MINÄ MÖKKEILIJÄNÄ
Tajusin tuossa yks päivä, että en ole tainnut koskaan tehdä kunnollista esittelyä itsestäni mökkeilijänä. Kerron ja hehkuttelen mökkielämää kyllä varsinkin Instan puolella paljon, mutta sellaista selkeää ja soljuvaa mökkiesittelyä en ole tainnut ikinä tehdä. Ja ei hätää, ei tämäkään sitä ole, vaan luultavasti aivan yhtä moneen suuntaan kulkevaa ajatustenvirtaa kuin minäkin.
Elämässä kun saattaa tulla erilaisia käänteitä ja ihminen ihan vaan muuttua vuosien varrella, niin tekee aivan hyvää ihan itselleenkin miettiä, että millainen ihminen sitä milloinkin eri aiheiden äärellä on. Sama ydin, mutta elämän eri suuntiin viemä.
Mökkeilijä-Tiina. That´s me. Uskomattomalta tuntuu edelleen, että voin kutsua itseäni mökkeilijäksi. Meillä ei siis ollut lapsuudessani mitään sukumökkiä missä olla, mitä nyt joskus jossain mökillä piipahdettiin. Nuorena aikuisena sitten sain pienen mahdollisuuden viettää aikaa poikaystävän vanhempien mökillä kyllä (yhdessä paikassa kasvatin jopa porkkanoita ja perunaa vanhan pellon laidalla, se oli ihanaa!) ja joskus toki piipahdettiin joidenkin kavereiden mökeillä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin tosi vähän, eikä missään oltu koskaan paria yötä pidempään. Ja kaipasin aina järven rannalle! Ja hyvin harvoin nimenomaan järvien rannoille pääsin. Yhden mökkireissun muistan Ranualta ja kun soudeltiin kuumana hellepäivänä kauas isohkon järven vastarannalle hiekkaisaan rantaan uimaan ja pikkuveljeni kalasti ahventa ahvenen perään. Nähtiin kauempaa nousevan ukkosen ja tulikin kova kiire sen alta pois takaisin mökille. Vaikka tuo reissu ei ole lempparimuistojani lapsuudesta muuten, on tuo uimaranta-kalastus-retki sellainen unenomainen ja kaunis.
Muistan ihailleeni isosti serkkujen mökillä sitä, että niillä oli ihan omat sängyt vintillä. Serkkutytöllä oli myös jotain Ruotsista tuotuja söpöjä pieniä muovisia palasia, eri muotoisia, joista sai tehtyä kaulakoruja. ja seinällä Pudasjärven kesämarkkinoilta ostettu iso nalletikkari, jonka muurahaiset sitten myöhemmin söivät. Mökin tuvan nurkassa oli suloinen keittiö, minne kannettiin vettä joesta tiskivateihin. Miten maagista, tiskata nyt vadeissa jossain nurkassa! Voi, mitä ihania mökkiasioita, ajatteli pikku-Tiina tuolloin.
Mutta entäpä nyt vuonna 2025, millainen on Mustikkalan kuningatar?
Kesän ensimmäinen kukkakimppu omasta kukkapenkistä.
TYKKÄÄN KAUNIISTA ASIOISTA
Mulle mökkeilyssä on tärkeää se, että kaikki ympärillä näyttää mun silmiini kauniilta ja ihanalta. Levautan pöydille liinat lähes aina ja kerään mielelläni kukat maljakkoon tai sytytän kynttilän luomaan tunnelmaa. Samaan aikaan siedän kyllä mökillä paljon enemmän sekasotkua, kasoja ja keskeneräisyyttä kuin kotona (ja sielläkin kyllä siedän!), että vaikka haluan asioiden olevan nätisti ja tunnelmallisesti, niin ei se aina oo niin justiinsa. Haluan laittaa paikat nätiksi. Onneksi saan toteuttaa itseäni siinä suhteessa aika vapaasti, kun muutkin tykkäävät kätteni jäljistä.
Talvella rakastan kerätä avannosta isoimmat jääkalikat ja nostaa ne aukon ympärille Frozen-avannoksi. Ehkä laittaa lyhtyjäkin. Ja sitten mennä saunaan ja käydä pulahtamassa pieni hetki sinne sillä hetkellä maailman kauneimpaan avantoon.
Meillä on laiturin päässä loivat portaat, joilta pystyy laskeutumaan veteen kasvot järvelle päin. Joskus, kun pulahdan tyyneen järveen tuntuu kuin sydän pakahtuisi, koska se on niiiiin täydellisen ihanaa.
Tässä on hetki, joka on aika lähellä sellaista hetkeä.
Ja ne pöytäliinat. Oon edelleen tohkeissani pari kesää sitten kirjomistani pöytäliinoista, niitä on aika monta. Ruudullisia liinoja, joissa on pieniä, sieviä kirjottuja kuvia. Joka kerta ihastelen niitä, kun laitan ne pöytään. Eikä haittaa, vaikka liinoille tippuu ruokaa tai tulee tahroja, niissä saa näkyä elämä. Kaikkein eniten ne tuovat iloa!
Huussi on myös yksi paikka, jonka laittamisesta olen saanut tosi paljon iloa. Pienimpienkin yksityiskohtien miettiminen huussissa on ollut tosi kivaa. Toki huussin sijaintikin on Mustikkalassa niin käsittämättömän upea, kun asioidessaan siellä jättää oven auki (oven takana on aina iso kivi sitä varten, että sillä saa oven pysymään auki) näkee kauas järvelle ja samaan aikaan saa silti olla rauhassa. Näkymä on rauhoittava ja ihana, uskomattoman kaunis. Siinä maisemassa kelpaa kakata, heh.
Joskus sekä perheenjäsenet, että vaikkapa mun seuraajat saattavat miettiä, että ehdinkö ikinä mökillä ollessa ihan vain olla. Lupaan aina ennen kesää, että olen ainakin kaksi kertaa vartin ihan vaan makoilemassa riippumatossa. Todellisuudessa mä oon kyllä paljon enemmänkin siellä makoilemassa. Ja mulle sitä sellaista rauhoittumista ja elämästä nautiskelua on myös ne hetket, kun teen jotain ja kun vaikka vain istahdan alas kesken maalaamisen ja ihastelen luontoa. Tai kun talvella istutaan nuotiolla ja vain tuli rätisee ja äänimaisema muuten on lumen mattaiseksi muuttama. Tai kun möyrin kukkapenkkihommissa ja radiosta soi vanha suomi-iskelmä, oon niin onnellinen! Ja myös silloin, kun saan tehdä työjuttuja mökillä.
tykkään tehdä asioita
Ra-kas-tan puuhastella! On ihanaa, kun aina on joku pieni projekti kesken, jonka pariin voi palata. Välillä suunnitella seuraavaa ja valmistumisien jälkeen voi miettiä mitä seuraavaksi tekisi.
Siellä meikämandariini jyrsii puukappaleiden reunoja sopivan pehmeiksi. Onnellisimmillaan.
Pingispöytä on vähän venkkana, mutta on se sievä.
Tykkään nikkaroida. Oon tehnyt esimerkiksi puumajaan vaaterekin ja pienen sivupöydän tupaan. Maalaan mielelläni ja mun sutimia paikkoja Mustikkalassa on ainakin päämökin ulkoseinät, huussi ympäriinsä, kylpyhuoneen kaakelit ja aika monet kalusteet. Neulon mielelläni erityisesti talvisaikaan sohvalla istuskellen. Rakastan kirjomista ja erityisesti aurinkovarjon alla pihalla se on aivan ihanaa ja sellainen hetki, jota odotan talvipakkasilla jo tosi paljon. Yks suloisimpia ompelumuistoja on muutaman vuoden takaa, kun Maustetyttöjen uusi levy oli vastikään ilmestynyt ja kuuntelin sitä ripiitillä ja ompelin hellesäässä suuren pihjalan alla kiviterassilla. Kyllä vain, ompelukoneen voi nostaa ulos ja ommella siellä! Tuntuu erityisihanalta se!
Minä en todellakaan ole perheemme ainoa puuhastelija, vaikka varmasti kovin siinä. Miki teki meille juuri aivan ihanan balikeinuhenkisen hitaasti liikkuvan keinun ja se on upea. Lisää siitä myöhemmin, kun se saa loppusilauksen ja on täysin valmis.
tykkään vuosihuoltohommista
Jos joskus jossain asiassa oon järjen ääni, niin mökin ylläpitohommissa. Saan valtavaa nautintoa siitä, että putsaan rännit, teen lumitöitä, tyhjennän huussin, möyhennän kompostia, lämmitän saunaa, hakkaan halkoja, siivoan varastoa tai vain tutkin jotain eteen ilmennyttä asiaa, joka pitää hoitaa. Just nyt mulla on mielessä huussin katon korjaaminen, koska se vuotaa. Ja mahtavimmalta tuntuu, kun voi tehdä jonkun just vaikkapa korjaushomman niin, että materiaalit löytyy jo entuudestaan tai että vähän jotenkin sumplimalla tai fiksaamalla saa korjattua vanhan ehjäksi. Siksipä, jos huussin kattoa tänä kesänä remppaillaan (parempi tosiaan olis!), siitä saattaa tulla pärekattoinen huussi. Usein ihmiset ajattelee, että jos minä (naisena, ehkä) aion rempata tai tehdä jotain ns. entivanhaisesti ajateltuna miesten hommaa, että se tarkoittaa sitä, että minä suunnittelen ja mies tekee, niin meillä se ei ole niin. Minä tykkään tehdä sellaisia juttuja ja mä teen useimmiten kaiken alusta loppuun itse. Toki toisinaan pyydän avuksi, mutta nää hommat on mulle mieluisampia ja siksi ihan vaan mun juttuja. Hyvänä esimerkkinä mäkin maalaus: minä maalasin ja Miki piti huolen, että syön välillä ja enkä kärsi nestehukasta.
Välillä mökkielossa kyllä myös hermostuttaa, kun jostain on vaikkapa joku saaterin hiirulainen löytänyt sisätiloihin ja pitäisi keksiä mistä se tuli ja miksi ja että ei saa tulla enää ainuttakaan! Viime talvena oli sellainen tilanne ja se raastoi hermoja. Tai kun jostain tulee sisälle muurahaisia ja ne samat hermojenkiristykset on päällä. Sisätiloissa en oikein mistään öttimiiniäisistä pidä, mutta käärmeet ja sammakot ja kaikki muut saavat ulkona elellä rauhassa.
Työhaalarissa pyykit kuivumaan. Monta hommaa meneillään.
tykkään hassutella ja ettei asioita oteta niin vakavasti
Mussa on ollut aina aika isona sellainen leikkisä, vähän lapsekas Tiina. Kesti aika pitkään antaa sen sisäisen pikkutytön vapautua oikein kunnolla. Silloin, kun sain omia lapsia, sai alkaa antaumuksella ompelemaan kaikenmaailman pehmoleluja ja koristella leikkikeittiötä ja sen sellaista. Lasten kasvettua se pikkutyttöpuoli minussa alkoi hälvetä, kunnes tajusin, kuinka tärkeä osa se on mussa. Rakastan hupsuttelua ja leikkimielisyyttä ja sitä sellaista vapautta mikä lapsissa usein on. Sitä, että pukeudutaan prinsessamekkoon päiväkotiin, hypitään lätäkössä välittämättä siitä mitkä kengät on jalassa tai jos tekee mieli piirtää 256-ruutuinen ruutuhyppely, niin sitten piirretään. Niin erityisesti se sellainen puoli on saanut vapaana leijua minussa mökkeilijänä.
Mulla on taikakanto. Se on vanha isohkon puun kanto, johon olen vuosien saatossa ruuvannut erilaisia ovia, ikkunoita ja postilaatikoita. Niitä tonttuovikokoisia. Olen asetellut kannon ympärille ja päälle pieniä koriste-esine-kärpässieniä. Taikakanto ei kiinnosta meidän perheessä ketään muuta, eikä se haittaa. Mulle sen seuraaminen eri vuodenaikoina, syksyllä tippuneiden lehtien keskellä tai talvipakkasilla paksun lumikerroksen alta kaivaen - kaikki se tekee mut tosi tosi onnelliseksi. Ja se, että saan lisätä sinne aina välillä kaikenlaista uutta, sillon ku mua huvittaa.
Meillä on Mustikkalan oma luontopolku. Mittasin sen kerran ja sen pituus on 54 metriä. Aina, kun meille tulee uusia vieraita käymään mökillä, kysyn, joskos he haluaisivat päästä luontopolulle? Infotauluihminen, minä, mukanaan. Reitti on hauska, siellä on matkan varrella luola, pitkospuuosuus, jäkälikkö, koivikko ja keraaminen Kirby piilossa kallion kolossa. Mun haaveena on tehdä reitin varrelle infotaulut kertomaan kaikesta tuosta edellämainitusta tärkeästä tiedosta.
Vuonna 2018 julkaistussa Muita ihania Lempeyskirjassakin on sanoja, joiden mukaan elelen.
Tämäkin. <3
Olen maalannut meille hauskoja, erilaisia tikkatauluja. Rakastan mökkiolympialaisia. Meillä on vieraskirjapöytäliina, johon jokainen mökillä käynyt vieras kirjoittaa nimensä ja minä sitten kirjon sen liinaan. Ja nyt kaikista uusimpana hauskana juttuna, meillä on sisällä mökissä tonttuovi, jonka takana on oikea minihuone, mutta siitä lisää myöhemmin!
Ristikkolehti on aina tuvan pöydällä. Paras ristikkokynä on kumitettava tussi.
tykkään kivoista vaatteista
Ajattelin ja päätin mökkielon alussa, että en aio pukeutua mökillä mihinkään rönttävaatteisiin, vaan ihan samoihin kuin kaupungissa. Noh, tavallaan se on mennytkin niin, mutta toisaalta: rakastan mun työhaalareita. Viihdyn hihat menettäneessä ja maalitahraisessa ohuessa Vimman haalarissa, Mikiltä omimassani tummansinisessä klassisessa työhaalarissa ja myös ihanassa ohkasessa kesäfarkkuhaalarissa, jonka olen senkin kirjonut kukkaiseksi.
Mulla on mökillä kaikenlaista vaatetta sen verran, että mökille lähtiessä ei tarvitse ottaa mitään mukaan. Luulin, että hengailisin enemmän kesäisin mekkosillaan, mutta totuus on, että viihdyn tosi hyvin hellepäivinä bikineissä ja sortseissa. Ja pitkät helmat ovat haastavat, kun Mustikkalassa on paljon korkeuseroja ja minä olen melko lyhyt, niin kompuroinnin uhka on ilmassa.
Mun mökkilooks on siis aivan kaikenlaista, mukavaa ja nättiä, käytännöllistä ja pehmoista.
Villasukkasuppailu on ihanaa.
Kaikenkaikkiaan mökkeily tuntuu aina aivan ihanalta. Tunnen kuinka levollisuus ja rauha laskutuu muhun jo mökkitiellä. Kaikkina vuodenaikoina. Toki mökillä koen aivan kaikkia niitä samoja tunteita, kuin missä tahansa muualla. Ja jos olemme arkena mökillä, niin ihan samalla tavalla päivän kulku menee kuin kaupungissakin. Kutakuinkin aamusta alkaa työt ja illansuussa loppuu. Välissä voi onneksi käydä vaikka kuuntelemassa linnunlaulua tai pulahtamassa järvessä ja jatkaa sitten hommia.
Sisätiloissa viihdyn parhaiten sohvalla vasemmassa reunassa. Siitä näkyy koko alakerta, hyvin voi kuikkia uloskin ja seurata mitä keittiössä kokkaillaan.
Yöt vietän mieluiten puumajan syleilyssä. Unet ovat mitä mainioimmat, äänimaisema hyvin hyvin hiljainen, joskus kuulee lempeän sateenropinan pärekatossa ja toisinaan puut sen verran heiluvat, että kuuluu pientä narinaa majan rungossa. Ja tyynellä säällä kuulee sisään puumajaan lintujen lirkutuksen. Ihaninta.
Ulkona viihdyn silti parhaiten. Laiturilla kesäiltoina tai ihan missä vaan milloin vaan. heh.
Tykkään olla mökillä yksin, itsekseni. Silloin musiikki raikaa vähän isommalla ja syön enemmän mitä sattuu. Rakastan olla siellä hellun kanssa. Siellä ollaan parhaimmillamme. Ja perheen kanssa tottakai! Ja ystävien! Ja pitää juhlia! Ja olla sitten taas välillä yksikseen tai kahdestaan.
mökkielon kaikkien vuodenaikojen top 3:
Kevät
Kevään viimeisten lumien nakkelu, jotta se katoaisi nopeammin ja jäiden sulamisen seuraaminen.
ihan kaikkien kevään merkkien seuraaminen ja vähän myös odottaminen, että milloin alkaa vihertää.
Puumajan laittaminen talviteloilta kevät- ja kesäkuntoon. Eka yö nukutaan siellä usein jo toukokuun alussa.
Kesä
Suppailuretket ihanassa seurassa lähimmän saaren ympäri just ennen saunaan menoa.
Auringonlaskussa pulahtaminen peilityyneen, kesälämpöiseen järveen. Usein itkettää se ihanuus siinä hetkessä.
Pizzan paistaminen. Se onkin ainoaa ruuanlaittoa, joka on lähes aina mun homma. Kymppivee vitsailee toisinaan, että useimmiten mun pizzanpaistovuorolla sataa kaatamalla vettä. Satakoon!
Syksy
Sieniretket lähimetsiin. Meillä on sattunut sellainen onni, että mökkinaapurit ovat kertoneet meille myös hyvät suppis- ja kantarellipaikat! Meillä on muuten tosi hyvät mökkinaapurit!
Saunasta syyssateessa järveen uimaan. Tai sumuinen syysaamu ja aamupulahdus.
Kukkapenkin ihastelu ja ihan viimeisiin kukkakimppuihin asti niistä kukkien keräily.
Talvi
Hiihtolenkit mökkijärven ympäri.
Potkurilenkki hyvässä seurassa, eli noustaan mökkitietä ylös niin kauan, että ollaan “huipulla” ja sitten käännytään ja lasketaan takaisin mökille. Just sopiva minilenkki ja erityisesti kuun kajossa kovalla pakkasella ihaninta.
Saunasta avantoon ja takaisin saunaan.
Ootkä sä mökkeilijä? Vai haaveiletko vielä? Heräsikö kysymyksiä tai kommentoitavaa?
