MINUN YSTÄVÄNPÄIVÄNI ON JOKA PÄIVÄ
Hain tänään heliumpallot lapsille, koska tiesin, että ne niistä ilahtuvat. Ihastelin sydänvalokuvia facebookissa. Sitä joka oli tehty havuista, sitä joka hiekkalapioista ja sitä, jossa oli ainakin kymmenen donitsia. Luin syvältä sydämen sopukoista asti kirjoitettuja päivityksiä, joissa kiitettiin ystäviä ja heiltä saadusta tuesta raskaina aikoina. Tykkäilin lällyistä Instakuvista, joissa pussattiin kumppania ja oltiin onnellisina. Ihastelin kadulla kävelevää hymysuista nuorta miestä, jonka perässä lenteli sydänfoliopallo. Ja sitä miestä bussipysäkillä, joka seisoskeli suurensuuren kukkakimpun kanssa odottaen jotakuta. Kyynelehdin rakkaustarinapäivitystä lukiessani. Poikani kanssa katseltiin bussiin ikkunasta, kuinka niin monen liikkeen ikkunassa näkyi sydämiä. Aurinko paistoi i-h-a-n-a-s-t-i, hanskoja ei tarvinnut, oli kuin huhtikuu. Haettiin karkkikaupasta herkut. Laitoin lapsille ruuaksi kalapuikkoja, lankkupottuja ja porkkanaraastetta, ystävä toi mulle valmissalaatin.
Olin sopinut jo päiviä aikaisemmin ystävän kanssa anopinkieli-treffit kahvilaan aamuksi. Paikalle saavuttuamme tajuttiin, että on ystävänpäivä ja sen, että mehän ollaan tunnettu toisemme tänä vuonna 30 vuotta! Kolmekymmentä! Oli ihanaa syödä pullat ja purkaa sydämenasioita. Otettiin yhteiskuva vielä aamuauringossa. Seuraavan korttelin kulmalle päästyäni puhelin pirahti, meidät oli nähty ikkunasta ja siirryimme seuraavaan kahvilaan rupattelemaan.
Viisivuotias hyppäsi päiväkotipäivän jälkeen syliini ja toivotti ihanaa ystävänpäivää. Kotona salaa katselin kauempaa, kuinka kaikki kolme lastani nojailivat toisiinsa ja kyselivät toisiltaan ovatko ystäviä keskenään. Siinä hetkessä oli paljon rakkautta ja toivottavasti sisarussuhteen lisäksi ikuinen ystäväkolmikko. Ystävä kaukaa soitti pitkän puhelun. Toisen kanssa toivoteltiin viestitse hyvät ystävänpäivät, kun hän oli juuri herännyt päiväunilta ja itse meinasin torkahtaa bussissa. Vuorotellen naureskelin ääneen ja kyynelehdin tunteellisena fb-päivitykseen, jossa kyselin ihmisiltä mikä heillä tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelevat minua. Lahjakkuus, iloisuus ja taiteellisuus. Lumilautailu. Nauru, ja salaiset viestit työpaikalla kauniilla käsialalla. Leviä hymy. Otsatukka ja nauravat silmät sen alla! Innostunut, mutta kuiskaava ääni Oulun murteella. Mustat levikset, picassomainen härkä-piirustus 3-4a luokan aulassa. Ystävä<3
Aika ihana ystävänpäivä, vaikka yhtään sydänilmapalloa, suklaarasiaa, timanttisormusta tai kukkakimppua en saanutkaan. Oon onnennainen, kun mulla on monta ihanaa ja rakasta ystävää. Ei ainoastaan tänään, vaan ihan jokaisena päivänä. En ehtinyt lähettää ainoatakaan korttia kenellekään, mutta tiedän, että he tietävät kaikki kuinka tärkeitä minulle ovat. Niihin tuntemuksiin ei tarvita kukkia tai suklaata. Hyvää ystävänpäivää, kyllä, tänäänkin, ja just sulle! <3