Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Avainsana: vinkki

Tiina

TÄITÄ, YÖK! – KUINKA PÄÄSTÄ TÄISTÄ EROON?

Comments Elämä

Ensi viikolla alkaa koulut ja päiväkodit täyttyvät taas lapsista ja arki alkaa. Työpaikan naulakot täyttyvät pikkuhiljaa takkimereen. On ihanaa nähdä taas kavereita pitkän kesän jälkeen ja siinä sitä sitten päät kiinni toisissa halitaan ja muistellaan mennyttä lomaa. Siksi nyt on enemmän kuin ajankohtaista tarkastaa hiukset, myös omat, meidän aikuistenkin. Kesälomareissuilta on matkaan saattanut tulla ällöttävämpiäkin kavereita – TÄITÄ! Olisi täydellistä, jos syynäykset tehtäisiin ennen täilappuja tarhojen ovissa, Wilma-viestejä tai whatsapp-ryhmien jatkuvaa kilkatusta, että täitä perkele. Kirjoitin omakohtaisiin kokemuksiini pohjautuvan listan, kuinka täishowsta selviää ja kuinka niitä ei tarvitsisi koskaan edes kohdata. Tästä iloa sunnuntai-iltaan!

  1. Tarkista huolellisesti jokaisen perheenjäsenen päät. Pyydä jotakuta tarkistamaan myös omasi. 
  2. Käy hiukset läpi rauhallisesti osio osiolta. Vähän hiuksia kerrallaan, rauhallisesti tarkastellen. Täit voivat olla vaaleita tai tummia noin millimetristä kolmeen neljään millin mittaisia, eli todella pieniä. Ja vikkeliä! Pysäytä tarkastelusi välillä ja katso hiuksia, saatat nähdä siellä jotain liikkuvan? Pelkkä pikavilkaisu hiusten läpi ei riitä täitarkastukseksi. Täit tykkäävät lämpimistä paikoista, kuten niskasta ja korvien takaa, mutta missä tahansa päin hiusvaltakuntaa voi olla täitä. 
  3. Saivareet ovat läpikuultavia tai hiekanjyvän näköisiä pieniä pisteitä, jotka ovat KIINNI hiuksissa. Jos näet hiusten seassa paljon ”hiekkaa rantapäivän jäljiltä”, katso vielä tarkemmin, ne saattavat olla saivareita (tai pienenpieniä täitä). Saivareet ovat tosiaan kiinni hiuksessa, yleensä noin sentin päässä tyvestä, mutta voivat olla myös missä tahansa kohtaa hiusta. Tunnet saivareen pienenä kohoumana, kun vedät hiusta sormien välissä. Vedä saivare pois hiuksesta tai leikkaa hius tyvestä poikki. 
  4. Pese hiukset täisampoolla. Aineita on monenlaisia, toimi ohjeen mukaan. Sampoon annetaan vaikuttaa ja täit ja saivareet kammataan pois joko aineen ollessa päässä tai pesun jälkeen. 
  5. TÄRKEÄÄ ON KAMMATA KAIKKI HIUKSET PESUN JÄLKEEN LÄPI TÄIKAMMALLA. Käy läpi pienin osioin kerrallaan. Luultavasti täit ovat tässä vaiheessa jo kuolleet, mutta sitkeät tapaukset voivat edelleen elää. Saivareet taas eivät lähde pelkällä pesulla, ne täytyy kammata tai napsasta pois käsin. Metallinen täikampa on muovista parempi. 
  6. Kaikessa tässä voi mennä aikaa parikin tuntia, pitkän tukan kanssa enemmänkin. Huolellisuus on tärkeää kierteen katkaisemiseksi.
  7. Tee sama syynäys kaikille perheenjäsenille. Täit ovat yleisempiä lapsilla, mutta yhtälailla aikuisilla voi olla täitä. 
  8. Tämä on erittäin tärkeää: ilmoita KAIKILLE ihmisille, joiden kanssa olet ollut lähiaikoina tekemisissä (ystävät, sukulaiset, harrastukset, koulut, päiväkodit), että nyt on tehty täihavainto ja olisi erittäin tärkeää tarkastaa kaikkien päät. Täit eivät katso kenen päähän tarttuvat, eivätkä kerro hygieenisyydestä tai elintasosta mitään ja kaikenlaisiin hiuslaatuihin ja pituuksiin voi tulla täitä. Kertomalla muille, että meillä on nyt ollut täitä, todennäköisesti helpotat täikierrettä sekä ympärilläsi, että omalla kohdallasi, eivätkä täit pääse leviämään. 
  9. Vaihda lakanat ja pyyhkeet koko perheeltä, pese tyynyt, torkkupeitot, pipot, lippikset ja takit. Laita päivittäiset vaatteesi pesuun. Puhdista hiusharjasi viimeistään tässä vaiheessa (imurilla saat harjasta hiukset helposti pois ja pese sen jälkeen harja). Laita unilelut pakkaseen. Myös kuulokkeet kannattaa puhdistaa! Imuroi kodistasi vähintään se alue, jossa olet pitänyt täihoitolaasi, sekä sohvat ja muut paikat, joissa pötkötellään.
  10. Yritä pysyä järjissäsi. Täit ovat ällöttäviä, mutta silti vaarattomia. Selviät tästäkin.
  11. Ota käyttöön estosampoot ja -suihkeet (niistä kirjoitinkin yhteistyöpostauksen jo pari vuotta sitten). Säilytä lippikset koulussa/päiväkodissa oman takin hihassa ja raivaa kotoa jokaiselle perheenjäsenelle oma laatikko asusteille ja hiustarvikkeille. Mylläämisleikit sängyissä ja tyynymajoissa kannattaa laittaa hetkeksi tauolle ja sängyt pyhittää vain jokaisen omaan käyttöön. Kannattaa myös muistuttaa lapsia, että esimerkiksi kännyköitä yhdessä katsellessa ei kannata täiaikaan olla päät kiinni toisissa. 
  12. Toista käsittely viikon kuluttua. Odotellessasi voit kammata pään päivittäin täikammalla, joten mahdollisen vihulaiset jäävät syyniin jo ennen viikoittaista tarkistusta. 

Tsemppiä! Mikäli luit tämän tekstin ilman, että olet koskaan kohdannut täitä, toivon, ettet ikinä kohtaakaan! Ja jos sulla on jotain vinkkejä aiheeseen liittyen, jaa ne kommenttiboksissa. <3

Tiina

TARINALLISIA, SULOISIA TIETOKIRJOJA ILTASADUKSI // ILTASATUSARJAN OSA 3

Comments Elämä

Olen vähän ajatellut teitä samalla, kun olen lukenut lapsilleni iltasatuja. Se on aina mukava hetki, jos ja kun hampaidenpesu on mennyt kivasti ja lapset saatu sänkyihin. Istahdan lattialle ja alan lukemaan, yleensä mahdollisimman hämärässä, jotta lapsia alkaisi nukuttaa. Tytär lukee yleensä omia kirjojaan (Soturikissoja ja nuorison jännäreitä), mutta tykkää myös kuunnella satuja. Kukapas ei, sehän on aivan ihanaa vain makoilla ja kuunnella, kun joku muu lukee. Aikuisena, kun siihen päälle miettii vielä sen, että siihen saisi nukahtaa ja herätä vasta aamulla. Olisko vähän hei luksööriä? No olis.

Silmät kiinni, Silmu! / Talvitie – Urrila- Wigren – Zitting

Aivan ihana iltasatukirja, joka kertoo nukkumisesta ja unesta. Kirja alkaa tilanteesta, joka on tuttu jokaisessa perheessä. Silmu ei haluaisi nukkumaan, koska leikit jäävät kesken. Luultavasti tilanne saattoi olla meilläkin sama tuona iltana, kun satua alettiin ensimmäisen kerran ukemaan. Tarina ja erityisesti sen sisälle sujautetu faktatieto saa lapset höristelemään korviaan, koska tieto on mielenkiintoista, mutta samaan aikaan tieto siitä, että uni on tärkeää, saa uneliaaksi ja tekee mieli nukahtaa. Kuvitus on hauska ja vesivärisiveltimien vedot näyttäviä.

Voiko tuulipuvussa lentää / Tittamari Marttinen

Kirja on pullollaan mitä mahtavampia sanaleikkejä. Kannessakin kerrotaan, että kirja sisältää kieliriemua ja sanahelinää. Sitä tosiaan on! Kirjassa  avataan useita tuttuja sananlaskuja ja hauskasti kerrotaan vaikkapa sanoista, joilla on useampia merkityksiä. Lukijalle kirja on ihana, eikä lukemista meinaa malttaa lopettaa. Lopussa on vielä ohjeita nuorelle kirjailijalle ja viimeinen ohje on lempparini: Taputusten ja kiitosten aika! 

Mitä sain tietää meduusoista / Ali Benjamin

Kirja-arvion kirjoitti vieraskynäläinen, blogistakin tuttu tyttäreni.

Tämä kirja kertoo tytöstä, jonka nimi on Suzanne. Kirjassa kerrotaan Suzannen parhaan ystävän kuolemasta ja ajasta ennen ja jälkeen kuoleman. Suzannen paras kaveri hukkuu ollessaan rantalomalla. Ennen hukkumista heidän välinsä eivät enää ollleet niin hyvät, kuin mitä olivat olleet aiemmin. Jokin aika kuoleman jälkeen Suzanne menee retkelle luokkansa kanssa akvaariotaloon. Siellä on menellään meduusanäyttely, jossa kerrottaan Irukandji-meduustasta, jonka pisto on niin voimakas, että se tappaa nopeasti. Pisto aiheuttaa mm. päänsärkyä, oksentelua, nesteen kertymistä keuhkoihin jne. Suzannen päässä alkaa kehittyä teoria, että mitä jos hänen parasta kaveriaan onkin pistänyt meduusa ja hän on hukkunut sen takia. Hän alkaa selvittää asiaa. Suzanne yrittää päästä tapaamaan meduusa-asiantuntijaa Australiaan ja kirja kertoo myös niistä tapahtumista. Kirja on kirjoitettu luku luvulta, sekaisin sekä aikaa ennen kuolemaa, että kuoleman jälkeen. Tykkäsin siitä, että kirjassa kerrotaan välillä myös faktoja, sellaisia mitä en ole ennen tiennyt. Mulle tuli kirjasta aika onnellinen fiilis, koska siinä oli onnellinen loppu. Suosittelisin kirjaa kenelle tahansa, iästä riippumatta. Antaisin tälle kirjalle pisteitä 9-/10. Kirjan voi lukea yksin tai niin, että joku sen lukee ääneen. Sain kirjan 10-vuotislahjaksi. Kiitos kummitädilleni Rea-Liinalle tästä kirjasta!

Miela-Ruusa, 12v.

Iltasatusarjan aiemmat postaukset löytyvät täältä:

1 // Kun pysyin valvella kolmen iltasadun ajan

2 // Iltasatuarvioita äidin näkökulmasta

Tiina

MUUTAMA HUIPPUHYVÄ VINKKI LAIVAMATKALLE JA RUOTSIN ROADTRIPILLE LASTEN KANSSA

Comments Elämä

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Suomen Blogimedia

Vieläkö muistatte meidän viime kesän roadtripin Ruotsiin? Se oli ihana matka toukokuussa mun synnyinmaisemiin, jonne sain viedä lapseni tutustumaan. Koostin teille nyt lyhyemmän version vinkeistä, jotka on kiva ja hyvä muistaa, jos suunnitelmissa on tulevalle kesällä matka armaaseen naapurimaahamme. Usein meille monille, minullekin Ruotsin reissu tyssää usein vain Tukholmaan tai pohjoisessa Haaparantaan. Pidemmällekin kannattaa uskaltaa ja mennä, lähimatkailu on antoisaa. Ruotsi on kaunis ja helppo maa lähteä matkalle. Sieltä saa parhaat tillisipsit ja filmjölkin, johon niitä dipata. Hölö Mörkö -tienviitta Tukholman eteläpuolella naurattaa aina. Nopeusrajoituksetkin ovat enemmän parittomia kymmenlukuja ku meillä täällä kotona. Muistan lapsuudestani, että isäni kertoi, että jossain, jonkun tien varrella (nää on parhaita koordinaatteja) on paikka, josta näkyy tosi monta (seitsemän?) kirkontornia. Onkohan se vaan mun muisto vai ihan totta? Uskon, että totta. Siinä kai ne tärkeimmät vinkit. No hehe. No ei vaan, tein teille napakan koosteen muitaihaniamaisista vinkeistä laivalle ja Ruotsiin.

  1. Lasten kanssa matkatessa voi tehdä niin, että ei etukäteen kerro lapsille mitä kaikkea aiotaan reissussa tehdä. Liika tieto voi saada lapsen mielen yhdeksi suureksi mylläkäksi ja into juuri meneillään olevista tapahtumista laimentua, kun odotellaan jo jotain suurempaa. Edetkää yksi juttu kerrallaan, aivan kuin kaikki olisivat ylläreitä ylläreiden perään.
  2. Jos ollaan menossa roadtripille Ruotsiin, niin jo pelkkä autolla ajaminen laivan sisälle on ihan mahtavaa!
  3. Risteily on aina oma seikkailunsa. Tutki siis tarkasti ohjelmalehtinen, mitä laivalla milloinkin tapahtuu. Lapsille on aina paljon hauskaa ohjelmaa.
  4. Muistakaa ottaa mukaan uikkarit ja menkää laivan allasosastolle. Joka risteilyllä ei pidä ja voi sanoa, että mennään ens kerralla sitten!
  5. Silja Land on aivan paras paikka! Jokaiselle lapselle ikään katsomatta kivaa puuhaa ja aikuisillekin miellyttävä, olipa sitten lasten seurana tai istuskelemassa ikkunan ääressä katselemassa merelle.
  6. Maihin päästyänne valitkaa suorimman moottoritiereitin sijaan pienempiä teitä ja nauttikaa maisemista. Litskat (eli iPadit) ja kännykät pois käsistä ja katse ulos. Kaupunkimaisemia, peltoja, metsää kuten kotonakin, mutta kaikki näyttää silti aivan erilaiselle.
  7. Monilla meistä suomalaisista, varsinkin pohjoisesta kotoisin olevilla, on kaukaisia ja läheisempiäkin sukulaisia Ruotsissa. Sinne kun lähti isot määrät ihmisiä töihin aikoinaan 70-luvulla varsinkin. Ottakaa yhteyttä heihin ja yllättäkää ja käykää kylässä. Voisin kuvitella, että moni ilahtuisi, kun saisi kaukaisia sukulaisia vieraakseen. Minusta ainakin on aina mukava kuulla tarinoita sukulaisistaan ja ehkä muistella menneitä. Oppii usein samalla itsestäänkin jotain.
  8. Tutustu etukäteen Ruotsin erilaisiin kohteisiin. Meidän pääkohde tuolla reissulla oli Vimmebyssä sijaitseva suloinen ja niin ihana Astrid Lindgrens Värld, josta kirjoitin talvella oman postauksensa. Muita paikkoja minne mä lähtisin samantein on esimerkiksi: a) Uppsala, koska sieltä on Pekka Töpöhäntä kotoisin. b) Kolmårdenin eläinpuisto, klassikkokohde monelle jo omasta lapsuudesta. Itse tosin olen käynyt siellä vain äitini vatsassa, mutta se lasketaan. c) Malmö, sieltä pääsee helposti käväisemään myös Tanskassa. d) Jos lähtee ajamaan Tukholmasta kohti pohjoista, niin reilun 1000 kilometrin päästä on takaisin Suomen puolella, siihen väliin mahtuu monta kivaa kaupunkia ja seikkailua. e) Kalmarin kaupunki Ruotsin itärannikolla ja siitä Öölannin saarelle. Siellä on myös kuningasperheen kesäpalatsi Solliden!
  9. Kaupungit, joissa ei olla ennen käyty ovat jo seikkailu sisänsä, mutta lapsia ilahduttaa aina uudet leikkipuistot, sellaiset joissa ei olla ennen käyty! Tämä vinkki on ihanan edullinen ja toimii jopa kouluikäisiinkin. Ja minuun. (kts. kuva jossa istun keinussa – aika onnellinen nainen)
  10. Suunnittele reissu vähintään pääpiirteittäin, mutta jätä tilaa seikkailuun.
  11. Muista kosteuspyyhkeet ja laastarit ja höllää vähän hermoja lähtiessänne!

Voi että, tulipa ihana fiilis tuota meidän roadtrippiä muistellessa ja ovatpa lapset kasvaneet vuodessa. Lisää reissuinspistä löydät täältä. Ehdottomasti laitan taas matkahaavelistalle automatkan naapurimaahamme koko perheen kanssa. Suosittelen kyllä täydestä sydämestäni Ruotsia ulkomaankohteeksi lomalla.

 

Tiina

MUITAIHANIALAISNEULE GOES SPRING/SUMMER 2019

1 Comment Käsityö

Aloitin tässä muutama päivä sitten uuden neuletyön. Myönnettäköön, että tänä neulekautena (neulon yleensä aktiivisimmin syyskuusta-kevääseen, neulekausi ainakin alkaa aina syyskuusta) (ajatteleekohan kukaan muu näin, musta tää on ihan ilmiselvä juttu, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin vähän hassu) olen aloittanut kyllä muitakin neulomuksia. Kesken on ainakin kaksi pipoa, yhdet sukat ja villahousut. Kaikki ne ovat ihan vähän vaille valmiita. Toivottavasti saan innon rutistaa ne loppuun ihan lähiaikoina. Keskeneräiset työt ovat hitusen ahdistavia, myös neulekorissa.

Pari viikkoa sitten ihan hetken mielijohteesta tilasin lankoja, kun löytyi nopealla googlauksella useita kivoja värejä samasta, sopivan paksuisesta langasta. Innostuin nimittäin omasta neuleohjeestani, kun Hupsistarallaa-blogin Terhi oli neulonut itselleen oman, reippaasti muokatun versionsa Muitaihanialaisneuleesta ja se oli aivan upea. Muitaihanalaisneuleen ohjehan siis löytyy mun ensimmäisestä kirjastani, Muita ihania – lempeä ja hulvaton käsityökirja. Neule nyt on melko perus ja toisille ehkä mälsäkin neulottava, mutta se kruunu onkin ihana kirjoneulekuvio. Se taas on tietysti tuttu jo täältä blogista ennen kirjaa, sillä kuvio on sama kuin muitaihaniatyynyssä.

On ollut mukava neuloa. Ensinnäkin siksi, että lanka (Alpaca Cloud) on aika ihanaa neulottavaa. Toisekseen siksi, että valmista kirjoneulekuviota on vaan niin mukava neuloa, kunhan seuraa ohjekuviota, vaikka oon mä vähän muokannut sitäkin tuossa matkan varrella. Kivaa on myös ollut katsoa välillä valmiista tyynystä, joka on mulla edelleen tuossa työtuolilla selän takana pehmusteena, että mikä väri olisikaan kiva seuraavaksi. Ja parasta on kuitenkin se, että mä teen itselleni isoa, muhkeaa neuletta, josta haaveilin tässä ihan vasta talvellakin, ja jonka näen itseni päällä jo tietyssä tilanteessa kesällä. Toivon, että saan toteutettua tuon hetken. Olen myös tuntenut mukavia tuntemuksia siitä, että mä oon tehnyt tuon käsityökirjan yhdessä Henna-Kaisan ja Johannan kanssa. Se oli mun iso haave ja se toteutui. Kirja on päätynyt monien ihmisten kirjahyllyyn ja toivottavasti myös käyttöön asti. Se on inspiroinut, sen tiedän varmuudella. Kiitollisuuspuuskaksikin sitä tunnetta voisi sanoa ja terveeksi ylpeydeksi omia tekemisiään kohtaan. Mun yks inhokkilauseita on vaikka itse sanonkin, koska aina saa ja pitää kehua omia juttujaan, jotka on hyviä, mutta tiedän kyllä myös sen pienen, ehkä suomalaisen, nolouden tunteen sen takana.

On ihanaa, upeaa, hienoa ja lähes täydellistä neuloa ainakin vielä tässä vaiheessa unelmiensa höttöpehmeää, hattaraista, kevyttä ja älyhienoa viileiden kesäöiden villapaitaa, joka päällä istun veneessä soutelemassa tyynellä järvenselällä. Paitsi ainiin ne pelastusliivit tulee siihen päälle… Hmm, no, tän jättineuleen allekin ne kyllä varmasti mahtuu. Söpöjä instakuvia odotellessa, heh! Nyt isken neuleen kimppuun ja jatkan haaveilua siinä, oikein leppoisaa ja kivaa lauantaipäivää!  

Tiina

ASTRID LINDGRENIN MAAILMA – MUISTELUMATKA VIIME KESÄÄN, VINKKI TULEVAAN

3 Comments Elämä

Nyt, kun on kunnon talvi, on ihana palata menneen kesän tunnelmiin ja miettiä vähän jo tulevaakin kesää. Tykkään muistelemisesta ja tässä eräänä iltana kävin läpi viime kesän kuvia. Toukokuussa oli hellettä ja olimme roadtripillä Ruotsissa. Siellä tuli vastaan niin monta suloista ja kivaa kuvaa Astrid Lindgrens Världistä Vimmerbystä, että päätin kirjoittaa paikasta vielä oman postauksensa. Joten tervetuloa kanssani pienelle matkalle ihaniin satumaailmoihin viime toukokuulle!
 Mulla oli kaunis muistikuva 32 vuoden takaa, kun olimme käyneet perheen kanssa samaisessa paikassa. Muistin minikokoiset talot ja sen, miten kaikki se söpöys vei mut jonnekin haavemaailmoihin. Siitä saakka olin haaveillut pääseväni sinne uudelleen ja mikä parasta, omien lasteni kanssa. Nyt se sitten toteutui.

Heti portin läheisyydessä oli ensimmäinen esiintymislava, jolla Peppi Pitkätossun opettaja ja poliisisedät tanssahtelivat. Mekin eskarilaisen (nyttemmin toki jo koululainen hänkin!) kanssa pysähdyttiin hetkeksi kuuntelemaan, lumouduttiin maailmaan.

Hetken päästä polulla Peppi Pitkätossun opettaja hurauttikin ohitsemme pyörällä jo kohti seuraavaa esitystä.  Voi miten ihanalta tämä kaikki näyttää. Toukokuinen lämpö, tuo oli mieletön hellepäivä ja koko kesä vielä edessä. Astrid Lindgrenin maailma on kyllä paikka, joka on laitettu niin ihanasti ja nätisti. Ja vielä päälle se, kun muistaa useimmat sadut hyvin tarkkaan, on tuolla satumaailmassa aivan tajuttoman ihanaa kulkea. Seurana maailman parhaat lapset, niin voi että! 
 Pepin talolla istuuduttiin katsomaan Pepin seikkailuja vaikka ruostinkielinen tarinointi ei ollutkaan juuri se mistä lapset olisivat ymmärtäneet tarinaa, mutta aina ei sanoja tarvitsekaan. Oltaisiin istuttu pidempäänkin, mutta oli vaan niin kuuma. Just nyt tässä marraskuun harmaudessa tuntuu hassulta ja hyyyyviiiin kaukaiselta sellainen kuumuus. 
 Katsokaas näitäkin, mikä ihana satupelto tuolla aidan takana! Mistäs sadusta tämä olisikaan? Eemelistä ehkä? Kaikki reitit, missä saattaa umplahtaa veteen, pitää aina valita, sanon minä. Joskus sitten rutistellaan housuja kuiviksi. Hellepäivänä ne onneksi kuivuvat nopsaan! Siellä ovesta ja ikkunoista Ronja Ryövärintyttären linnasta kurkkii koko mun perhe. Hauska kuva, vaikka näyttääkin vähän sille, että väkisin pidän kolmivuotiasta paikoillaan – en pidä. Sillä on vaan hoppu jonnekin ja hetkeksi sain häntä pidäteltyä yhteiskuvaan.

Tittididii! Seuraavaksi sama perhe löytyikin Pepin talosta. Tuolla oli koko päivän hurjan paljon ihmisiä, mutta koska vietimme puistossa koko päivän, avaamisesta sulkemiseen ja satuttiin Pepin talolle just sulkemisaikaan, saatiin siellä seikkailla keskenämme. Ihanaa! Koko perhe peppeinä.Ja Pepin talon jälkeen me olimme ehkäpä Saariston lasten taloilla… Tai ei, ehkä siellä missä Katto Kassinen asuu. Hmph, en muista kenen talon portailla istuttiin. Tunnistatteko? Ihanan pienessä koossa punainen söpö talo ainakin on. Mielikuvitus sai lähteä valloilleen ja oikein juoksentelemaan tuolla.
Nämä talot. Nämä seuraavien kuvien ovat ne, mitä muistan sieltä kahdeksankymmentäluvun kesälomareissulta. Olivat yhtä maagisia ja ihania edelleen. Minikokoisia ovia ja ikkunoita. Jos joskus olisi kesämökki ja sinne saisin tehdä leikkimökin, niin tekisin ehkä juuri tuollaisen minikokoisen ja sitten siellä olisi jossain isompi ovi, mistä saisi kuljettaa sisälle huonekaluja (koska sinne ei tietnkään minikokoisesta ovesta mahtuisi juuri kuin ne minikokoiset ihmiset – me aikuiset saatetaan jäädä pyllystä kiinni oviaukkoon!). Nuo ovat niiiiin söpöjä, että oisko vähän mahtava tuollainen pikkumökki omillekin (lasten)lapsille (sitten 2030-luvulla)! No niin, tervetuloa Nangijalaan, sanoo pienin.Mitenköhän mulla ei oo sieltä Nangijalasta enempää kuvia. Siellä oli ihanaa. Se yksi huonekin, josta mentiin pikkukomerosta kellariin salaportaita pitkin ja sitten sieltä tunnelia pitkin talon taakse ja ulos. Niin jännä! Voi että, ihan kauhea kesäikävä, Ruotsi-ikävä ja on kai kaivettava kaikki kuvat tuolta tietokoneen syövereistä mitä reissussa otettiin, että pääsee sinne vielä syvemmin. Toivottavasti nämä kuvat ilahduttivat helmikuista iltaanne. Jos ensi kesälle jo mietitte reissua, niin suosittelen kyllä Vimmerbytä. Näin onnellinen perhe siellä viime toukokuussakin kävi. Kuvia katsellessa näkee myös lasten hurjan kasvun, nuohan ovat taas ihan eri näköisiä jo kuin tuolloin. <3 

Tiina

TIINAN VAATEHUOLTOVINKIT JA MANKELIHOMMIA

2 Comments Elämä

Yhteistyössä: Uhana Design, housut ja neuletakki saatu 

Toisinaan jaan Instastoorien puolella päivieni pieniä puhteita, milloin se on lasten reikiintyneiden housujen paikkailua ja milloin taas olen pyykkituvassa mankeloimassa lakanoita. Toiveena on ollut saada koostepostaus, jossa kerron vaate-, kenkä- ja kodintekstiilihuoltoniksejä. Tässä se tulee, tervetuloa mukaan, tällä tavalla minä huollan ja pidennän vaatteidemme käyttöikää. Ovat omalla kohdallani hyviksi todettuja juttuja, jotka mielelläni jaan teille.

  • Ihan ensimmäisenä tietysti pitää muistuttaa itsestäänselvyydestä: Pyri hankkimaan vaatteita, kenkiä ja tekstiileitä vain tarpeeseen. Kaikkea säästyy, rahaa, aikaa, tilaa, luontoa! Suosi mieluusti kotimaista ja erityisesti laadukkaita, kestäviä materiaaleja ja tuotteita. Tämä lause saattaa kuulostaa tylsältä ja sen saattaa usein ohittaa ihan sillä, että tuntuu, että samaa jankataan ja jauhetaan kaikkialla – joojoo, tiedetään sitä ajattelee ja ohittaa asian sen kummemmin sitä ajattelematta! Miettimällä kuitenkin lauseen sisältöä ja tärkeää asiaa ja muistelee vaikkapa, että mitkäs vaatteet siellä vaatekaapissa ovat olleet pisimpään ja mitkä pysyneet parhaimmassa kunnossa. Usein ne ovat niitä, joiden kanssa on vaikkapa ollut kassajonossa ja punninnut ostaako kolme edullista (samalla jo tietäen, että lyhytikäisempää) vaatetta vai samalla rahalla yhden arvokkaamman ja laadukkaamman ja pitkäikäisemmän vaatekappaleen. Usein jälkimmäinen on se, joka on käytössä vieläkin, muut eivät.
  • Lue pesulappu. Sillä pääsee jo todella pitkälle siinä, että käyttöikä pysyy pitkänä. Harmittaa kovasti, jos käsinpesua vaativa villapipo on nakattu pesukoneeseen ja villapäällinen kutistuu ja puuvillavuori ei.
  • Käytä oikeanlaisia pesuaineita ja pesuvälinettä, kun peset. Mun yhtä mielipuuhaa on alusvaatteiden ja villavaatteiden pesu, sillä teen sen samalla, kun olen suihkussa. Laitan pyykit veteen mennessäni suihkuun. Samalla, kun hoitoaine tai kasvonaamio vaikuttaa, pesen pyykit loppuun. Pakko tunnustaa, että tässä taannoin suihkukäynnillä, laitoin vielä lisäksi iPadilta tulemaan lempisarjani, jota katselin samalla (vähän pelotti kastuuko laite, mutta en pärskinyt ympäriinsä eli onnistui aivan hyvin). KOLME asiaa samaan aikaan, melkoinen GOALS!
  • Pesen noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa pyykkikorin kokonaan tyhjäksi, jottei pohjalle jäisi mitään vaatteita pitkäksi aikaa likatahroineen. Tämä oikeastaan liittyy muistoon, joka ei liity tähän juurikaan, mutta joka mulla tulee aina mieleen, kun mietin pyykkikorin tyhjentämistä. Joskus vuosia sitten, kun mulla hajosi pesukone, oli sisään jäänyt jostain syystä muutama likainen, maitotahrainen vaate ja vettä (en tosin tajua miten?) ja arvanette mitä niille oli siellä ehtinyt käydä niiden parin viikon aikana, kun uutta konetta odoteltiin. Yyh, ne homehtuivat kaikki.

  • Tuuleta ja pakasta vaatteita. Villavaatteita pesen oikeasti myös melko harvoin, vaikka pidän esimerkiksi Uhanan villaleggingssejä talvella hyvin paljon. Ne usein viikkaan ja laitan suoraan pakkaseen jäätelöiden ja pakastevihannesten kaveriksi. Sieltä sitten aamulla nappaan jääkylmät housut ja nostan hetkeksi patterin päälle lämpiämään. Parvekkeella on tietysti tosi hyvä tuulettaa, jos sellaiseen on mahdollisuus!
  • Muista kenkähuolto. Mulla on siivouskaapissa kenkälaatikko, joka sisältää kaiken mun tarvitseman kenkien hyvänä pitoa varten. Sujautan laatikkoon toisinaan parittomia sukkia, niillä on tosi kätevä kiillottaa kengän pinta, ei muuta ku sukka käteen ja hommiin ja käytön jälkeen sukan voi hyvällä omatunnolla heittää roskiin. Huollaan varsinkin nahkakenkiä aktiivisesti, mutta kenkäshamppoolla olen hinkannut myös tennareita ja pohjien reunoja kesäaikaan. On ihanaa sujauttaa jalkaansa juuri huolletut kengät, se tuntuu todellakin siltä, kuin laittaisi rahaa pankkiin.
  • Säilytä vaatteet oikein. Tai ainakin paremmin kuin mytyssä nojatuolin reunalla tai pahimmillaan läjässä lattialla. Ripusta henkariin vaatteet, jotka pitävät siitä, että kangas laskeutuu ja pysyy sileänä säilytyksessä. Neuleiden kanssa kannattaa miettiä, onko henkari paras paikka, koska neulevaatteet venyvät helposti. Valitse henkari vaatteen mukaan, olkasanka (en keksi sille parempaa termiä) on välillä parempi olla leveä ja toisinaan taas ohut rautalankahenkarikin riittää. Suoraan pyykkikoneestakin kannattaa laittaa osa vaatteista henkariin. näin säästyy silitykseltä.
  • Kerään pyykkipäivien jälkeen kaikki puhtaat sukat samaan läjään ja kaadan mukaan myös kaapissa olevan korillisen parittomat sukat ja isken läjän kimppuun, josta etsin ja lajittelen parilliset. Meillä on käytössä myös lapsille pieni porkkana tässä lajitteluhommassa. Jokaisesta löydetystä parista saa kymmenen senttiä rahaa. Siinä pääsee nopeasti moneen euroon, kun oikein innostuu parittamaan sukkia. Onnellisimpina sukka-aikoina tästä kotihommasta jopa riidellään!
  • Rakastan nukanpoistajaa. En todellakaan käytä sitä usein, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta joka kerta hämmennyn miten se muuttaa nuhjuisen oloisen neuleen tai takin nyppyiset hihat ja laukun kohdan aivan uuden veroiseksi!
  • Silitä ja höyrytä. Kunnon silitysrauta, kunnollisella höyryllä on ihana, mutta muista kuitenkin tarkistaa pesulapusta aina silitysohjeet. Pidä rauta ja lauta paikassa, josta saat ne helposti esille, niin käyttökin on miellyttävämpää. Muista aina ottaa raudan johto seinästä, mulla ainakin tulee mieleen harva se silityskerta Pekka Töpöhäntä. Tuleeko sullakin?
  • Korjaa rikkinäiset vaatteet. Kerään vaatekaapin väljälle hyllylle jatkuvasti pinkkaa, jonka välillä (en mitenkään säännöllisesti) otan ja korjaan kaiken kerralla. Lasten housujen reiät, joita meillä on eniten polvissa (ylläri!), korjaan mieluiten käsin ommellen niin, että ompelen piilopistoin housujen päälipuolelta. Joskus toki paikkaan isommat reiät oikeilla kangaspaloilla, mutta silloinkin mieluummin niin, että paikka jää sisäpuolelle ja ulkopuolelle näkyy vain vapaamuotoisia tikkausjälkiä. Huomasin monta vuotta käyttämissäni Uhanan villaleggingsseissä, joista jo mainitsin, niin aivan vasta, että haarasauma saattaa pian ratketa (oon vissiin liikaa pyllistellyt jäälyhtyharrastukseni parissa!). Olin ennakoiva ja ompelin saumaa paremmaksi jo nyt, samalla tavalla housujen päällipuolelta piilopistoin, aivan kuten kasaisin villapaidan saumoja yhteen.
  • Hanki kotiin ennakoivasti muutama silitettävä paikkalappu lasten toppahaalareita varten. Varsinkin alkutalvesta ja loppukeväästä haalarit ovat kovalla koetuksella ennenkuin päästään siirtymään seuraavan kauden pukuihin. Viime keväänä pidettiin pojan seepratoppis aivan niin loppuun kuin vaan pystyi, polvet paikattiin kahteen kertaan ennen kuin puku oli täysin käytetty ja tehtävänsä kahden talven jälkeen tehnyt. En olisi raskinut laittaa kevään viimeisille “hangille” upouusia vaatteita.
  • Tämä on tärkeä ja ajankohtainen vinkki meidän perheessämme juuri nyt. Alkuviikosta elelimme jännittäviä aikoja, kun kaksi tärkeää asiaa oli hukassa. Sekä tyttäreni yöraudat (kahden kodin lapsella tämä on mahdollista!), että poikani uuden takin huppu olivat kadoksissa. Tavaroitahan ne vain ja onneksi huhuilujen jälkeen löytyivät, mutta se vinkki: nimikoi lapsen vaatteista myös irtoavat osat! Vaikka tämä kyseinen huppu ei löytynytkään koulun löytötavaralaatikosta (joka muuten pursusi toppahousuja ja hanskoja!), niin siellä kyllä oli kaksi muuta yksinäistä irronnutta huppua.
  • Kodintekstiilijutuissa mun arkinen, suloinen lempipuuha on tietysti mankelointi. Otan ikeakassillisen lakanoita ja raahaan ne mankelointihuoneeseen, jollainen taloyhtiössämme onneksi on. Tykkään vetää ja taitella lakanat äidin opettamalla perinteisellä tyylillä tiukalle rullalle muutenkin (mielellään kaksin jonkun kanssa ja tietysti niin, että lapset saavat keinua lakanakeinussa), mutta mankelin läpi rullatut lakanat ovat parhaimpia. Otan mukaan äänikirjan tai hyvää musiikkia tai ihan vaan nautin mankelointihuoneen rauhasta ja sileistä lakanoista ja niiden rullailusta. Kaappikin kotona kiittää, kun mankeloidut lakanat vievät paljon vähemmän tilaa tiiviissä muodossaan.
  • Kovalla pakkasella on paras päivä lakanoiden vaihtoon. Aamulla otan likaiset pois ja vien peitot tuuletusparvekkeelle, annan olla muutaman tunnin tuulettumassa ja vasta illan puolella vaihdan puhtaat tilalle. Ihana vaihe on myös se, kun sängyn päällä on läjä peittoja ja tyynyjä ja ne ovat vielä pakkasesta viileitä. Silloin siihen päälle saa ja pitää hypätä!
  • Lopuksi vielä armollinen toteamus: jos joskus ostatkin hetken mielijohteesta kreisikuosisen puseron, jota käytät muutaman kerran ja unohdat koko vaatteen tai kun lempimekko aina unohtuu päiviksi tuolin reunalle roikkumaan niin, että nostettaessa hiha on ihan pölyinen ja kissankarvoissa tai että kengät ovat unohtuneet eteiseen moneksi päiväksi sisällään litimärät sukat tai jos puhtaat lakanat ovat vähän ryppyisiä päästessään puhtaina sänkyyn odottamaan nukkujia tai kun lapsi tulee koulusta kotiin housuissa, joissa on haarasauma rikki ja muistat sen nähdessäsi, että housuthan ovat olleet rikki jo vaikka kuinka kauan, mutta olet vain unohtanut korjataa sen, niin ei se mitään. Ei tarvitse olla täydellinen. <3

Tämän postauksen ihanat kuvat ovat ajanlaskulta ennen tämän talven lumia. Mulla on päälläni upea Uhana Designin merinovillainen asu. Tykkään tosi paljon vaatteista, joissa sekä ylä-, että alaosa on samaa kuosia. Hauskaa on, että myös lapsillani on sama mieltymys. Muistan myös, että jo lapsena tykkäsin ysärikuosisesta sähkönsinisestä vähän inkahenkisestä collegeasusta, jossa sekä paita, että housut olivat tuota hyvinhyvin ysärikuosia. Uhanan vaatteiden takana on myös niin ihania ihmisiä ja vastuulliset arvot, että niissä on hyvä olla kaikella tapaa. Olen käyttänyt Uhanan leveitä villahousuja pitkin talvea ja mulla, ihmisellä, joka ei erityisemmin tykkää käyttää sukkahousuja muiden housujen alla, on vinkki, miten käyttää leveitä housuja myös pakkasella. Pue alle ihan reilusti villalegginssit. Itselläni ollut tuplavillahousut Uhanaa! Eikä oo palellut ja styleltä olen näyttänyt!

Millaisia vinkkejä sulla on vaatehuoltoon? Olisi kiva kuulla sun vinkit ja hauskat tavat, kerro niistä kommenttiboksiin.

PS. Bonuksena vielä vinkki tuohon nimikointiin liittyen. Nimikointitarroja hankitaan usein vain lapsille, mutta ne eivät ole pöllömpiä aikuisillakaan. On nimittäin säilynyt puhelimenlaturi paljon paremmin tallessa, kun sekä johdossa että pistokepäässä on nimi. Tuikitavallisen nerokasta, sanon minä!

PPS. Ekstrabonus vielä, kun oon oikein tarinointituulella: Tuli mieleen yks superhauska pukeutumissattuma vuosien takaa, joka vähintään kerran vuodessa muistuu mieleen facebookin muistoista: olin kerran ollut koko päivän töissä niin, että olin aamulla pukenut ensin topin ja sitten rintsikat! Kyllä, oikeasti! Ja huomasin sen vasta illalla. Topin päällä oli valitettavasti joku muu vaate vielä, mutta eniten tässä naurattaa se, että en missään vaiheessa pukeutumista ollut huomannut, että PUEN RINTALIIVIT TOPIN PÄÄLLE.

 

 

 

Tiina

SATUMAINEN PAAVOLAN TAMMI

Comments Elämä

Taas on yksi ihana kesä viikonloppu takana. On leppoisaa siirtyä juhannusviikon viettoon, kun tuntuu, että viileähköstä vapusta on ainakin sata vuotta ja sääret ovat saaneet hulmutella paljaina (ja valkoisina) jo viikkokausia. Tänään aamupalan syötyämme hyppäsimme auton kyytiin ja lähdimme pienelle retkelle: minä, nuorimmaiseni, mun hellu ja sen koira ja ajella hurautettiin Lohjalle.

Olen jo vuosia halunnut käydä katsomassa ja tuntemassa Paavolan tammen lumon. Tänään se sitten vihdoin toteutui. Paavolan tammi on siis kutakuinkin, noin, jopa tai lähes 400-vuotias puuvanhus, tarkkaa ikää ei ainakaan internetti osannut minulle kertoa, mutta satoja vuosia kuitenkin. Tammi sijaitsee Paavolan kylässä Lohjalla. Puuta on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi enkä kyllä ihmettele.

Jätettyämme auton parkkiin lähdimme seuraamaan opasteita. Noin kilometrin päässä edessämme avautui twinpeaksmainen, lumoava aukea. Alue on kuulema aikoinaan ollut peltoa, mutta nykyään ihan metsikköä, jonka keskellä, ei voi sanoa nökötti, vaan seisoi, Paavolan tammi. Kello oli noin puolen päivän paikkeilla ja aurinko paistoi kirkkaasti puiden lehvien välistä. Paikalla oli muitakin lapsiperheitä ja vuorotellen otimme kuvia puun edessä. En voinut olla miettimättä, kuinka kauniilta puu ja sen ympärillä oleva metsä näyttäisivät vaikkapa laskevan auringon valossa kesäisenä yönä, kun puu lumosi jo tuona pienenä hetkenä kirkkaassa päivänvalossakin.

Kolmivuotiaalla riitti sen verran paljon juttua ja tarinaa kokoajan, että aikaa omaan rauhoittumiseen puun luona ei juurikaan ollut, mutta ne puolen minuutin mittaiset hengähdyksetkin olivat ihania ja tuntuivat hyvältä. Puu oli lumoava, kaunis, iso ja majesteetillinen, kunnioitusta herättävä puuvanhus. Mieleen todella tuli Totoro-elokuvan maisemat, kuten Retkipaikan jutussakin mainittiin. Muutama vuosi sitten julkaistun jutun kautta puusta on tullut viime vuosien uusi, melko suosittukin päiväretkikohde.
Suosittelen ehdottomasti käymään tammen luona ja kiertämään myös luontopolun, jonne kyltit myös opastivat. Metsä oli niin kaunis! Mieleen jäi sekä minulle, että pojalleni tammen juureen jätetty kyltti, jossa luki suunnilleen näin: teidän varpaitakin sattuisi, jos niille astuttaisiin monta kertaa päivässä, joten ethän astu juurille. <3 

 

 

Tiina

PARASTA KESÄPUUHAA LASTEN KANSSA HELSINGISSÄ

2 Comments Elämä, Taide

Kesäinen Helsinki on mitä ihanin paikka. Täällä riittää tekemistä, monenlaista ja kaiken ikäisille, tapahtumiakin on vaikka kuinka. Tässä teille listaus meidän perheen suosikkipuuhista edellisiltä kesiltä, joita aiotaan toteuttaa tänäkin vuonna.

SEURASAARI

Kesäisen arki-illan leppoisa iltakävelypaikka koko perheelle tai koko päivän mittainen retkikohde. Saarelle pääsee helposti bussilla tai sinne voi hurauttaa pyörillä ja lähteä kävellen kiertämään saarta. Eväät kannattaa ottaa mukaan ja makkarat, koska grillauspaikkojakin löytyy. Saarella on mielenkiintoinen ulkomuseo vanhoine taloineen ja tarinoineen.

IHANA KAHVILA

Silloin, kun asuimme vielä Tampereella, halusin käydä Ihana Kahvilassa aina, kun kävin kesäaikaan Helsingissä. Haaveilin, että jos asuisin itsekin täällä, kävisin siellä niin usein kuin mahdollista. Ollaan toteutettu tämä kohtalaisesti, joka kesä kerran tai kaksi – se on enemmän kuin ei yhtään kertaa! Jokaisella kerralla kahvila hurmaa meidän perheen uudelleen. Siellä tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Voi lekotella riippumatoissa, kölliä säkkituoleilla, puhallella saippuakuplia ja tietysti ostaa herkkuja (ja jotain hassuja pikkutavaroita) söpön pienen kahvilakontin puolelta ja samaan aikaan katsella kaunista kaupunkimaisemaa veden yli lempeässä merituulessa. Aivan ihanaihanaihana kohde!

KIIPEILYPUISTOT: Zippy, Korkee ja Huippu (Espoossa)

Rakastan seikkailupuistoja ja niin tekevät lapsenikin. Onneksi puistoja löytyy Helsingistä (ja Espoosta) useampikin. Mustikkamaalla, aivan Korkeasaaren kupeessa on Korkee (toinen toimipiste on Paloheinässä, mutta siellä emme ole vielä vierailleet), joten nämä kaksi puuhaa voi yhdistää vaikka samaan päivään, jos oikein reippaaksi alkaa. Tykkään näissä puistoissa myös siitä, että jokainen on omanlaisensa. Korkeessa (Mustikkamaalla ainakin) kaikki kiipeilevät lähellä toisiaan, isommilta (yli 120 senttisille tarkoitetut) radoilta näkee alas radoille, joilla lapset kulkevat (toisen aikuisen mukana toki). Zippy taas on laajemmalla alueella ja enemmän metsän siimeksessä. Isoilla radoilla voi olla pitkiäkin puiden välejä, joita kiipeillä ja liukua. Siellä todellakin tuntee olevansa metsässä ja korkealla puussa, mikä on mahtavaa! Pienimmille tarkoitetut radat ovat omalla, pienemmällä alueella. Espoon puolella sijaitsevassa Huipussa taas ratojen välit ovat lyhyempiä ja maastokin vähän erilaista. Ilta-auringossa kiipeily Huipussa on ihanaa! Mutta niin se on kyllä kaikissa muissakin paikoissa, oksien välistä siivilöityvät laskevan auringon säteet ja metsän tuoksu, aivan i h a n a a! Suosittelen näistä paikoista kyllä kaikkia.

KUMPULAN MAAUIMALA

En ollut ennen Helsinkiin muuttoani koskaan käynyt maauimalassa ja olen aivan rakastunut maauimaloihin. Lämpimänä päivänä sinne voi mennä eväiden kanssa pidemmäksikin aikaa, välillä uiden ja välillä lekotellen – tosin lasten kanssa lekottelu on vähän niin ja näin, mutta ajatuksen tasolla ainakin! Uikkarit, pyyhe ja eväät ja reipas mieli mukaan niin kiva päivä on taattu. Kumpulan maauimala on ihana! Siellä on mielestäni leppoisampi ja maanläheisempi tunnelma kuin Stadikalla, joka on kyllä myös aivan oiva paikka ja tutustumisen arvoinen myös muualta Helsinkiin tuleville lomalaisille.

Viileämpänä kesäpäivänä sauna ja pelkkä uiminen ilman ulkolekottelua toimii myös hyvin. Mulle tulee Kumpulaan mennessä aina myös mieleen erään tuttuni kertoma tarina siitä, kuinka hän nelisenkymmentä vuotta sitten kulki Kumpulaan uimaan pitkin hiekkateitä kaverinsa kanssa ja vähän aina jännitti ja oli kuin olisi maalle mennyt. Toisaalta mieleen muistuu myös Pokémon Go -villityskesä ja se, kuinka maauimalan parkkikselta löytyi hirveästi pokemoneja.

LINTSI-ILTA

Linnanmäelle ei aina tarvitse mennä koko päiväksi. Itseasiassa mun lempparini Helsingissä onkin huvipuistoilta, koska sen voi toteuttaa useamman kerran kesässä. Toki tässä on puoltava pointtina se, että asumme kävelymatkan päässä huvipuistosta, joten huvittelukertoja voi näin toteuttaa useammin ilman mitään etukäteisuunnitteluita, kun käy iltaisin ja usein! Teemme niin, että ostamme kuuden lipun paketin ja riippuen seurueen koosta, pari laitetta per tyyppi ja pienet lapset ilmaislaitteisiin niin monta kertaa kuin huvittaa. Mun ja tyttäreni lempparikombo on klassinen vuoristorata ja Kingi. Tällaisen illan jälkeen uni maistuu oikein makoisasti ja voi jo suunnitella minne laitteeseen ensi kerralla.

MUSEOPÄIVÄ

Helsingissä on useita mahtavia museoita minne mennä myös lasten kanssa olipa sadepäivä tai ei. Jos on museokortti niin sehän on kuin rahaa pistäisi pankkiin! Tässä pari vinkkiä: Luonnontieteen museo on kaikkien pikkukävijöiden mieleen, jossa jo ala-aulan suuri afrikannorsu hurmaa pikkuiset museovieraat. Lasten kaupunki on ihana, siellä pääsee tutustuman Helsingin historiaan ja puuhaa riittää. Mun lempparini on vanha luokkahuone, jossa jokainen lapsi saa leikkiä opettajaa entivanhaiseen tyyliin. Museossa saa kaikkea koskea kaikkeen! Kansallismuseossa on elokuun loppupuolelle saakka Barbie – The Icon -näyttely, jonne me ei olla vielä ehditty, mutta menossa kyllä!

SUOMENLINNA

Klassinen kesäpäivän puuha, sen huomaa kyllä viimeistään lauttaa odotellessa. Usein moni muukin on päätynyt samaan ajatukseen, mutta päästyään saarelle ihmiset lähtevät omiin suuntiinsa eikä useinkaan tarvitse enää jonotella minnekään. Lauttamatka on lapsille myös joka kerta pieni elämys. Suomenlinna on niin kaunis ja lähellä, mutta tuntuu kuin olisi mennyt kauemmaskin, kun siellä käveleskelee ja ihailee näkemäänsä. Kannattaa muistaa ottaa eväät mukaan. Rattaillakin siellä pääsee liikkumaan, mitä nyt muistelen, että joskus on pitänyt vähän kantaa jotkut portaat, mutta sellaistahan se elämä rattaiden kanssa on, ainakin jos valitsee vähän jännemmät reitit.

KALLVIKIN RANTA

Pyörällä tai autolla ajellen metsäistä Kallahdenharjua pitkin kohti Kallahdenniemeä, tuntuu kuin sukeltaisi metsään. Harjumaisema on kaunis ja mieli rauhoittuu. Uimaranta on laaja ja siellä on helppo olla lasten kanssa, kun ranta on matala ja leikkipaikkojakin löytyy. Jos sää ei ole rantakelpoinen on kiva kävellä myös metsäpolkuja pitkin ja tutkia vähän luontoa ja ihailla merimaisemaa.

LEIKKIPUISTO LINNUNRATA

Tämä leikkipuisto on jäänyt meidän perheen mieleen hyvin, sillä kävimme siellä kerran serkkukatraamme kanssa. Puistossa on leikkipuistoksi paljon toimintaa, suloinen maalaistunnelma ja myös ilmainen puistoruokailu lapsille (täältä tietoa puistoruokailusta) sekä eläimiä! Tämä olkoon sellainen vinkki, että ihan ns. tavallisetkin leikkipuistot toisessa kaupunginosassa kannattaa ottaa kohteiksi toisinaan. Maailma avartuu.

OMAN KOTIALUEEN LEIKKIPUISTOT

Tämä on tärkeä. Usein sitä lomaillessa kaihoaa jonnekin kauas lomalle ja erikoisia kohteita ja elämyksiä, mutta voipi olla, että mieleenpainuvimmat muistot tuleekin aivan läheltä. Ihan vaikka siitä, että kesän aikana kerkeää käydä tositosi monta kertaa siinä lähileikkipuistossa, jonne lapset usein pyytävät pääsevänsä, mutta muina vuodenaikoina ei ole jaksanut lähteä niin monesti. Meillä yksi lähilempparipuisto on sellainen, että siellä törmää myös usein kivoihin, tuttuihin äiteihin, joiden kanssa ei muuten näe ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia samalla, kun lapset kirmailevat, taistelevat keinuista ja pöllyyttävät hiekkalaatikon hiekkoja.

ALLAS SEA POOL

Siinä, kun ui uima-altaassa kauppatorin laidalla ja näkee raitiovaunun kulkevan tuomiokirkko taustanaan, tuntuu vaan niin siistiltä asua just täällä. Täytyy myöntää etten ole kesäaikaan montaa kertaa käynyt uimassa Altaalla, mutta jos se on älyttömän ihana räntäsateella, pakkasella ja aamuaikaisella, niin on se sitä varmasti myös ihan tavallisena kesäpäivänä. Porukkaa siellä kyllä riittää aina melkoisen paljon, joten ne vähän erikoisemmat päivät ja kellonajat kannattaa ottaa huomioon, jotta olisi mahdollisesti väljempää. Kesäaikaan lastenallaskin on käytössä, muuten isossa altaassa ollaan lilluteltu koko perhe, pienin sylissä ja muut just ja just pohjaan ehkä varpaidenpäillä pohjaan yltäen. Supersuositus! Ensin uimaan altaalle ja sitten syömään ylhäälle ja ratikalla kotiin.

BONUKSENA ELI EI KANNATA UNOHTAA: Skidit Festarit, josta olen kirjoitellut aiemminkin sekä kaikki muu kiva, hauska ja ihana kesätekeminen, jotka jäivät listan ulkopuolelle. Toivottavasti listalta löytyi jotain uutta tai vanhat suosikit uudelleen mieleen. Mua kiinnostaisi kuulla myös teidän suosikkijuttujanne, kertokaa kommenttiboksiin, jos on jotain. Ihania Helsinki-päiviä teille!

ps. Viimevuotinen lasten kesäpuuhalista löytyy edelleen täältä blogista, mutta on jossain sen verran kaukana arkistoissa ettei tule automaattisesti heti eteen, joten tässä linkki sinne!