NELJÄ JA LEMPITYYNY
Meillä on vauvalle odottamassa pieni, sievä, vanha rottinkisänky. En hankkinut (enkä etsinyt esikoisen vanhaa, hienoa pilkullista) uutta pinnasängyn pehmustetta, koska sänky on sen verran pieni, että valmiin ja uuden joutuisi lyhentämään, ja sänky niin lyhytikäinen, että halusin keksiä reunoille jonkin muun ratkaisun. Tein neljä pehmoista tyynyä, joissa on solmiamisnauhat ja jotka on keskeltä litistetty napein, etteivät ole liian pulleat. Ne aion kiinnittää sänkyyn reunapehmusteiksi. Kun vauva kasvaa sängystä ulos, voidaan tyynyt ottaa käyttöön muuten. Joko seuraavassa sängyssä (peruspinnasänky ehkä?) tai leikkaamalla solmiamisnauhat pois ja pitämällä tyynyt koristetyynyinä. Tykkään tosi paljon tästä ideasta ja alunperin mulla olikin Ikeassa ostoskärryissä sisätyynyiksi kaikenkaikkiaan 12 tyynyä, kun ajattelin, että niillä nyt ainakin saisi koko sängyn pehmustettua. No, tuo neljäkin on ihan hyvä ja jos tarvii lisää, niin teen lisää.
Tyynyistä tuli tosi hauskat ja vitsikkäät. Jotenkin ihanan väriset ja värikkäät, mutta kuitenkin hailakat naamatyynyt. Lapset ihastuivat niihin ihan täysillä ja he heti päättivätkin, mitkä ovat suosikkinsa ja mikä tyyny on oikeasti kenenkin. Eräskin seitsenvuotias sai tyynyistä idean ja teki oman versionsa siltä istumalta...
Tultiin koulusta ja päiväkodista ja kun tyttö näki tekemäni tyynyt, hän oli myyty. Saisiko tehdä oman tyynyn? No tietysti saisi! Äkkiä päivällinen pöytään ja masut täyteen ja hommiin. Hän piirsi suunnitelman, valitsi kankaat, hoksasi kuinka kätevä kirjontakehys on (jes!) ja kirjoi ihan itse tyynylle silmät ja suun. Yhdessä ommeltiin tyyny kasaan ja siinä samalla hän ihasteli niin monenlaisia paininjalkoja ja sitä, kuinka mahtavan vanha meidän ompelukoneemme on. Jota muuten itse en pidä aina edes kauhean vanhana, justhan sen äiti osti vuonna 1987, digitaalikone ja kaikki! Heh, olin silloin tyttäreni ikäinen.
Tyyny valmistui, aikaa kului kaikkinensa vajaa kolme tuntia. Oli mahtavaa, kun tyttö itsekin totesi, että paljon sitä voi saada yhdessä illassa aikaan, jos vain haluaa. Ja niinhän se on! Ja jotain ihan itse tehtyä, itse sunniteltua ja jotain, mikä on hyvin hyvin arvokasta.
Suunniteltiin, että kunhan tehdään hänelle uusi päiväpeitto, niin uusitaan samalla kaikki koristetyynytkin ja tehdään ne yhdessä ja kaikki samaa sarjaa. Vitsit siitä tulee hieno kokonaisuus! Mutta me ei kiirehditä, tehdään sitten kun jaksetaan ja ehditään. Nyt ihastellaan tätä.