VUODEN 2019 IHANIN NEULEHETKI

Tänä vuonna neuloin aika vähän. Alkuvuodesta taisin neuloa hauskat, lyhyet villahousut melkein valmiiksi, jotka jäivät vähän kesken, pitääkin neuloa ne loppuun ja esitellä teillekin. Nyt ollaan pian niiden kulta-ajan äärelläkin, kun pakkaset ja lumi tulevat. Keväällä tein suloisen ihanan pehmeän muitaihanialaisneuleen, joka on kyllä yksi suosikeistani, mitä ikinä olen neulonut. Syksyllä muutamat villasukat. Neulominen silti on mun yksi lempiharrastuksistani, vaikka se nykyään onkin melkoisen harvakseltaan tapahtuvaa toimintaa. Ehkä johtuu myös siitä, kun seurustellessa yksinäisiä iltoja tv-sarjojen ja elokuvien äärellä on huomattavasti vähemmän. Tai ne ovat muuttaneet muotoaan, nykyään katselen niitä lähinnä kainalosta ja se on paikka, jossa ei kutimet yhtä paljon viuhdo, kuin sohvan nurkassa. Tuntuu muuten vieläkin vähän siltä, että olisin seurustellut vasta vähän aikaa, vaikka meillä tuli jo KAKSI vuotta yhteiseloa täyteen hellun kanssa.Juhlistimmekin jälleen vuosipäiväämme pienellä rakkauslomalla. Tällä kertaa suunnattiin Thaimaan lämpöön, josta tulimme takaisin kotiin juuri sopivasti muutamaa päivää ennen joulua. Yritän laittaa reissusta vielä piakkoin isomman kuvakoosteen ja kerron loma-ajatuksiani tarkemmin, mutta nyt halusin näyttää teille jo mun neulehommia sieltä.Otin kutimet mukaan jo lentokoneeseen, vaikka vähän jännitti pääseekö niiden kanssa lennolle. Hyvin pääsi. Pääsin menomatkalla niin hyvään neuleflowhun jopa keskellä yötä pitkän lennon aika, että se jatkui vielä perilläkin.Muistan yhden kesän nuoruudestani, että neuloin heinäkuisilla helteillä parhaan ystäväni terassilla unelmieni villapaitaa. Se oli ihana raitapaita Anttilasta ostetuista Florica-langoista. Oli ihan hillitön helle ja mua vaan neulotutti. Kuunneltiin uutta radioasemaa nimeltä Kiss FM ja aina, kun kuulen kappaleen Love & Devotion, mulle tulee mieleen nuo hetket. Nautittiin suloisan huolettomasti kesästä. Se oli aivan ihanaa aikaa.Nyt kuitenkin siitä kesästä on aikaa jo 24 vuotta ja minä kutimieni ja ihanan miehen kanssa kuuman auringon alla.Nappasin lentokoneessa aloittamani villasukan ja liilan langan hotellihuoneesta mukaan, kun eräänä iltana hipsittiin katselemaan auringonlaskua altaalle lähelle rantaa. Aurinkotuoleilla makoili monenmaalaisia pariskuntia, tunnelma oli rauhaisa. Oltiin valittu vain aikuisille tarkoitettu hotelli, koska lähdimme matkaan ilman lapsia ja se olikin oikein mainio valinta, vaikka juuri tällaisina hetkinä se rauhallisuus oikein korostui. Nauratti nimittäin ihan hulluna, kun siellä altaan reunalla ja vedessä neuloa tikuttelin. En ihan hirvittävän pitkää aikaa kuitenkaan, koska lanka kastui ja alkoi upota, mutta kuvaushetkien verran. Paria vanhempaa ruotsalaisherraa nauratti hyvin paljon mun touhu, mutta minä olin vain että no kiva, kun saavat iloa elämäänsä - sitä minäkin siitä kaikesta sain ja saan! Näissä neuletunnelmissa toivon teille, ihanat lukijani, oikein suloista vuosikymmenen viimeistä päivää. Ja lupaan, että ensi viikolla aletaan neulomaan yhdessä, että ottakaahan valmiiksi jo ne kolmosen puikot ja muutama lankanyssäkkä mikäli mielitte mukaan!