 80-90-lukulaista!) enempää omistanut, vaikka esikuvani teemavihkosta on äidiltäni. Hän on piiirtänyt 70-luvun alussa vihreäkantiseen kierrevihkoon hahmoja Aku Ankoista. Tusseilla piirretyt hahmot ovat nimikoidut ja numeroidut. Arvatenkin tuo vihko (ja ylipäätään se, että se on säilynyt!) oli mun oman lapsuuteni yks ihana aarre, jota aina silloin tällöin sain katsella ja inspiroitua (mutta en selvästikään riittämiin, kun en koskaan aloittanut omaani) ja lähes samanlainen vaikutus sillä on ollut omiin lapsiini.

Perheemme kynäviidakko on ollut melko mahdoton jo jonkin aikaa. Viimeksi toissapäivänä etsin erilaisia tusseja todella monesta paikasta ja löysin hyvin erikoisen kokoelman aivan mitä sattuu kyniä. Aivan täydelliseen saumaan tulee nyt tämä joulu ja MUJIsta löytämäni ihanat, tyylikkäät, selkeät ja käytännölliset ratkaisut lahjapakettiin koko meidän perheelle. Akryyliset, sopivan pienet, mutta riittävän suuret laatikostot ovat täydelliset tähän tarpeeseen. Kynien säilytykseen kauniisti. En malta odottaa, että saan etsiä näille laatikostoille paikat kotoamme ja päästään (ehkä) (toivottavasti) järjestelmällisempään kynien säilytykseen. Vihkot ja erilaiset kynät ovat mielestäni muutenkin aivan täydellinen joululahja. Kaunis, saajalle sopiva vihko (ruudut, viivoitus tai tyhjät sivut) ja hyvä kynä (vaikkapa tusseja, puuvärejä, ohutkärkisiä kyniä tai superkaunis, ohut lyijytäytekynä), ne ovat usein sellaisia mitä jokainen tarvitseekin, mutta ei omista tai sitten kuten ainakin meillä, aina on ihanaa aloittaa uusi vihko uusille jutuille ja ideoille uuden kynän seurana!Seitsenvuotiaalle hankin kierrevihkon, jonka kanteen piirsin valmiiksi pieniä kuvia, joiden tiedän häntä ilahduttavan. Pakettiin lisäksi hyvät tussit ja reilusti ohutkärkisiä kyniä ja tietysti oma teippiteline eri värisine teippeineen.

Reseptivihko on klassikko vihkojen erilaisissa teemoissa, mutta itse kyllä vain harvoin kirjoitan enää nykyään mitään ruokareseptejä ylös. Joten tämän reseptivihkon nimesinkin elämän ja vatsan täytteiden reseptivihkoksi eli ehkäpä lahjan saaja kirjoitteleekin sinne omia ajatuksiaan elämästä ja sitten seuraavalle sivulle parhaan nakkikastikkeen ohjeen.Tässä kuvassa näkyy silmiä hivelevän ihanasti laatikostoon laitetut puuvärit, lyijykynät sekä kumitettavat mustekynät. Kyllä, luit oikein. MUJIn valikoimista löytyy ihan mieletön kynä, jonka itse ainakin luokittelen mustekynäksi tai aivan ohueksi tussikynäksi. Kynän korkissa on päässä ns. kumi, jolla voi oikeasti pyyhkiä jo kirjoitetun tekstin pois. Ja arvatkaapa miten se tulee takaisin? Kylmässä. Eli voi siis kirjoittaa salaisia viestejä hellulle ja muille ihanille ja pyyhkiä tekstit pois, sujauttaa lappusen taskuun ja käskeä ihanaa tyyppiä lukemaan lapun ulkona pakkasessa.

Pop Up Store Kampin kauppakeskuksessa on auki tammikuun loppupuolelle saakka eli hyvin ehtii sekä jouluostoksille, että uudenvuoden alkuun vielä hankkimaan ihania juttuja. Nuo kuvissa näkyvät lahjapaketit ovat muuten tehty MUJIn paketointipisteellä. Siellä on ruskeita paperipusseja, ihan älyhienoja ja hauskoja leimasimia ja pakettikortteja. Saa siis samalla itse askarrella hyvin matalan kynnyksen lovelyt lahjapaketit, kun käy toteuttamassa ihania sisältöjä joululahjoihin. 

PIPARIPYYKIT // JOULUKALENTERIN KAHDEKSAS LUUKKU

Me ollaan leivottu pipareita lasten kanssa jo aika monta kertaa tälle joululle. Tykkään tehdä niitä. Se on helppoa, kun saa pakastealtaasta taikinan ja pääsee nopeasti ja heti hommiin. En aina jaksa käyttää valmiita piparimuotteja. Usein huomaan fiilisteleväni, millaisia kuviointeja voisin tehdä aivan joihinkin muihin muotoihin ja valmiit muotit jäävät pöydälle käyttämättöminä. Eräänä päivänä innostuin muotoilemaan vaatteita. En todellakaan ole mikään tarkka näissä pipareiden muotoiluissani, kunhan veitsellä piirtelen ja aina tyydyn ensimmäiseen versioon ja eiku piparit uuniin! No, siinä sitten koristellessani niitä erinäisiä vaateparsia tajusin, että vaatepiparit, jos jotkut ovat kyllä joulukiireiden kuvaelma. Sehän on elämä yhtä pyykkisavottaa joulun alla, aivan kuten aina muulloinkin.

Mietin joka vuosi samaa asiaa. Miten tehdä paras mahdollinen mänkki eli koristemassa pipareille? Tomusokeria, kananmunan valkuiaisia ja tilkka sitruunamehua, se on vakkarireseptini. Usein mulle käy kuitenkin niin, että massasta tulee liian kuivaa, koska pelkään, että tulee liian löysää. Hirveä kierre. Kuivasta löysään ja ees taas ja kohta huomaa käyttäneenä pari purkkia tomusokeria ja massaa kyllä riittää. Olen käyttänyt pursotuspussina minigrip-pussia, josta olen leikannut kulman auki. Aiiiiiivan hyvin on toiminut, heh. Kunnes eilen miesystäväni bongasi mulle ihan tavallisesta ruokakaupasta minikokoiset koristelupursotusvehkeet. Elikkäpäs tuota, sitä pitää alkaa uuteen piparipyykkisavottaan taas joku ilta! Mitkä pipareiden muodot ovat sun suosikkejasi?

EN TIEDÄ MISTÄ MATKAKERTOMUKSENI ALOTTAISIN // MATKA PARATIISISAARELLE OSA 1

Saavuimme viikko sitten rakkauslomalta. Jos yhdellä lauseella joku vaatisi matkaa matkaa kuvailemaan, sanoisin että matka oli täydellisen ihana. Tiistaiaamuna, kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ja bussilla körryyttelimme kotiin, tuntui uskomattomalta. Unenomaiselta siinä kylmänkosteassa harmaudessa, jossa lämpimään hetkeksi tottuneet korvat ja sormenpäät kohmettuivat, että tapahtuiko se loma juuri, oliko kaikki edes totta. Niin ihanaa siellä oli. Vitsaillen voisi sanoa, että 6/5, mutta sanoisin ennemmin vaikka 10/5. En uskaltanut lomaa ihan hirveästi etukäteen fiilistellä, koska pelkäsin lähinnä maailmanloppua tapahtuvaksi just ennen matkaa. Onneksi mitään ei tapahtunut ja oikeastaan aivan kaikki meni todella mutkattomasti ja hyvin.Matka kohteeseen oli melko pitkä, oltiinhan menossa yli 7000 kilometrin päähän. Kun lentelee ja matkustaa kauas harvoin, ei haitannut yhtään istua koneessa tai kentällä ja odottaa seuraavaa siirtoa. Ennemminkin mua harmitti joka kerta, kun kone laskeutui, olisin hyvinkin voinut istua vielä muutaman tunnin ja katsella elokuvia torkkuen siinä samalla. Pari lentoa Qatarin Dohan kautta Maléen, Malediivien pääkaupunkiin ja siitä vielä lyhyempi lento pienellä vesitasolla pienelle saarelle, kyllä siinä odotteluineen sai vuorokauden tunnit kulumaan.

Se tunne, kun ensimmäisen kerran astuu koneesta ulos ja vastaan lehahtaa kuuma, kostea ilma, ai että! Sitä oli ollut ikävä. Muistan lapsuudesta, kuinka äitini hehkutti tuota hetkeä. Me ei kauheasti reissattu ulkomaille (Ruotsia lukuunottamatta) ollessani lapsi, äiti oli tainnut käydä kerran etelän lämmössä ennen kuin menimme sinne koko perheen voimin. Ne äidin kuvailut siitä kosteankuuman ilman tunteesta jäivät mun mieleeni ja huomaan kyllä täysin samaistuvani siihen tunteeseen itsekin ja muistavani äidin ja ne äidin sanat aina kun itse olen siinä tilanteessa. Onhan se nyt mieletön hetki, varsinkin mitä pidempi aika edellisestä kerrasta on ja kun ja jos sitä hetkeä todella on odottanut. Ja tätä kirjoittaessa alkaa itkettää ja tulee ikävä äitiä, onneksi se on vaan 500 kilometrin päässä!On niin paljon kerrottavaa ja haluttaisi kokoajan vain muistella ja hehkuttaa matkaa, joten kirjoittelen tarinoita ylös ja ulos ja julkaisen niitä pikkuhiljaa. Tavallaan lomasta on myös olo, että tekee mieli pitää sitä vain itsellään, ettei sen täydellinen hehku ja lumo katoa, mutta toisaalta tekee mieli huutaa koko maailmalle erinäisiä asioita.

Ainakin sitä, että maailma on tajuttoman kaunis, paratiiseja on olemassa. Paratiiseja sekä jossain Malediivien kaltaisessa paikassa ja täällä meillä kotona Suomessa, koska kyllä lyhyelläkin reissulla tapahtuu niin paljon, että kotiin tullessa on olo, että onhan tää nyt ihan mahtava ja ihana paikka tämä meidän Suomikin. Lisäksi maailmalle huudattavien asioiden listalla olisi se, että kun näki jälleen siellä meressä, pohjassa, pinnalla ja rannoilla roskia (ei paljon, mutta muutamankin enemmän kuin kotona), iski valtava ahdistus, merten jätelautta-ahdistus ja olo, että teen kyllä niin paljon tämän maailman eteen kuin vain suinkin pystyn (vaikka mitä nyt vähän lentelin tuhansien kilometrien päähän, mutta ei tartuta just nyt siihen) ja että ajattelisivatpa kaikki muutkin niin. Tuolla saarella oli todella siistiä ja puhdasta ja hyvin tarkat jätelajittelut ja kierrätyshommat, mutta se olikin resorttisaari, mutta siitä huolimatta ja siksi juuri. Lisäksi haluaisin hehkuttaa sitä, että jos kaikki ihmiset olisivat korviaan myöten rakastuneita ja täynnä rakkauden tuomaa onnellisuutta, ei tässä maailmassa olisi sotia eikä varmastikaan niitä roskia meressäkään. <3

Sinne me solahdettiin häämatkalaisten ja muiden pariskuntien sekaan oikein hyvin. Syötiin vatsamme täyteen mitä mainioimpia ruokia pöydän ääressä rantahiekalla joka päivä varpaat paljaina, tehtiin vaikka mitä hauskaa ja leppoisaa lomatekemistä, unohdettiin arki ja marraskuu, nautittiin ja juotiin värikkäitä drinkkejä ja istuttiin yömyöhään meren äärellä katseellamme etsien haita ja rauskuja. Joka ilta, kun toivotin kaikille merten olennoille hyvää yötä, tiesin, että kyllä ne sieltä heti tulevat, kun hyvänyöntoivotukset sanotaan ja niin monena iltana kävikin, että villan terassilta näin kuin rausku tai hai ui ohitse ja saatoin mennä nukkumaan miettien vaan maailman ihanaa ihmeellisyyttä. Yhtenä reissun alun yönä meri oli melko tyyni ja vähän väliä kuului hassuja korahduksia mereltä päin. Ensin ei tajuttu mitä ääniä ne olivat, aivan kaikkia merihirviöitä ja kauhuleffaskenaarioita käytiin läpi, mutta tajuttiin muutaman päivän päästä, että äänethän olivat kilpikonnista. Ne kävivät haukkaamassa ilmaa pinnalla. Ihanat, suuret merikilpikonnat.



 

 

 

TEE ITSE LUCIAN PÄIVÄN KRUUNU // JOULUKALENTERIN LUUKKU NUMERO 5

Tämän päivän luukussa ennakoidaan. Lucian päivää vietetään ensi viikolla ja nyt on aika aloittaa kruunun askartelulla. Kasvoin nelivuotiaaksi Ruotsissa ja muistan hämärästi ja valokuvista, että paikallinen Suomi-seura juhli Lucian päivää. Minustakin on ihan pikkutyttönä kuva noista juhlista, kun on kruunu päässä ja kynttilä kädessä. Sen suloisen lapsuusmuiston kunniaksi ja Lucian päivää juhlistaaksemme askarreltiin tällainen turvallinen kynttiläkruunu, jota voi käyttää kuka tahansa, joka haluaa juhlaapäivää juhlia.

Materiaaleina on vihreää samettikangasta liimattuna kartongille ja erilaisia papereita, joista tehdään kynttilät ja kukkaset. Itse kiinnitin kynttilät ensin kaksipuoleilla teipillä ja vasta sen jäkeen ompelin ne paikoilleen, mutta en suosittele sitä tapaa, sillä teipin liimat tarttuivat ompelukoneen neulaan. Paperikukat leikattiin kartongista ja erilaisia papereista ja kuumaliimattiin yhteen ja paikoilleen. Hitusen vieläliimaa kukkien keskelle ja ripaus glitteriä. Jotta kruunun säädettävyys olisi mahdollisimman helppo ja kruunu kävisi mahdollisimman monen kokoiseen päähän, ommeltiin siihen reilut pätkät leveää tarranauhaa. Tämän postauksen alimpana on muistiinpanokuva, jossa näkyy ohjeet, kuinka saat tehtyä oman kruunusi. Ne eivät ole varsinaiset kaavat, koska annetaan luovuudelle suurempi mahdollisuus näin.

Oikein ihanaa joulukuun viidettä päivää! 

JOULUKALENTERILUUKKU 3 /// PIENI JOULUYLLÄTYS NAAPURILLE, OPELLE TAI TARHANSEDÄLLE

Mä olen usein joulun aikaan vähän unohtelevainen. Johtunee kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu, pitää muistaa monia monia asioita ja jotkut asiat vain unohtuvat. Yksi sellainen on lahjat opettajille ja päiväkodin tädeille ja sedille. Olisi ihanaa antaa joku pieni kiitos, joka kertoisi heille sanojen (joita pyrin sanomaan myös pitkin vuotta) lisäksi, että teette tärkeää työtä. Haluaisin antaa jotain, mikä ei ole turhaa, epäsopivaa eikä kauhean kallista, koska muistettavia ihmisiä on useita. Joinain vuosina olen autuaasti unohtanut viedä mitään, joinakin vuosina on ollut sentään kortit ja joskus jotain pientä herkkua tai joulujuomaa.

Katoava lahja on mielestäni hyvä, joten tässä lahjassa pyrin käytännöllisyyteen. Ostin kasan kynttilöitä ja tulitikkuaskeja. Varasin illan aikaa askarteluun. Otin esille kauneimpia lahjapapereita (keräilen papereita ja säästän myös saaduista lahjoista ihania papereita, joten valinnanvaraa on), kaksipuoleista teippiä, terävät sakset, silkkipapereita (näitäkin säästän aina, useissa vaatekaupoissa ostokset kääritään silkkipaperiin ja joskus sattuu kohdalle superkauniita papereita ja ne eivät ryttyisinäkään ole rumia!) ja söpöä piipunrassia (löytyi Tiger of Copenhagenista).Sitten vaan hommiin. Teippiä tulitikkuaskin reunoille, ihan reunaan saakka ja paperia päälle hieman reilumpi palanen ja sitten saksilla reunat siisteiksi. Näissä askeissa raapaisupinta oli vain toisella reunalla, joten paperi oli vieläkin helpompi laittaa paikoilleen, kun ei tarvinnut laittaa kuin yksi. Kynttilöitä kääräisin silkkipaperiin neljä kappaletta, valitsin värit askien mukaan. Tosin ostin kynttilät jo ennenkuin askartelin askeja, mutta niistä löytyi kivoja väripareja. Kun kynttilät olivat siistissä nipussa silkkipaperin syleilyssä, vetäisin nipun ympärille piipunrassia, josta myös taittelin söpön rusetin.

Minusta tämä on oikein oiva pieni joululahja sekä niille opettajille ja tarhantädeille ja -sedille, kuin vaikka myös naapureille, lempparikaupantädille tai ihan vain ystäville. Harvemmin enää nykyään, kun on lapsia, antaa lahjoja ystäville. Useinkaan kukaan ei mitään tarvitse, mutta heillekin (jos joillekin!!) olisi ihanaa sanoa ihan kunnolla sydämen pohjasta se, kuinka tärkeitä ovat, vaikka kera pienen lahjankin. Ja aika monet polttelevat kynttilöitä pitkin pimeää talvea, joten tällainen pieni yllätys on tosi kiva.