TONTTULAKIT

Yksi jouluperinne meille on syntynyt tässä vuosien saatossa lasten kanssa. Joka vuosi teen ainakin jollekin lapsista uuden tonttulakin. Syy on olllut useimmiten se, että lapsen pää on kasvanut ja edellisvuotinen lakki on ollut liian pieni tai sitten vaan on ollu kiva saada uudet ja sen hetkisen fiiliksen mukaiset lakit jouluun.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttäreni ompeli itse oman lakkinsa. Kyselin siinä, että olettehan koulussa jo ajaneet ompelukoneajokortin... Eivät olleet! Olin hämmästynyt, koska muistan itse omasta lapsuudestani kuinka se oli jollain tavalla tärkeä ja iso juttu, kun sitten sai ja osasi muka ommella sillä koneella. No mutta, äitinsä pisti sitten tyttärensä ajotuntiopintoihin. Voi kuulkaa, siinä nauru raikasi kun pelleiltiin ja hän ompeli ja suoritti korttiaan. Mun piti alunperin tehdä joku hieno plakaatti upeasta suorituksesta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun tämä vitsailu saa jatkoa. Tämä tonttulakkiajotunti oli ainakin erittäin hyvin onnistunut, onhan hän toki ompelukonetta ennen käyttänyt ja osaa homman.

Tytär lisäsi nakkikangaslakkiinsa (kangasta jäi juuri sopivasti mekosta tonttulakin verran ja en yllättynyt kangasvalinnastaan) silitettäviä leikkaamiaan kuvioita. Hodari kultaisine sinappeineen tonttulakissa, just best!

Poikien lakit tein tällä kertaa kuminauhakiristyksellä, eli ovat vähän reiluhkot muuten, mutta päänympäryksen mukaan mitattu kuminauha pitää lakin oikeassa kohdassa päätä. Ihan perustonttulakit hauskasta kuusi-vuori-neulovarillipää-kankaasta punaisllla tupsuilla. Ihan hauskat lakit, joista käyttäjät tykkäävät.

PInjacoladassa Pinjan tonttulakki, joka on ihana!