KESÄN KATULIITUILUKAUSI AVATTU JÄÄTELÖILLÄ JA ILMAPALLOILLA
Osaan jo aika hyvin, että mikä on hyvä liitu ja mikä luistaa asvaltilla mukavimmin. Tosin muistan joskus piirtäneeni liiduilla, joissa oli värien suhteen vieläkin enemmän valinnanvaraa, mutta en enää tiedä mistä sellaisia löytyisi. Tiedän myös, että missäpäin pihaa on silein asvaltti. Tämän kesän katuliituilukausi avattiin kunnolla eilen.
Hankin sangollisen liituja (niissä on muuten vähän ärsyttävää se, että ne ovat lähes aina valtavassa muovisangossa, luulisi olevan muitakin mahdollisuuksia säilöä niitä, pitänee tutkia asiaa!) ja valitsin sattumalta täydellisen toukokuisen iltapäivän piirtelyhommiin. Aloitin pari tuntia ennen kuin pojat piti hakea päiväkodista ja eskarista, jotta sain rauhallista aikaa piirtämiseen. Halusin yllättää sekä omat poikani, että naapuruston muut lapset enkä varsinaisesti piirrellä heti heidän kanssaan. Kamala äiti, varata nyt aikaa YKSIN PIIRTELYYN, haha!
Myöhemmin illalla sitten piirreltiin isommalla porukalla. Minä ja noin kymmenen lasta. Lapset toivoivat multa tiettyjä juttuja piirrettäväksi, kuten mahdollisimman nopeasti toteutettu hyppyrata roskiksille (he seisoivat aina viimeisimmissä ruuduissa odottamassa, että rata jatkuu!) ja pulloautomaattipiirustus. Radan toteutin, mutta jätin lasten omaksi tehtäväksi pullonpalautusjuttujen piirtelyn. Hieno kierrätysteema, eikös!
Oli mulla seurana tyttäreni, mutta hän toimi lähinnä mallina kuvissa. Leppoisaa ja mukavaa yhdessä oleilua silti. Helle ja kyykkiminen saivat hien pintaan ja aikas kivat piirustukset pihalle. Voi kuulkaas, voin kertoa, että oli melkoisen onnellisia pikkuisia asukkeja, kun pihan lapset pikkuhiljaa vanhempineen saapuivat koteihinsa.
Kaikista tärkein piirustus oli ilmapallokuva, koska siihen tuli vieretysten viiden pojan paikat, joista heillä on tapana lähteä hillittömiin kilpapyöräkisoihinsa joka päivä, todella monta kertaa. Muihin palloihin kaikki muut saivat halutessaan kirjoittaa nimensä.
Muutama vuosi sitten sain tiukkaa palautetta naapurilta, että kuinka typerää hommaa katuliitupiirustelu on ja kuinka opetan sillävain lapset siihen, että joka paikan saa SOTKEA! Ei auttanut vastaus, että nämähän lähtevät seuraavassa sateessa pois... Siitä lähtien mua on vaivannut aina piirrellessä se, että joitakin ihmisiä nämä tällaiset oikeasti häiritsevät ja se on tosi asia, että niin on. En sille silti mitään voi, eikämun tietenkään tarvitse kaikkia miellyttääkään. En sitä kyllä itse silti ymmärrä. Aion jatkossakin piirrellä ja opettaa lapset samaan. Aion olla niin pitkään kuin vain suinkin voin se hupsu Tiina, joka piirtää pihoille jäätelöitä ja pyykkejä naruille.
Hymyilen aina, kun näen pihalla ylipitkän ruutuhyppelyn, jonka ruutujen muodot ovat aivan jotain muuta kuin perinteisiä neliöitä, sillä tiedän, että olen tainnut olla piirtäjille inspiraation lähde. Se, jos joku on mahtavaa! Arvatkaapa muuten, tuntuuko tuollainen parin kolmen tunnin kyykkytreeni seuraavana päivänä. Noooooh, just ja just - noin niinku jokaisessa lihaksessa joiden olemassaoloa en ole muistanut pitkään aikaan.
Mitä teidän käsistänne on asvaltin pintaan syntynyt vai onko vielä mitään? Ihania katuliitupiirustushommia ja aurinkoista viikonloppua teille sinne, kuullaan taas!