MUITAIHANIASYYSSUKAT ALUSTA LOPPUUN

Tätä on jo vähän kyselty, mutta en vain ole ehtinyt kokoamaan tätä aiemmin. Syksyn ihanimpien muitaihaniasyyssukkien kooste nimittäin, kaikki samassa postauksessa.  Mulla soi täällä iltamusiikkina ihana Pariisin Kevät ja ne laulaa ollaan kuin oltaisi matkalla etelään. Vähän sellainen olo tuli, kun lisäilin kuvia ja tekstejä tähän, sillä aivan kuin siitä supervärikkäästä ja lempeääkin lempeämmästä lämpimästä syksystä olisi jo iäisyys. Viime viikonloppuna talsin syyssukat jalassa kauniissa marraskuisessa lumimaisemassa ystäväni maalaiskodille pitkin metsäpolkua. Pakkanen oli alkanut jo hiipua ja lumipallolumi tarttui sukkiin, mutta siinä ajattelin lumiköntit sukissa kiinni, että onpa onni, että tein sellaiset ihanat sukat itselleni ja ohjeeksi teille armaat blogini lukijat. Eihän tällaisten tempausten teossa olisi mitään tolkkua, ellei kukaan innostuisi ja teitä innostuneita oli tällä toisellakin sukkakierroksella (ensimmäinenhän oli muitaihaniatalvisukat) vaikka kuinka hurja määrä! Jouluun on vielä mukavasti aikaa ja syyssukkia ehtisi neuloa lahjaksi rakkailleenkin, siinä pieni lahjavinkki. Kannattaa kurkata myös Instagramin #muitaihaniasyyssukat, siellä on vaikka kuinka hurmaavia sukkia! Pidemmittä puheitta, tässä koko syyssukkaohje, olkaat hyvät.

Päivä 1

Oi oi oi, tervetuloa mukaan, vihdoin tai taas, neulomaan blogini nimikkovuodenaikasukkia! Tämä olkoon satunnainen perinne ja ilahduttava sellainen. Tietysti, kukapa ei villasukkia joskus tarvitsisi ja kukapa ei oikeasti villasukista edes pikkiriikkisen pitäisi. Ne ovat suloinen turvavaate. Minullekin, joka laitan ne jalkaani vasta lokakuussa ja otan pois huhtikuussa, käytän kyllä hetken juhannuksena ja neulon vain muutamat sukat vuodessa ja jonka lapset pukevat villasukat jalkaan vasta, kun on oikeasti kunnolla pakkasta. Haaveilen yksivärisistä sukista, mutta myös tänä syksynä neuloin taas kuviolliset pitkät sukat, joiden ohjeen haluan jakaa teille armakset lukijaiseni. Päivä kerrallaan, yhdessä neuloen.Tarvitset mukaan tälle villasukkamatkalle noin kolmosen vahvuisia lankoja. Välttämättä ei tarvitse olla ärhäköitä villasekoitevillasukkalankoja, vaan myös lempeät alpakat ja suloiset silkkivillasekoitteet käyvät, riippuen toki sukan käyttötehoasteesta, mutta kotisukkiin ja varsinkaan varteen ei tarvitse aina perinteistä villasukkalankaa. Soveltaa siis lankavalinnoissaan saa, mutta kunhan puikkokoko on 3 (tai tietysti käsialansa tunteva voi mennä puoli kokoa suuntaan tai toiseen). Värejä tarvitset vähintään kaksi, mutta suosittelen noin kuutta, enemmänkin toki saa olla. Värivalinnoissa kannattaa kuunnella sydäntä ja valita omaa silmää miellyttäviä yhdistelmiä, hullutellakin saa. Muitaihaniasukkia kun tehdään, niin meininki on rento ja leppoisa, kukaan äkäinen neuleopettaja ei ole sukkia arvostelemassa, tärkeintä on, että neulominen on mukavaa ja sinulle neulojana tulee tämän projektin mukana ihana olo. Tervetuloa mukaan!Luo kolmosen puikoille 64 silmukkaa. Neulo 2 o 2 n -joustinneuletta, oikeat silmukat kiertäen neuloen yhteensä 8 kerrosta. Joustimen jälkeen neulo kaksi kerrosta sileää ja aloita kuviokerrokset. Vanhat tuttavani eivät ehkä ylläty, että pilvenreunallakuviolla aloitetaan tälläkin kertaa. Viiden kuviollisen kerroksen jälkeen jätä neule lepäämään, pian jatketaan!

Päivä 2

Toisena päivänä mennään samaa kuviota. Tein muuten piparireunasukkia vuosia sitten useita ja edelleen tykkään kuviosta kyllä ihan hirmusti. Ne sukat olivat pelkkää tätä kuviota, mutta voin luvata, että näissä syyssukissa vielä kuvio vaihtuu. Mukavia neulehetkiä!

Päivä 3

Tervehdystä maanataihin! Tänään on vähän pidemmästi neulottavaa, josta tulikin mieleeni yksi tarina 90-luvun alusta (jonka olen kertonut varmaan useasti, mutta mitäs siitä). Tein niitä pakollisia seiskaluokan villasukkia, jotka lähtivät heti alkuun vähän lapasesta, kun innostuin sen kauden seiskaveikan väreistä (samoja ovat muuten kuin nyt!). Kipitin alakertaan kaverin luo ja yhdessä katseltiin samalla Kauniita ja rohkeita, kun neulottiin. Siitä asti olen tainnutkin tarvita neulomista varten tv-sarjoja ja elokuvia. Niin ja ne sukat, niissä kirjoneulekuvio on melko vaatimatonta, parin rivin kuvioita, mutta silti, ensimmäiset. Sukkien tarinaa lisää täällä.Kolmannen päivän kuvio:

Päivä 4

Tänään viimeistellään eilen aloitettu isompi kuvio ja siirrytään seuraavaan. Joskus on myös mukana neuloa niin, että laittaa luurit korville ja uppoutuu äänikirjan uumeniin siinä neuloessa tai sitten laittaa hyvän soittolista soimaan ja antaa musiikin ja neuleen viedä. Se on ihanaa! Mulla on juurikin sitä varten soittolista Spotifyssa. Knit Baby Knit, olkaa hyvät!

Päivä 5

Luin eilen nukkumaan mennessäni teidän sukantekijöiden viestejä ja selaisilin Instagramin #muitaihaniasyyssukat -hashtagia. Mua alkoi itkettää. Siellä oli niin nättejä sukkia ja innokaita neulojia ja tosi moni on lähtenyt mukaan neulomaan näitä sukkia. Osittain itketti se ilo ja riemu ja samalla myös vähän sellaista huoahdusta, että huh, onneksi tein tän. Aivan mahtavaa! Muutamaan teitä askarruttaneeseen asiaan vastailen nyt, koska en ehkä aina joka kanavassa vastailemaan heti, sillä pyörittelen täällä samalla kolmilapsista perhettä ja niillä on etuajo-oikeus villasukkajuttujen ohi.

Tuleeko sukista pitkät? Tuleehan niistä, kutakuinkin talvisukkien mittaiset, pohkeen peittävät. MUTTA! Aina saa tehdä lyhemmät jättämällä jotain pois tai lisäämällä väliin jotain omia kuviokerroksia, jos siltä tuntuu.

Voiko tehdä samalla toistakin sukkaa vai onko toinen sukka erilainen erillinen ohjeensa? Saa tehdä samalla toisenkin, jos haluaa. Toinen sukka on identtinen kaksonen tai vähintäänkin sisarussukka ellei identtisyyteen pysty (minä en ainakaan!).

Voi ei, sukasta tulee liian kireä! Voi itku, sitten ei auta kuin purkaa ja lisätä vaikka kuviollinen lisää silmukoita eli kahdeksan lisäsilmukkaa ellei puikkokoon muuttaminen auta. Purkaminen ei oo vaarallista, eikä siitä kannata ärsyyntyä eikä varsinkaan alakuloistua tai jättää jotain tekemättä, se kuuluu käsitöihin! Itse tein näitä sukkia varten kaksi kokonaista vartta ennenkuin oli hyvä.

En ehtinyt mukaan, no ensi kerralla sitten! Ei ei ei, ei oo kiirettä. Mukaan voi tulla milloin vaan ja neuloa omaan tahtiin, näissä ei oo deadlinea eikä näitä sukkia tule kukaan arvostelemaan, että oliko oikeaan aikaan neulottu.

Langat ovat eri paksuisia ja käsialani näyttää kököltä! Keskeneräistä työtä ei saa arvostella (eikä valmistakaan tarvitse liian ankarasti). Mun sukkani noissa kuvissa ovat aivantarkoituksella vähän rytyssä ja muhkurassa ja langatkin ovat montaa sorttia. Kun langanpäätä päätellään ja sukat lopuksi myllätään, vähän venytellä, muotoillaan, höyrytellään tai annetaan uinua yön yli kosteiden pyyhkeiden välissä, ne kyllä tasaantuvat.

Kääk, miten selviän useamman värin kirjoneuleesta! No aivan hyvin varmasti, välillä voi selvitellä lankoja, jos sekoittuvat solmuuntumiseen saakka ja kolmilankaisia kerroksia ei onneksi ole kovin montaa peräkkäin. Neuloessa voi vaikka miettiä sitä kivaa tunnetta, kun langoista kaksi saa katkaista ja jäljelle jää vain enää se yksi, mitä autuudentunne!Leppoisia ja rentoja neulomishetkiä!

Päivä 6

muitaihaniasyyssukat_-paiva6neulekuva

KUUDENNEN PÄIVÄN OHJE / MUITA IHANIA

Päivä 7

Käykö teillekin niin, että siinä tehdessä alkaa jo haaveilemaan, että minkä värisinä haluaisi nämä samat sukat tehdä seuraavana tai millaisina tekisi ne, jos aloittaisikin alusta? No, mulle käy. Lapset tarvitsevat kyllä uudet villasukat täksi talveksi eli ehkäpä seuraavat on sitten heille niillä väreillä mitä mielessä on nyt. Olisko muuten hauskaa neuloa yhdessä nekin..Vois olla. Katsotaan! Kivoja neulomishetkiä tän uuden kuvion parissa. Pikkuhiljaa aletaan lähestyä nilkkaakin jo. Jännää!

Päivä 8

Ehkä olet uppoutunut sohvan pohjalle elokuvan pariin ja harmittelet, etteivät syyssukat etene ja olisi lauantai-iltakin vielä. Hei ei hätää, täältä tulla tupsahtaa lauantai-illan boonusekstralisäosio. Kuusi riviä vaaleanpuna-vaaleanpunaista pystyraitaa, mutta niin, että vaaleat raidat neulotaan nurin eli siitä tuleekin resoria. Saa neuloa tiukemmin ja vähän tavallista niukemmat lankajuoksutkaan eivät haittaa nilkkaresoria neuloessa.Ja kun kaks oikein kaks nurinit on neulottu, käännä sukan varsi ja päättele langat. Helpottaa kummasti sitten viimeistelyvaiheessa, jos teetkin sen jo nyt. Pian jatketaan, moikkis!

Päivä 9

Muisteletteko koulun käsityötuntien villasukkaprojekteja kauhulla? Sitä, että loppujen lopuksi äiti neuloi ne sukat loppuun ja että kantapää oli se kaikista kauhein osuus niissä sukissa - siis sen lisäksi, että ne sukat ylipäätään piti neuloa, tai siis että äiti neuloi ne... Niin, no siis, tuohan on vain tarina, olen joskus jonkun kuullut kertovan, että noin on saattanut villasukkien kanssa käyneen. Se on aivan inhimillistä, teininä saattoi huvittaa ihan muut jutut, ku kässätuntien villasukat. Mutta mikä mahtavinta, luultavasti luette tätä tekstiä siitä syystä, että nyt teitä kiinnostaa ne villasukat! Ja mikäli ne edelliset sukat ovat tehty esimerkiksi vuonna 1993, jolloin itse niitä yläasteiässä tein, niin voin paljastaa, että KANTAPÄÄ EI OO OLLENKAAN VAIKEA!

Tänään on kantapääpäivä! (vihreä kantapää meni purkuun, koska halusinkin beigen)Syyssukissa on vielä se ihanuus, että saat neuloa juuri sellaisen kantapään kuin haluat. Itse olen päätynyt viime aikoina tiimalasikantapäähän, tykkään siitä, että se on jollain tavalla siron näköinen ja ohuehko, sillä en ole sitä villasukankäyttäjäkuntaa, jolla kantapää menee ensimmäisenä rikki. Vahvistettu kantapää on aina hyvä, jos on äkäinen kantapäänkuluttaja ja onhan se ihanan pehmonen jalan alla sellainen muhkeampi kantapää. Perinteinen tasainen kantapää on varmaan se, mitä on siellä kässäntunnilla tehty ja se on helppo tehdä.

Hartiat alas, muutama kerta olkapääpyöräytyksiä ja puikot kilisemään!

Päivä 10

Hei vaan hei! Muhun iskee kantapään jälkeen aina vähän sellainen haikeus, koska se tarkoittaa sitä, että sukka on pian valmis. Siksi muuten varmaan teen aina pitkävartisia sukkia, koska varren tekeminen on ehdottomasti aina mukavin vaihe. Vähän sama fiilis, kuin jos on jonkun lempibändin keikalla ja se on niin ihanaa, että koko keikan siinä seisoskellessa ja tanssiessa toivoo, ettei se hetki loppuisi koskaan. Vertaan siis nyt parhaillaan muitaihaniasyyssukkia Midlakeen ja Mewiin, huippua! Kantapään jälkeen tulee ne välispiikit, että nyt tulee meijän viimeinen biisi ja sitten kärkikavennukset onkin jo encorea.Mutta sitä minun piti tulla tänne kirjoittamaan ja kertomaan, että hei jes, kantapää on tehty! Toivottavasti ilman suurempia ongelmahetkiä. Nyt siis silmukoita on puikoilla yhteensä 64, ellei kantapäätä tehdessä tullut joitain lisää. Mun sukkaa aletaan neuloa nyt vihreällä ja sileää neulotaan viisi kerrosta, ennenkuin tulee kuviokerrokset. Ennen niitä jos saisi kavennettua silmukoita pois sen verran, että jäljellä olisi 60 silmukkaa, niin hyvä! Jos on tosi kapeajalkainen, niin voi kavennella silmukoita enemmänkin pois, mutta kuviot ovat jaollisia kymmenellä, eli sitten se olis 50 silmukkaa ja se saattaapi olla melko vähän. Soveltaa silti saa. Nämä sukat on tehty kuudellakymmenellä silmukalla.

Päivä 11

muitaihaniasyyssukat_paiva13neulekuva

ohje11

Päivä 12

Ihan alkuun, pahoittelut, että eilisen päivän kuviossa oli väsyneen neulojan pieni virhe, mutta jonka luultavasti aika moni hoksasi ja neuloi niinkuin valokuvassakin näkyi. Tämän päivän kuvioon taas on neuloja (eli siis minä, ei oo mitään henkilökohtaista neulojaa mulla, heh) höperyyksissä valinnut kolmanneksi väriksi niin lähelle edellisen raitaparin vaaleanpunaisen läheltä olevan värin, että suosittelen kyllä teille muille jotain näkyvämpää. Räikeää ei tarvitse välttämättä olla, mutta ei ihan noin lähelläkään. Enää pikkuisen neulottavaa ja sukat on valmiit. Ihanaa, kun ootte neuloneet mun kanssa!

Päivä 13

Päivä 14

Nyt vedellään kuulkaas viimeisiä näiden sukkien ohjeen osalta. Menipä pariviikkoinen ihan hirmuista kyytiä. Enää on jäljellä viimeinen kuvio, mikäli sille on tarvetta, tai sitten voi aloittaa jo samantien kärkikavennukset. Tässä sukassa koko on noin 38. Mikäli jalka on siitä isompi, niin ehdotan, että voi valita suosikkikuvionsa sukasta ja neuloo vielä sen kertaalleen. Syyssukkien kärki neulotaan näin sen jälkeen, kun pikkuvarvas on peittynyt: Neulo *2 oikein yhteen, 3 oikein* yhden kerroksen verran, jonka jälkeen kolme kerrosta ilman kavennuksia, *2 oikein yhteen, 2 oikein* yhden kerroksen verran, kaksi kerrosta ilman kavennuksia ja tämän jälkeen *2 oikein yhteen, 1 oikein* yhden kerroksen ajan, jonka jälkeen yksi kerros ilman kavennuksia ja sen jälkeen koko kerroksen verran 2 oikein yhteen. Lopuksi katkaistu lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi.Olipas mukavaa, kun neuloit kanssani yhdessä näitä sukkia! Toivottavasti sukat mahtuivat jalkaan ja lämmittäisivät syksyn edetessä pikkuhiljaa ikuiseksi marraskuuksi. Kukaties tässä tulis taas enemmänkin jotain yhteisneulontaa, katsotaan! Ensi kertaa ajatellen haluaisinkin kuulla teiltä mielipiteitä tästä yhteisneulonnasta, että onko se kivaa, mikä toimii, mikä ei, missä on parannettavaa, tai ihan mitä vaan mielen päällä onkaan! Ihan täydellisen viimeisteltyä tällainen sukkaprojekti ei ole ollut, mutta olen ylpeä itsestäni, että tämän tänne blogiin asti sain tehtyä kaiken muun hulinan ja arkikiireiden keskellä. Toivon myös, että olisin innostanut ihmisiä neulomaan enemmän. Sillä tavalla erityisesti, että ei sillä käsialalla ole niin nöpönuukaa onko se täydellisen tasaista tai että ovatko kaikki langat samaa laatua. Nyt ei olla käsityötunnilla, jossa äkäinen opettaja arvostelee tai käskee jatkuvasti purkamaan rumat tai siis "rumat" kerrokset. Pääasia, että on mukavaa ja kiva neuloa.Kiitos jokaiselle muitaihaniasyyssukkien neulojalle! Olette huippuja!

Tässä vielä behindthescenes-kuva villasukkakuvauksista eli siis porrastreeneistä, jotka vaihtoivat suuntaa villasukkamaisiksi portaat muutaman kerran noustuamme. Kiitos assarilleni reppuselässä!ps. Ja tiedän, että ainakin joskus blogiani ovat lukeneet entiset käsityönopettajani ja heidän tyttärensä. Terveisiä heille kaikille, jos ovat siellä ruutujen toisella puolen, että kiitos! <3