TARINA TURVATYYNYSTÄ

Joku seuraajistani saattaa muistaakin tämän tyynyn kaukaa vuosien takaa. Kerron siitä teille nyt pienen tarinan. Kahdeksan vuotta sitten tyttäreni muutti ensimmäisen kerran. Koti, jossa hän oli elänyt ensimmäisen vuotensa, vaihtui toiseen, koko perheen muuttaessa uuteen kotiin. Ensimmäisen lapsen kanssa sitä ehtii pohtia kaikenlaista aivan eri tavalla, varsinkin näin jälkikäteen sen huomaa. Halusin tytölleni kodin vaihtumisen olevan mukava juttu, joten ompelin hänelle muutoa varten turvatyynyn. Saattaa olla, että eniten hoidin siinä omaa ompeluvimmaani, mutta oli tyynyllä kyllä virkansakin. Tyttö tykkäsi siitä heti jo silloin ja tyyny on kulkenut kaikki nämä vuodet mukana, kodista toiseen ja välillä seikkaillen pehmolelukorissa. Tänään tyttäreni sänkyä pedatessa, tyynyn nakatessani sängylle, muistui tämä juttu mieleen.Turvatyynystä puhuttaessa perheessämme aina tiedetään mistä on kyse ja onhan se nyt söpökin tyyny edelleen. Tyynyn kankaista on kerrottava sen verran, että vihreä neulos on itse koneella neulomani artesaanikoulun päättötyöneule, joka ei koskaan päätynyt varsinaiseen käyttöönsä vaan päätyi tähän tyynyyn. Rusetissa oleva ruutukangas on äitini 80-luvulla ostama ja vuosikausia kangaskaapissa hautoma superihana kangas, josta ei koskaan tehty mitään suurempaa, koska se oli aina kaikkeen liian ihana eikä kangasta raskittu käyttää kuin vasta 2000-luvulla. Ajatus tyynyn takana on myös kyllä aika ihana, se, että se luo turvaa uudessa tilanteessa. Toivottavasti tyyny matkaa joskus vielä tyttären mukana hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa, jos nyt ei sängyn päälle,  niin johonkin yläkaappiin ainakin, terveisenä äidiltä. Rakkaustyynynä.