POJAN PÄIVÄPEITTO
Meillä lastenhuone on värikäs. Ei parilla värillä silauteltu, vaan siellä on aivan kaikkia värejä sopuisasti yhdessä. Vuosi sitten aloittamani pojan päiväpeitto toi valmistuessaan sinne taas lisää värikkyyttä. Nyt kaikkia sänkyjen päällä olevia tyynyjä katsellessani kyllä päätin, että niistä voisi kaikista tehdä samanvärisiä niin saisi jotain yhteneväisyyttä niihin. Näyttäisi hauskalle sekin, mutta vähän epäilen, että lapset tykkäävät olemassa olevista tyynyistä sen verran, että ei onnistu. Jokainen koristetyyny on minun tekemäni tai lasten kanssa yhdessä tehty, että onhan niissä oma tunnelmansa ja muistonsakin.
Kuvissa näkyvä sängyn päällä oleva jääkarhutyyny on pojan lempityyny, usein myös unityynynä. Viher-ruskean pehmon hän sai kesällä lainaan enoltaan (jolle olen sen vuosia sitten tehnyt) ja siitä on tullut erittäin rakas kaveri. Musta-valkoisen pehmon tein myös tosi kauan aikaa sitten ihan vain siksi, etten halunnut heittää muusta työstä jääneitä tilkkuja pois, joten tekaisin pienen pehmon, josta yllättäen (tai juuri siksi) tulikin tärkeä unikaveri.
Tämän päiväpeiton teon aloitin tosiaan jo vuosi sitten eräänä alkusyksyn iltana, kun ystäväni tuli luokseni tekemään kangasleijaa. Se oli sellainen ihana tyttöjen ompelupäivä ja -ilta, jossa hän teki leijaa ja minä leikkelin kangasleikkurilla näitä salmiakin mallisia paloja leijasta intoutuneena värikkäistä kankaista. Taidettiin muuten puuhastella ihan aamuyöhön saakka ja parantaa maailmaa siinä samalla. Ihan vasta muisteltiinkin yhdessä, että se oli kiva päivä!
Nyt parin viime viikon aikana jatkoin peiton vihdoin loppuun, tein puuttuvat tikkaukset. Käsin, kuten aina. Osassa tilkkuja on keskelle kirjailtu sydän, ankkuri, simpukka tai pieni viesti pojalle. Meillä on tapana kuiskutella toisillemme kuinka tosi tosi tosi ihana toinen onkaan, joten halusin kirjailla niitä juttuja peittoonkin. Leppoisa olo, että päiväpeitto valmistui ja poikakin on iloinen peitostaan! "Tää on äiti ihana peitto!", hän totesi ja rätkähti peiton päälle köllimään.
