MATONKUDEJAKKARA
Tykkään ihan hirmuisesti siitä tapahtumaketjusta, joka joskus tapahtuu, kun yksi asia johtaa toiseen yllättävään, mutta joskus mielessä olleeseen asiaan ja siitä loppujen lopuksi taas johonkin mitä ei olis hetkeä aiemmin osannut odottaa ja jos lopputuloskin miellyttää, niin hei mikäpäjottei hei kuulkaas.
Me lähdettiin viemään laina-autoa parkkiin tässä yksi päivä tyttäreni kanssa. Päätettiin siinä autolle kävellessä, että ajellaankin Ikeaan syömään. Pitkästä aikaa oltiin aivan kaksin, mikä oli mukavaa jo itsessään ja että saadaan kurkattua siinä samalla pari puuttuvaa juttua. Ikeassa tyttäreni bongasi oranssin metallijakkaran. Melkein ohitin sen, kunnes muistin, että tämähän oli se jakkara, josta on penkkiversiokin. Ja aivan kuin olisin joskus nähnyt siihen tehdyn matonkudekuorrutuksen tai sitten oltiin sellaista vaan joskus ideoitu kaverin kanssa penkillä istuskellessamme. No, ainakin idea oli jäänyt päähäni ja tsadaa, siinä se jakkara nyt nökötti nokan edessä seitsemän ja puolen euron hintalapulla.
Seuraavassa hetkessä oltiinkin jo Lankamaailman matonkudeosastolla. Vaaleanpunainen ja liila kuderulla kainalossa matkalla kassalle. On ihanaa, kun joskus on mahdollisuus siihen, että ideasta toteutukseen voi pyrhältää samointein. Ajeltiin kaikkien tarvikkeiden kanssa kotiinpäin ja vietiin autokin sinne parkkiin, joka alkuperäinen suunnitelma oli. Kotona istahdettiin keittiön lattialle siihen ihan älyttömimpään paikkaan keskelle kulkuväylää, kasattiin jakkara ja alettiin hommiin. Valitettavasti siitä ei ole kuvaa, mutta se olisi ollut kuvauksellinen hetki. Pakkausmateriaalit levällään, äiti ja tytär penkin kimpussa matonkuteineen. Aika ihana kesälomahetki tyttären näkökulmasta äidin ajattelemana ainakin. Juttelua niistä näistä ja yhteistä puuhaa, arvokasta aikaa.
Toteutin matonkudekuorrutuksen niin, että leikkasin noin vaaksan mittaisia pätkiä matonkuteesta ja vetäisin ne ryijysolmulla penkin ritilöistä läpi. Ei mitään sen kummempaa. Värit yhdessä sopivasti sekaisin. Ostin kaksi rullallista Venla-kudetta ja molempia jäi pienet nyssäkät eli määrä oli just sopiva. Muistan kuinka joskus vuosia sitten tein musta-valkoinen kylpyhuoneen maton ryijytekniikalla ja mulla oli sotkuisia kudevyyhtejä ja leikkelin vanhoja vaatteita kuteiksi. Tuollainen valmis rulla on kyllä niin helppo vaihtoehto niihin nähden.En malttanut olla tekemättä jakkaraa lähestulkoon siltä istumalta valmiiksi. Niinpä lasten mentyä nukkumaan siirsin työmaan olohuoneeseen ja katsoin muutaman jakson Vain Elämäätä ja pari Handmaid's Talea. Oli aivan ihanaa pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa, ihan vain tehdä, olla ajattelematta mitään muuta, antaa käsien tehdä ja silmien katsoa ruutua ja jos jotain ajatustoimintaa on, niin ne liittyvät vain noihin asioihin. Viime kuukausina sellaisia hetkiä on ollut tosi vähän. Käsityöflow on ollut vähän kadoksissa. Mun kohdalla siihen flowhun tarvitaan elokuvia ja sarjoja ja erittäin mieluisa käsityö. Tuossa hetkessä kaikki oli täydellistä.
Mitäs sanotte, miltä se näyttää? Minusta ainakin se on tosi kiva. Se on just hyvä tuohon työpöydän viereen, sillä tykkään nostaa välillä jalat ylös ja mulla jos jonkinlaisia pallinkorvikkeita siinä pyörinyt. Oranssin jakkaran jalatkaan eivät oikeasti voisi olla minkään muun väriset, niin hyvin ne sopivat sohvalla lekotteleviin samansävyisiin tyynyihin. Tulipa muutenkin aivan tosi kiva fiilis olohuoneeseen, pieni raikastus noin pienellä jutulla.