Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LAUANTAI ON HYVÄ LEIPOMISPÄIVÄ

Meillä oli eilen leivontapäivä. Tyttö oli syönyt ystävän syntymäpäiväkutsuilla herkullista mustikkapiirakkaa ja siitä intoutuneena leivoimme valoisan marraskuisen lauantain kunniaksi. Essu päälle ja tarvikkeet pöytään. Muistatteko muuten vielä te pisimpään mukana olleet lukijani, tuon essun jonka tein tytölle, joskus jo vuosia vuosia sitten. Hyvin sopii edelleen ja söpökin kuin mikä!

Mustikkapiiraan ohje on vuosia sitten jostain lehdestä napattu ja erittäin hyväksi todettu. On vaan tuo reseptikirjan ylläpitäjä hitusen laiskaa sorttia, kun ohje on muuton jäljiltä (ennen se oli teipattuna keittiönkaapin oveen sisäpuolelle, tehtiin piirakkaa niin usein) kiinni kirjasen etukannessa. No mutta, tallessa on!

Meillä on pieni keittiö ja melko vähän tasotilaa ja yks asia jonka kanssa oon toisinaan tuskastellut on ollut se, että missä säilyttäisin talouspaperirullatelinettä ja ylipäätään mistä löytäisi sievän. Lasten kanssa kun talouspaperi on ihanan kätevä keksintö. No, kuin tilauksesta tuli tämä blogiyhteistyö Serlan kanssa. Serla haastoi kolme käsityöbloggaria suunnittelemaan omanlaisen kotelon Talousarkki-pakkaukselle ja minun lisäkseni kotelot tekivät Terhi ja Hanne. Hommiin siis!

Omastani halusin rennon, mutta kuitenki nätin, semmoisen jota ei tarvitse arastella (saa nakata pesuun!) ja mun näköisen. Kirjailin kaunokirjoitusta (ylläri!) (sen hetkiset fiilikset love more, more love) (ja toiselle puolen: tänäänkin joku juhlii syntymäpäiviään) keltaiselle pellavalle ja malli on hyvin simppeli. Kaksi kolmiopalaa limittäin, yksi iso takakappale ja sivuseinät. Vuoritettuna, että pysyy vähän kasassa paperin ollessa vähissä, mutta se pellavan lötköisyys kuuluu myös asiaan. Serlan sivuilla on myös muutama valmis malli, jos tekee mieli tehdä oma versio. Lapsetkin innoistuivat pyyhkimään papereilla pöydältä leipomisen jäljet, eikä ihme, koska paperin saa ihanan kätevästi ulos paketista yhdellä kädelläkin.

Yks pikkiriikkinen keittiöongelma ratkaistu ja tiiättekö, nyt otamma esiin mustikkapiiraan ja vaniljajäätelön ja aletaan herkuttelemaan! Moikkaroikka!

VIITAT

 

 

Olin aikoinut jo jonkin aikaa ommella lapsille viitat, ettei tarvitsisi aina etsiä sopivan tiukkaa hiusrenksua tai hakaneulaa, joka pitäisi erilaisia vilttejä kiinni kaulalla, niiden toimittaessa viitan virkaa. Kunnes sattuikin niin sopivasti, että sain blogiyhteistyönä mainion Pienen sankarin viittakirjan (Satu ja Samu Kontinen, Moreeni).

Kirja on ihan mahtava, kuvitus raikasta ja ohjeet ovat helppoja. Materiaaleiksi suositellaan fleeceä (tai muuta purkaantumatonta materiaalia) (ja edullisia fleecevilttejähän on kaupat pullollaan, tuon meidän kuviollisen hankin Tigerista, aika makia!) ja saksia ja liimaa, ompelukonetta ei tarvita ollenkaan. Tyttö teki mummun kanssa yhdessä mallaten, leikaten ja liimaten oman viittansa upean lohikäärmekuvion (malli kirjasta) ja minä leikkelin omasta päästäni pojan viittaan supersankarin R-kirjaimen. Aikaa ei viittojen tekemiseen kulunut kyllä pitkään (kun vaan alkoi hommiin ensin) ja ilo oli iso. Tyttö nukahti viitta harteillaan yöunillekin, kun se kuulema niin mukavasti lämmitti ja kukapa ei tahtoisi nähdä ihan oikeita supersankariunia!

>>><<<
For already some time I’ve been planning to make my children capes, so I wouldn’t always need to find a suitable bobble or safety pin to keep their scarfs still while they wear the scarfs as capes. Well, it happened that I got “a Little Hero’s Cape book” (Satu ja Samu Kontinen, Moreeni) for blog collaboration project.
The book is awesome, the pictures are really fresh and the patterns are easy. As materials they recommend fleece (or something similar that doesn’t unwind. Shops are actually full of reasonably priced fleece quilts, the one I got is from Tiger, pretty cool huh?), scissors and glue, you don’t need a sewing machine. With her grandmother my girl decorated her own cape with a fantastic dragon pattern (pattern from the book) by cutting and gluing, and I improvised a superhero R to my boy’s cape. It didn’t take much time to do the capes (just the effort to get started) and they gave us a lot of joy. My girl even fell asleep with the cape on her shoulders, telling me how warm it was. Well who wouldn’t want to dream real superhero dreams!

ELEFANTTI & CORONNA

Kun aikoinaan muutin Tampereelle, mun ekat kangaskauppakokemukset olivat juurikin samaan myymälään, jossa tovi sitten piipahdin kivoissa yhteistyöasioissa.

Nimittäin Finlaysonin myymälään Kuninkaankatu kolmoseen. Aika hurjaa, että myymälä on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1923. Ja noin hienossa rakennuksessa (ainakin tamperelaisittain)! Ja tiesittekö, että sähkövalo on otettu aikoinaan Suomessa ensimmäisenä käyttöön juurikin Tampereella Finlaysonilla. Aika isoja juttuja, kun oikein alkaa pohtimaan. Joka päivä sitä oppii jotain uutta. Hienoa Tampere ja hienoa Finlayson!

Sain mukaani Aini Vaarin vuonna 1959 suunnittelemaa musta-valkoista Coronnaa ja uustuotannossa olevaa Laina Koskelan ihanaa keltaista Elefanttia vuodelta 1969. Ja arvatkaas, niistä on tulossa aikas kiva ompelusjuttu, kunhan elo hitusen tästä rauhoittuu ja ehdin istahtamaan alas muulloinkin kuin öisin. Mutta lupaan, pian näette!

ps. Tampereen myymälässä ovat toukokuun loppuun asti kankaat ja kernit ovat 25 prosentin alennuksessa!