PIKKULIINA

Äiti yllättää mut joka kerta, kun heidän luonaan käyn. Nyt se tuli, että muistatko tämän... ja toi tuon pienen liinan. No, muistanhan mää nyt, mutta en kyllä osannut kaivata. Se on ajalta, kun katselin kesäloma-aamuisin Dårfinkar & dönickaria (muutkin kolmikymppiset ehkä muistaa) ja tein ristipistoja ja kirjailin. Päivällä sitten selailin äidin 80-luvun käsityölehtiä etsien kivoja malleja. Tykkään tuosta muistosta kauhean paljon, se on ollut huoletonta aikaa lapsuuden ja nuoruuden ja pikkiriikkisen jo aikuisuudenkin välissä.

Liinakin on hieno. Ja pieni. Äsken juuri mietin sitä(kin) aikaa, kun television päällä oli kynttilöitä ja pitsiliinoja, joiden päällä viherkasveja. Tää sopis semmoseksi alusliinaksi. Mutta silloinhan ruusu menis piiloon. Hassu pieni liina vailla tarkoitusta.