SYNTTÄRIJUHLAT TOSI MYÖHÄSSÄ MUTTA ONNEKSI KESÄSÄÄSSÄ

Voi vitsit mikä päivä! Juhlittiin tänään tyttären ja pojan yhteissynttärit, jotka olivat venyneet tänne saakka maalis- ja huhtikuulta. Tykkään kyllä järjestää juhlia ja kulunut kevät on ollut raskas ja kiireinen, mutta luvattuja juhlia ei vaan voinut feidata, joten tänään vihdoin oli se juhlapäivä. Siis toki kaverisynttärit on ehditty juhlia ja oikeana syntymäpäivänä ihan meidän pikkuperheemme kesken, mutta ne kivat juhlat, eli kun ystäväperheet tulevat lapsineen kylään, ne oli juhlimatta. Mikä onni, että ihana luonto puhkesi tällä viikolla kukkaan ja tämä lämpö, aijai, joten päätin järjestää juhlat isolla sisäpihallamme.Ollaan asuttu tässä talossa jo useampi vuosi, mutta nyt vasta oli ensimmäinen kerta pihajuhlille. Puitteet pihalla ovat mainiot (iso sisäpiha, leikkipaikka, grillausvehkeet ja paljon pöytiä, tuoleja, penkkejä), mutta yksikseni kaiken tavaran raahaaminen ulos pihalle (huoh!) (ja takaisin kotiin), se on ollut syy miksen ole tehnyt tätä aiemmin (ja siis ei ne synttärijuhlatkaan oo aiempina vuosina maalis-, huhti- ja marraskuulta siirtyneet kesään). Ajattelin silti yrittää käyttää supervoimiani ja taisin onnistuakin.Päätin juhlia järkätessä, että käytän niin paljon jo olemassa olevaa juhlarekvisiittaa kuin mahdollista ja aamulla löysinkin kaappien kätköistä hienot vanhat viirinauhat ja paljon paperipalloja. Kävin asentamassa koristeet paikoilleen poikasen nukkuessa päiväunia, joten niistä ei tarvinnut huolehtia enää myöhemmin. Liinat, herkut, astiat ja kaikki muu saatiin tytön kanssa yhteisvoimin pihalle yhdellä kertaa (ja taapero sylissä samalla!) (tästä saa superpisteitä!). Ainoastaan täytekakun kipaisi kaveri hakemassa jääkaapista myöhemmin. Niin ja kahvit toi kuumana pannussa naapurinmaiju.Tarjoilut olivat yksinkertaiset, täytekakun lisäksi oli keksejä, tuulihattuja, vaahtokarkkeja, popkornia, suolatikkuja ja jäätelöbaari. Baarissa oli  kolmea sorttia jäätelöä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja strösseliä päälle. Eikä siinä vielä kaikki, Riikka toi tullessaan todella kauniin kakun. Eli ehkei ne ihan niin yksinkertaiset olleetkaan, mutta siis todellakin riittävät. Päivän painuessa iltaan grillattiin vielä makkarat ja halloumit ja syötiin ne kera salaatin, koska kaikilla vierailla ei ollut hoppu minnekään.Täytyy kyllä sanoa se taas, että olipa kiva, että järjestin, vaikka aiemmin viikolla tuntui, että en jaksaisi. Ja onpa ihanaa sekin, että on nuo tuollaiset ystävät. Ja niillä niin ihania lapsia ja kuinka lapsista muodostuu aina hauskoja parivaljakkoja ja tulevat porukalla hyvin toimeen. Omasta lapsuudestakin muistaa ne kivat illanvietot ja uudet vuodet tuttavaperheiden kanssa ja kuinka oli aina tosi mukavaa, että oli niiden koulu- ja pihakavereiden lisäksi vanhempien kaveriperheiden lapset kavereina. Omillani on kyllä niitä kavereita paljon enemmän kuin itselläni aikoinaan. Tyttäreni kirjoitti eilen listaa hänelle tärkeistä ihmisistä ja sydäntä lämmitti, koko muun listan lisäksi, se, että siellä viimeisenä luki, että äidin ystävät ja niiden lapset. Niinpä. <3Nyt muuten muistin, että jäi laittamatta kakkuun kynttilät ja laulamatta onnittelulaulut! Kivaa oli silti!Niin ja sitä mun piti kertoa, että koristelin saippuakuplapullot näteillä papereilla ja limsapulloon tein oman päärynämehua-etiketin ja että kaikkien koristeiden ei tarvii olla samaa väriä, vaan sekavärityskin toimii ja että eilen, kun tein kaurakekseihin sokerikuorrutekoristeluita, niin tyttö tokaisi, että älä äiti pilaa hyviä keksejä tollasella mönjällä... Ja että muovimukeihin piirreltiin tytön kanssa kuvioinnit permanenttitusseilla ja servetitkin otin laatikosta miettimättä millaisia ovat, mutta ne tuntuvat nyt toisarvoisilta jutuilta, koska oli niin kiva päivä. Ens kertaan, kiitti ja moikka!