RAKAS PÄIVÄKIRJA, TÄNÄÄN OMPELIN SITRUUNAN. TV. TIINA
Harvoin oon niin paljon kuvattavana likaisessa tukassa kuin eilen, ajattelin äsken. Se on kyllä totta. En jaksanut pestä hiuksia aamulla, koska tykkään enemmän hiusten iltapesusta ja koska mitään varsinaisia menoja ei ollut suunnitelmissa ja kamala pänsärkykin iski aamulla, niin mitäpä sitä.Aloitin lapsena aina päiväkirjamerkinnät, että rakas päiväkirja, koska olin muista kirjoista ja lehdistä lukenut, että niin se kuuluu tehdä. Muuten en oikein osannutkaan kirjoittaa päiväkirjaa. Seitsemänvuotiaana sain joululahjaksi upean halinalle-päiväkirjan, jota kyllä sinniikkäästi kirjoitin sivun päivässä. Vuoden ja kolme kuukautta se kesti. Kirja ei ole enää tallessa, mutta muistan sieltä muutaman jutun. Ainakin klassikon: Rakas päiväkirja! Tänään en tehnytkään mitään. Tv. Tiina. Tuohan olisi täydellistä sekä nykyajan Tiinalle, että nykypäivän seitsenvuotiaille kaikessa tässä tekemisen hullunmyllyssä. Toisinaan kirjoitin, että enoni oli käynyt kylässä tai että kaveri oksenis balettitunnilla syömänsä makaronilaatikon tanssilattialle. Teininä yritin uudelleen kirjoittamista, oikein sellaista avautumista fiiliksistä ja jostain poikajutuista (joita mulla ei edes ollut), mutta kun joskus sitten erehdyin lukemaan kirjoittamaani - yyyh, se oli ihan hirveää! Lopetin sen siihen hetkeen.
Mutta sitten taas, nyt vuonna 2018, oon omanlaiseni tarinoitsija, tykkään selittää juttuja ja muistella, semmosia ihan tyhjänpäiväisyyksiäkin ja joskus myös ihan oikeita juttuja. Niin siksipä mää kai halusin kirjoittaa tästä sitruunatyynystäkin enemmän kuin vaan instakuvan verran.
Mulla oli alkuviikon ihan hirveä päänsärky. Sitä ei oo koskaan varsinaisesti diagnosoitu migreeniksi, mutta välillä kärsin todella kovista kivuista. Toisinaan se johtuu ihan vain lihasjumista ja joskus stressistä. Oli aikoja, kun pää oli kipeä 4-5 päivää viikossa ja jälkeenpäin näen yhteyden kyllä järkyttävään sen hetkisen elämäntilanteen aiheuttamaan stressiin. Nykyisin särkyjä on harvakseltaan, mutta joka kerta se on yhtä kauheaa. Tällä kertaa kipu oli oikealla puolella päätä ja ihokin oli tuntoherkkä, tuli paha olo ja vain haukottelu helpotti oloa. Mikään lääke ei tuntunut auttavan. Kunnes sitten joku auttoikin ja kipu katosi. Se päänsäryn jälkeinen olo, kun tuntuu, että aivan kaikki asiat maailmassa ovat taas mahdollista ja voi taas tehdä kärrynpyöriä - se on ihana olo!
Eilen kuitenkin yhtäkkiä tuli taas tunne, että särky iskee takaisin, joten päätin ottaa käyttöön köllöttelykeinon. Se tarkoittaa sitä, että menen peiton alle (vaatteet pois!), vedän paksun untuvapeiton korviin saakka ja pään alle sopivan pehmoisen tyynyn (lempparini on joskus Familonilta saamani viilennystyyny, se on samaan aikaan pehmeä ja viileä!). Makaan täysin suorana peiton alla kuin pesässä. Laitan (rauhallista lempi)musiikkia soimaan ja makoilen vain. Kuuntelen kehoani siinä lämpöisyydessä, keskityn itseeni ja kehooni ja päätä voin sen verran käännellä, että löydän sopivan asennon ettei orastavaa kipua tunnu. Laitan ehkä kellon soimaan vaikkapa vajaan tunnin päähän. Siihen saa nukahtaa, mutta usein vain pelkkä makaaminen riittää ja erityisesti tekee hyvää.
Eilen tuona hetkenä keksin, että haluan tehdä tyynyn. Sitruunatyynyn. Sellaisen joka sopii olohuoneen väreihin, jotka ovat tällä hetkellä hyvinkin kirjavat, mutta jotenkin äärimmäisen suloiset ja syksyisetkin. On paljon liilaan taittavia vaaleanpunaisia sävyjä, oranssin ja okran sävyjä, mintunvihreästä metsänvihreään ja sähkönsinistä. Muistin, että edellisiltana yhtä kenkää etsiessäni (älä kysy miksi etsin sitä juuri sieltä mistä etsin, nimittäin kangaslaatikoista!) vastaan tuli pala Hakolalta mulle jäänyttä samettia. Nousin peiton alta, puin, otin kankaat ja ovikello soi. Ystäväni tuli kylään.
Tykkään siitä, kun joku on mun seurana kun teen jotain, koska silloin mulla jää haaveilut haaveilematta just sillon ja tehokkuus on melkoinen. Samalla, kun juoruiltiin ja juotiin keskiviikkogeeteet (koska en tarjoile kahvia, niin keksittiin, että tästäpä uusi klo 17.20 perinne joka keskiviikkoon) (ja seljankukkatonic oli ihan tajuttoman hyvää, vaikka toki olin ostanut pullon ainoastaan ulkonäkönsä puolesta) (ostan toistekin), minä ommella hurautin sitruunalle silmän ja pusuhuulet. Yhdessä neulattiin tyynyn oikeat puolet vastakkain ja kohta ystäväiseni olikin jo kuvaamassa mua tyynyn kanssa sohvalla.
Sitruunatyynystä tuli ihana. Geeteet oli hyvät. Ystävyys on lovely asia. Makoilu peiton alla on aina hyvä asia. Tykkään itsessäni siitä, että oon monesti tuumasta toimeen -muikkeli, kun niikseen käypi. Mikähän vois olla seuraava hedelmätyyny?