KANOJA SUKLAAMUNIMASSA JA MUITA PÄÄSIÄISPERINTEITÄ

Kaupallinen yhteistyö: Fazer Makeiset

Onko teillä muillakin niin, että tuntuu kuin ihan justhan oli joulu ja nyt jo pääsiäinen? Minä ainakin hämmästyin viime viikolla kalenteria katsellessani ja todetessa, että kyllä näin on, se on pääsiäinen tässä nyt ja heti samontein taas! Itseasiassa mulle kyllä käy joka vuosi samalla tavalla, että jos joku juhla yllättää, niin se on pääsiäinen. Ehkä se johtuu siitä, että ajankohta ei ole päivämääriin sidottu.

Pääsiäinen on silti yksi mun lempijuhlapyhistäni. Se rikkoo kivasti kevään rytmin, tosin tänä vuonna tuntuu kyllä vähn erilaiselta kuin normaalisti, mutta meillä on perheessä syntymäpäiväsankareita pääsiäisen ympärillä kaksi, joten juhlahumua siihen liittyy myös sen suhteen aina. Pääsiäisen juhlintaan ei liity meillä erityisemmin pääsiäisruokia, vaan enemmän makeaa herkuttelua ja koristelua ja askartelujuttuja. Myös kevään keltainen ja pastellisävyinen väritys tässä juhlapyhässä on tietysti mun mieleen.

Meillä on muutama perinne, jotka toteutetaan joka vuosi. Ensimmäinen on lähtöisin mun omasta lapsuudesta. Äiti pyysi etsimään kirjahyllystä ne kirjat, joista löytyy kanojen kuvia. Kirjat jätetään aukinaisina johonkin näkyvään paikkaan ja yön aikana pääsiäiskanat munivat suklaamunia ja muita herkkuja. Tää on jotenkin suloinen perinne. Muistan edelleen, mitkä olivat ne lapsuuden kotoa löytyvät kirjat (ainakin Koiramäki ja joku tuhansien iltasatujen kirja), joista kanojen kuvia löytyi ja aina harmitti, ettei kirjoja ollut enempää. Omat lapsenikin ovat vuosien saatossa oppineet muistamaan muutaman kirjan, joista kanat varmimmin löytyvät. Naureskeltiinkin yhdelle kirjalle, kun se oli niin sotkussa, että luultavasti munien löydyttyä on kirjaa luettu suklaisilla sormilla.

Omat lapset lähtevät pääsiäisen viettoon toisiin koteihinsa, joten kirjat jäävät pyhien yli odottelemaan tänne kotiin, joskos kanat munivat. Eivätköhän ne, tai siis tietysti.

Toinen pääsiäisperinteemme on tietysti munien maalaus tai niihin piirtely. Joinakin vuosina ollaan puhallu kananmunia tyhjiksi tai käytetty erilaisia paperimassoista tehtyjä munia, mutta kyllä parhaaksi ja kivoimmaksi vaihtoehdoksi on silti vuosien saatossa muodostunut Mignonit! Niissä kun koristeluun ei liity pelkästään se kuviointi ja sen hetken parhaat askarteluideat, vaan kaiken kruunaa täydellinen sisus! On myös jotenkin ihanaa se, että kaikki se koristelu ja kauneus on vain hetkellistä. Kaikkea ei tarvitse säilöä ikiajoiksi tulevaisuuteen talteen (meillä on kyllä pääsiäiskoristelaatikko ja just katsoin sitä, että onneksi tänä vuonna ei tullut yhtään rairuohokipposta sinne lisää), vaan ihanuus katoaa kuoren muodossa ja herkkukin parempiin suihin. Muisto jää kuitenkin. Yhdestä Mignonista riittää herkkuhetkiä monelle ihmiselle, kun sen jakaa osiin perheen kesken. Se on melko tuhti herkku, joten siltä kantilta jos miettii, niin meidänkin perheessä pelkästään Mignon-hetkiä olisi tällä laskukaavalla viisi.

Lapset saivat jokainen koristella omat munansa haluamallaan tavalla. Viisvuotias teki videopeleistä tutun Yoshin vaaleanpuna-valkoisen munan tusseilla värittäen. Pääsiäisviikon yhdeksänvuotias sankari teki vähän hömpsähtäneen munatyypin. Teini taas teki suloisen Ilpoksi nimetyn munan, jolla on monta eri tyyliä. Hattua vaihtamalla hänestä tulee milloin postinkantaja, tenniksen pelaaja, silinterihattu päässä oleva herrasmies ja milloin taas pehmeää kruunuaan kantava kuninkaallinen.

Itse taas innostuin oikein kunnolla piirtelystä ja koristelusta. Joitakin munia värittelin tusseilla kuvioiden, isoimpaan osaan minäkin silti piirsin kasvoja ja tein kartongista ja paperista erilaisia kruunuja, hattuja, asuja ja kukkasia.

Työnurkkaukseni pikkuhyllykköön tein kolme, niin ajankohtaista tämäkin, vessapaperirulla-pääsiäismuna-tyyppi-tyyppilöistä. Nämä tein aivan omassa rauhassani, lasten katseilta rauhassa ja ajattelin antaa niiden olla hyllyllä niin kauan kuin saavat olla, jännityksellä odottaen milloin lapset huomaavat ne. Kun huomaavat, niin saavat syödä nekin.

Rullatyyppejä oli hauska tehdä. Vessapaperirulla piti ensin leikata auki ja vähän kuumaliimalla pienentää, jotta muna pysyy rullan päässä paikoillaan eikä valahda läpi. Muuten rullan ja munan saa koristella haluamallaan tavalla. Jos kotoa ei löydy niin suurta lahjapaperikokoelmaa kuin multa (ne on mun suurensuuri pahe, tai siis ohut ja kevyt pahe eli hyve!) niin mainio vinkki on käyttää koristelupaperina vaikkapa kauniita mainoskuvia aikakauslehdistä.

Koska juhlapyhät vietetään hellun kanssa kaksistaan, voin huolettaa laittaa pöydälle kulhoja karkkeineen eikä tarvitse pelätä, että itse jää herkuitta. Viime sunnuntain virpomiskerrokselta (joka suoritettiin toki ilman yhtään lähikontaktia, meillä oli talossa alakerran asukkaiden ikkunavirpomista ja herkkukoreja oli jätetty rappujen oville, joissa lapset virpoivat herkkukoreille ja jättivät vitsat tilalle) meille saapuneet suloiset vitsat maljakossa ja Fazerin ihanat sitruuna-marenkijogurtti-suklaakohvehdit kipossa tuovat varmasti lempeän ja ihanan pääsiäistunnelman.

Mun askartelumoodi pääsi tosi kovaan vauhtiin munakoristelussa, niin tein siinä sivussa myös tällaisia hauskoja pikakortteja. Leikkelin erilaisia kuvioita kartongista ja liimasin ne kiinni satunnaisen muotoiseen korttipohjaan sekä lisäsin muutaman suklaakonvehdin. Pienellä kuumaliimatipalla suklaan kääreiden pääihin saa herkun pysymään hyvin kiinni kortissa ja ne saa myös helposti irti syötäviksi. Tällaisia kortteja ajattelin tiputtaa naapureille postiluukusta ilahduttamaan.

Toivon pääsiäiseen myös aurinkoisia, tuulettomia kelejä, että pääsisi ihanalle metsäretkelle. Palmusunnuntain retkelle otin mukaan yhden söpön lintu-Mignonin ja kuvasin hänet katselemassa kaihoisasti järvelle. Tällaisia tyyppejä tekisi mieli kuvata enemmänkin.

Siellä se pieni munalintunen on iloisesti toivottamassa teille ihanaa ja rauhallista pääsiäistä! Olis kiva kuulla, mitkä ovat teidän pääsiäisperinteitä ja parhaat tavat koristella pääsiäismunat? Saa kertoa! Kuullaan taas! <3