RUUTUHYPPELYMUIKKELI JA SEN LAPSET

Jos mää oon bingotätikaikissa juhlissa, niin asvaltoidulla pihalla mää oon kyllä ehdottomasti ruutuhyppelymuikkeli. Oikein sormia syyhyttää, kun näen kaupoissa katuliitusankoja ja kun pihalla on puhdasta, sileää asvalttia. Mielessä muhii monta ideaa, jotka haluaisin tänä kesänä toteuttaa. On vaan aina vähän hankalaa tehdä niitä, kun on lapsia mukana. No vitsivitsi, tai ehkä oikeesti vähän tottakin, kun olis upiata saada piirrellä rauhassa ja ilman, että pitää miettiä väsähtääkö lapset odotteluun, kun äiti piirtelee, tai ovatko naapurit näreissään tai, että kehtaako kuinka kauan siinä kyykkiä ja piirrellä. No, loppujen lopuksi mietin aika vähän noita asioita, teen aina sen verran kuin huvittaa. Tänään tein 48 ruutua, toivottavasti ilahduttamaan myös talomme asukkaita. Lapset ainakin tykkäsivät - siihen asti kunnes lähtivät potkulautailemaan ja pyöräilemään. Mutta jotain jos tiedän, niin sen, että niistä on mahtavaa, että niitten äiti piirtää niille megapitkiä ruutuhyppelyitä. Ja se jos joku on älymahtava juttu!