SYKSYINEN VIIKONLOPPU JYVÄSKYLÄN SEUDULLA
Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylä Region
Mulle Jyväskylä on ollut oikeastaan aina paikka, jonka ohi ajella hurruuttelen, kun olen matkalla Ouluun. Olen pysähtynyt perheen kanssa syömään ketjuravintoloihin ja kerran oltiin hotellissa yötä. Eräänä kesäyönä vein ystävän matkakeskukseen bussille, kun olimme tulossa festivaaleilta ja samalla kertaa toisen ystävän luona kävin yöteellä ennen kuin jatkoin matkaani. Jyväskylä-muisteloni ovat siis aika pieniä ja lyhyitä (mutta aivan mukavia) ja en mitenkään olisi ennen tätä viikonloppua voinut sanoa tietäväni kaupungista tai koko Jyväskylän seudusta juuri mitään.
Tykkään valtavasti tällaisista reissuista, joissa joku muu on tehnyt ohjelman tai vinkkilistan paikoista minne kannattaa mennä. Aikataulukin on kiva, koska saatan olla itse sen verran haaveileva ja reitiltä poikkeava, että saattaisi olla niin, että ehtisin paljon vähemmän jos itse vain miettisin mitä seuraavaksi. Siksi olikin ihanaa, että meitä odotti Jyväskylän seudun viikonloppureissussa monta mukavaa juttua ja uutta kokemusta ja paikkaa.
Matkamme alkoi aurinkoisena syyskuun perjantaina Leivonmäeltä, minne ajelimme Karoliinan Kahvimylly & Kestikievariin lounaalle. Paikka sijaitsee nelostien varrella Joutsasta vähän pohjoiseen ja ihan tien vieressä. Olin kyllä kuullut paikasta aiemmin, mutta en ollut käynyt ja melkein harmitti, että miten olenkaan voinut ajaa paikan ohi. Salaattilounas oli muhkea, makoisa ja paikka sympaattinen! Olin kuullut paljon hyvää valtavista pullista ja hyvistä leivonnaisista, joten otimme pullat mukaan ja jatkoimme matkaa kohti Leivonmäen kansallispuistoa.
Sää oli syksyinen, lempeä kuulas ja kaunis. Kirkas sininen taivas ja ihana suometsän tuoksu. Valitsimme reitiksemme Kirveslammen parin kilometrin mittaisen rengaslenkin, jonka varrella päästiin kiipeämään myös suolammen vierellä olevaan lintutorniin. Maistui kuulkaas pullat siinä maisemassa makialta ja hetki oli kaunis (vaikka olinkin hetkeä aiemmin vähän hermoillut lähtösäädön kanssa ja enkä ollut parhaimmalla tuulella, kyllä te tiedätte, aina ei reissun päälläkään ole!). Ollaan mietitty, että lastenkin kanssa olisi mukava käydä joskus Leivonmäellä ja tämä retki ehdottomasti innosti siihen lisää. Reitit kuulostivat todella kivoilta, täällä niistä lisää.
Aivan uutta tietoa mulle Keski-Suomesta oli se, että kansallispuistoja ei ole vai yksi, vaan neljä. Leivonmäen lisäksi myös Etelä-Konneveden ja Pyhä-Häkin kansallispuistot sekä myös Salamajärven kansallispuisto.
Seuraavaksi ajelimme tunteroisen kohti pohjoista ja saavuimme Laukaaseen ja Varjolan matkailutilalle. Paikka on ihana. Me pääsimme testaamaan ensimmäisinä yöpyjinä uuden hienon Koskisviitiin, jonka isoista ikkunoista avautui upea koskimaisema. Illallistimme Navettaravintolassa, saunoimme savusaunassa, nautimme kuplivasta paljusta tähtitaivaan alla ja nukuimme makeat yöunet. Varjolasta olisi lähtenyt monta retkeilyreittiäkin ja vähän harmitti ettei aikaa riittänyt aamupalan jälkeen, mutta ainahan voi tulla uudelleen. Paikka oli kaikkinensa kaunis ja ihana, perinteikäs. Siellä on viljelty maata ja kasvatettu karjaa jo viiden sukupolven ajan, perinteisiin luottaen ja kaikki ruoka pyritään hankkimaan lähiseudun tuottajilta, vesistöistä ja metsistä.
Lauantaiaamuna ajellessamme kohti Jyväskylää oli mieli jo kovin lomaisa. Tuntui kuin oltaisiin jossain kaukana ja koko retki yhtä seikkailua. Ja sitähän se oikeastaan olikin. Se ajatus onkin vaatinut vähän työstämistä, että aina pitäisi olla ulkomailla tai kaukana kotoa voidakseen kokea jotain hienoa tai upeita reissukokemuksia. Usein riittää, että vaikkapa jonnekin missä ei ole ennen käynyt ja mun kohdalla myös se, että aurinko pilkottelee jostain pilvien takaa ja että autoradio soittaa lempimusiikkia.
Saavuimme Jyväskylään ja pistettiin auto parkkiin ja lähdettiin päivän rientoihin. Ohjelmassa oli vaikka mitä mukavaa ja piti oikein vähän miettiä minne mennä ensin ja minne sitten, että ehtii kaiken mukavan ja kivan.
Lankakauppa Titityyssä sattui olemaan juuri 15-vuotissynttärihulinat. Olihan se kyllä ihana kauppa ja vouuuu mitkä valikoimat kaikkea. Enkä pelkästään minä vaikuttunut kaikesta siitä, vaan myös hellu, joka jopa sanoi, että tullaan tänne toistekin. Titityy sijaitsee Toivolan pihalla, joka on suloinen, vanha pihapiiri, pala puutaloelämää menneisyydestä. Nyt, syyskyisena viikonloppuna pihalla ei ollut ketään, mutta saatoimme kuvitella kepeät kesäpäivät tai tunnelmalliset jouluajan hetket sinne ihmisineen ja musiikkeineen.
Titityystä mukaan lähti monta vyyhtiä lankaa, oikeankokoisia puikkoja ja valtavan hyvä mieli ihanasta asiakaspalvelusta. Me tullaan taas!
Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Valkoinen puu, jossa nautimme lounaan ja kakkukahvit. Oli valtavan hyvää ja kun mainitsin paikasta stooreissa, sain useammalta paikalliselta ihmiseltä viestin, että miten he eivät ole tienneet paikan olemassaolosta aiemmin, että sinne on päästävä. No hei, suosittelen.
Tässä portilla meillä oli hauska kohtaaminen, kun pyysin ohi kulkevalta naiselta voisiko hän ottaa kuvan minusta ja hellusta. Hän otti ja kertoi olevansa myös mun seuraaja. Terkkuja sinne!
Kipaisimme myös Harjun paperissa ostoksilla, tietysti, minähän rakastan paperikauppoja! Vihkoja ei voi koskaan olla liikaa, se vois olla mun mottoni elämään. Siellä kävi myös hauska juttu, kun hellu oli maksamassa magneettia, vähän kuin yllärinä mulle, mutta satuin kurkkaamaan olkansa yli juuri samalla hetkellä ja näin, että magneetti oli täysin samanlainen, jonka olin juuri edellisenä päivänä vienyt mökille. Vaihdettiin se sitten erilaiseen.
Toivolan pihalta matkamme jatkui kohti keskustaa, jossa piipahdettiin Koto Designmarketissa. Sieltä löytyy valtava määrä kotimaisia merkkejä ja heidän tuotteitaan. Pääkohde keskustassa oli kuitenkin Suomen Käsityön Museo. Siihen nähden, että miellän itseni käsityöihmiseksi, en ollut edes tiennyt tuollaisen museon olemassaolosta saatika käynyt siellä koskaan! Ja mielenkiintoinen museo on ihan kenelle tahansa kaikenlaisista asioista kiinnostuneelle ihmiselle. Juuri nyt siellä oli meneillään Vihreää väriä -näyttely, joka kertoo värjäämisestä ja sen ekologiasta, historiasta ja trendeistä. Tosi mielenkiintoinen ja innosti taas itseäkin. Mullahan on tosiaan karkkivärit odottamassa Mustikkalassa kässäboksissa ja luonto tulvii värimahdollisuuksia.
Iltapäiväkahveille pääsimme upeaan näköalaravintolaan Vesilinnaan Harjulle. Ja voi vitsit oli valtavan kaunista siellä Harjulla muutenkin! Ja mitkä näköalat tornista kun kuikuili kauas kaupunkiin ja sen laitamille. Neron portaat ja kukkaset sen laidoilla olivat ihanat! Siinä ihastellessa mulle kävi myös sillälailla köpelösti, että unohdin kameran autoon ja muistin koko asian vasta takaisin palatessamme, kun piti jatkaa jo matkaa eli sieltä ei oo nyt yhtään kuvaa.
Tulevana viikonloppuna Jyväskylässä Valon kaupunki -tapahtuma ja mua jopa vähän harmittaa ettei olla kaupungissa nyt, koska rakastan valotapahtumia! Melkää kaikki ketkä ootte kulmilla ettekä ole vielä käynyt.
Meidän matkamme jatkui kaupungin sykkeestä hitusen etelämpään. Saimme vinkin, että kannattaa pysähtyä Korpilahdella, Keski-Suomen toisessa Unesco-kohteessa Oravivuorella, jossa on Struven ketjun kolmiomittaustorni. Mä tykkään lukea kaikki info- ja opastaulut (mielelläni vielä ääneen instastooreihin!) ja tää kaikki mittaushomma oli mulle ihan uutta tietoa. Ja polku kiva ja inspiroiva. Kuvasin nimittäin siellä omasta mielestäni superhauskan sienivideonkin, jonne pääset tästä.
Se toinen Unesco-kohde on muuten Petäjäveden vanha kirkko, jossa pistäydyttiin kesälomamatkalla sattumalta ja se oli upea!
Pienen patikoinnin jälkeen matka jatkui maalaismaisemissa kohti Himosta. Sillä tavalla jännä, että vaikka olen asunut eteläisessä Suomessa pian kaksi vuosikymmentä ja rakastan lumilautailua, en ole koskaan käynyt laskemassa Himoksella. Enkä missään tapahtumissakaan, joita Himoksella kuitenkin paljon järjestetään. Sattui just sellainen viikonloppu ettei ollut mitään tapahtumia, joten tunnelma oli melko rauhallinen ja seesteishkö. MajoituimmeVilla Vallaton -mökkiin, joka oli kolmikerroksinen (eli hyvin mahduttiin) ja meitä odotti vielä lämmin ulkoporeamme valoineen kaikkineen siellä illallisen jälkeen. Teki kuulkaas hyvää, kun oli pitkä päivä takana.
Sunnuntaille oli ehkä yllättävin ohjelmanumero. Sillä tavalla yllättävä, että en odottanut mitenkään erityisen riemuissaan E-Fatbike-ajelua, mutta tykkäsin siitä ihan hulluna! Musta on aina kiva kokeilla uusia juttuja ja harvoin sanon mahdollisuudelle testata jotain "ei", ja usein käy myös niin, että en ole myöskään kuvitellut etukäteen ollenkaan tykkäänkö siitä tai enkö. Nyt kävi lähestulkoon samalla tavalla kuin silloin, kun ensimmäisen kerran snorklasin Filippiineillä: olin ajatellut, että se nyt on semmosta lillumista vedessä ja katsellaan kaloja, mutta kun ensimmäisen kerran laskin pääni pinnan alle, nostin tai ennemminkin riuhtaisin pääni takaisin pinnalle samantien ja huusin, että MIKSEI KUKAAN OO KERTONU ETTÄ TUOLLA ON NOIN KAUNISTA JA IHANAA!
Nyt kävi vähän samalla tavalla, en ollut koskaan aiemmin ajanut sähköavusteisella pyörällä ja fatbikeajelelutkin vain paratiisisaarella meriveden ruostuttamalla pyörällä. Tykkään mennä lujaa (toki rajojeni mukaan että ei heti täysillä, jos ei ole ennen edes kokeillut) ja siitä, että rapa saa roiskua ihan kunnolla, niin vitsit, että olikin kivaa! Meillä oli mukana Himoslomien uutuus, Retkireppu, jossa oli makkaranpaistoon tarvittavan vehkeet päiväretkeä varten. Se oli valtavan kätevä juttu, varsinkin kun olis ehkä harmittanut oman vaaleasävyisen repun kanssa roiskuttaa sitä rapaa. Ihanan huoleton ja hyvä keksintö!
Matkalla pysähdyimme vielä syömään Jämsään Hilpeään Hirveen. Kotimatkalla googlailin E-Fatbike-ajelumahdollisuuksia ympäri Suomen, sillä haluan uudelleen ajelemaan ja vähän pidemmälle lenkille.
Kaikenkaikkiaan tiivistettynä sanoisin viikonlopustamme sen, että menkää uusiin paikkoihin, semmoisille seuduille jotka eivät ole ennestään tuttuja! Viimeisen vuoden aikana olen tutustunut vähän paremmin Kotka-Hamina-seutuun, Nurmekseen ja nyt Keski-Suomeen ja rakastan kaikkia noita paikkoja - enkä olisi välttämättä älynnyt mennä niihin ilman että olis kutsuttu. Kohdattiin tällä(kin) matkalla paljon ihania, hyväsydämisiä ihmisiä, ihasteltiin keskisuomalaisia, komeita, jylhiäkin maisemia ja nukuttiin ja syötiin hyvin. Lisää vinkkejä Jyväskylän seudulle löydät täältä! Kiitos Visit Jyväskylä Region ja te muut kaikki, nähdään taas!
Loppuun vielä heipan heiluttelut reissumme ajalta, moikku!