KORTENIEMEN PERINNETILA LIESJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA
Meillä oli tänään niin ihana retki, että istahdin samantien läppärin ääreen kirjoittamaan teille ja hehkuttelemaan! Muistin myös, että olin jo joskus vuosia sitten aloittanut kirjoittamaan samasta paikasta, mutta postaus oli jäänyt luonnoksiin. Blogin siirrossa olin poistanut tekstin, mutta vanhat kuvat sentään löysin, mikä oli sinänsä kiva, koska tänään unohdin ottaa kameran akun mukaan. Onneksi oli sentään puhelin matkassa.
Ajelimme Helsingistä tunteroisen verran ja osoite parkkipaikalle navigaattorissa oli Korteniementie 242, Tammela. Musta se on kivaa, kun asuu pääkaupunkiseudulla, että on aina kyllä useita vaihtoehtoja minne mennä retkelle. Toisinaan toki myös ihan runsaudenpula, mutta välttämättä ei tarvitse mennä aina samoihin paikkoihin. Vaihtelu retkikohteissakin virkistää. Ja kun ei asu kumppaninsa kanssa yhdessä, on tällaiset retket ihania, kun saa hetken yhteistä aikaa myös siinä matkalla kohteeseen ja takaisin kotiin. Ja lisäksi voi tehdä kuten tänään, että päättää lähteä porukalla Torronsuolle, mutta vaihtaakin lennossa, tai siis autossa, suunnitelmaa ja meneekin viereiseen kansallispuistoon.
Muistin jo edelliseltä kerralta, että Korteniemen perinnetila on ihana! Siksi päädyimme Liesjärven kansallispuiston eteläisimpään kärkeen juuri tähän kohteeseen. Nyt mulla oli mukana hellun lisäksi omista lapsistani 8-vuotias ja lukiolainen, sekä ystäväni ja kahdeksankuinen vauva.
Korteniemen tila on vanha metsänvartijan tila, joka on ollut Metsähallituksen omistuksessa vuodesta 1878. 145 vuotta! Se on kuulunut Liesjärven kansallispuistoon puiston perustamisesta lähtien eli jo vuodesta 1956. Kaikki rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan ja tunnelma tilalla on ihana. Perinnetilan tarkoitus onkin perinteisten työtapojen ylläpito, säilyminen ja tiedon ja taidon siirtyminen seuraaville sukupolville. Tilalla saa vierailla vapaasti ja oppaan ollessa paikalla pääsee myös osallistumaan erilaisiin askareisiin ja hommiin.
Me saatiin kanalassa pitää pikkuista tipua kädessämme, silitellä lampaita, maistaa orrella kuivunutta ruisleipää, syödä eväitämme omenapuun alla, kävellä puujaloilla ja pääsipä Miki peltohommiinkin hetkeksi. Ihastelin pirtissä upeaa perunahimmeliä, johon opas heti huikkasi ohjeen, ja että haluatteko riihestä rukiin tähkäpäitä sellaista varten. Tottahan toki haluttiin. Teen himmelistä omasta postauksensa myöhemmin.
Kiersimme myös Punatulkun kierroksen, joka on kolmisen kilometriä pitkä ympyrälenkki. Reitin pituus oli just passeli vauvan unien mitalle. Matkan varrella kävimme moikkaamassa metsäpellolla lehmiä. Alunperin oltiin ajateltu pelkkää patikointiretkeä tälle päivälle, mutta vitsit, että oli ihana päivä just näin. Tiiättekö sellainen erityisihana!
Oli aivan mahtavaa ja olin niin kiitollinen, että mukaan lähti kaksi meidän viidestä lapsukaisesta, vaikka myönnettävä on, että aamu ei ollut lähtöineen helppo. Mutta teiniäkin kannattaa patistella ja pyytää mukaan, vaikka se lajityypillisesti jäisi mieluummin nukkumaan. Onneksi lähdettiin!
Kuvat 1-6 ovat vuodelta 2020. Reels tältä julkaisupäivältä vuonna 2023.
