Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ITSE TEHTY NAULAKKO

Naulakko puutyöillassa Naulakko puutyöillassa

Naulakko puutyöillassaOlin pari viikkoa sitten ystävieni kanssa Kansallismuseon pihamaalla ihanassa puutyöillassa, joka oli osa Helsinki Design Weekia. Meitä oli opastamassa puuguru Jelle van der Beek ja museon pihamaalla oli myös hänen upea puuinstallaationsa PEFC Wood Works x Puuguru. Oli tosi kiva istua lämpimähkössä syysillassa, kuunnella hyvää musiikkia ja opastusta puutöihin, syödä välillä ja juoda janoonsa ruusulimonaatia, rupatella ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa, ihastella muiden vauvoja ja siinä samalla vähän nikkaroida!

Mää oon aina tykännyt paljon puutöiden tekemisestä, mutta valitsin koulussa tietty aina tekstiilityön ja artesaanikoulussakin meni pari puutyökurssia ohitse. Mutta mitäpä sitä menneitä suremaan, tuo keskiviikkoiltainen puutyötunti oli oikein oiva tähän elämänhetkeen. Naulakosta tuli tekijänsä näköinen, ei ihan niin justiinsa ja monia eri puulaatuja, tietysti. Se on täydellinen tuohon eteisen tyhjälle seinälle, joka on odottanut sopivaa siitä asti, kun tähän muutimme. Mää muuten aina vitsailen, että silloin, kun lapset eivät ole kotona, saa takin heittää lattialle, kun ei tarvi näyttää hyvää esimerkkiä, mutta eipä muuten tarvi enää. Pitää keksiä joku muu hurja juttu sen tilalle!

Naulakko

Naulakko

HÄÄLAHJAPEITTO VIRKATEN JA OMMELLEN

 

 

Minä, äitini ja morsiamen veljen vaimo eli bestmanin vaimo teimme hääparille lahjaksi yhdessä torkkupeiton. Tarkoituksena oli alunperin tehdä kokonaan virkattu viltti, mutta itse en kevään aikana ehtinyt edes virkkuukoukkua esille ottaa, joten päädyimmekin toisenlaiseen ratkaisuun. Minä ompelin tilkkupeiton rungon, äitini virkkasi reunapitsin ja morsiamen käly virkkasi isoäidinneliöitä, joista muodostuu peiton keskelle sydän. Yläosassa peittoa on Lokalista löytämäni mainio nauha, jossa on karjalanpiirakoiden perinteinen teko-ohje. Peitosta tuli kiva ja näpsäkkä, ja tiedän, että se tuli tarpeeseen, sillä heidän perheessään torkkuja on otettu vuosikausia tekemäni vauvan köllöttelypeiton alla.

 

 

 

 

VOI MIKÄ VIIKONLOPPU!

Voi kuulkaa, olipa ihana viikonloppu! Me melkein viiden lapsen kaksi äitiä otimme rennosti. Olimme vain, emme jaksaneet tehdä paljon ruokaa vaan mentiin helpon kautta herkutellen, valvottiin pitkään, silleen, että aina hyvääyötän jälkeen tuli mieleen joku juttu ja valvominen jatkui, makoiltiin aamulla pitkään ennenkuin jaksettiin nousta, syötiin hulppeat aamupalat ja juteltiin, juoruttiin ja tehtiin mitä huvittaa. Eilen kiertelimme päivän kaupungilla ja kävimme elokuvissa ja tänään touhuttiin. Meillä on aina, kun nähdään, aikomus tehdä jotain käsitöitä, koska molemmat teemme niitä muutenkin paljon, mutta välimatkan takia olemme hyvin harvoin yhdessä. No, aina nähdessämme emme ehdi, kun seurassa on niin paljon vilinää ja hulinaa. Eilen yömyöhään asti ehdittiin ja aamulla jatkettiin. Vitsit miten ihana sunnuntai! Kuvat kertovat kaiken. 

Synttärikutsut leikattu, kirjoitettu, maalattu ja ommeltu. Naamalautasten tussaus posliinitusseilla. Vauvan köllöttelypeiton tilkkujen suunnittelu, mittailu, leikkaus, mallailu, ompelu ja saumojen aukisilitys. Ystävän tekemät ihanat pääpannat syysviimoihin ja hienot timanttihimmelit paperipilleistä. Pohdintaa siitä, miten luova prosessi yleensä melko usein menee. Ja vielä toinen ystävä iltapäivällä kylään kera prinsessaleivosten ja teekupposten.
Voi että! <3

KIITOS KIRPPISTELIJÄT!

Olipas kiva päivä. Myyntiseura oli loistavaa, erityiskiitos ihanalle 7-vuotiaalleni ja tietysti kanssabloggareille! Suurkiitos teille ihmiset, ketkä tulitte paikalle ja teitte löytöjä! Yhtään en osaa sanoa, millaisia herkkuja siellä kaikkien pöydistä löytyikään, koska en uskaltanut kierrellä etten vain löytäisi mitään, koska se ei ollut tarkoitukseni, mutta tiedän, että ihanuuksia siellä oli pöydät pullollaan. Paikkana Veturitallit olivat oikein oiva. Jonoa kuulema kertyi alkuun pihalla jonkin verran, mutta hyvä, että kärsivällisyyttä riitti siellä jonotella, sillä sisällä ainakin oli mukavan väljää ja tunnelma leppoisa, kun ei ollut hillitöntä tungosta. Omat pehmoni, julisteet ja kortit kävivät kivasti kaupan, kiitos teille niiden uusille omistajille! Sekä kiitos vielä Veturitalleille ja meidän pääjärkkääjillemme Tarulle ja Pinjalle. Jes, ens kertaan tyypit! Ja hei, mahetsua lauantai-iltaa!

Niin ja yks hauska juttu. Olin tehnyt nuo hintalappulappuset jo muutama päivä sitten, laitoin viestin ystävällenikin yks ilta, että tämmöset tein ja sieltä tuli kans, että jes hyvä. Ei sen kummempaa kommenttia. No siinä sitten niitä aamulla pöytään asetellessa tyttöni totesi, että “äiti, ei nää sun pehmot kyllä mitään pupuja oo”. Olin jossain ihmeajatuksissani kirjoittanut ihan pokkana vaan että pupupehmot, vaikka ehkä nuo kuitenki ovat ennemmin nalleja. Tai sitten lyhytkorvaisia pupuja. Noh, hyvät naurut saatiin!

LOVELYT SYYSNALLET

Tehtiin pieni seikkailumatka metsään. Sellaiseen metsään, jossa oli paljon pieniä nalleja. Ne ovat halirutistusnalleja, unikavereita, söpöliinejä tai vaikka vauvan ensimmäinen oma pehmolelu. Jokaisella nallella on nimi. Siellä on ainakin Roo, Runski, Miuku, Sameli, Annuli, Ihana ja Timantti. Ja kuten tekemilläni pehmoilla aina, on näilläkin hipeltely- & pesulappunauhat, sillä nallen selkäpuolella on erilaisia nauhanpätkiä, joista vähintäänkin pienet lapset tykkäävät.

Lapsista oli hauskaa asetella nallet puun juurille, kannon koloihin ja mäntyjen oksille. Itse kuvaushetki ei kestänyt kovin kauaa, mutta luulenpa, että tarinoita siitä, miten pehmonallet olisivat metsään voineet päätyä tai millaisiin koteihin olisivat päätyneet, jos olisimme ne sinne jättäneet, voimme varmasti monena iltana miettiä, kun odottelemme yhdessä unta. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun annoin luvan ottaa monta nallea syliin ja heittää ne kaikki ilmaan! Hauskinta se oli minustakin!

Pehmoisia nalleja ovat tulossa myyntiin Sisustusbloggaajien kirppis- ja myyjäistapahtumaan Pasilan Veturitalleille 13.9., joten myös sinulla on mahdollisuus saada ihan oma nalle itsellesi! Tapahtumassa myymässä kanssani on myös monta muuta kivaa bloggaria ja heillä ihania tuotteita ja kirppistavaraa, että suosittelen kyllä ehdottamasti piipahtamaan paikalla ajan kanssa! Tervetuloa!

(kuvat otti rakas ystäväni Kaisa)

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IHANAA JOULUA!

Kiitos kaikille blogini lukijoille tästä seitsemännestä yhteisestä blogivuodesta ja oikein ihanaa joulua! 
Itse olen yrittänyt rauhoittua, levätä ja olla vaan täällä pohjoisessa äitini seurassa. Joka ilta olemme yhdessä piirrelleet lautasiin. Vitsit, että on ollut kivaa. Ollaan inspiroiduttu myös yhteisellä jouluostosreissulla (josta video instagramissa!), että mitä sen iltaisiin astioihin tehdään. Ja tajusin, että se, miten unissani lennän, on täysin sama tapa kuin Lumiukossakin. Monta askelta juosten ja sitten hyppy ilmaan ja lentoon! Radiossa sanottiin, että kutimet pitäisi laittaa jouluna pois ja rauhoittua, mutta tiiättekö, tiiätte varmasti, että eihän se nyt niin mee! Kutimet kouraan ja sohvan pohjalle sulattelemaan herkkuja! 

Äitini tekemä kukkalautanen.


Ihailin pienenä sitä, miten äiti aina osasi piirtää kauniita tyttöjä. Tää on just niitä semmosia. 

VOI VITSIT MITKÄ IHANAT VILLASUKKAPIKKUJOULUT!

Minäkin olin siellä, pikkujouluissa, joiden pukukoodi oli: mukavaa & villasukat. Muiden blogeissa nähdyissä kuvissa sukista saattoi jo tunnistaa, en ollut harmaissa. Oli ihan ihanaa. Nuo ovat huimia, ällistyttävän hauskoja, leppoisia, rentoja, semmoisia keiden kanssa ei paljoa tarvi miettiä, olla vaan, sellaisia ihmisiä. Uusiakin tuttuja tapasin! Ja tiiättekö, semmosia mahtavia ihmisiä ei voi liikaa hehkuttaa. Ne on ihania!

Kiitos Susanna & Anna, Hanna-RiikkaRiikka, Riikka, RillaTiinakaisaKaisa, SaijaBirgit, Pinja, Peeta, Essi ja Finnish Design Shop ja kaikki muut paikalla olleet ihanat.

Jokaisen tuomat pikkulahjapaketit jaettiin ylläreinä, aivan niinkuin pikkareissa aina, ja mulle sattui erään kauniin blogin pitäjän tuoma lahja. Se oli kääritty marmoriin, kietaistu kullalla ja luonnon aartehilla. Niin kaunista!

(kuvat on mun instagramista & muiden ihanien blogeista luvalla lainattuja)

Ja jouluisaan tunnelmaan päästyäni haettiin tänään lasten kanssa joululaatikot vintiltä. Laitettiin kuusikin. Tyttö totesi sen olevan ylväs ja ryhdikäs kuusi. Niin minustakin. Koristeet painottuvat alaoksille, aivan niinkuin meidän perheen ylväällä ja ryhdikkäällä kuusella pitääkin.

YKSISARVINEN / 20

poni1

poni2
Juhannuksena sain pitää yksityistä kässäkerhoa ystävälleni Nannalle. Hän olikin oikein hyvä oppilas, tunnollinen ja taitava. Kirjontakehykseen ilmestyi, ei mitenkään yllättävästi, upea yksisarvinen. Tätä kässäkerhoa ja uusia erilaisia pistoja ja tekniikoita jatketaan taas syksyllä, kun kässäkerho kokoontuu seuraavan kerran. Fanitan Nannaa, jes!

On Midsummer I got the chance to organize a private handicrafts club to my friend Nanna. She turned out to be a very qualified student, diligent and talented. It wasn’t a surprise that a wonderful unicorn appeared in the embroidery frame. This handicrafts club and new stitches and techniques will get a sequel again in the fall, when our handicrafts club will meet the next time. I’m a big fan of Nanna’s, yeah!

poni3

poni4

poni5

poni7