KYNTTELIKKÖ - HALLOWEEN-ASU 2026
Aika hurja, eikö!? Olin joskus jossain nähnyt kynttelikköasun ja se oli jäänyt mieleen kummittelemaan. Siksipä oli tartuttava tuumasta toimeen. Pakkasin oikein vartavasten ledituikut kotona mustaan paperikassiin, että mökillä on sitte mitä tehdä. No, kun auto kaartoi mökkitiellä, muistin, että se musta kassi jäi muuten eteiseen… Onneksi olen ihminen, joka ei kovin helposti vaivu epätoivoon ja aloin miettiä vaihtoehtoja. Ei muuta kuin huomenna kaupoille, koska haluan tehdä kynttelikön.
Tarkistin ennen kauppareissua että mökillä on varmasti kuumaliimaa ja että olisko riittävästi pahvia. Liimaa oli mutta pahvia piti tuoda lisää. Ajattelin, että ostan ihan koskemattomaan pahvisen muuttolaatikon ja leikkaan kynttilät siitä. Kaupassa nappasin unohdettujen ledituikkujen tilalle kolme paristoilla toimivaa valoketjua, koska tiesin, että niille on aina käyttöä sesonkikoristeluissa muutenkin. No, löydettyäni laatikkoläjän kaupan perukoilta, mulla oli jo syli täynnä muita ostoksia ja tiukat nippusiteet pitivät läjää tiukassa otteessaan. No, mä etsin pahvia mökillä jostain, päätin ja kävelin kassalle, koska myyjiä ei näkynyt missään. Kassalla näin tyhjiä pahvilaatikoita ja uskaltauduin kyselemään, joskos yhden saisin ja sainhan mä. Jes, kynttelikkö tulisi edistymään. Olin nyt kuitenkin tuhlannut tähän jo kolme euroa ja se saisi olla tämän askartelun loppusumma.
Mökillä leikkasin ja liimasin pahvista isot rullat kynttilöiksi. Rullasin foliosta jämät sivuun, jotta sain kovan pahvipötkön kädensijoiksi. Nappasin lahjanarulaatikosta nauhaa hattuun. Kynttilästä ilman liekkiä tuli napakka paketti ja pätin päällystää sen vielä sanomalehtipaperilla ja liisterillä… Ainut vaan, että meillä ei ollut ei sanomalehtipaperia eikä liisteriä! Muistin joskus jossain askarteluvideoilla nähneeni, että myös talouspaperia on käytetty (epä)tasoittamaan pintoja ja liisteriähän voi tehdä itse. Googlasin itsetehdyn liisterin ohjeen perjantai-iltana klo 22.45. Ohjeessa oli, että keittele seosta vartin verran, anna jäähtyä ja käytä. Hmm, aika myöhäiseksi menis, mutta ei muuta ku hommiin!
Keittelin seoksen, nostin sen kuistille yöksi ja päätin jatkaa aamulla, vaikka tiesin, että koko homman pitäisi sekä kuivua liisteröinnin, että maalauksen jälkeen, jotta ehditään kuvata kaikki vielä auringonlaskun aikaan lauantaina, koska sunnuntaina ollaan jo matkalla kotiin auringon painuessa mailleen.
Pistin kylpyhuoneen lattialämmitystä heti aamusta vähän kovemmalle, että voin kuivata kynttilät siellä.
Heti herättyäni hipsin askarteluiden ääreen, tein foliosta steariinivalumamöykkyjä, liimasin ne ensin ja aloin sivellä talouspaperia kynttilöiden pintaan. Olis ollut ihanan nautinnollista ja kivaa, jos olisin varmuudella saanut kuivatella kynttilöitä vaikkapa vuorokauden. Nyt takaraivossa kuitenkin jyskytti (hehe, aika raju ilmaus! ei ihan tuolta tuntunut, mutta liiotellaan vähän!), että tää ei ehkä ehdi kuivua ja oon askarrellut turhaan. Kun sivelyt oli sivelty, jätin tekeleeni kuivumaan kylppärin lattialle ja päätin siirtyä liekkien tekemiseen.
Hyödynsin ledivaloketjun pahvirasian niin, että laitettuani paristot paikoilleen, laitoin rasian sisään vähän lisää pahvia, jotta sain paristokotelon sisälle napakasti paikoilleen. Leikkasin oranssista, keltaisesta ja punaisesta kartongista (kyllä, mulla on mökillä askartelupussi pelkille eri värisille kartongeille, joita tulee esimerkiksi erilaisista pakkauksista tai korteista tai muista askarteluista jääneistä jämistä) liekkejä ja liimasin niitä pahvirasioiden ympärille. Kolmatta liekkiä tehdessä paristojen asentamisen aikaan tuli pieni pettymys jälleen kerran: olin epähuomiossa ottanut vain kaksi lämpimän valkoista valoketjua ja tämä kolmas oli kylmä valkoinen, yyh! Sellainen karmiva sinertävä! Niille kartonginpaloille oli tosiaan nyt tarve, koska ehkä se kylmänvalkoinen valo loistaa keltaisen läpi edes hitusen lämpöisempänä?
Pahvirasiat kartonkileikkeineen, eivät varsinaisesti olleet upeimmat ilmestykset, mutta keksin jo heti alkuun, että tämän päälle kun rytistää ruskeaa leivinpaperia niin ai että. Sieltä alta loistaa himmeästi liekkien värit ja valoketjujen loiste ja liekki on varmasti mitä mainioin. Ainakin kaueampaa katsottaessa. Ja leivinpaperin voi rullata rasian ympärille löyhästi niin, että väliin jäävästä raosta saa sammutettua valoketjun pois päältä ja päälle.
Ensimmäisen leivinpaperin kiinnitys onnistui hyvin, liekki näytti upealta! Mitä nyt vähän valui kuumaliimaa pöydälle enemmän ku olis tarvinnut (mulla on aina alla alusta valumille, mutta tässä tapauksessa pahvipala, jolle olin juuri tursottanut paaaaaljon liimaa, lässähti pöytään kiinni) ja siinä sitten rapsuttelin liimoja pois samalla rauhallisesti hengittäen. Kunnes muistin, että vois kurkata miten kynttilät kylppärissä kuivuu.
Aika hitaaaaaasti. Siispä hetkeksi puhaltelemaan hiustenkuivaajalla (semmonen mökkiversio, joka on kuin pieni puhallus, ei millään muotoa täpäkkä kuivaaja se!) kynttilöitä kuivemmiksi, jotta pääsisi niitä hyvissä ajoin maalaamaan, että tosiaan ehtivät kuivua ennen puoli viittä viimeistään!
No, ei muuta ku ne kaksi liekkiä vielä valmiiksi. Lampsin keittiöön, avasin laatikon, jossa meillä on aina reilusti keittiötarvikkeita, ollaanhan kuitenkin mökillä ja kaupoille matkaa. Tiesin, että siellä on varmasti leivinpaperiakin! Eiiiiiiih, suustani pääsi, kun tajusin, että se leivinpaperi, jota rullallinen laatikossa oli - oli v**** valkosta!
Hengittelyä. Tämä on vain hauska kynttelikköaskartelu hei!
Tyhjensin koko laatikon ja onneksi siellä oli yksi puolikas leivinarkin palanen. Enää puuttuu noin puolitoista arkillista! Voiskohan hellan alla siellä laatikossa olla? Juu-u, olihan siellä, noin puolikas revitty pala, jonka päällä paistettu joskus ehkä joku leipänen! Onnistuminen siis! Enää yksi arkki jostain taiottavana!
On muuten todella rentoa tällainen nollabudjetilla askartelu mökkiolosuhteissa! yeah right!
Sitten muistin, että mehän ei oltu edelliskerralla muistettu ottaa sekajätepussia mukaan ja se oli edelleen roskiskaapissa. Olinhan eilen just kaatanut niiden vanhojen roskien päälle kaikki pölyt imuristakin. No, eipä siinä sitten kuin sormet ristissä toivomaan, että roskapussin pohjalla olisi leivinpaperia, kai me nyt tehtiin jotain uunissa viimeksi?! Ja tsadaa, kuinka ollakkaan, kaiken pölyn ja roskan alla pilkotti RUSKEAA LEIVINPAPERIA! Ja toki se oli aivan rasvassa, rytyssä ja likainen, mutta meikämandariini tiskasi paperin ja kuivasinkin sen. Siinä vaiheessa jos olisi mökkinaapuri tullut kylään, niin olis saattanut miettiä, että jopas on emännällä puuhat… Ei vaan siis niin, naapurithan toki näkivät mut myöhemmin laiturilla kynttelikkönä, että eikai siinä.
NYT OLI LEIVINPAPERIT METSÄSTETTY MUSTIKKALAN KEITTIÖSTÄ! Sain liekit tehtyä loppuun ja aivan hyvät tuli.
Tilanne kylpyhuoneessa oli edelleen aika märkä, mutta mietin, että ehkä maalaaminen märähkön päälle ei haittaa, ne kuivuu siinä sitten kuvausten aikana ja niiden jälkeen. Joskus on varmasti kuivakkaa! Alan siis maalaamaan päätin. Hmm, missähän mulla on akryylimaalit. Niin, tosiaan, taisin viedä ne loppukesästä kaupunkiin. Hmm. Vaaleanpunaiset kynttilät ei siis tule tällä kertaa. Mutta hei, tuolla hyllyn päällähän on nuo joskus jonkun lahjaksi saamat akvarellit. Siispä kylppärin lattialle akvarellein maalaamaan liisteristä edelleen kostakoita pahvikynttilöitä. Saatoin tuossa hetkessä ajatella, että jos mulla joskus on joku taiteilijan edes ateljeehko, niin oon kuulkaas todella on-nel-li-nen! Annoin pensselin soljua märän talouspaperin pinnalla beigen, oranssin ja punaisen sävyin. Ja jätin kuivumaan.
Neljän maissa päätin, että nyt on valmista, seuraavaksi liimaan liekit paikoilleen ja pyydän valokuvaajan paikalle. Eli Mikin töittensä äärestä epämukavuusalueelleen valokuvaajaksi. Vähän oli märät askartelut, mutta kuten jo aiemmin on selvinnyt, olen rento kuin lötköpötkö.
Ja kattokaa miten hienoja kuvia tuli!!! Mun ystävä laittoi äsken viestiä kuviin liittyen, että “Upeaa!!!! Mahtava meikki!!!!! Mahtava ilme ja asenne! Tätä lisää!!”. Kuvaajaakin pitää kehua, hän on usein tosi loistava. Ja tekee myös tosi tarkkaan kaiken mitä pyydän. <3
Videoiden kuvaushetket onkin tallennettu noihin kahteen reelsiin. Loistavaa materiaalia ja ihan ite sanon! Ja behind the scenes vielä: Miki veti mua virvelillä, kun seisoin suppilaudalla - how cool is that!
Lopuksi haluan vielä sanoa, että:
luovimalla pääsee aika pitkälle!
askarteleminen on ihanaa!
aikuinenkin saa tehdä vaikka just 46-vuotiaana ihan tällaisia turhanpäiväisiä juttuja ja leikkiä, se se vasta ihanaa onki!
vastoinkäymiset vahvistaa, heh!
