Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KREISI, MUHKEA, IHANA JA VÄRIKÄS VILLATAKKI JONKA TEIN

Neuloin keväällä värikkään, muhkean ja vähän hömpsön villapaidan. Koronaneuleeksikin sitä voisi kutsua ja sillä nimellä sen postasinkin, mutta täältä kesän keskeltä katsottuna kevät tuntuu niin ahdistavalta, että en kutsuisi itse sitä sillä nimellä. Sanotaan, että se värikäs ihana kreisineule keväältä 2020.

Neulepaita on ihana edelleen, mutta kaipasin siitä neuletakkiversiota. Siispä neuloa hurautin sellaisen. Edellisen jäljiltä oli paljon jämälankanyssyköitä ja viimeinen niitti oli ehkä se, kun Ruupertti kauppareissulla lankaosastolla näki kultakimalteisen langan ja oikein toivomalla toivoi, että tee äiti tästä jotain. Huvitti se pyyntö, enkä ollut aikeissa todellakaan ostaa lankaa, mutta keksin siinä äkkiseltään, että sitä voisin lisätä kyllä neuletakin sekaan. Tässä postauksessa kerron neuletakista ja sen tekemisestä ja vähän myös suuntaa antavia silmukkamääriä, jos joku sellaisia kaipaa. Tämä ei siis ole ohje tähän neuletakkiin, mutta osviittana toimii.

Tein takin melkolailla neuleen ohjeen mukaan, samalla puikkokoolla (8) ja silmukkamäärätkin sinnepäin. Ensin takakappaleen (84 s) ja sitten etukappaleet (40 s, joista kavensin pääntiellä 14 silmukkaa pois, aloittaen rintojen kohdalla kavennukset joka toinen krs). Lankaa mulla oli kokoajan suunnilleen kolmesta neljään, välillä kyllä viisikin, eri vahvuisia ja välissä korostevärisiä lankoja (neonkeltaista ja -punaista, sähkönsinistä, paksua minttua ja liilaa). En juurikaan katsellut valmista neuletta takkia tehdessäni, vaan huomasin vasta loppuvaiheessa, että neuletakista tuli muhkeampi ja myös paljon värikkäämpi. Ja minä kun ajattelin keväällä neuletta tehdessä, nyt hullutellaan.

Lankoina siis ihan kaikenlaista. Välillä neule on paksumpi ja välillä pulleampi ja välissä sörhöttää ja välillä on taas aivan sileäpintaista. Tässä ei ole yhtään niin väliä tai itse en ainakaan juurikaan mieti. Langanvaihdot tein monella tavalla, välillä solmuilla ja välillä ihan vain katkaisin langan ja jätin pään nurjalle (ja osan pitkistä langanpäistä päättelin, osat leikkasin vain lyhyiksi). Samalla tavalla tein korostelangoille, en juurikaan päätellyt niitä. Tälla tavalla monella langalla tehty neule ei varmasti pääse purkautumaan jos joku langoista pääsiskin karkaamaan ja niinkään tuskin käy.

Tässä neuletyylissä voi tehdä joko niin, että vaihtaa lankaa just silloin kun itseä huvittaa ja liukuen sävystä toiseen, jolloin neuleen pinnasta tulee seesteisen liukuvärjätty. Mitä pidempiä pätkiä yhtä lankaa käyttää kerrallaan ja eri lankojen vaihtokohdat eri kohdissa, voi tämä tyyli olla erittäin rauhallinenkin. Itse tein välillä niin, että tein kolmen, neljän langan “jättilankaa” valmiiksi kerälle (kätevä esimerkiksi automatkaa varten). Sitä tehdessä hulluttelin selvästikin nopeammassa tahdissa eli sävyt vaihtelivat useammin.

Etu- ja takakappaleiden valmistuttua yhdistin kappaleet olalta näkyvästi samoin kuin neuleessa eli virkkuukoukulla virkaten. Tämä tyyli ei sovi kaikkiin neuleisiin, mutta tässä se on musta täydellinen. Vielä kun langaksi valitsee jonkun näyttävän. Sen jälkeen nappailin olkasauman molemmin puolin silmukoita yhteensä 55 ja neuloin niin pitkään, että hihan pituus ilman resoria tuntui sopivalle.

Tässä vaiheessa takki oli resoreita ja nappilistaa vaille valmis. Helmasta poimin silmukoita niin, että noin kymmentä silmukkaa kohden nostin vain yhdeksän, eli että resorista tulisi vähän napakampi. Neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria kummatkin silmukat kiertäen. Se on ärsyttävän hidasta, mutta tykkään miltä se näyttää. Hihansuun resorin tein vähän vielä tiukemmin, 16 hihan silmukkaa kohden nostin 10 resorisilmukkaa.

Viimeinen vaihe oli tympein. Nappilista ja kaulusresori. En ollut tehnyt takakappalelle ollenkaan pääntiekavennuksia, joten jännitti miten resori siihen asettuu. Neulominen oli myös aika raskasta ja hidasta, koska neule on melko painava ja silmukkamäärä tässä vaiheessa iso. Pelkäsin, että resorista saattaa tulla lörpsö ja tässäkin nostin silmukoita niin, että en todellakaan yks yhteen neuleen kerrosten mukaan. Mitään tarkkaa lukua en osaa sanoa.

Viimeiset pätkät neuletakkia neuloin Norjan kauniita vuorimaisemia katsellessa. Kaikkien neulottujen silmukoiden jälkeen jäi vähän kaihertamaan, että olikohan nappilista sittenkin liian tiukka, kun se vähän nosti helmaa. Tässä vaiheessa olin tosiaan katsellut neuletta ainostaan suoraan puikoilta pudotettuna ja “peilaillen” sitä puhelimen näytön kautta selfiekameralla norjalaisella P-paikalla. Neulehan vaatiin tietysti vielä viimeistelyn!

Matkalla silti käytin sitä jo useampaan kertaan. Sopivat napitkin löysin Lofoottien Leknesin Gretes -käsityökaupasta. Ne odottavat mulla tuossa pöydällä ompelua vielä. Tarvitsen oikean kokoisen neulan enkä ole jaksanut sitä vielä etsiä. Tämän neuletakin halusin kuitenkin teille esitellä jo! Ja nuo ihanat kuvat Unstadin surffirannalta. Ollaan muuten kotiin palauttuamme katsottu Areenasta Twin-sarjaa, joka sijoittuu Lofooteille. Hyvä ja ahdistava sarja, mutta pitää kivasti vielä mielen siellä uskomattoman kauniissa maisemissa. En voi oikein edes käsittää miten joku paikka vei mun sydämen noin isosti kuin mitä Senja ja Lofootit mulle teki. Olen ollut niissä maisemissa unissanikin nyt neljä yötä putkeen. <3 Mutta että semmonen villatakki se! Kerro, jos ja kun innostuit itsekin tällaisen tekemisestä ja saa myös suositella kaikkia Lofootti-sarjoja ja leffoja ja dokkareita!

1 Comment

Leave Your Comment