KUN MIISU OLI VIISI

Löysin vintistä laatikon, joka oli täynnä piirustuksia kolmisen vuoden takaa. Tiedän varastossa olevan toisenkin samanmoisen laatikon. Välillä laatikot nähdessäni mietin, että onko niissä laatikoissa mitään tolkkua, varsinkin kun ne paperit on heitetty laatikkoon muutossa vain siksi, etten vain ole käynyt niitä läpi ja säästänyt muutamaa mielestäni parasta tai kivaa tai koskettavaa. No, kun päädyn miettimään asiaa, niin tajuan myös, että on varastossa paljon muutakin, mitä ei tarvitsisi niin säästää ja jotka eivät ole niin arvokkaita kuin nuo lasten piirustukset. Eilen otin toisen laatikon ja kävin ne läpi, heitin ison osan pois, keräsin tyhjät (!) paperit talteen ja huipuimmat siirsin omaan muovilaatikkoonsa. Lisäksi leikkasin muutamasta piirustuksesta kuvat pienemmiksi ja järjestin uuden, hauskan jääkaappinäyttelyn. En malta odottaa, että töiden tekijä saapuu ja näkee ne, sillä veikkaan, että kahdeksanvuotias ei muista tarkalleen mitä on piirrellyt viisivuotiaana. Siinä riittää myös pohdittavaa, miksi ja miten on piirtänyt mitäkin. Aihealueita oli laidasta laitaan, ihan hirmuisesti tietopläjäyksiä erilaisista aiheista, planeetoista, kulkuvälineistä, kissaroduista, liikennesäännöistä, hedelmistä... Tunteita oli käsitelty myös, oli suuttumusta, surua ja rakkautta. Hauskaa myös, että monissa piirustuksissa oli tytön itsekirjoittamaa tekstiä. Tuplakonsonanttien puutteet ja väärinpäin olevat kirjaimet varmasti naurattavat tekijää itseään.

Näyttelyn nimi on Kun Miisu oli viisi. Olkaa hyvät!