KEVÄÄN JUHLISTA KEVÄTJUHLAAN

Kun isoin osa perheestä on syntynyt keväällä ja kun ollaan juhlivaista sorttia, keväät aina hurahtavat ohitse vauhdilla, juhlien merkeissä ja muutenkin. En muista olleeni tylsistynyt, toimeton tai vailla jotain kivaa tekemistä aikoihin keväällä. Ei sillä, että muinakaan vuodenaikoina, mutta nämä ovat niitä kuukausia, että tälleen kotiäitinäkin tuntuu olevan älytön hoppu. Pian on ensimmäinen koulun kevätjuhlakin ja mua itkettää jo nyt. Tajusin myös, etten oo tehnyt tytölle kevätjuhlamekkoa! Olispa omani tallessa, se oli ihana, kokonaan valkoinen muhkeahelmainen röyhelömekko. Olin luokan pienimpiä tyttöjä ja muistan silloin ajatelleeni, että olen mekossa tosi soma. Aivan varmasti olinkin. Citymarketista ostettiin koon 29 tummansiniset juhlakengät, joissa oli pieni korko. Voi että, olin niin onnellinen! Vieläpä tässä kyllä oikeasti ehkä ehtisi yökyöpelöiden tekaista jonkun hauskan mekon tytölle, mutta jos ei, niin sitten mennään kaupan läningillä, ei se oo niin justiisa. Se on kesä ihan just, aika kreisiä! Taas!

Sitä oon miettinyt, että silloin, kun itse oli pieni, niin ei synttäreillä lahjottu vieraita. Tai joskus saattoi olla ongintaa, mutta en muista kyllä sitäkään omista juhlistani, vaan että vasta 15 vuotta nuoremman pikkuveljeni juhlissa ongittiin, sillä sain siellä olla se suurmerten meriprinsessa, joka sujautti verhon takana ongenkoukkuun ylläripussukan. Juhlissa oli joka vuosi ihana tyttö Juuli, jolle sain poikien lisäksi keksiä yllätyksen. Se oli aivan ihanaa, koska itselläni on vain veljiä. Siksiköhän muistan niin tarkkaan niiden ongintojen järkkäämiset.. Tuntuu nyt muuten aivan hullulle se, että se pikkuinen tyttö, jonka muistan jo tarhasta, on aikuinen. Vähänkö sitä on jo vanha ja aikuinen, mutta mieleltään vielä niin nuori. Ihmeellistä tämä elämä kyllä on.

Eräänä päivänä näin sattumalta itseni peilistä, kun imetin. Näytin kyllä niiiiin äidiltä. Mitä tietty olenkin, mutta harvoinpa sitä pääsee seuraamaan miltä sitä arjessa näyttää. Samoin kuin se, että en aivan joka päivä näe vauvaani muiden sylissä kuin omassani, ja joka kerta päivittelen, sitä miten pieni ja suloinen hän on. Omassa sylissä se seitsemän kiloa tuntuu jo muka niin paljolta ja poika niin isolta.

Niin mutta siis ainiin, nuo ylläolevat yllärilahjat olivat palkinnot tyttäreni syntymäpäiväjuhlien bingossa, nuo timanttisormustikkarit ja pikkuvihkot. Simppelit ja mukavat lahjat, tikkari meni pian parempiin suihin ja pikkuvihkoille nyt on tytöillä aina käyttöä. Ne olivat kivat lahjat antaa juhlavieraille.