VAUVAN SÖPÖ TEEPAITA VIELÄKIN SÖPÖMMIN TALTEEN
Tiedättekös ne kassit ja pussukat, joita löytyy milloin mistäkin kaapista, tai varaston nurkasta tai jostain mitä ihmeellisimmistä paikoista, vaikka on luullut vieneensä kaiken ylimääräisen vähintäänkin kirpparille ellei oo jaellut niitä pieneksi menneitä vaatteita tuttujen vauvoille ja muille lapsille. No, mää tiiän ne pussit ainakin. Löysin taas yhden sellaisen ja jäin niitä siinä sitten ihmettelemään ja käymään läpi, että miten on voinut tuo nuorimmainenkin lapsi olla niin pieni. Sitten oli pakko tehdä niin, että yhden söpön paidan nappasin talteen, sillä siinä ihmetyksen hetkellä keksin miten saan sen paidan talteen. Pehmohahmona tietty!
Onneksi muuten otinkin telteen, koska paidassa oli pieni reikä eli eihän sitä kukaan olis välttämättä edes halunnutkaan. Sen sijaan pehmo-olennosta tuli mun makuuni aivan ihana. Niin myös isoveljen mielestä, mutta hänen, kenelle pehmon oikeastaan tein, eli paidan entinen omistaja, nuori herra, ikää 1v8kk... Hän ei oikein ollut yhtä iloissansa kuvaushetkellä uudesta lelusta vaan halaili mukana ollutta vaaleanpunaista kaupan (!!) (tähän sellanen hampaatirvessäkauhuemoji) pehmoa.Vitsit, että onkin nuo tuon ikäiset ihan mahtavia. Ei vielä puhu, mutta selittää kokoajan ja paljon on asiaa. Yhteistä kieltä ei vaan vielä ole. Onneksi tämä mun tyyppi tarraa lujasti kädestä kiinni ja vie sinne mitä haluaa, jos ei kanssaihminen heti älyä mistä on kyse. Puistossa kuvatessa isoveli omi pehmon ja otettiin kuvia siinä kukkaniityn reunalla ja oltiin jo lähössä pois, kun taapero tarrasi mua kädestä ja nappasi kiinni pehmoon ja vei minut siihen niityn reunalle. Hän selitti jotain omalla kielellään ja istuutui siihen. Kappas, kuvattavaksi tietysti, mikä ihana suloisuus! Äiti ei vaan heti tajunnu. <3
Mulla on superihania kangastilkkuja, joista sain tehtyä pehmolle jalat, kädet ja paperiveneen mallisen hatun, johon kirjailin ompelukoneen kirjainompeleilla pojan nimen. Nukkuvat silmät ja iloisen suun leikkasin nahkapaloista. Eli siis aivan superhelppo ja nopea paidan tallennuskeino tämä. Ja arvatkaapas miten kävi tänään nukkumaan mennessä? No, poikapa oikein nauraen halaili ja jutteli tätä pitkäjalkaista nukkusilmää ja tuolla se nukkuu se kainalossa. Aww, sanon minä.