MISSÄ OLIT MYRSKYN ISKIESSÄ? // FLOW 2017
Vaukedivau taas, voi jee, mikä viikonloppu! Aika harvalle jääneen epäselväksi millainen ison osa Flow-kävijöistä festariviikonloppu oli. No, minullakin se oli ihana!
Flow on täydellinen aloitus syksyyn. Mulla itselläni elokuun kolmas on päivä, johon kesä aina loppuu, koska se on päivä, jolloin isäni kuoli ja vaikka en edes kauheasti miettisi asiaa, niin se päivä silti vetää mielen vähän suruisaksi. Halusinpa tai en. No, viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan, se elokuun alku on pehmustettu tulevan Flown fiilistelyllä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Olen ehkä jopa alkanut pitää taas elokuusta.Aloitin viikonlopun vieton hipsimällä kamoineni naapuriin. Laitettiin musiikit soimaan, pöydälle kolme erilaista juomaa, joista sai juoda sitä mitä teki mieli. Vaatteiden valinta oli taas vaihteeksi hankalaa. En keksinyt millään asua, jossa mulla olisi hyvä olla. En ole sellainen festarikävijä, että pukisin päälleni jotain erityistä festarivaatetta, mun jokainen vaatekaapin vaate on myös festari(jamikätahansamuu)vaate. Yhtäkkiä ystävä muisti, että toi mulle toisen ystävän luokse jääneen haalarin! Ja voi vitsit, se oli! Tiedättekös sen sellaisen kokonaisuuden, jossa ei tarvi miettiä mitään, ei nykiä helmaa, ei asetella olkasaumoja, nostella tai piilotella tissiliivin olkaimia, tarkistaa vetskaria onko se auennut tai pelätä tuulenpuuskan nostavan helmat korviin. Tunnelma oli hulvaton lähtiessämme valumaan kohti Suvilahtea. Matkaan tarttui ystäviä jo matkalla ja portilla sattumalta vielä vaikka ketä tuttuja. Ihana ihana Flow. Helsingin paras viikonloppu juuri siinä kulman takana, se on mahtava hetki se.
Paljon tuttuja näkyi niin suureen väkimäärään nähden muutenkin, vaikka toki juuri ne keiden kanssa sovittiin näkevämme, jäivät näkemättä. Sattumakin on silti kiva. Ja ne ystävät, joiden kanssa sovittiin tapaamispaikan pysyvän samana kuin edellisvuosina, niitä ei kadottanut ainakaan. Yksi ihana blogini seuraajakin tuli juttelemaan perjantain yössä, ei hätää, olit ihana, terveisiä sulle! <3
Elokuun yöt, oi vitsit mitkä yöt! Oon melkoinen romantikko ja jos jossain, niin elokuisissa lämpimissä illoissa ja vilpakoissa öissä on jotain niin taianomaisen suloista. Lana Del Reyn keikalla itketti ja oli onnellnen hetki ystävien kanssa, mutta saatoin kyllä ehtiä siinäkin miettiä, joskos olis joku jonka kainaloon nojailla ja pussailla pitkin keikkaa. Hönkäilymusiikillinen keikka ja pusukaveri, best of the bestest. Ehkäpä minäkin joskus vielä.
Niin ja sitten se, että missäkö oltiin, kun myrsky iski? No, siinä tapaamispaikalla, josta näkee päälavalle ja jossa on mukava istuskella ja johon paistaa hyvin aurinko. Ensin vähän naureskeltiin taivaanrannan mustuudelle ja salamoinnille, jaa että myrsky tulossa, vois tässä pikkuhiljaa lähteä johonkin suojaan, nooo, on sitä ennenkin! Sitten se puoliminuuttinen, kun tuuli pyöritti kaikkea mitä eteensä sai, hiukset lensi ympäriinsä. Ja WUTUUUUM, sade alkoi täysillä ja samantien ihan kunnolla. Ihmiset lähtivät juoksemaan ja samalla kääriytyivät sadevaatteisiin. Päästiin Lapin Kulta Red Arenalle kahden ystävän kanssa - oli muuten se sellainen hitusen kaaosmainen hetki, jossa ei kauheasti jääty katsomaan ketkä juoksee ja minne, vaan lähinnä jokainen yritti päästä jonnekin sadetta ja myrskyisää säätilaa suojaan. Teltassa tuli melkein heti kuulutus, että sieltä on turvallisuussyistä poistuttava. Hetken mietittyämme päätimme, että paras ratkaisu on jäädä alueelle, ja niin me jäätiin. Backyardille puiden katveeseen. Tunnelma oli jännä, ihmiset olivat vähän ehkä jännittyneen hyväntuulisia, juomaa sai tiskiltä ja kun musiikki lähti takaisin soimaan, tuli fiilis, että me kaikki selvittiin ja että nyt ne bailut vasta alkaakin. Sellainen yhteenkuuluvuden tunne kaikkien muiden sadetakkisten ja märkäkenkäisten kanssa. Sanoisin, että myrsky ei ainakaan meidän porukkaamme tunnelmanlatistajana käynyt.
Mä niin rakastan tuota Flown tunnelmaa. Se on sellainen täydellinen kupla, jonne mennään kolmeksi päiväksi, siellä on kauniita ihmisiä, hyvää musiikkia ja upeita keikkoja, ruoka erityisen makoisaa, juomaa riittää ja koko alue on aina niin nätti ja vimpan päälle laitettu, että minä leijun siellä onnellisuudesta. Yksin en toki aivan siihen kaikkeen pääsisi, tarvitsen ympärilleni rakkaat ystävät ja hauskat kaverit sekä kivat tuttavat ja tietysti ne tuhannet muut joita katsella kans. Tälläkin kertaa jutut ystävien kanssa olivat huonoja eli täydellisen hyviä ja tiiättekö, tänä vuonna puhelimetkin toimivat siellä koko viikonlopun, eli messengerin flow-ryhmä piippaili. Mun lapsista kukaan ei halunnut lähteä sunnuntain lasten meininkeihin, joten en saanut miniseuralaisia omasta jälkikasvustani enkä käynyt skiditdiskoilemassa enkä työpajoissa. Parasta viikonlopun keikoissa oli the XX, Pykäri ja se, kun Jonna Tervomaa vetäisi Yhtä en saa - kaikkien meidän Levottomat-sukupolven hittikipaleen. Siis parasta, aika paljon oli muutakin hyvää!Kiitos ihana Flow Festival, hoiditte myrskyasiat mainiosti, piditte meistä hyvä huolen ja tarjositte kauneutta, meillä oli mukavaa ja mainiota ja ens vuonna nähhään taas!
