SYÖDÄÄN PALJON JUKURTTIA NIIN SAADAAN HIENO JÄÄTAIDETEOS
Tykkään tästä vallitsevasta talvisesta Helsingistä. Mikäli kavereiden ja tuttavien instastooreihin vertaan, niin on omani poikkeava mielipide. Mua ei palele juuri koskaan, rakastan lunta ja kovaa pakkasta. Kuljen onnellisena huopakengissä, villahousuissa, pipo syvällä ja älyttömän paksu kaulahuivi käärittynä kaulaan villakangastakki päällä. Jäätävästä naamajäätyy-tuulestakin saan sen tunteen, että on pirskatti vieköön ainakin elossa, heh! Ja mikä aivan parhainta, näillä säillä jääkalikoita saa jäädytettyä niin nopeasti ja helposti!
Olen jäädytellyt maitopurkkeihin ja ilmapalloihin vesivärivettä useana talvena, mutta näin paljon en koskaan aiemmin. Syötiin nimittäin viime viikolla aika monena iltana jukurttia ja vanukkaita, että saatiin riittävästi jäädytyspurkkeja. Väritin vesiä vesiväreillä, upottelin viimeisiään veteleviä tulppaaneja ja muita leikkokukkia, ja muutamaan purkkiin testasin glitteriäkin. Pari kalikkaa teimme niin, että jäädytettiin ensin puolet toisen värisellä ja kun puolikas oli jäässä, lorruuteltiin päälle toisenväristä vettä.
Aikaa kului tähän projektiin kyllä yllättävän paljon. Luulisi äkkiseltään, että nopeaahan sitä vettä kaataa purkkiin ja vie jäätymään ulos pakkaseen. Siihen päälle kuitenkin kaikkien niiden purnukoiden ja purkkien kääreiden saaminen jäätyneiden kalikoiden päältä pois, huh mitä hommaa. Itse kannoin muutaman purkin kerrallaan takaisin sisälle niiden jäädyttyä ja irroittelin pahvit ja muovit ympäriltä pois. Yleensä aiempina vuosina olen repinyt ne ulkona, mutta sormet ovat joka kerta olleet kylmästä ilmasta aika kovilla, joten tämä sisätekniikka oli huomattavasti mukavampi. Roskatkin sai heti lajiteltua oikeisiin paikkoihin. Äkkiä siinä aika kuluu. Laskin, että pari tuntia kahden päivän aikana kului aikaa pelkkään muottien irroittamiseen ja jäiden edestaas roudaamiseen sisältä ulos.
Tänään keräsin kaikki kalikat parvekkeelta ikeakassiin ja raahasin ulos. Ensimmäistä kertaa ikinä pelkäsin selkäni puolesta, että miten oikein saan sen säkin raahattua pihalle, niin painava se oli! Ja kerrottakoon, että en yleensä pelkää raskaita kannettavia asioita. No, säkki saatiin ulos ja päästiin tyttäreni kanssa rakentamaan jääteosta. Pari kertaa jääpalikat luisuivat pois paikoiltaan, eikä mulla ollut mitään varsinaista visiota miten ne siihen aseteltaisiin. Kunhan laitettiin. Lopuksi tyttö kipaisi kastelukannuun kylmää vettä ja kaatoi palikoiden päälle. Jäätyivät nopeasti kiinni toisiinsa. Jätettiin teoksen keskelle tilaa kahdelle kynttilälle. Niiden sijoitusta olisi kyllä näin jälkikäteen, kun palikat olivat kaikki jo kiinni toisissaan, voinut miettiä tarkemmin, mutta semmoinen siitä nyt tuli! Aika ihana kuitenkin, vaikka tärkeintä ja ihaninta tämän tekemisessä oli kuitenkin se koko prosessi.
Olin niin onnellinen, kun tämä jääteos tai miksi tätä kutsuisikaan, oli valmis, että oikein harmittelin, kun tuttuja naapureita ei tullut pihalla vastaan, kun siinä onnellisuuspuuskissani hihkuin. Olisi vaan tehnyt mieli hehkuttaa! Nyt toivotaan, että ohjetta noudatetaan, että kukaan ei innostu hajottamaan sitä tai tulee kovaa lumimyräkkää ja kalikkateos jäisi lumiauran lumien alle ja erityisesti ettei vaan tuu nollakelit ihan heti!
Ootteko te innostuneet jäädyttelemään jäälyhtyjä tai muita tällaisia? Olisi hauska kuulla! Joka tapauksessa, leppoisia pakkaspäiviä sinne teille lähettelee kreisi jääkalikkanainen Helsingistä!
