OULULOVE // LEMPIPAIKKANI OULUSSA
Kaupallinen yhteistyö: OP Koti
Kerron teille nyt Oulusta. Kaupungista, joka on eniten tai toiseksi eniten lähellä mun sydäntä. En ole enää varma mikä sijainti on (ei sillä, että sillä mitään väliäkään), mutta kyllä Helsingistä on tullut mulle niin rakas kotikaupunki, että sijoittaminen paremmuus/lähimpänäsydäntä/kotoisuus-kategorioissa on vaikeaa.Asuin Oulussa ikävuodet 4-23. Ne kasvamisen tärkeimmät vuodet. Minusta kasvoi oululainen nuori nainen. Yhdeksäntoista vuoden ajan se oli mulle se kivijalka elämässäni ja nyt olen 16 vuotta seilannut jo ihan muualla. En ikävöi Oulua kovin usein, vaikka joka päivä ikävöin rakkaita ihmisiäni siellä. Siksi on erittäin mielenkiintoista katsoa kaupunkia turistisilmin, sillä nyt tehdään niin!Näiden vuosien aikana, kun olen ollut poissa, on kaupunki muuttunut paljon. Se ei ole enää se sama, josta lähdin aikoinaan pois. Enkä ole minäkään. Eikä maailmakaan. Toisaalta taas, niin moni asia ei ole muuttunut. Kävin keväällä Oulussa erään viikonlopun, jona yövyin De Gamlas Hem -hotelliin Heinäpäähän (joka on ihana pikkuinen entisen vanhainkotiin rakennettu pieni hotelli, suosittelen!) (siellä kuulema kummittelee vanhat ruotsalaiset rouvat mutta en ole varma kohtasinko kummituksia vai napsuiko huoneeni takkanurkkauksessa joku järkeenkäypä asia) ja tutustuin tarkemmin oululaisiin designereihin ja heidän yrityksiinsä, kauppoihin ja teknologiayrityksiin sekä ravintoloihin.Oli superjännittävääkin nähdä kaupunki ihan eri silmin kuin yleensä. Tavallisesti hengaan lähinnä äidin ja muun siellä asuvan lähisukuni kanssa. Ehkä käydään Valkeassa ostoksilla ja auto viedään ehdottomasti parkkiin Kivisydämeen. Nallikarissa on aina ihana käydä, siellä on kaunista, sinne yritän aina päästä, mutta myös mummulan lähileikkipuisto ja K-marketti riittää. On hauskaa, kun törmää vanhoihin tuttuihin, joiden olemassaolon on tyystin unohtanut tai tapaa sattumalta jonkun kaverin. Samaa tapahtuu toki myös Helsingissä, mutta Oulussa tyypit ovat erit ja mahdollisuus törmäämiseen harvinaisempi, koska käyn siellä vain harvakseltaan, pari, kolme, neljä kertaa vuodessa.
Nyt haluaisin kuitenkin kertoa teille ihan jotain muuta. Kerron teille nimitäin viisi paikkaa Oulusta, jotka eivät ole niin itsestäänselviä, jonne tajuaisi mennä tai joiden olemassaoloa edes muistaa aina, jos vaikka asuu just nyt Oulussa.
Pikisaari. Kaunis ja vehreä saari ihan ytimessä, jonne pääsee montaa eri reittiä, monesta suunnasta. Itse kuljin monta vuotta Kirkkokadulta suoraa tietä torille ja siitä kirjaston ja teatterin vierestä siltaa pitkin kouluun Pikisaareen, jossa opiskelin itseni vaatetusartesaaniksi. Oulun jäätävä tuuli talvella lähes salpautti hengen siinä sillalla ja seitsemän minuutin koulumatkalle piti todellakin laittaa toppahousut. Tykkään siitä muistosta, miltä tuntuu pyöräillä Pikisaaren läpi, miltä siellä tuoksuu kesäyönä, missä kohdissa on mäet ja milloin pitää pysähtyä ja käydä heittelemässä kivillä leipiä veden pintaan. En ehkä koskaan halua enää ajaa tuota kyseistä reittiä, jottei muisto muutu.
Pateniemen vanha saha-alue. Nyt seutu taitaa olla isossa mylläyksessä, kun rantaan rakennetaan paljon uusia taloja, mutta vanhat asuintalot ovat kauniita ja seutu söpöä. Rakennukset ovat vanhoja sahan työntekijöiden asuinrakennuksia, jotka on remontoitu nykyaikaisiksi. Vuosia sitten, kun ensimmäistä kertaa ajelin pitkin Sahantietä, tajusin, etten ollut ikinä käynyt siellä aiemmin ja että nätteysaste oli jotain sellaista mihin en Oulussa ollut muuten usein päässyt. Sahantiellä sijaitsee myös pieni Sahamuseo, joka on auki - joskus, toisinaan.
Pilpasuo. Muutama kesä sitten kävin Pilpasuolla ensimmäisen kerran käveleskelmässä päiväretkellä ja siellä oli kaunista ja ihanaa. Pari kesää myöhemmin vein sinne myös lapseni. Se kerta taas ei ollut aivan täydellinen: sääskiä oli ihan hirveästi ja juoksimme kilometrin lenkin täysillä ympäri, mulla nuorin lapsi sylissäni. Oltiin ihan hiestä märkiä, kun päästiin takaisin autolle. Ovet nopeasti kiinni ja eväät syötiin autossa. Ensimmäisestä Pilpasuo-retkestä en muista mitään, tuo toinen “epäonnistunut” retki pysyy muistoissa aina. Juuri eräänä päivänä tässä äidin kanssa sovittiin, että ensi kesänä Pilpasuolle retkelle!
Tuira. Tänä vuonna vuoden kaupunginosaksi palkittu pala Oulua. Mulle itselleni se on eniten kyllä paikka, jonka läpi pyöräilen vaan mennessäni kaupunkiin ja ehkä pysähdyn legendaariseen Star-elokuvateatteriin leffaan. Mutta täältä ulko-oululaisena katsellen olen todella iloinen Tuiran uudesta, parempaan suuntaan nousevasta maineesta, siellä asuvien tuttavien Tuira-hehkutuksista ja nyt jo muutamana kesänä pidetystä Titta på Tuira -kaupunkitapahtumasta.
Hollihaan puisto Heinäpäässä. Aivan viime vuosina uuteen kukoistukseensa kasvanut puisto, josta löytyy mm liikennepuisto ja skeittipuisto, kauniit maisemat ja pikinikapaikkanakin oikein loistava. Tänä kesänä kävimme lasteni ja serkkujensa kanssa liikennepuistossa toteamassa, että melko hyvin menevät jo oikeita kaistoja ja osaavat jonottaa mieluisaa autoa.Sama vinkki tuli myös OP Kodin kiinteistövälittäjä Tommi Heikkiseltä:Kuusiluodon puutalojen takana on Hollihaan puisto, jossa on ihania ruohokenttiä, nuotiopaikkoja, leikkipaikkoja, liikennepuisto, pienvenesatama, skeittipuisto sekä ulkokuntosali. Loistava piknikpaikka! Kesäisin voi osallistua muusikoiden säestämiin puistopikniktapahtumiin tai puistojoogaan.
Bonus: Kuivasjärven ympäri kulkeva lenkkipolku. Jos se siis vielä siellä on. Itse olen kulkenut siellä viimeksi varmaankin viime vuosituhannella, mutta unissani käyn toisinaan. Eli polku joka lähtee Norssilta myötäpäivään kohti Kuivasjärveä. Olen kaikki koulun liikuntatunnit siellä juossut, kävellyt, hiihtänyt ja suunnistanut ja suurimman osan luontotietämystäni on varmaankin juuri noista metsistä ammennettu. Vaikka kaikki muistot eivät edelleenkään ole saaneet kultaisia reunuksia, on silti Kuivasjärvi ympäristöineen edelleen mulle lempeä paikka. Seuraavalla Oulun reissulla taidan kyllä soittaa ystävälleni Ritaharjuun, että käveliskö mua vastaan, jos lähden Norssilta tulemaan sitä lapsuuden ja nuoruuden reittiä pitkin häntä kohti. Saisin oman hetkeni muisteloissa ja sitten olisi ihana törmätä ystävään matkan varrella! Vielä pari vinkkiä oululaisilta kiintestövälittäjiltä, jota tuntevat Oulun erittäin hyvin:"Koivurannan kahvila on tunnelmallinen kahvila Värtön rannan kauniissa maisemissa." - Hannu Nivalainen, OP Koti OuluOi, olinkin itse unohtanut koko kahvilan, se on ihana! Taitaa olla 90-luvulta edellinen käyntini siellä. Äidille sellaisia terkkuja lähettäisin, että ajellaan tuonne jonakin kauniina kesäiltana ensi kesänä viimeistään!"Hiirosen ulkokuntoilupuistosta löytyy tekemistä koko perheelle. Oulusta löytyy muutenkin monta mukavaa ulkokuntoilupuistoa!" - Kaisa Lumiaho, OP Koti OuluTajusin karttaa piirtäessäni, että jotkut osat Oulua ovat mulle aivan tuntemattomia tälleen vuonna 2019. Hiironen on yksi sellainen! Karttapiirrokseni ei muuten ole sitten mittakaavassa, eivätkä paikat juuri oikeilla paikoillaan. Sinnepäin.Tulipa ihana olo tätä kirjoittaessa. Tiesittekö muuten, että meitä oululaislähtöisiä blogi/somemuikkeja on vaikka ketä. Ehkä tiedättekin muutaman heistä. Kaikissa meissä on sellainen suloinen pieni tai isompikin ylpeys oululaisuudestamme meissä. Luultavasti se on useimmissa kaupungeissa samalla tavalla, mutta itse näen tietty parhaiten sen oululaisuuden, koska sen tunnistan. Usein ollaan varmasti Kärppien puolella vaikkei jääkiekkoa seuraisikaan koskaan, vähän hymyilyttää ja rinta on rottingilla, kun joku oululaislähtöinen urheilija tai muusikko menestyy. Luulen, että kaikki tai ainakin minä mielellämme kerrotaan se, että mistä ollaan lähtöisin. Vuosien varrella olen myös saanut paljon oululaislähtöisiä, uusia ystäviä aivan muualla päin Suomea, sillä kyllä oululainen toisen oululaisen tuntee.
