KOULUPÖYDÄN SYYS
Eilen oli ulkona ihana kirpsakka syyskeli ja aurinko paistoi ihanasti. Lastenhuone kylpi valossa ja siellä vauvan kanssa ollessa, se kun tykkää möyriä mun yli kun köllöttelen patjalla lattialla, päätin aivan tuosta vaan, että vaihdan vähän järjestystä. Jo jonkin aikaa musta on tuntunut, että tytön pöytä ei ole arvoisessaan paikassa siinä nurkassa missä se oli, tai ainakaan se ei oo ollu käytössä, mistä lie johtuneekaan. Ja tärkein tietty se, että vaihtelu virkistää! Sekä se, että lapsista on kivaa tulla kotiin, kun olen tehnyt heille jonkun yllätyksen ja huoneen uudet jutut on heidän suosikkejaan!Tytön pöytä on ystävän peruja ja hän on sen aikoinaan hankkinut vanhain tavarain liikkeestä ja maalannut valkoiseksi ja kuluttanut pinnan vanhan oloiseksi. Meillä ei tuon henkisiä kalusteita muita ole, mutta tyttö tykkää pöydästä kovasti ja itsekin pidän siitä, että se on eri henkeä kuin muut lastenhuoneen kalusteet. Tuossa mustaa seinää vasten se on ihana! Löydettiin sattumalta nuo keraamiset hailakan vaaleanpunaiset nupit ja ne kun vaihdettiin pöytään, on lopputulos hurmaava.
Vaihdoin työvaloksi omalle työpöydälleni hankkimani vaaleanpunaisen valaisimen ja se sopii tuohon paljon paremmin ja entinen tytön valaisin paremmin minulle. On hauskaa, kuinka tavarat loksahtelevat paikoilleen ajan kanssa. Siistin pöytää vähän, laitoin aarteita lasipurnukoihin ja laitoin punasävyisen marmorikuvioisen, pikkulipaston helposti saatavalle paikalle, sillä se on käytössä joka päivä. Siellä on pikkulegoukkojen osat, jalat omassa ja päät ja hiukset omissa lokeroissaan.Hyllyn päällä on tärkeitä matkamuistoja ja supersöpöjä konttoritarvikkeita, joihin me ollaan hänen kanssaan molemmat vähän kyllä heikkoina. Multa kysyttiin tässä taannoin, että mitkä piirteet on periytyneet lapsilleni, joista pidän. Tää on ehdottomasti yks niistä. Oma työtila tai koulupöytä on paljon onnellisempi paikka toimia, kun siellä on käytännöllistä söpöyttä.
Laitoin seinälle valmiiksi myös tuon vaaleanpunaisen kirjontakehyksen. Ajattelin, että voisimme tytön kanssa yhdessä keksiä siihen jonkun kivan työn, jonka toteuttaisimme. Siihen asti se saa olla seinällä tuollaisenaan. Äkkiäkös me, tiiättehän, heh. Juliste on vanhaa RK Designin tuotantoa ja yks mun suosikeista, se on tasaisin väliajoin mulla jollain seinällä.
Saas nähdä mitä tyttö on tästä kaikesta mieltä. Sanoisin, että hänet sen verran hyvin tuntien, hän tykkää kyllä, mutta lisää pöydälle vielä jotain. Joka päivä ehkä jotain eriä, mutta niin pitääkin.