MAAILMAN KAUNEIN FESTIVAALI: BÄTTRE FOLK
Perjantaina sain auton äidiltäni lainaan. Ajoin Oulun keskustaan hakemaan Helsingistä saapuneen ystäväni hotellilta ja siitä sitten ajeltiin vanhaa tuttua reittiä toisen ystäväni lapsuudenkodille nappaamaan hänetkin kyytiin. Huristeltiin eväsostosten kautta Hailuodon lauttajonoon, kohteenamme kesän yksi parhaista festareista, Bättre Folk. Kolme lauttaa meni täyteen ennenkuin mahduimme mekin mukaan, mutta jonotus ei haitannut, oli mukavaa istuskella autossa ystävien kanssa ja ihastella merimaisemaa, juoruilla ja tapasinpas sattumalta myös pikkuserkkuni muutaman auton päässä meistä.
Perillä Marjaniemessä meitä odotti, tai olimmehan kohdanneet saman jo koko päivän ajan, mieletön sää. Ihana auringonpaiste ja kesäkuinen lämpö, muutama pilvenhattara jossain taivaanrannassa. Seuraamme liittyi myös neljäs ihana nainen ja muutamia tuttujakin festariviikonlopun aikana näkyi. Sellaisia vanhoja oulututtuja vuosien takaa, jotka on melkein jo unohtanut, mutta kohdatessaan muistaa vaikka mitä hauskoja juttuja heistä ja jopa yhteisiä muistoja. Sekä tietysti sellaisia tuttuja ympäri Suomen, joiden tiesikin siellä olevan. Ja muita hauskoja kohtaamisia.
Perjantaiyönä puolen yön jälkeen kannoimme tavaramme meren rantaan hiekalle ja kasasimme teltan. Oli niin valoisaa, pastellinen taivas, aurinko oli juuri laskenut noustakseen taas pian. Ihmettelimme hiekan hienoutta ja tyyntä merta. Oli ihanaa nukahtaa telttaan kahden ihanan naisen, rakkaan ystävän keskelle. Ranta oli muutenkin täydellinen paikka leiriytyä, ei juurikaan sääskiä, lintuja lenteli siellä täällä ja aallot kohisivat hiljakseen. Ja siis kuinka usein sitä tulee oikeasti yövyttyä hiekkarannalla niin, että teltan suuaukolta näkyy pelkästään merta ja hiekkaa. Melko harvoin! Laskin, että ympärillä oli laajalla alueella pitkin rantaa noin viisitoista telttaa. Jatkojen aikaan toisella puolella meitä kuului nuorisomusiikkia (rakastan käyttää tuota sanaa - eli siis ihan hyvää musiikkia), vähän kauempaa jazzia.
Itse festivaalialue oli tänä vuonna siirtynyt asvalttialueelle sinne missä viime vuonna sai pelätä tiirojen hyökkäyksiä. Ensin tuntui, että paikka oli jotenkin mälsä verrattuna siihen vanhaan majakan juurella olleeseen nurmikenttään, mutta ei, nyt sanon kyllä, että siirto oli oikein oiva. Hotellilla oli mukava käydä aamiaisella, niin että siellä oli rauhallista, majakka oli silti kaunis vaikkei sen juurella aivan ollutkaan ja lavatkin festarialueella olivat juuri oikealla tavalla vastakkain ja merta ympärillä. Ruokatarjoilut olivat paikallista lihaa hampurilaisten välissä ja fish&chipsien kala hailuotolaista sekin. Oluet oli Hailuodon omasta panimosta ja viinit juotiin oikeista lasisista viinilaseista. Saunaan ja paljuunkin olisi päässyt ja lonkkarilla olisi voinut huristella pitkin rantaa. Suosikkini esiintyjistä, jotka ehdimme nähdä tänä vuonna olivat Kube, Jaakko Eino Kalevi (lumouduin!), Mikko Joensuu (<3), Anna Järvinen (laulu niin kaunista ja herkkää ja kun vielä pääsi pyöräyttämään muutamat valssiaskeleet niin oi!) ja J. Karjalainen (hänestä niin hehkuu se rakkaus tekemäänsä musiikkia kohtaan ja kun festarialue on täynnä ihmisiä, jotka laulavat mukana ja selän takana upea auringonlasku, niin onhan se jotain ihan niin siistiä että!). Esiintyjät ja keikat olivat hienoja ja tunnelma ihana, mutta yksi asia oli mielettömän siisti ja mahtava ja jonka jokainen festivaali voisi toteuttaa ja minä ainakin rakastaisin: keikkojen jälkeinen hetki, se, kun bailut ovat parhaimmillaan ja kun ihmiset valuvat pois alueelta, etsimään ehkä jatkoja tai jotkut saattavat mennä jopa nukkumaan... mutta ei, sielloin ei lähdetäkään vielä pois alueelta, vaan silloin on DISKON aika! Siinä hetkessä, kun jäljellä oli vielä muutama kourallinen festarikävijöitä ja kaiuttimet soittivat Meiju Suvaksen Pure mua, Samantha Foxin Touch Me, A-han Take on me, Bomfunk MC's:n Freestylerin tai Antti Tuiskun fyrkkahitin, niin se, se kruunasi Bättre Folkin parhauden!
Sanoisin, että Bättre Folk oli jälleen kerran festivaalina äärimmäisen ihana, Hailuoto kaikkinensa lumoava, ihmiset kauniita ja erityisen hyväntuulisia. Tunnelma mieletön, jotain millaista ei ole missään muualla. Sää todellakin suosi, oli aurinkoa ja lämpöä. Pastellinen, öinen meri ja taivas, en ees oikein pysty kuvailemaan sitä kauneutta. Tuntui, kuin aivotkin olisivat nollaantuneet siitä hurmaavasta kaikesta ihanasta. Hyvät ystävät seurana. Ei haitannut (tainno kyllä se siinä hetkessä vähän harmitti) (näin jälkikäteen ei, heh) kotimatkalla mantereen lauttaa odottelessa hyytynyt auton akku, jonka poliisi ja rajavartoilaitoksen ystävälliset miehet meille käynnistivät (kiitos!) tai edelleen kuumottava auringossa palanut selkä ja käsivarret (unohdettiin aurinkorasvat kotiin, hups), koska oli vaan niin *tähän kaikki adjektiivit joita olen koko postauksen ajan käyttänyt*. Kiitos ja ensi vuoteen, pus pus!
