RAKASTAN PAKETOINTIA
Postaus tehty yhteistyössä JOULUPUKIN kanssa, joten jos kuulut lähipiiriini ÄLÄ LUE TÄTÄ ENNEN JOULUA!
Ihan ensimmäiseksi matkaamme jälleen valkoisen hiekan äärelle Malediiveille.
Yhtenä lomamme iltana olimme kävelyllä pimeällä rannalla kuunkajossa, meri vain hiljalleen lipsutteli rantaan. Oli lämmin. Saaren pääkadun luota ravintolasta kuului ääniä ja musiikkia enemmän kuin tavallisesti. Menimme katsomaan mitä siellä oli. Malediivilainen ilta. Siellä muiden ohjelmanumeroiden keskellä eräs nuori mies kääräisi palmun lehden siivuista kaulakoruja ja kalakoristeita lapsille. Ne näyttivät hauskoille. Menin juttelemaan ja kerroin, että itsekin tykkään tehdä käsitöitä. Sain häneltä tuon tähtösen kaulakoruksi kaulaan.
Muutamaa päivää myöhemmin helluni oli kohdannut tuon saman nuoren miehen ja hän oli heti muistanut, että hei se sun vaimosi (meitä pidettiin siellä lähes kokoajan häämatkalaisina) oli se joka tekee myös käsitöitä.
Tähti tai ruusuke oli ihana, mun pieni aarre. Napakasti ja nopeasti se tyyppi sen kääräisi kahden tikun ympärille ja tsadaa! En ole itse koskaan tuollaisia tehnyt, mutta idea jäi mieleen ja päätin hyödyntää ideaa ainakin joulupakettihommissa. Kokeilla edes.
Voi vitsit tuota valkoista hiekkaa noissa kuvissa. Se oli niin vaaleaa, hohtavaa, että silmiin melkein sattui. Hiekan seassa oli korallien ja simpukoiden palasia. Vesisateen jälkeen hiekkatiellä oli lätäköitä ja ne näyttivät lämpimältä maidolta. Maitolätäköitä, koska hiekka oli niin valkoista.
Avasin tässäyhtenä päivänä kynärasiani, ottaakseni sieltä kyniä. Sisällä oli hiekkaa, niin että sulkiessani rasiaa se rutisi, ai että kun hymyilytti.Mutta ainiin, palatkaamme jouluun, lumiseen, suomalaiseen maisemaan nyt.Lahjojen paketointi on mun aivan ehdotonta lempipuuhaa joulussa. Rakastan sitä! Papereiden, nauhojen, liiman, tarrojen, jouluaskarteluista yli jääneiden kartonkisilppujen ja pakettikorttien epätäydellinen järjestys olohuoneen lattialla. Joulumusiikkia, lasissa makoisaa juomaa, sohvalla ehkä joku hyvä tyyppi seuranani juoruilemassa. Vieressä kasa lahjoja odottamassa paketointia. T Ä Y D E L L I N E N J O U L U H E T K I.
Tykkään antaa lahjaksi käytännöllisiä(kin) asioita, niitä mitä just nyt tarvitaan, sukkia ja pikkuhousuja. On ihanaa löytää jollekin jotain, mitä hän ei tiedä tarvitsevansa tai haluavansa, mutta joka näyttää juuri lahjansaajalta ja tiedän hänen siitä ilahtuvan ikihyviksi. Sellaisia asioita on näihin paketteihin varsinaisten lahjatoiveiden lisäksi kääräisty.
Nautin siitä, kun saan käyttää paketointiin jotain "roskaa", jotain mitä on ehkä käytetty jo jossain muualla ja olen sen vain kerännyt talteen. Tässä paketissa tarkkasilmäisimmät saattavatkin huomata,että pakettikortin alla oleva aalto näkyi myös Instagramin puolella olleessa kalenterikuvassa muutama päivä sitten. Piparireunainen merikuosinen lirpake on taas viime vuoden instakuvasta, jonka tein itsenäisyyspäiväksi, jossa oli kartongista leikattu suomalainen maisema. Olin sujauttanut koko maiseman pieneen pussukkaan lahjanarulaatikkoon, just hyvä!
Raidallisesta nauhasta yritin tehdä palmunlehväruusukkeita. Nauha oli liukasta ja se suli kuumaliimasta, joten aivan täydellisiä en niistä saanut, mutta ihan hyviä silti. Ruudulliseen pikkupakettiin tein ruusukkeen samettinauhasta ja se onnistui jo paremmin. Tärkeintä ei ollutkaan lopputulos vaan se matkan fiilistely siinä tehdessä. Vaaleanpunaisen paketin tarrat olivat myöskin nauhalaatikosta sattumalta löytyneen Papulta joskus saadun tarra-arkin jämät, joista sain tehtyä hassun naaman. Tiedän, että lahjansaaja ilahtuu!
Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat liimautuneet yhteen, sanoi Pikku Myy. Se on sanonta, joka on jäänyt mieleen Muumien Saako pannukakulla istua -mietelausekirjasta ja joka on täysin totta. Se sopii myös tähän lahjaan: kaksi pientä tavaraa ja kirje lahjansaajalle kuuluvat kaikki samaan syssyyn ja kaikki lasketaan yhdeksi, kun ne on kuumaliimattu yhteen. Teen myös usein ja paljon paperirusetteja ja -kukkia, leikkaan eri papereista suiroja nauhojen alle, sujauttelen karkkikeppejä ja liimaan teipinpaloja nauhoiksi. Käytän silti myös ihan vain tavallista lahjanauhaa ja vedän sen kikkaraksi saksilla ja kirjoitan pakettikorttiin nimen ja lahja on siinä. Hampurilais-pizza-hodari-paperi on mun suosikkipaperia ja käytän sitä myös joululahjoissa. (kuka yllättyi?) Vihreä leveä teippi on sellaista, että siihen voi kirjoittaa liiduilla, sopii myös paketteihin, varsinkin jos lahjat laitetaan suoraan kuusen alle eikä lahjasäkkiin. Valmiit lahjarasiatkin ovat kivoja. Tällä kertaa kapeat karkkimaiset rasiat saivat sisällökseen sukkia, yhden yhteen rasiaan - taitaa lahjansaajaa naurattaa, kun saa yhden sukan kerrallaan. Havujen ja muiden aitojen kasvien ja kukkien käyttäminen lahjoissa on ihanaa, mutta näillä papereiden kirjavuusmäärillä käytän itse niitä harvoin. Ihailen muiden seesteisiä lahjapaketteja.
Lopuksi vielä se nerokkain lahjaidea.Kummipoikani on oppinut vasta lukemaan. Tuli puhetta, että hän tykkää Aku Ankan taskukirjoista ja että hänellä ei niitä vielä ole kovin montaa. No meillähän on! Kierrätyslahjat ovat mainioita, joten etsittiin lasten kanssa meidän taskarivarannoista iso kasa kirjoja. Paketoin jokaisen omaksi paketikseen ja kasasin ne isoksi pakettiläjäksi, laitoin tipan kuumaliimaa joka väliin ja kääräisin nauhan ympärille. Lahja on ihan mieletön, mahtava! Toivottavasti myös lahjansaajan mielestä. Ihania ja leppoisia paketointihetkiä teille onnekkaille, ketkä vielä saatte tälle joululle lahjoja kääriä!