MÖKKILÄISEN IHANIN TISKAUSPISTE // ASTIOIDEN PESUA AURINGONLASKUSSA

Melkein nolostuttaa se, kuinka onnelliseksi tuli tästä pienestä projektistani. Suloisesta, käytännöllisestä, älyttömän kauniista ja kaikista eniten ihanasta mökkimäisestä tiskauspisteestä, josta kerron teille nyt.

Te saatatte tietää, että rakastan mökkeilyä. Mulla on jatkuva oman mökin kaipuukuume. Pelkään, että ehdin vanheta ennen kuin saan laittaa omaa pikkuista kesäpaikkaani. Joskus vuosia sitten heitin toiveen maailmankaikkeudelle, että sellainen olisi ennen kuin täytän 50 ja nyt se määränpää tuntuu yhtäkkiä kauhean läheiseltä jo.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä mää oikein siltä mökiltä kaipaisin kaikista eniten. Tämän kevään aikana ainakin sitä tahtoi tosi paljon johonkin, missä ei tarvitsisi miettiä muuta maailmaa. Tykkään olla kotona, mutta oma paikka muualla kuin kotona olisi ihana, sillä siellä ei ehkä niin miettisi niitä kaikkein arkisimpia asioita. Eikä varmaankaan sitä muuta maailmaa niin paljoa.

Millainenkohan mökkimuikkeli mää sitten olisin? Olen touhuaja, se ihan varmasti korostuisi, se on varmaa. Luultavasti mulla olis aina useampi projekti meneillään, sillä niinhän mulla on jo nytkin muidenkin mökeillä käydessä. Ehkä keräilisin risuja pois poluilta, järjestelisin halot ja kaarnat kaikki omiin lokeroihin siististi, maalaisin huussin kreisiksi (Mestaritekijässä siis!), istuttaisin kukkaniittyjä ja tekisin tämmöisiä tiskipisteitä eri aihealueilla enemmänkin.

Välillä olisin kyllä varmasti myös se Tiina, joka löhöilis riippukeinussa tuntikausia lueskellen, välillä nukahtaen ja karkkia syöden tai kännykkää selaillen. Järjestäisin ihania, pieniä kesäjuhlia, neuloisin saunakamarissa, leipoisin juhannuksena aina kermakakun ja siellä juhlittaisiin heinäkuista Tiinan päivää isoilla lättykesteillä. Pizzaa syötäis joka kerta, kun mökillä oltais ja kaapissa ois aina varalta sipsejä ja limsaa. 

Onneksi aika monia mun haaveiden juttuja voi tehdä myös muiden mökeillä. Ja onneksi ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan, että toisinaan on ja on ollut mahdollisuus päästä toisten mökeille. Niin ei ole suinkaan ollut aina. Lapsena haaveilin siitä, että meillä olisi ollut oma kesämökki, jossa vintillä mulla olisi ollut oma pieni pesäkolonen, jossa seinällä olisi iso, läpikuultava nalletikkari ja aikuiset istuis pihan portailla nauraen ja jutellen ja heiteltäis joskus yhdessä tikkaa (serkkujen mökillä oli kaikkea tätä!). Ei meillä ollut sellaista omaa, joskus kylässä käytiin. Nuorena ja aikuisiällä on ollut monia ihania mökkireissuja ja jokainen niistä (paitsi ehkä yks vuokramökkijuhannus oli kyllä ihan hirveä) on ollut mieleenpainuva (ainakin hetkeksi) ja ihana. 

Jotain olen silti tajunnut. Teen niitä mun mökkihaavehommia nyt. On aivan mälsää odotella jotain että sitteku sitteku. Nyt on nyt ja huomenna voi olla, että maailma on jo loppu ja sitte kiva maailmanlopun reunalla hoksata, että jäipä se yks kiva juttu tekemättä vaikka mahdollisuus olis ollut. Siksi tämäkin tiskauspiste toteutui nyt ja viime kesänä sain tosiaan suloisen mahdollisuuden laittaa leikkimökin söpöksi

Tiskauspisteen idea lähti siitä, että täällä hellun sukulaisen mökillä on niin kauniit maisemat ja aina tiskatessani kaipasin sitä maisemaa. En tietenkään voi alkaa muiden kesäpaikkoja muuttamaan mieleisekseni, joten ajatus oli samantien, että tiskauspiste on helposti liikuteltava. Se kulkee mun mukanani ja säilön sitä varastossa sitten varmaan muulloin. Tärkeintä tämän tekemisessä ei todellakaan ollut sen pysyvyys ja suuri muutos mökkiläisille, vaan pelkästään mun oma tarpeeni ja siitä saama ilo. Tiskauskornerin saa otettua myös helposti retkille mukaan eli turha se ei missään nimessä ole.

Auringonlaskun tiskauspisteen tarvikkeet:

  • Hyvä sijainti, esimerkiksi terassi järvinäkymällä, ei mielellään seinä ellei pidä seinien katselusta

  • Yksinkertainen taso pöydäksi, oman taitettavan parvekepöydön bongasin Tori.fi:stä muutamalla eurolla.

  • Hyvät, siistit pesuvadit, nämä löysin Clas Ohlsonilta. Kantokahvat ovat hyvät ja astian kuivuessa väärinpäin vieläkin mainiommat, kun koko reuna ei ole tasoa vasten.

  • Kunnon tiskausvehkeet: luontoystävällinen astianpesuaine, tiskiharja ja erilaisia pesusieniä. Oma suosikkini on luonnonkuituinen pyöreä pesuharja, joka on Unit Marktista. Lisäksi on pari muuta pesusientä, joista toinen on Ikean sienestä leikattu pilvenmuotoiseksi.

  • Kuivausalusta. Sellaisia en tiennyt olevan olemassakaan, mutta nähdessäni sen iski oivallus, että jos johonkin, niin tähän se sopii erinomaisesti, vaikka ei ole mitenkään välttämätön. Omallakin tiskipöydällä vois olla toisinaan kätevämpi kuin litimäräksi kastuva keittiöpyyhe.

  • Kuivausteline. Tämä oli vaikea, sillä halusin sen olevan kaunis. Muistin nähneeni tällaisen Ikean muovisen hökötyksen joskus ja tiesin, että ainakaan sitä en halua. Kuitenkin sitä valikoimaa läpi käydessäni, jota ehdin katsella, tämä oli kätevin: noihin sivulipareisiin saa mukit kuivumaan telineen ulkopuolelle, aterintelinettä ei tarvitse erikseen, on kevyt ja telineessä on reunat. Ulkona kuivatellessa tuulikin pitää ottaa huomioon. Lisäksi tämä oli vertailun edullisin vaihtoehto. 

  • Erilaisia koukkuja ja roikkokippoja, joihin saa roikkumaan ainakin keittiöpyyhkeet. Nämä löytyivät Ikeasta, satsiin kuului myös tanko, mutta nyt käytössä vain S-koukut terassin kaiteessa ja pieni kippo (pitää vielä tehdä reikiä pohjaan), johon voi laittaa kuivumaan tiskivälineitä. 

  • Tyhjiä, kauniita lasipulloja ja niihin kukkia. Tämä saattaa olla jopa tärkein osuus koko tiskauksessa!

  • Aurinkoenergialla toimiva pieni ananasvalo löytyi Clasun alelaarista, vähän ehkä turha, mutta ei kuitenkaan!

  • Bonuksena voisi olla vielä suloinen pieni räsymatto paljaiden varpaiden alla, mutta jätetään se vielä jonnekin tulevaisuuteen. 

Kaikkineen rahaa meni vajaa 50 euroa. Äidiltä oli aamulla tullut viesti, kun eilen laitoin kuvan valmiista, että haluaa samanlaisen eli mistä sen tietää, jos tämä systeemi siirtyykin äidin mökille! 

Eilen illalla, kun bonustyttöseni kanssa laitettiin tiskipistettä kuntoon, aurinko paistoi ihanasti puiden takaa, oli lämmin kesäilta ja soittolista soitti vanhaa iskelmää. Pyysin hellua ottamaan muutamia kuvia, kun tiskaan ja nauratti ihan hirveästi, sillä olin niin onnellinen. Siinä mää tiskasin auringonlaskussa. 

Edellinen
Edellinen

RUUTUHAME, JOKA MUISTUTTAA LAPSUUDEN KESISTÄ PASTELLIKUVIOILLAAN

Seuraava
Seuraava

TIKKATAULU MUITAIHANIAMAISESTI: RAKKAUSSTRÖSSELI & KASARILOVE