KAULAHUIVIPÄIVÄ 7 (JA VATSANPOHJAKUTKUTUKSIA)

Ihanaa, kun on perjantai. Koko viime syksyn tuntui, että viikossa oli vain maanantai, perjantai ja sunnuntai-ilta, kun viikot vaan huljuivat ohitse ja mentiin kohti pimeyttä. En tiedä onko mulla viikonpäiviä nytkään paljon enempää, mutta valoisammat päivät ja ihana kutkutus tulevasta keväästä ja kesästä on mahtavaa! Mulla on tunne, että jotain huippua on tapahtumassa, vaikka ei mulla oo aavistustakaan mitä se olis. Luultavasti ihan vain ne tulevat vuodenajat. Kevät, jolloin kaikki on vielä edessä tai kesä, kun mikä vain ihana on mahdollista, satumaista ja maagista. Kesäyön lumo. Rakastan sitä. Tämän päivän neulekuvio voisi kuvastaa kesää, koska en mää nyt niin romantisoija oo, etteikö seassa olis vähän mustia viiruja. Mutta ei niiden tarvitse olla välttämättä mitään synkkää. Ihan vaikka tummia ukkosöitä, kun on painauduttava toisen kylkeä vasten ja vedettävä viltti korviin saakka ja kuunneltava kesäsateen ropinaa. Hups, taas karkasi vähän lällyksi. Ei se haittaa. Leppoisaa iltaa teille ja kutokaahan onnellisesti! Perjantain biisiksi valikoitui Litku Klemetti & Tuntemattoman numeron Kimaltava mekko.