Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

UUSI, UPEA JA ULJAS – MONEN PIKKUTYYPIN AJAMA POLKUPYÖRÄ UUTEEN KUOSIIN

Tiedättekö sen hetken, kun tulee jonkun kanssa puheeksi joku asia ja kaikki sutviintuu ihan hurjan hyvällä tavalla aivan kuin itsestään. Tulee se fiilis, että vitsit, että kannattipa oikeasti avata nyt suunsa. Meillä kävi pääsiäisenä niin. Olimme pääsiäisajelulla ystäväperheen luona hänen lapsuusseuduillaan. Tuli puhetta polkupyöristä. Siitä, että on taas aika päivittää nuorimmaiseni pyörä. Päiviteltiin tietysti myös ajankulua ja sitä, että on kallista puuhaa, jos sattuu jokaisen lapsen pyörän päivitys samalle kaudelle. No, eipäs mennyt montaakaan hetkeä, kun olimme jo hakemassa monen pikkupojan polkemaa vanhaa Nappulaa meille. Saimme sen mukaamme saatesanoilla, että kukaan ei oikeastaan muista montako tyyppiä sillä on jo ajellut ja että se on vähän jo aikaa nähnyt. Kiitimme kovasti ja mulla alkoi päässä jo surrata. Nimittäin oikein kunnolla surruuttaa, että tässäpä mulle mainio tuunausprojekti.Nyt pyörä on valmis. Olen siitä niin iloinen ylpeä. Sitä tehdessä olen ylittänyt itseni moneen kertaan oppimalla uutta, tekemällä jotain mitä en ole ennen tehnyt. Olen hämmentänyt naapureita, kun olen pihalla touhunnut pyörän parissa. Eräs naapuri luuli, että meneillään on jotkut talkoot, kun lisäkseni pihalla hääri niin monta muutakin ihmistä erilaisten hommiensa ja grillinkien äärellä. Lapset ovat hinkanneet pyörän eri osia vanhalla tiskiharjalla puhtaaksi. Raahasin pyörän rungon mukaan ystävien mökille ja maalasin sitä sekä iltamyöhään auringon vielä loistaessa jossain taivaanrannassa, että aamuaikaisella poikani kanssa, kun kaikki muut vielä nukkuivat. Olen saanut puuhailla pyörän parissa helluni seurassa, se on ollut ihanaa laatuaikaa meille kaksin. Ollaan naurettu ja vitsailtu siinä pyörän purun, fiksailun ja rakentamisen ohessa. Hän on myös auttanut ihan hirveästi tätä tehdessä ja varmaan loppujen lopuksi tehnyt enemmän kuin minä. Juhannusaaton aattona pyörä sitten valmistui ja nyt pihan ympäri kirmaa onnellinen nelivuotias.

En ole koskaan aiemmin tehnyt näin perusteellista pyörän tuunausta. Paitsi mitä nyt 15-vuotiaana maalasin iskän varastolla vanhan Ponin sinisestä puna-valkoiseksi ja koristelin pienoinmallimaalilla täyteen kukkia. Sama pyörä sai pari vuotta myöhemmin vaaleansinisen maalikerroksen. Sitä aikakautta kestikin pitkään, vaikka välissä pyörä varastettiin ja keräsin sen osia pitkin Oulun Myllytullia – löytäen kaikki osat! Pyörä kasattiin takaisin ajokuntoon ja vajaa 10 vuotta sitten purin sen osiin ja hioin hulluna, mutta kuten monille projekteille usein käy, se on edelleen palasina vintillä. Aina taloyhtiön roskalavaviikkoina keväällä ja syksyllä harkitsen, että heitän osat pois, mutta en mä voi. Kyllä se vielä joskus kasataan… Mutta nyt, tämä Nappula muuntautui käsissäni (ja lasten ja hellun suuren avun siivittämänä) Uudeksi, Upeaksi ja Uljaaksi, joten haluan jakaa teille kuvina eri vaiheita.Ihan ensimmäiseksi me tietysti alettiin purkaa pyörää. Ei mitään järjestystä, että mikä osa irti ensimmäisenä, vaan pojat saivat irroitella juuri niitä osia, mitä huvitti irrottaa ja mitkä lähtivät irti helpoiten.

Pyrin ottamaan kuvan puhelimella jokaisesta irroittamastani osasta ja siihen kuuluvista ruuveista ja muttereista. Välttääkseni näin liian ison määrän ylijääneitä osia. Vaikka mikäpä se semmonen projekti ois, josta ei pari mutteria jäis yli. (yksi jäi, muutama uusi ostettiin huonojen tilalle)Hiomapaperit, maalit ja lakan ostimme Kaaren Prismasta. Myyjä oli ihanan ammattitaitoinen ja reipas nuori mies, joka neuvoi tosi hyvin ja möi juuri oikealla tavalla ja hänellä oli oikeasti tietämystä sen osaston tuotteista, jossa oli töissä. Osien irrottamisen jälkeen lapset pesivät lokasuojat ja ne kiillotettiin.
Kumit tietysti irroitettiin vanteista. Vanhat ulkokumit joutivat vaihtoon, mutta sisäkumit jäivät edelleen käyttöön. Vanteetkin putsattiin ja kiillotettiin vimpan päälle. Kiillotushommissa käytössä oli tietty vanhat, kulahtaneet keittiöpyyhkeet. Säästän niitä muutamia aina maalaus-, kengänkiillotus- ja pesupuuhia varten.

Maalausosiota tietysti odotin paljon. Tiesin toki, että sitä ennen on se yksi viheliäin homma, hiominen. Vanhat tarrat eivät meinanneet irrota rungosta, joten päädyin malttamattomana viilaamaan ne pois. Vähän jäi sitten rajumpia viilauksen jälkiä, mutta eivät ne lopullisen maalauksen jälkeen siinä haitanneet tai näy muihin kuin mun silmiini. Puhdistin tietysti rungon ensin myös hyvin ja suojasin maalarinteipillä ne osat joihin en halunnut maalin tulevan. Rungosta tuli valkoinen. Jos tuo lause kertoisi kaiken, olisitte ehkä ihmeissänne. Mutta tietenkään siinä ei ollut koko totuus. Valkoisen päälle maalasin vaaleanpunaisella makaroneja ja sinisellä siveltimenvetoja. Lopuksi kaiken päälle vielä lakka. Aika muitaihaniamainen, totesi sekä ystävä, että naapuri, kun näkivät minut pyörää maalaamassa tuossa pihalla eräänä iltana.

Kääräisin pyörään myös suojaksi matonkudetta noihin kriittisiin kohtiin, jotka saattavat saada iskua asvaltista, kun pyörän selästä tulee kiire muihin hommiin. Solmin kuteen päät tiukalle ja ompelin vielä muutamalla pistolla kiinni.
Valmiista pyörästä tuli suloinen. Pyörän kruunasi hauska Tigerista löytynyt töötti (hyrräkin oli, mutta siinä oli niin erikoinen kiinnityssyteemi, ettei sitä saanut pyörään kiinni) (se pääsi mun matkapyörän koriin!). Sanoisin, että tällaiseen projektiin kannattaa lähteä, jos ei ole kiire, innostuu aiheesta ja haluaa kokea sen tunteen, kun saa vanhasta tehtyä jotain upeaa ja uljasta! Tätä varten ostettiin uutena ulkokumit, maalit, lakka ja hiomapaperit, kettinkityökalu, muutama ruuvi, joista käytettiin yksi ja polkimet. Roskiin siis meni vain vanhat, risat polkimet ja ikivanhat ulkokumit. Kaikki muu säilytettiin. Ketjut puhdistettiin ja öljyttiin ennen palkalleen asennusta. Rahaa meni noin 80e, mutta alle viidelläkympilläkin olisi tästä selvinnyt.

Helluni kasasi pyörän loppuun sillä välin, kun syötiin lasten kanssa iltapalaa. Ruu pääsi iltapalan jälkeen vielä testaamaan pyörän kotipihalla. Ainakin kymmenen kierrosta pihan ympäri ja vähän valokuvia ruusupuskan edessä ja monta kertaa sanat: “äiti, tää on tosi ihana!”. Huomenna vielä halitaan koko pyöräntuunausporukka yhdessä ja nostetaan mehumaljat juhannuksena uuden pyörän kunniaksi. Tästä tuli niiiiiin ihana!  Aivan älyttömän ihanaa, lempeää, lämmintä ja rauhallista juhannusta teille ihanat seuraajani! Toivottelee Tiina ja koko poppoo <3

TIINAN VAATEHUOLTOVINKIT JA MANKELIHOMMIA

Yhteistyössä: Uhana Design, housut ja neuletakki saatu 

Toisinaan jaan Instastoorien puolella päivieni pieniä puhteita, milloin se on lasten reikiintyneiden housujen paikkailua ja milloin taas olen pyykkituvassa mankeloimassa lakanoita. Toiveena on ollut saada koostepostaus, jossa kerron vaate-, kenkä- ja kodintekstiilihuoltoniksejä. Tässä se tulee, tervetuloa mukaan, tällä tavalla minä huollan ja pidennän vaatteidemme käyttöikää. Ovat omalla kohdallani hyviksi todettuja juttuja, jotka mielelläni jaan teille.

  • Ihan ensimmäisenä tietysti pitää muistuttaa itsestäänselvyydestä: Pyri hankkimaan vaatteita, kenkiä ja tekstiileitä vain tarpeeseen. Kaikkea säästyy, rahaa, aikaa, tilaa, luontoa! Suosi mieluusti kotimaista ja erityisesti laadukkaita, kestäviä materiaaleja ja tuotteita. Tämä lause saattaa kuulostaa tylsältä ja sen saattaa usein ohittaa ihan sillä, että tuntuu, että samaa jankataan ja jauhetaan kaikkialla – joojoo, tiedetään sitä ajattelee ja ohittaa asian sen kummemmin sitä ajattelematta! Miettimällä kuitenkin lauseen sisältöä ja tärkeää asiaa ja muistelee vaikkapa, että mitkäs vaatteet siellä vaatekaapissa ovat olleet pisimpään ja mitkä pysyneet parhaimmassa kunnossa. Usein ne ovat niitä, joiden kanssa on vaikkapa ollut kassajonossa ja punninnut ostaako kolme edullista (samalla jo tietäen, että lyhytikäisempää) vaatetta vai samalla rahalla yhden arvokkaamman ja laadukkaamman ja pitkäikäisemmän vaatekappaleen. Usein jälkimmäinen on se, joka on käytössä vieläkin, muut eivät.
  • Lue pesulappu. Sillä pääsee jo todella pitkälle siinä, että käyttöikä pysyy pitkänä. Harmittaa kovasti, jos käsinpesua vaativa villapipo on nakattu pesukoneeseen ja villapäällinen kutistuu ja puuvillavuori ei.
  • Käytä oikeanlaisia pesuaineita ja pesuvälinettä, kun peset. Mun yhtä mielipuuhaa on alusvaatteiden ja villavaatteiden pesu, sillä teen sen samalla, kun olen suihkussa. Laitan pyykit veteen mennessäni suihkuun. Samalla, kun hoitoaine tai kasvonaamio vaikuttaa, pesen pyykit loppuun. Pakko tunnustaa, että tässä taannoin suihkukäynnillä, laitoin vielä lisäksi iPadilta tulemaan lempisarjani, jota katselin samalla (vähän pelotti kastuuko laite, mutta en pärskinyt ympäriinsä eli onnistui aivan hyvin). KOLME asiaa samaan aikaan, melkoinen GOALS!
  • Pesen noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa pyykkikorin kokonaan tyhjäksi, jottei pohjalle jäisi mitään vaatteita pitkäksi aikaa likatahroineen. Tämä oikeastaan liittyy muistoon, joka ei liity tähän juurikaan, mutta joka mulla tulee aina mieleen, kun mietin pyykkikorin tyhjentämistä. Joskus vuosia sitten, kun mulla hajosi pesukone, oli sisään jäänyt jostain syystä muutama likainen, maitotahrainen vaate ja vettä (en tosin tajua miten?) ja arvanette mitä niille oli siellä ehtinyt käydä niiden parin viikon aikana, kun uutta konetta odoteltiin. Yyh, ne homehtuivat kaikki.

  • Tuuleta ja pakasta vaatteita. Villavaatteita pesen oikeasti myös melko harvoin, vaikka pidän esimerkiksi Uhanan villaleggingssejä talvella hyvin paljon. Ne usein viikkaan ja laitan suoraan pakkaseen jäätelöiden ja pakastevihannesten kaveriksi. Sieltä sitten aamulla nappaan jääkylmät housut ja nostan hetkeksi patterin päälle lämpiämään. Parvekkeella on tietysti tosi hyvä tuulettaa, jos sellaiseen on mahdollisuus!
  • Muista kenkähuolto. Mulla on siivouskaapissa kenkälaatikko, joka sisältää kaiken mun tarvitseman kenkien hyvänä pitoa varten. Sujautan laatikkoon toisinaan parittomia sukkia, niillä on tosi kätevä kiillottaa kengän pinta, ei muuta ku sukka käteen ja hommiin ja käytön jälkeen sukan voi hyvällä omatunnolla heittää roskiin. Huollaan varsinkin nahkakenkiä aktiivisesti, mutta kenkäshamppoolla olen hinkannut myös tennareita ja pohjien reunoja kesäaikaan. On ihanaa sujauttaa jalkaansa juuri huolletut kengät, se tuntuu todellakin siltä, kuin laittaisi rahaa pankkiin.
  • Säilytä vaatteet oikein. Tai ainakin paremmin kuin mytyssä nojatuolin reunalla tai pahimmillaan läjässä lattialla. Ripusta henkariin vaatteet, jotka pitävät siitä, että kangas laskeutuu ja pysyy sileänä säilytyksessä. Neuleiden kanssa kannattaa miettiä, onko henkari paras paikka, koska neulevaatteet venyvät helposti. Valitse henkari vaatteen mukaan, olkasanka (en keksi sille parempaa termiä) on välillä parempi olla leveä ja toisinaan taas ohut rautalankahenkarikin riittää. Suoraan pyykkikoneestakin kannattaa laittaa osa vaatteista henkariin. näin säästyy silitykseltä.
  • Kerään pyykkipäivien jälkeen kaikki puhtaat sukat samaan läjään ja kaadan mukaan myös kaapissa olevan korillisen parittomat sukat ja isken läjän kimppuun, josta etsin ja lajittelen parilliset. Meillä on käytössä myös lapsille pieni porkkana tässä lajitteluhommassa. Jokaisesta löydetystä parista saa kymmenen senttiä rahaa. Siinä pääsee nopeasti moneen euroon, kun oikein innostuu parittamaan sukkia. Onnellisimpina sukka-aikoina tästä kotihommasta jopa riidellään!
  • Rakastan nukanpoistajaa. En todellakaan käytä sitä usein, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta joka kerta hämmennyn miten se muuttaa nuhjuisen oloisen neuleen tai takin nyppyiset hihat ja laukun kohdan aivan uuden veroiseksi!
  • Silitä ja höyrytä. Kunnon silitysrauta, kunnollisella höyryllä on ihana, mutta muista kuitenkin tarkistaa pesulapusta aina silitysohjeet. Pidä rauta ja lauta paikassa, josta saat ne helposti esille, niin käyttökin on miellyttävämpää. Muista aina ottaa raudan johto seinästä, mulla ainakin tulee mieleen harva se silityskerta Pekka Töpöhäntä. Tuleeko sullakin?
  • Korjaa rikkinäiset vaatteet. Kerään vaatekaapin väljälle hyllylle jatkuvasti pinkkaa, jonka välillä (en mitenkään säännöllisesti) otan ja korjaan kaiken kerralla. Lasten housujen reiät, joita meillä on eniten polvissa (ylläri!), korjaan mieluiten käsin ommellen niin, että ompelen piilopistoin housujen päälipuolelta. Joskus toki paikkaan isommat reiät oikeilla kangaspaloilla, mutta silloinkin mieluummin niin, että paikka jää sisäpuolelle ja ulkopuolelle näkyy vain vapaamuotoisia tikkausjälkiä. Huomasin monta vuotta käyttämissäni Uhanan villaleggingsseissä, joista jo mainitsin, niin aivan vasta, että haarasauma saattaa pian ratketa (oon vissiin liikaa pyllistellyt jäälyhtyharrastukseni parissa!). Olin ennakoiva ja ompelin saumaa paremmaksi jo nyt, samalla tavalla housujen päällipuolelta piilopistoin, aivan kuten kasaisin villapaidan saumoja yhteen.
  • Hanki kotiin ennakoivasti muutama silitettävä paikkalappu lasten toppahaalareita varten. Varsinkin alkutalvesta ja loppukeväästä haalarit ovat kovalla koetuksella ennenkuin päästään siirtymään seuraavan kauden pukuihin. Viime keväänä pidettiin pojan seepratoppis aivan niin loppuun kuin vaan pystyi, polvet paikattiin kahteen kertaan ennen kuin puku oli täysin käytetty ja tehtävänsä kahden talven jälkeen tehnyt. En olisi raskinut laittaa kevään viimeisille “hangille” upouusia vaatteita.
  • Tämä on tärkeä ja ajankohtainen vinkki meidän perheessämme juuri nyt. Alkuviikosta elelimme jännittäviä aikoja, kun kaksi tärkeää asiaa oli hukassa. Sekä tyttäreni yöraudat (kahden kodin lapsella tämä on mahdollista!), että poikani uuden takin huppu olivat kadoksissa. Tavaroitahan ne vain ja onneksi huhuilujen jälkeen löytyivät, mutta se vinkki: nimikoi lapsen vaatteista myös irtoavat osat! Vaikka tämä kyseinen huppu ei löytynytkään koulun löytötavaralaatikosta (joka muuten pursusi toppahousuja ja hanskoja!), niin siellä kyllä oli kaksi muuta yksinäistä irronnutta huppua.
  • Kodintekstiilijutuissa mun arkinen, suloinen lempipuuha on tietysti mankelointi. Otan ikeakassillisen lakanoita ja raahaan ne mankelointihuoneeseen, jollainen taloyhtiössämme onneksi on. Tykkään vetää ja taitella lakanat äidin opettamalla perinteisellä tyylillä tiukalle rullalle muutenkin (mielellään kaksin jonkun kanssa ja tietysti niin, että lapset saavat keinua lakanakeinussa), mutta mankelin läpi rullatut lakanat ovat parhaimpia. Otan mukaan äänikirjan tai hyvää musiikkia tai ihan vaan nautin mankelointihuoneen rauhasta ja sileistä lakanoista ja niiden rullailusta. Kaappikin kotona kiittää, kun mankeloidut lakanat vievät paljon vähemmän tilaa tiiviissä muodossaan.
  • Kovalla pakkasella on paras päivä lakanoiden vaihtoon. Aamulla otan likaiset pois ja vien peitot tuuletusparvekkeelle, annan olla muutaman tunnin tuulettumassa ja vasta illan puolella vaihdan puhtaat tilalle. Ihana vaihe on myös se, kun sängyn päällä on läjä peittoja ja tyynyjä ja ne ovat vielä pakkasesta viileitä. Silloin siihen päälle saa ja pitää hypätä!
  • Lopuksi vielä armollinen toteamus: jos joskus ostatkin hetken mielijohteesta kreisikuosisen puseron, jota käytät muutaman kerran ja unohdat koko vaatteen tai kun lempimekko aina unohtuu päiviksi tuolin reunalle roikkumaan niin, että nostettaessa hiha on ihan pölyinen ja kissankarvoissa tai että kengät ovat unohtuneet eteiseen moneksi päiväksi sisällään litimärät sukat tai jos puhtaat lakanat ovat vähän ryppyisiä päästessään puhtaina sänkyyn odottamaan nukkujia tai kun lapsi tulee koulusta kotiin housuissa, joissa on haarasauma rikki ja muistat sen nähdessäsi, että housuthan ovat olleet rikki jo vaikka kuinka kauan, mutta olet vain unohtanut korjataa sen, niin ei se mitään. Ei tarvitse olla täydellinen. <3

Tämän postauksen ihanat kuvat ovat ajanlaskulta ennen tämän talven lumia. Mulla on päälläni upea Uhana Designin merinovillainen asu. Tykkään tosi paljon vaatteista, joissa sekä ylä-, että alaosa on samaa kuosia. Hauskaa on, että myös lapsillani on sama mieltymys. Muistan myös, että jo lapsena tykkäsin ysärikuosisesta sähkönsinisestä vähän inkahenkisestä collegeasusta, jossa sekä paita, että housut olivat tuota hyvinhyvin ysärikuosia. Uhanan vaatteiden takana on myös niin ihania ihmisiä ja vastuulliset arvot, että niissä on hyvä olla kaikella tapaa. Olen käyttänyt Uhanan leveitä villahousuja pitkin talvea ja mulla, ihmisellä, joka ei erityisemmin tykkää käyttää sukkahousuja muiden housujen alla, on vinkki, miten käyttää leveitä housuja myös pakkasella. Pue alle ihan reilusti villalegginssit. Itselläni ollut tuplavillahousut Uhanaa! Eikä oo palellut ja styleltä olen näyttänyt!

Millaisia vinkkejä sulla on vaatehuoltoon? Olisi kiva kuulla sun vinkit ja hauskat tavat, kerro niistä kommenttiboksiin.

PS. Bonuksena vielä vinkki tuohon nimikointiin liittyen. Nimikointitarroja hankitaan usein vain lapsille, mutta ne eivät ole pöllömpiä aikuisillakaan. On nimittäin säilynyt puhelimenlaturi paljon paremmin tallessa, kun sekä johdossa että pistokepäässä on nimi. Tuikitavallisen nerokasta, sanon minä!

PPS. Ekstrabonus vielä, kun oon oikein tarinointituulella: Tuli mieleen yks superhauska pukeutumissattuma vuosien takaa, joka vähintään kerran vuodessa muistuu mieleen facebookin muistoista: olin kerran ollut koko päivän töissä niin, että olin aamulla pukenut ensin topin ja sitten rintsikat! Kyllä, oikeasti! Ja huomasin sen vasta illalla. Topin päällä oli valitettavasti joku muu vaate vielä, mutta eniten tässä naurattaa se, että en missään vaiheessa pukeutumista ollut huomannut, että PUEN RINTALIIVIT TOPIN PÄÄLLE.

 

 

 

KANGASLAATIKON PÄÄLLÄ LEPÄILI SOPIVASTI JÄÄTELÖKANGAS

Tiedättekö sen hetken, kun jännittää joku juttu ja pitää koittaa keksiä jotain peittääkseen jännitystä ja helpottaakseen oloa. Yleensä riittää, jos ihan vaikka uppoutuu tv-sarjaan tai instastooreihin tai lähtee metsään ystävän kanssa, mutta joskus taas tarvitsee ottaa ompelukone esille ja ommella hurauttaa jotain.

Mulle kävi niin, että siinä jännityksen pauloissa nostin yhden kangaslaatikon esille ja ompeluhomma tulla tupsahti eteen kuin itsestään. Laatikon päällä lepäili kangas, joka houkutteli suloisuudellaan eikä tarvinnut kauheasti edes miettiä mitä ompelisi, kun ihanan kankaan määrä ja kuosi määritteli sen jo melko pitkälle valmiiksi. Jäätelökangas on monen vuoden takaista Vimmaa ja on kyllä ehdottomasti yksi kuosisuosikeistani. Päätin noin kymmenessä sekunnissa, että kesätopin teen, koska elettiin mieletöntä hellekautta.Muutamaa minuuttia myöhemmin istuinkin jo keittiön lattialla sen ahtaimmassa nurkassa (koska siihen kohtaan nyt vaan satuin parkkeeraamaan) leikkaamassa summanmutikassa toppia kankaalta. Ompeleminenkin oli aivan tosi mukavaa pitkästä aikaa. Jäätelöisestä kesätopista tuli ihana. Sellainen, joka tekee mieli vetäistä päälle melkein joka päivä. Hellepäivänä löhösortsien kanssa ja viileämpänä päivänä pitkien housujen ja takin kanssa. Se on malliltaan juuri sopivan löysä ja lyhyt ja siinä on vaan yksinkertaisesti mukava olla. Onneksi jännitti ja onneksi nostin just sitä kangaslaatikkoa ja onneksi jaksoin ommella!

Se jännityksen aihe. Se oli just tuona päivänä pidettävä Arboin & Maininki -kässäkerho ja jostain syystä juuri se kerta jännitti paljon. Oli hurjan kiva mennä vetämään kerhoa, kun oli päällään vastavalmistunut jäätelötoppi ja joka vielä keräsi kehujakin. Että sitä tässä oikeastaan halusin kertoa enemmän kuin esitellä toppia, että siinä jännitellessä kannattaa tehdä myös jotain vähän työläämpää tai jotain mitä ei ole tehnyt hetkeen. Sellainen saattaa vaikkapa avata vaikka hiukan liian kireälle kiinni ehtineet ompeluhanat ja se jos jokin saattaa olla tärkeää taas sitten tulevaisuuden kannalta se.

NÄIN TE KERROITTE LEMPIVAATTEISTANNE // ARVONNAN VOITTAJA


Oikein mainiota helatorstaita! Eilen sulkeutui Kaikon arvonta ja ihan pian toimin onnettarena ja joku onnekas saa sadan euron lahjakorti. Luin jokaisen arvontaan osallistuneen jättämän kommentin, joissa pohdittiin lempivaatteutta. Aivan mahtavia viestejä! Sain pitkin viikkoa kommentit myös sähköpostiini ja luin niitä milloin missäkin välissä ja jo muutama päivä sitten tajusin, että ne teidän sanat olisivat kyllä myös aika arvokasta tietoa muutenkin kuin vain minulle tai kommenttiboksia lukevalle. Siispä tein pienen koosteen, jonka teille ranskalaisin viivoin julkaisen:

  • Kannattaa välillä antaa kaupassa ystävän ehdottaa sovitettavia vaatteita, ne näkee toisinaan paremmin kuin itse, että mikä ois just sulle tai mulle ja näyttäis hyvältä. Itse liian usein kangistuu vanhoihin kaavoihin ja jumittaa jossain.
  • Raskauden jälkeinen olo on pukeutumisessa vähän vaikea, mutta silloin pitäisi mielestäni muistaa myös se, että raskauden ja imettämisen jälkeen keho kyllä palautuu monella tapaa, mutta ei välttämättä juuri samanlaiseksi ja –muotoiseksi kuin aiemmin, vaikka esimerkiksi puntari niin näyttäisikin. Itse olin pitkään 59-kiloinen sekä ennen että jälkeen raskauksien (en enää!), mutta muoto oli eri. Mun oma huomioni tähän asiaan on se, että ei sen vartalon pidäkään olla enää samanlainen, sehän on just tehny mielettömän urotyön.
  • Mun henkilökohtainen lempimuistutukseni: vaatteiden alla pitää olla kunnon alusvaatteet eli sellaiset jotka eivät näy, tuntuvat hyviltä ja mitä korkeammat pikkuhousut, sitä paremmat! Niillä rakas, pehmoinen nisutaikinavatsanikin tasoittuu kauniiksi ja vaatteet näyttävät ja tuntuvat paremmalta päällä. Olen kuullut niitä kutsuttavan mummopikkareiksi, mutta todellisuudessa ne ovat täydellisen vartalon pikkuhousut!
  • Todella moni kommentoija kertoi lempivaatteensa olevan suomalaisen merkin vaate. Hymyilytti, tuli ihan hirmuisen hyvä mieli ja monen merkin takaa niitä tekijöitä tuntien tuli sellainen olo, että lukisivatpa tämän. Erityismaininta useasta lempivaate-nimityksen saamisesta menee seuraaville merkeille aakkosjärjestyksessä: Aarrekid, Kaiko, Marimekko, Nosh, Papu, R-collection, R/H, Uhana Design ja Vimma.
  • On ihanaa ja tärkeääkin, että lempivaatteeseen kietoutuneena saa huomiota ja tuntee itsensä spesiaaliksi. Se tuntuu erityishyvältä.
  • Äitifarkut olivat tosi monen lempparit, en ihmettele!
  • Mummin vanhat housut, äidin vanhat yöpaidat tai vanha ysärineule, voisiko oikeasti olla lempeämpää lempivaatetta? <3
  • Kirpparit, ilmaislaatikot ja neuvolan kierrätyspöytä mainittiin loistavina lempivaatteiden löytöpaikkoina.
  • Lahjaksi saadut vaatteet: äitienpäivänä, huomenlahjaksi saadut tai tuliaisina tuodut. Vaatelahjoja jännätään usein, että osuvatko ne saajan mieltymyksiin, mutta selvästikin usein osuvat. Itse tykkään ainakin!
  • Heräteostokset, niissä pätee sama, joskus osuu, joskus ei, mutta kun osuu, on ilo jollain tapaa moninkertaisempi.
  • Itseommellut ja neulotut vaatteet!
  • Vaikka lastenvaatetykkäykset ja -hankinnat kävisivätkin kovilla panoksilla, pitää muista myös, että hanki ihania vaatteita myös itsellesi!
  • Kotivaatteet – klassikko!
  • Urheiluvaatteet.
  • Kun kotiovi työpäivän jälkeen aukeaa, farkut lähtevät jalasta heti! Yksi maailman parhaista tunteista!
  • Harmaa neuletakki oli tosi monen lemppari. Turvallinen, molemmat asiat siinä: sekä villatakki että harmaus. Ymmärrän täysin.
  • Ihan kiva ei ole suotavin määre vaatekaapin sisällölle, kotiin, eikä myöskään parisuhteisiin! Äärimmäisen hyvä huomio!
  • Mitä on rantakunto vuonna 2018? No sitä, että sinne rannalle mennään just sellaisina kuin ollaan. Parasta.

Tittidii, nyt on onnettaren aika loistaa. Joskus aikoinaan tein jopa ihania videoita, joissa arvonnan voittajat selvitettiin, mutta tällä kertaa käytin internetin arvontakonetta, joka kertoi, että 201:sta kommentista onnellinen voittaja oli nimimerkki Maikku. Voittajalle on laitettu sähköpostia! Ihanaa, kun osallistuitte.

Kiitos teille myös kaikista suloisista ja kivoista kommenteista ja kehuista liittyen mun tyyliin ja blogiin tai instagramiin. Erityislupuksen annan sille asialle, että instastoorit pysynevät samalla tasolla jatkossakin eli likaisen tukan päivityksiä ja tarinoita imurin imaisemista tisseistä!

Kuvat: Eino Nurmisto. Otettu Ping Helsingissä. 

IHAN ITSE TEIN – KREISINAAMABOMBER

Se lauantaiaamu alkoi niin, että aamupalan jälkeen lahjoin lapset kaupunkireissulle kangaskauppaan, koska olin saanut idean ja se oli saatava toteuttaa heti. Kaupassa tiesin heti mitä haluan. Harmaata collegekangasta ja resoria, jonka väriä kyllä arvoin melko pitkän hetken. Mietin vihreää, harmaata ja mustaa resoria. Vähän myös vaaleanpunaista, johon loppujen lopuksi päädyin. Kotona levitin yksiväriset puuvillakankaat ja vanhat vihreät Friitalan mokkanahkashortsit lattialle ja aloin leikellä erilaisia muotoja. Piirsin kaavat takkiin, leveä yhdestä palasta muotoutuva selkämys ja simppeli vetoketjullinen miehusta taskuineen. Mallailin pitkin päivää silmäpussien, kukkamaisten kuvioiden, käsien ja huulien paikkoja takakappaleelle. Välillä lähettelin väliaikakuvia kaverille, että kummasta vaihtoehdosta tykkäät enempi. Tein aina kuitenki niin, mistä itse tykkäsin enemmän. Iltasella silitin liimaharson avulla kreisin naaman kappaleita paikoilleen. Yön tunteina vaihtelin ompelukoneeseen tiuhaan eri värisiä lankoja ja ompelin palat kiinni.

Sunnuntaina viimeistelin takin, leikkasin langanpätkät ja tein viimeiset silittelyt. Ei vitsit minkä makeuden teinkään, ajattelin. Kreisin bomberin! Nyt suunnitelmissa on pienenpieni kokonainen mallisto tätä sarjaa, koska eihän näitä nyt vaan voi jättää tähän. Ei  vaan voi. Mitäs te tykkäätte? 

Minut kuvasi mannekiineeraamassa jälleen Riikka Kantinkoski. Korvissani heiluvat upeat maanantaimalli-korvikset.

MUITA IHANIAN JOULUMYYJÄISET

Tervetuloa joulumyyjäisiin! Nyt sinulla on mahdollisuus saada näitä muitaihaniamaisia ihanuuksia itsellesi. Hinnat on tuotteiden alla ja postitus on mahdollista (korut ja kortit +2e, printit ja pehmo +6e), mutta nouto kotoani Helsingissä sopii myös. Tilaukset sähköpostilla muitaihania  gmail com. 

muitaihaniajoulumyyjaiset5

Peace-juliste. Koko A3. 20e. 

///

muitaihaniajoulumyyjaiset7

Jäätelöpehmo. Korkeus 52 cm. Materiaali pellavaa. Silmät ja vohveli maalattu kangasvärein. Strösselit kangas- ja nahnapaloja. Hellävarainen konepesu. 30e. 

Kuvan valko-vaaleanpunaisen lisäksi löytyy:

vaaleanpuna-musta, musta-turkoosi, vaaleanpuna-turkoosit jäätelöt.

///

muitaihaniajoulumyyjaiset6

Kaikki mitä tarviit on jätski -printti. Koko 23,5 x 32 cm. 10e.

///

muitaihaniajoulumyyjaiset4

Neljän joulukortin setti. Kortin koko 11,7 x 11,7 cm. 5e. (setti 1)

///

muitaihaniajoulumyyjaiset2

muitaihaniajoulumyyjaiset3

Neljä kappaletta uusia piparikortteja, setin hinta 5e. Postikorttikoko. (setti 2)

///

muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muitaihaniajätskikorvikset. 20e. 

///

MUITA IHANIA LOVES UHANA DESIGN

Pari viikkoa sitten julkaistiin Uhana Designin uusi, upea syys-talvimallisto. Kävin tekemässä Tampereella Verkatehtaankadulla sijaitsevaan kivijalkamyymälään ikkunasomistukset juuri ennen julkkarikemuja. Oli tosi mukava tehdä ikkunaa räppifestarikansan vaellellessa Tampereen pimenevässä loppukesä illassa. Vähän tussata kuvioita lasiin ja tehdä humauttaa yks jättikokoinen kakku, jossa on syysmallistosta tuttua tosi kaunista mustapohjaista kukkakangasta, vähän marenkia, vaahtokarkkeja, näkkileipää, ruusuja, pihjalanmarjoja, neilikoita ja paljon liimaa. Suosittelen  tamperelaisille ja siellä visiteeraaville kakkuikkunakävelyä ja visiittiä ihanassa Uhana Designin kaupassa! (Helsingissä vaatteita löytyy Sokoksen Pop Upista ja Nudgesta!)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Pus.
uhanadesign_syysikkuna_muitaihania4

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania7

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania3

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania2

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania6

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania9

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania10

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania8

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania5

 

ARKISIA ASETELMIA SIINÄ SAMALLA KUN KAUPPAKASSI TYHJENNETÄÄN

Arkisten asioiden asettelu on ihanaa! Just vaikka siinä samalla, kun tuliaiskassi tyhjennetään ja tikkarit ja muki näyttävät hyvältä yhdessä. Tai kun lapsi tuo piirtämänsä taideteoksen sillä hetkellä, kun olen siistimässä nupsahtaneita ruusuja. Taikka sitten siinä odotellessa, että uuni lämpiää, ja asettelen ranskanperunat ja lihapullat riviin. Eikös vaan näytäkin paljon hauskemmalle koko ruoka, kun on laitettu pellille noin? Hetki voi olla mikä tahansa ja ilahdun aina noista valmiista arkiasetelmakuvistakin. On aikas monet paperipillit leikattu silpuksi ja nonparellit kaadettu pöydälle. Näitä kuvia näkee Instagramissani aina toisinaan, tänään tässä niitä teille täällä. Leppoisaa huhtikuista viikkoa!

IMG_6334

IMG_6293

IMG_6185

IMG_5652

IMG_5415

IMG_6203

IMG_5381

IMG_6194

MAAILMAN UPEIN NÄKKILEIPÄKAKKU

Tein juhlia edeltävänä iltana ja vähän yölläkin ihan tajuttoman hienon kakun. Siis kertakaikkisen upean! Kreiseimmän ja omituisimman ikinä. Kun yöllä kahden aikaan sitä kasasin, mietin, että nyt jos joku kurkkis ikkunan takaa ja näkis mitä teen, niin saattais miettiä, että onpa kyllä omituinen nainen! Ja mikäs sen parempaa. Hullu, hassu nainen perjantaiyönä kakkuhommissa keittiössään, mahtavaa!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Tarvikkeet kakkuun keksin kaupassa sitä mukaa, mitä hyllyjen välissä seikkaillessani sopivat siihen parhaiten. Näkkileipää, pikkuleipiä, marenkia, strösseitä, ruisnaksuja. Sekä lisäksi käpyjä, kimalletta, kartonkia, pahvilaatikko, erikeepperiä ja kuumaliimaa! Maailman upein näkkileipäkakku, jota ei kannata syödä ja joka hienoudessaan tuntuu samaan aikaan vähän väärältä ja mahtavalta.

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Mikä tuo oikein on?, kysyi äitini. Näenkö tuossa oikeasti näkkileipää? Nyt on kätevästi ohitettu pursotukset! Voiko sitä syödä? Onko sisällä joku viinayllätys? Ei juma, tää on oikeesti aivan tajuton! Näillä sanoilla kakkua kommentoitiin. Mitäs sinä sanot, tykkäätkö näkkileipäkakustani?