ILTASATUARVIOITA ÄIDIN NÄKÖKULMASTA
Aloitin syksyllä menestyksekkäästi uuden postaussarjan, jossa kerron kolmesta iltasatukirjastamme. Sekä omaksi, että teidän harmiksenne unohdin sarjan samantien. No, ei tässä niin jäniksen selässä olla, joten sarja jatkuu nyt.Iltasatutavat muuttuvat alinomaa ja viime aikoina on luettu taas entistä enemmän. Pari kirjaa ja yksi äänisatu, vähintään. Lapset rakastavat Vuokko Hovatan lukemia Siiri-kirjoja. Ollaan jo siinä vaiheessa, että nelivuotias lukee niitä Vuokon kanssa yhdessä, kun osaa ne jo niin hyvin. Yllätin lapset taannoin ja luin sanelimeen kirjastosta lainaamamme Siiri ja Kertun kirppu -kirjan, joten joinain iltoina he saavat kuunnella sadun myös äitinsä lukemana. Hypätäänpäs nyt kuitenkin postaussarjan kakkososaan, olkaa hyvät!
Kissa Katoaa - Juha Virta, Marika Maijala
Voi että tykkään Marikan piirustustyylistä! Kissa katoaa on jatkoa Piano karkaa -kirjalle, mutta silti aina valitaan hyllystä mieluummin tämä. Kauniit, hauskat ja oivaltavat kuvat sekä ihan älyttömän ihana värimaailma houkuttelee. Kirjan hahmot ovat mainioita, omanlaisiaan ja kirjan tapahtumapaikka Tivoli niin herkullisen näköinen, että tekisi mieli itselläkin päästä sujahtamaan kirjan maailmaan syömään hattaraa. Tarina on ei niin tavanomainen, se on hauska ja lapset aina jännityksellä odottavat seuraavaa käännettä. Erityismaininta siitä, että kirja pitää muutamien aukeamien kohdalla kääntää toisinpäin, koska juoni niin vaatii ja kuvitus olisi muuten vinossa tai päätä saisi kallistella oikein kunnolla 180 astetta. Joka kerta hymyilyttää myös taikurin taikasanat: zuupper-truupper-loorem-ipsum-pannacotta-vesirotta-tyhjäkohta!
Kissa Killi ja Sottapytty - Tuula Korolainen, Christel Rönns
Tämä kirja on jo vanha, kymmenen vuotta sitten ilmestynyt. Tyttäreni on saanut sen pienenä ja sitä on luettu paljon jo silloin. Kissa Killi näkee peilistä peilikuvansa, joka houkuttelee hänet sotkemaan koko kodin. Pahinta on mielestäni se, kun hilloa lentää keittiön tapettiin. Eikä siinä vielä kaikki! Tämä on lause, joka toistuu monella sivulla ja lasten kanssa yhteen ääneen se aina sanotaan! Tunnen joka kerta kirjaa lukiessani hillon tahmeuden sormissani ja tuntuma vaan pahenee, kun seuraavalla aukeamalla heitellään tyynyjä niin, että höyhenet lentelevät. Kirjan kuvitus on todella hauska, näyttää tosi paljon vuodelta 2009. Yksityiskohdat ovat mainioita. Tykkään aina siitä, että kuvituksesta tunnistaa vaikkapa Block-valaisimen tai jonkun design-tuolin. Luulen, että tämän kirjan runsas lukeminen on saanut lapsiin toisinaan tunteen, että heidänkin panoksensa kodin siivoamiseen on tärkeä, äiti yksin ei selviä kaikesta. Viimeisen aukeaman Sotkusääntö-loru on mahtava. Luen sen joka kerta vähän eri äänen painolla tai laulaen.
Iltasatuja kapinallisille tytöille 2 - Francesca Cavallo, Elena Favilli
Nämä tarinakirjat maailmaa vaikuttaneista kapinallisista, rohkeista ja ihanista tytöistä ja pojista ovat tosi hyviä. Tämä Kapinallisten kakkososa on vain yksi monesta, joita meilläkin hyllystä löytyy. Meillä nämä on kaikki luettu niin, että joka ilta jokainen lapsi saa sanoa stop jossain vaiheessa, kun plärään kirjan sivut läpi ja näin valikoituu luettava tarina. Aina sovitaan, että luetaan kaksi tarinaa, mutta loppujen lopuksi viisikin saattaa mennä tuosta vaan. Ekaluokkalainen tosin on vähän ahdistunut joistakin liian rankoista tarinoista. Välillä pitääkin vähän kaunistella, jättää hurjimmat käänteet kertomatta. Mutta ai että miten tärkeitä tarinoita!