EI YHTÄÄN SALASSA NEULOTTU JOULULAHJA - PASTELLISÄVYINEN SLIPOVERI MIEHELLE
Annoin hellulle 50-vuotislahjaksi lupauksen slipoverista hänen toiveidensa pohjalta. Aloitin sen hyvissä ajoin, myöhässä toki kuitenkin, ja neuloin innolla. Sitten tyssäsi. Siinä puolentoista vuoden tekemisen jälkeen. Mulla ei ollut slipoveriin ohjetta, soveltelin itse ja lamaannuin sen edessä, että pitäisi osata tyhjästä tehdä hieno ja upea, ja mielellään kertaheitolla täydellinen pääntie. Yritin moneen kertaan jatkaa työtä, mutta ei, ei vaan lähtenyt, koska en jaksanut ajatella ja en ollut aiemmin tehnyt vastaavaa. Viime vuodet ovat olleet aika raskaita mulle ja jotenkin koko slipoveriprojekti kuvastaa sitä todella hyvin.
Kului pitkä aika, siis ihan vuosista voidaan puhua. Hellu nimittäin täytti marraskuussa 53. Mulla on ollut ihan jäätävän huono omatunto, että en yhtä slipoveria saa valmiiksi.
Selasin sitten onnekseni yhtä Novita-lehteä tuossa syksyllä ja tsadaa, siellä oli i h a n a miesten slipoverin ohje. Siitähän voisi olla apua, ajattelin.
Eli, jos neuloisin ensin sen ohjeen slipoverin, sitten osaisin tehdä siihen synttärislipariin pääntien. Loistava suunnitelma. Samalla valmistuisi joululahja hellulle. Ja jos sen neuloisi jo olemassa olevista langoista, se olisi kuin rahaa pankkiin, kun ei tarvitse hankkia mitään materiaaliakaan, koska sitä kyllä entuudestaankin löytyy. Lisäksi, jos neuloisi sen mun näköiseksi, voisin mitä luultavammin tehdä sitä aivan rauhassa, eikä hellu arvaisi mitä olen tekemässä. Hän harvemmin kyselee mun neulomuksista, yleensä ehdin kertoa itse ensin ja nyt aikoisin olla vain hiljaa ja jutella muista aiheista.
Keräsin jämälankakorista sopivan paksuisia lankoja ja mohairnyssäköitä ja neulominen sai alkaa. Ja kyllä minä neuloinkin, aivan hellun silmien ja katseen alla, lähestulkoon kainalossa: sohvalla sarjaa katsoessa, junassa vierekkäin istuessamme tuntikausia, hotellissa, kotona ja mökillä sängyssä, keittiössä hänen tehdessään ruokaa, ystävien luona illanvietossa, autossa vänkärin penkillä istuessani ja kerran myös yhden ärsyttävän riidan aikanakin annoin vaan silmukoiden laulaa. Kertaakaan hän ei kysynyt, mitä teen. Myhäilin vain tyytyväisenä. Sen sijaan seurassa olleet ihmiset kyselivät ja mä paniikissa vastasi joka kerta, että puhvihihaista lyhyttä neuletta itselleni tässä neuloskelen. Ajattelin, että se on sopivan monimutkainen vastaus, ettei hän arvaa mitään eikä kysele lisää. Ja välittömästi, kun hän sitten tilanteesta tai lähimailta meni jonnekin, huikkasin kyselijöille totuuden ja että älkööttet kysykö enempää, en pysty valehtelemaan.
Vitsit, että oon ylpeä yllätyksen onnistumisesta. Paketoin slipoverin hienoon juhlalaatikkoon niin, että heti sitä avatessa ei tullut vastaan pehmoista luksusta, vaan ensin oli pieni kirje yhteiselle retkelle lähtemisestä, säilykemuikkua (meidän yhteinen lempiherkku erityisesti vuorten huipulla), kädenlämmittimet ja retkikahvia. Näiden yllätysten alla oli pahvilevy, jonka nostamalla paljastui varsinainen lahja. Ei meinannut kuulkaas lahjanantaja pysyä nahoissaan!
Slipoveria oli tosi kiva neuloa. Ohje oli helppo ja hyvä. Mun käsiala ei oo kaikkein tasaisin, mutta en välitä siitä ja useamman langan käyttäminen samaan aikaan myös antaa vähän anteeksi epätasaisuutta. Joskus kun huomaan virheen sattuneen, niin en välttämättä pura työtä tai tiputa silmukoita korjatakseni virhettä, vaan jätän sinne tarkoituksella.
Ja lopputuloksesta tuli ihana. Se on pastellisävyinen, mutta kuitenkin tosi seesteinen. Ja nuo kirjonnat! Ai että! Niitä on seitsemän erilaista ja niistä jokaisella on omat meidän väliset merkityksensä. Liittyvät myös retkeilyyn, kuten se pieni “huijauslahja”.
Tämä klapikirjonta on mun lemppari! Aluksi ajattelinkin, että teen slipoverin pullolleen klapeja ja yhden kirveen, mutta yhden tehtyäni päätin, että haluan muutakin.
Havunneulaset kuvastaa Mustikkalaa. Katajanoksa hellun lempipuuta. Tulitikkuaski meidän mätsiä Tinderissä, heh. Sienet yhteistä syysharrastustamme. Mehiläinen rakkautta luontoon ja ehkä jotain hunajaisuuttakin meidän välillämme. Ja kainaloon kirjoin vielä sydämenkin. Aika lällyä, tiiän. Mutta just best.
Parasta silti on se, kun näen onnellisen hymyn mulle rakkaan ihmisen kasvoilla, kun hän vetäisee juuri tämän vaatteen päällensä. <3
Ps. Se slipoverin ohje löytyy Novita / Talvi 2025 -lehdestä, Muisto-neuleliivi. Lehti ihan itse ostettu, ei mainos.
