Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LEMPINURKAN KEVÄTTUULET

Mulla on kotona lempinurkkaus. Se on paikka, jossa minä nukun. Paikka, josta näen taivaan. Paikka, josta näkee television ja johon on kiva kasata läjä tyynyjä ja ottaa läppäri netflixeineen syliin. Vielä vaikka kännykkä kouraan, niin voi katsella kolmea ruutua yhtäaikaa (no ei oikeesti!!!) (eipä!)! Siitä on nyt ehkä vuoden verran aikaa, kun käänsin sängyn noinpäin, että molemmille puolille sänkyä jää tyhjää tilaa. Se oli loistava, pieni muutos. Kuljen sänkyyn melkein joka kerta niin, että kierrän sängyn eli en kiipeäkään siihen sitä lyhintä reittiä.

Kepeää kevätfiilistä nurkkaukseen tällä kertaa tuli ihan pienillä jutuilla: vähän jotain uutta ja muuten vanhoja tavaroita mylläämällä niitä eri paikkoihin. Made of Sundaysin tapettitarrat, kynttilälampetti, muutama taulu, kehys ja peulu sekä Hakolan Lippa-hyllyt. Tykkään siitä, että seinillä olevat asiat ovat kaikki vähän eriparia ja outo yhdistelmä, mutta silti mun silmääni jokseenkin jopa harmoninen.

Lippa-hyllyt on asennettu niin, että ne saa molemmat myös kiinni ilman, että koskettavat toisiaan, vaikka ovat ihan limitysten. Hylly on täydellinen paikka puhelimelle yöaikaan. En kaipaa yöpöytää, koska se näyttäisi pienessä huoneessa vähän turhan massiiviselta jalkoineen, mutta hyllyt ovat loistavat. Ja mikä parasta, nekinhän saa tarvittaessa suljettua ja ovat silloinkin kauniit. Kuvia katsellessa hoksasin, että isomman Lipan lokerikko ammottaa tyhjyyttään! Pitänee pyytää lapsilta sisustusapua tähän asiaan. Silloin saa ainakin yllättyä hauskasti! Tapettitarrat ovat hauska lisä nurkkaukseen. Niitä ei ole muualla huoneessa vaan ne ikäänkuin satavat juuri tuohon nurkkaan, muihin suuntiin hiljalleen hälvenevästi. Maalauksen päälläkin on muutama tarra, minusta se on hauska yksityiskohta. Odotan kovasti jo parin kuukauden päässä siintävää aikaa, kun saa kerätä pikkumaljakkoon pari syreeninoksaa ja nukkua ikkuna auki. Miettikää, siellä se kesä kolkuttelee kohta jo ikkunan takana. Kevät ainakin on jo täällä!

PÄÄSIÄISMUNAKORISTELUITA JA VAIN YKSI MUNA JOKA KATOSI PAREMPIIN SUIHIN

Arvatkaapa mitä tein ensimmäisen kerran tänä vuonna? Puhalsin kananmunan tyhjäksi pääsiäiskoristeluita varten! Osallistuin Papershopin pääsiäismuna-työpajaan ja siellä puhallettiin ja kappas, se oli mun eka kerta. Jotenkin ollaan vuosien saatossa tehty lasten kanssa ainoastaan paperimassamunia, joten tällainen homma on jäänyt tekemättä. Melkoisia puhallusvoimia siihen kyllä tarvitsi.

Oli todella kivaa osallistua työpajaan ja inspiroitua muiden tekemisistä ja saada vain tehdä. Omat munani koristelin maaleilla, glitterillä, höyhenillä ja pienillä teipin paloilla.

Kotona jatkoimme pääsiäismuna-askarteluita yhdessä lasten kanssa. Puhaltelin (heh, aivan kuin tässä vaiheessa se olisi jo muuttunut leppoisaksi puhalteluksi – joo ei!) kananmunia tyhjiksi ja valtavasta askartelukaapista löytyi myös muutama paperimassamuna. Muutenkin käytimme pääasiassa vanhoja askartelutarvikkeiden jämiä. Tässä teille meidän perheen pitkäperjantaitervehdys pääsiäismunakimaran muodossa!
Tyttäreni koristelema paperimassamuna glitterillä ja lintukoristeella.Tyhjiksi puhalletut kananmunat, jotka upotin veteen, johon kaadoin tilkkasia kynsilakkaa, sillä tavoin saa kätevästi marmorimaisen pinnan ja pääsee eroon kynsilakkajämistä. Lopuksi päälle hieman glitteriä ja höyheniä.
Pilkullinen muna on paperimassaa, joka on koristeltu sekä teipin paloin että vesiväripilkuin. Ohuella mustalla tussilla voi helposti paperimassaiseen munaan piirtää vaikkapa kasvoja. Värikkäät munat ovat kynsilakkajämäkokeluita. Kolmivuotiaan koristelema muna, paljon liimaa ja paljon höyheniä.

Eskarilaisen versio: paljon glitteriä ja pari höyhentä!Sininen glitterimuna höyhenellä ja kuparimaalipilkuilla sekä kasvopiirustuksella koristeltu Mignon-muna, jonka näittekin jo postauksen alussa, että se ei kauaa saanut koristeena olla se muna. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille Muita ihanian lukijoille – tosi mukavaa, kun ootte!

SULOISET VIRPOMISOKSAT

Joka vuosi tämä päivä yllättää. Muutama päivä ennen palmusunnuntaita sitä havahtuu, kun taloyhtiön facebook-sivulla kysellään, että kuka on tulossa virpomaan ja ketkä lapset ja minne ja moneltako. Kääk! Mistä pajunkissat löytää kaupungissa? Millaisia oksia, miten ne koristeltais? Onko meillä höyheniä? Eiku onko ne kaikki höyhenet askartelulaatikossa oransseja? Voiko joka vuosi koristella paperikukilla? Millaisia ne viime vuotiset olivat? Tai että onko lapset ees mulla sillon vai ovatko isillään?!

Onneksi on Hakaniemen tori, mistä oksat saa ostettua mummuilta kolmen euron nipuissa (kuten viimevuotinen pajunkissakranssikin). Ihan vähän kirpaisee ostaa oksia, joita saisi pellon laidalta leikeltyä itsekin. Aika helppoa on silti, kun samalla voi käydä ruokakaupassa ja ostamassa tavaratalosta hopeasamppoon tarjouksesta ja hurruutella raitiovaunulla kotiin. Ihanan kätevää jopa! Mutta se koristelu, mitä uutta keksis? Tai ainahan sitä voisi teipata höyhenet oksiin perinteiseen tyyliin… Mutta ei, emmää pysty! Kuumaliimapyssyt tulille, pompomit, höyhenet, piipunrassit ja paperikukkaset valmiiksi ja hommiin!

Lapset innostuivat tekemään supersöpöjä piipunrassihahmoja ja -sydämiä. Minä ihastuin täysin yksivärisiin koristuksiin. Kuinka ihanalta näyttikään pelkästään liilallla koristeltu oksa! Mun askarteluissa usein nähdyt paperiset rusetit pompomeilla ja piipunrassista väännetyt terälehdet, ne olivat mun tämän pääsiäisen oma tekemäni suosikki silti. Pojan tekemä sininen piipunrassisydän höyhenillä ja tyttären krokotiilioksa! <3 Kolmivuotias keskittyi enemmän maalaamaan eri värisillä maaleilla oksan vartta ja istuskelemaan sylissä.

Nyt on aamua varten odottamassa viitisenkymmentä oksaa. Toivottavasti riittävät. Ja hei, mikä näistä meidän perheen virpomisoksista on just sun suosikki ja millaisia itse teitte? Joka tapauksessa, oikein ihanaa palmusunnuntaita!

// Inspiraatioksi myös:  ja pääsiäisvitsat!





FLAMINGO, PAPUKAIJA JA KUUMAILMAPALLO – LASTENVAATEAJATUKSIA

Kaupallinen yhteistyö: Prisma ja Suomen Blogimedia.

Päädyin tässä kuulkaas ihan perusasioiden ääreen tovi sitten ja pohdin erästä tuikitärkeää asiaa. Sitä, että koti ja mukavat vaatteet ovat kyllä leppoisan elämän kulmakivet. On aika jännääkin, kun etukäteen ei voi ennustaa mikä tulee olemaan se lempipaikka kotona tai mistä vaatteesta muodostuu se kaikkein lempparein. Tai voisihan sitä ennakoida, jos vaikka talon rakentaisi, että valitsisi sen keittiönpöydän paikan just siihen ikkunan alle, josta näkee auringonlaskun oikeasta kulmasta ja hankkisi just sen tuolin mistä on haaveillut. Jos ne siis olisivat ne asiat, joita pitää tärkeinä. Tai vaatteet, kyllähän sitä tietää kutakuinkin mistä tykkää ja sitä kautta voi olla melko varma, että jostain muodostuu se lempivaate, mutta ei sitä aivan täysin voi etukäteen tietää. Ainakaan lasten kohdalla. Mielipidekin kun saattaa muuttua tiuhaan.

Meillä on monenlaisia pukeutujia perheessämme. Kukaan ei ole pilkun tarkka siitä mitä päällä milloinkin on, mutta jokaisella on kyllä omanlaisensa tyyli ja suhtautuminen vaatteisiin, ollaanhan kaikki niin eri ikäisiäkin, äiti ja kolme eri ikäistä lasta. Tyttäreni tykkää eniten siitä, kun vaatteet eivät kauheasti tunnu miltään, tai ainakaan purista. Nyt olen huomannut myös erittäin hienon piirteen hänellä vaatteiden suhteen, hän nimittäin huomioi hyvällä, että vaate on kotimainen. Tämä yllätti minut ja kysyin asiasta ja hän kertoi huomaavansa kyllä, jos vaatteessa roikkuu Design From Finland -lappunen. Myös kuviolliset vaatteet kuuluvat hänen tyyliinsa, yksivärisiäkin vaatteita hänellä kyllä on, mutta huomattavasti vähemmän kuin kuosillisia. Eskarilainen taas innostuu usein asuista, joissa sekä ylä- että alaosa ovat samaa kuosia. Kolmivuotias voi vaihtaa vaatteet useaan kertaan päivässä, toisinaan kun joku muu asu on parempi kuin se edellinen ja onhan se nyt mukavaa vähän vaihdella.

Kävimme yhtenä päivänä Prismassa tyttäreni kanssa uimahallireissun jälkeen. Mietittiin siinä, että sen lisäksi, ettemme kovin usein käy automarketeissa vaikka niistä kovasti pidämmekin (koska meillä ei ole autoa), emme ainakaan osta sieltä ainakaan vaatteita. Tiesimme millaisia vaatteita olimme menossa lastenvaateosastolta katsomaan, mutta kyllä me molemmat silti myös ilahduimme erittäin positiivisesti, kun näimme nämä Blaa-merkin uudet vaatteet. Niistä sanotaan näin:

“Suunnittelemme ja valmistutamme kestäviä ja iloisia lasten käyttövaatteita. Haluamme olla osa asiakkaamme värikästä arkea ja tehdä lasten jokapäiväisestä pukeutumisesta mahdollisimman iloista ja helppoa. Teemme juuri niitä vaatteita, jotka pieni koululainen tai päikkyläinen valitsisi itse päällensä. Hauskuus – kestävyys – edullisuus!” Jes, just näin! Nämä vaatteet kiertävät varmasti seuraavallekin käyttäjälle. Tytön vaatteet serkkutytöille ja isoveljeltä pikkuveljelle vähintäänkin. Kun lastenvaatteilla on kolme käyttäjää jo pelkästään omassa perheessä, on laadulla suuri merkitys. Ilahduttaa joka kerta, kun saa siirtää rakkaudella pidetyn vaatteen seuraavalle käyttäjälle ja todeta, että ei muuten ees näytä siltä, että on pidetty niin paljon kuin on. Näissä Blaan vaatteissa on juurikin tuo piirre. 

Napattiin ostoskoriin jätskivohveleiden, astianpesuaineen, suklaavanukkaiden ja perunarieskojen seuraan jokaiselle jotain: koululaiselle ihana frillahihainen flamingoteepaita, eskarilaiselle papukaijapaita ja kolmivuotiaalle suloinen kuumailmapallopaita. Oli yllättävää mallistossa oli just jokaisen mun lapsen näköinen vaate. Ihan kuin nuo vaatteet olisivat olleet niillä aina. Näen ne yhdisteltynä erilaisiin kokonaisuuksiin, printtihousujen kanssa ja huppari niskaan vedettynä ja kimalletennarit jalassa.

Kaikesta tästä intoutuneena päätin vielä haastatella lapsiani ja kysyin, mitkä ovat heidän lempikotiasunsa ja suosikkipaikkansa kotona:

Tyttö, ihan pian 11v:

“Kotona parasta on olla jossain äidin vaatteissa, koska ne ovat niin mukavan löysiä ja ne tuoksuvat äidille. Mutta en mää aina niissä oo. Kouluun pukeudun sitten vähän järkevämmin. Tykkään värikkäistä kuoseista ja hauskoista printeistä.

Mun lempipaikka kotona on keittiössä pöydän ääressä. Keittiössä on vähiten hälinää yleensä ja radio on aina päällä, joten on hyvä tunnelma ja kotoisaa. Mulla on oma tuoli, siinä on käsinojat ja tyyny. Siihen on kiva istahtaa lukemaan Aku Ankkoja. Leivänpaahdin on käden ulottuvilla, jos nälkä yllättää!”

Eskarilainen, 6v:

“Mun lempipaikka on lastenhuone, koska nukun siellä ja siellä on mun tavarat. Tykkään kyllä myös olla sohvalla ja katsoa siinä ohjelmia. Mun lempivaatteita on kuviolliset vaatteet ja dinohupparit.”

Kolmivuotias:

“Mää tykkään junarataleikistä! Se on mun lempipaikka! Mun lempivaate on tääääääää (päällään oleva kuumailmapallopaita)! Ja Hymmä Raarau (Ryhmä Hau) -paita ja Vouseni-sukat (Frozen).” Tietysti. <3 

Näissä tunnelmissa lapsukaiset lähtivät kouluun, eskariin ja päiväkotiin ja siitä sitten isiensä luo. Jäi ihana olo siitä, että juteltiin lempiasioista ja vähän vaatteistakin. Sellainen jutustelu ja höpöttely on tärkeää! Oikein ihanaa keskiviikkoa sinne teille kaikille, toivottavasti luette tätä lempivaatteet päälläänne ja siinä kaikkein lemppareimmassa paikassa!

AAMIAISSÄMPYLÄT JA AAMUPALATARINOITA

Kaupallinen yhteistyö: Flora ja Suomen Blogimedia

Tykkään aamuista. Aikaisista aamuista, kun koko maailma vasta heräilee uuteen päivään. Lentokentillä sen tuntee ihanasti, tai uudessa kaupungissa matkaillessa, kun lento on tullut niin aikaisin ettei majapaikkaan vielä pääse tai kun on lähtenyt tutkimaan paikkaa kävellen auringon vasta noustessa ja kahvilat availevat oviaan. Kaupassa töissä ollessani oli se hetki, kun lehtikuski nakkasi päivän lehdet kassalle ja huikkasi hyvät päivänjatkot. Tai kun kahvilaan mennessä vastaan leijailee tuoreen leivän tai pullan tuoksu ja lattiat kiiltävät ja työntekijät ovat erityisen hyväntuulisia.

En silti varsinaisesti ole aamu- tai aamiaisihminen. Voin helposti ohittaa aamupalan ja kuikkelehtia lounaaseen saakka ilman murustakaan vatsassani. Sehän ei silti tarkoita sitä, ettenkö pitäisi tuosta päivän tärkeimmäksi ateriaksikin tituleeratusta ruokailuhetkestä. Tykkään kyllä. On mukavaa syödä rauhassa, istua kotona lempituolilla yöpaidassa. Tiiättekö silleen, että nostaa jalat tuolille ja nojailee siinä jalkoihinsa ja jutustelee silmät vielä vähän unihiekkaisina ihanimman seuran kanssa. Toisinaan ystävien, yleensä lasten kanssa ja joskus rakkausseurassa.

Perheen kesken aamiasta syödessä meihin, mun perheen neljään henkilöön kuuluu myös neljä erilaista aamiaistoivetta, jos toivekantilta lähdetään sitä aamiaista rakentamaan. Yksi haluaa munia, pekonia ja hedelmiä, toinen paahtoleipää lauantaimakkaralla, kolmas äidin tekemiä sämpylöitä ja yksi muistelee lämmöllä mummun leipomia rieskoja. No, hätäpä ei ole sen näköinen, sillä mikäli aamu on kiireetön, kaikki toiveet on mahdollista toteuttaa.

Parastahan toiveiden toteutuksessa tällaisessa tilanteessa on se, että kaapista löytyisivät ainekset valmiina ja ei tarvitse muuta kuin alkaa hommiin. Nopeasti ja ilman kummempia säätöjä. Siksi meillä on kaapissa hyvin usein Flora Culinessea, koska se on sellainen elämää helpottava asia. Ei tarvitse sulatella kattilassa tai mikrossa mitään, kun pullosta saa juoksevaa margariinia. Ruuanlaitossa sitä ruutataan suoraan paistinpannulle ja mun lempparisämpylätaikinaan se kuuluu myös olennaisena osana. Muistan muuten, kun tämä tuli kauppoihin aikoinaan ja sitä mainostettiin, niin se vetosi muhun heti. Vanhana helmikakkuleipurina (mokkapaloina myös tunnetaan), mun inhokkivaihe oli aina se, kun taikina oli jo melkein valmis, kunnes hoksasin, että ohjeen sulatettu margariini oli vielä paketissa jääkaapissa. Juokseva margariini pullossa pelasti tilanteen!

Nämä sämpylät ovat just sellainen kaapista löytyvien ainesten sämpyläohje, siksi mm. niin montaa eriä jauhoa ja joista tuon sattuman kautta tulikin älyttömän makoisia sämpylöitä.

MUITA IHANIAN AAMIAISSÄMPYLÄT (noin 10 kpl)

 3,5 dl vettä
puolikas paketti hiivaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
teelusikallinen suolaa
2 rkl Flora Culinessea

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita jauhot keskenään ja lisää suolan kanssa veteen. Lisää lopuksi Flora Culinesse. Älä vaivaa taikinaa liikaa, sen verran vain, että ainekset sekoittuvat. Jätä taikina enemmin vähän löysäksi, kuin kiinteäksi. Nostele taikinasta lusikalla leivinpaperille reilun ruokalusikallisen kokoisia sämpylöitä. Anna kohota hetken liinan alla ja sitten uuniin! 225°c ja 25 minuuttia.

Paistamisen jälkeen sämpylät leipäkoriin ja pöytään. Just uunista tulleina, pikkaisen jäähtyneinä ovat nimittäin parhaita. Siihen päälle vielä Floraa ja suuta kohti. Ai että!

Sämpylöiden lisäksi myös paahtoleipää ja lauantaimakkaraakin on niiden haluajalle tarjolla. Kun juustosiivut, makkarat ja kurkut siivuttaa eri tavalla kuin normaalisti, niin lapset kyllä hämmästyvät. Myös meillä, vaikka usein ruualla vähän hassutellaankin. Tämä paahtoleipä pilkkulauantaimakkaroineen ja strösselituorekurkkusiivuineen yllätti lapset. Äitiii, nää on niiiiiin söpöjä leipiä!

Näissä aamiaistunnelmissa ihanaa tiistaita teille! Tämä päivä tuntuu melkein viikonlopulle, kun ulkona paistaa kevätaurinko, sillä joka vuosi kuudentena maaliskuuta kalenteri lähtee siihen suuntaan, että on kuulkaas kevät! <3




 

SYÖDÄÄN PALJON JUKURTTIA NIIN SAADAAN HIENO JÄÄTAIDETEOS

Tykkään tästä vallitsevasta talvisesta Helsingistä. Mikäli kavereiden ja tuttavien instastooreihin vertaan, niin on omani poikkeava mielipide. Mua ei palele juuri koskaan, rakastan lunta ja kovaa pakkasta. Kuljen onnellisena huopakengissä, villahousuissa, pipo syvällä ja älyttömän paksu kaulahuivi käärittynä kaulaan villakangastakki päällä. Jäätävästä naamajäätyy-tuulestakin saan sen tunteen, että on pirskatti vieköön ainakin elossa, heh! Ja mikä aivan parhainta, näillä säillä jääkalikoita saa jäädytettyä niin nopeasti ja helposti!

Olen jäädytellyt maitopurkkeihin ja ilmapalloihin vesivärivettä useana talvena, mutta näin paljon en koskaan aiemmin. Syötiin nimittäin viime viikolla aika monena iltana jukurttia ja vanukkaita, että saatiin riittävästi jäädytyspurkkeja. Väritin vesiä vesiväreillä, upottelin viimeisiään veteleviä tulppaaneja ja muita leikkokukkia, ja muutamaan purkkiin testasin glitteriäkin. Pari kalikkaa teimme niin, että jäädytettiin ensin puolet toisen värisellä ja kun puolikas oli jäässä, lorruuteltiin päälle toisenväristä vettä.

Aikaa kului tähän projektiin kyllä yllättävän paljon. Luulisi äkkiseltään, että nopeaahan sitä vettä kaataa purkkiin ja vie jäätymään ulos pakkaseen. Siihen päälle kuitenkin kaikkien niiden purnukoiden ja purkkien kääreiden saaminen jäätyneiden kalikoiden päältä pois, huh mitä hommaa. Itse kannoin muutaman purkin kerrallaan takaisin sisälle niiden jäädyttyä ja irroittelin pahvit ja muovit ympäriltä pois. Yleensä aiempina vuosina olen repinyt ne ulkona, mutta sormet ovat joka kerta olleet kylmästä ilmasta aika kovilla, joten tämä sisätekniikka oli huomattavasti mukavampi. Roskatkin sai heti lajiteltua oikeisiin paikkoihin. Äkkiä siinä aika kuluu. Laskin, että pari tuntia kahden päivän aikana kului aikaa pelkkään muottien irroittamiseen ja jäiden edestaas roudaamiseen sisältä ulos.

Tänään keräsin kaikki kalikat parvekkeelta ikeakassiin ja raahasin ulos. Ensimmäistä kertaa ikinä pelkäsin selkäni puolesta, että miten oikein saan sen säkin raahattua pihalle, niin painava se oli! Ja kerrottakoon, että en yleensä pelkää raskaita kannettavia asioita. No, säkki saatiin ulos ja päästiin tyttäreni kanssa rakentamaan jääteosta. Pari kertaa jääpalikat luisuivat pois paikoiltaan, eikä mulla ollut mitään varsinaista visiota miten ne siihen aseteltaisiin. Kunhan laitettiin. Lopuksi tyttö kipaisi kastelukannuun kylmää vettä ja kaatoi palikoiden päälle. Jäätyivät nopeasti kiinni toisiinsa. Jätettiin teoksen keskelle tilaa kahdelle kynttilälle. Niiden sijoitusta olisi kyllä näin jälkikäteen, kun palikat olivat kaikki jo kiinni toisissaan, voinut miettiä tarkemmin, mutta semmoinen siitä nyt tuli! Aika ihana kuitenkin, vaikka tärkeintä ja ihaninta tämän tekemisessä oli kuitenkin se koko prosessi.

Olin niin onnellinen, kun tämä jääteos tai miksi tätä kutsuisikaan, oli valmis, että oikein harmittelin, kun tuttuja naapureita ei tullut pihalla vastaan, kun siinä onnellisuuspuuskissani hihkuin. Olisi vaan tehnyt mieli hehkuttaa! Nyt toivotaan, että ohjetta noudatetaan, että kukaan ei innostu hajottamaan sitä tai tulee kovaa lumimyräkkää ja kalikkateos jäisi lumiauran lumien alle ja erityisesti ettei vaan tuu nollakelit ihan heti!

Ootteko te innostuneet jäädyttelemään jäälyhtyjä tai muita tällaisia? Olisi hauska kuulla! Joka tapauksessa, leppoisia pakkaspäiviä sinne teille lähettelee kreisi jääkalikkanainen Helsingistä!

BANAANEJA JA KUKKIA MUN TYYNYISSÄ

Kerroinkin jo aiemmin uusista tyynyistä. Ihan lyhyessä ajassa olen tehnyt huomion, että nämä mintunvihreät muhkeudet ovat kaikkien mieleen. Ne ovat jämäkät ja superpehmoiset, niin ihmekös tuo. Olen löytänyt tyynyjä useammankin nukkujan pään alta aamuisin ja itse tarvitsen kyljelläni nukkuessani tyynyn jota halia, niin tää on kyllä aivan paras, jos on sattunut niin käymään, että se on mun viereeni jäänyt nukkumaan mennessä.

Oli ihan älyttömän hauskaa pitkästä aikaa tehdä ihan tuollaista perusompelutyötä, jossa sai vaan leikellä kankaalta muotoja ja aplikoida niitä suunnittelematta paikoilleen. Nukkuva banaani on mun lempparini. Oon varmaan kysellyt ennenkin, mutta muistatteko, tai onko siellä joitain muitakin keiden mielestä 90-luvun yksi parhaimpia tuoksuja oli Body shopin banaanisamppoo? Se oli huumaava! Mulla tulee se tuoksumuisto mieleen, kun katson näitä tyynyjä. Banskujen varalle mulla on muitakin ideoita, pitää joku päivä ottaa kone esille ja antaa hurruutella vaan. Sitä tiedä mitä kaikkea saisi aikaan!

Tyynyjen alla on kirjasta tuttu Ruun automatto-tilkkupeitto. Se on yks mun suosikkejani. Pastellinen, söpö ihanuus, joka käy leikkialustasta tai sopisi aivan hyvin myös päiväpeitoksi. Aivan pakko ottaa se kesällä piknik-viltiksi myös!

Olen saanut melkoisen tiukkaa palautetta pojilta, että siinä on ihan liian vähän teitä… Minä kun ajattelin, että se on sellaista seutua, jolla ei oo paljon liikennettä, niin sivuteitäkään ei tarvitsisi niin paljoa, mutta varsinkin kolmivuotias autopoika on eri mieltä. Ääh. No, äkkiäkös sitä sinne hurauttais muutaman lisätien, jos oikein pahaksi äityy tilanne. Usein rakennamme junarataleikit automaton päälle, niin maisemiin saa jätskikiskan, sirkuksen, vuoriston, monimuotoisia runsaspuisia metsiä, nurkka-auringonkin ja silloin ei tiettömyyskään haittaa.  

Upea, ylellinen, täydellinen ja hurmaava samettisohvakin on kotiutunut meille jo niin hyvin, että alle on pesiytytynyt likaisia sukkia. Leppoisaa loppuviikonloppua kaikille, antakaa sukkien olla, ne ehtii kyllä! <3

IHANA LAUANTAI JA VAALEANPUNAISTA SAMETTIA

Eilen vietin rauhallista lauantaiaamua kotosalla. Ikkunoista tulviva valo oli ihanaa valkoista, talven valoa. Makoilin sohvalla ja katselin ikkunasta ulos.  En kauaa, mutta noin kolme minuuttia ehdin lepuutella ja kyll’ sekin lasketaan. Lapset eivät olleet kotona ja aikaa lekotteluun olisi ollut pidemmäksikin aikaa, mutta olin pyytänyt naapurinmaijua poikansa kanssa käymään. Vähän kuulumisten vaihtoa, ihanaa juoruilua, sohvatyynypohdintaa (koska sitä jos jotain joskus kyllä tarvii – äärimmäisen turhanpäiväistä ja just siks oikein mainiota!) ja perinteisten äiti-poika-kuvien ottoa.

Kuten kuvista näkyy meillä on uusi sohva. Se on Hakolan Lazy Velvet. Täydellisen ihana, siis t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n ihana sohva. Jos mää laittasin tänne vielä vaaleanpunaisen sohvan, niin se oli viimeinen niitti sille, että oon aina yksin. Yks mun lempivitsailulauseistani sille, kun tinder eikä mikään muukaan tuntunut toimivan, eikä rakkaushenkilöä tullut vuosikausiin vastaan. No, pelkkää vitsailuahan se oli, mutta kyllä silti ajatukset ja suunnitelmat siitä, että meillä oikeasti olisi mun lempivärinen sohva, oli TÄYDELLINEN IHANA AJATUS JA SUUNNITELMA!

Sohvan samettinen pinta on sellainen, että sitä ei voi olla silittämättä ja tuo väri… Jumalainen viileä vaaleanpunainen! Ai että! Ihan älyttömän ihana, jos nyt jäi vielä epäselväksi. Lazy on meidän edellistä sohvaa hieman isompi. Vanhalla sohvalla imetin kaksi poikaani vastasyntyneistä taaperoiksi ja pidin kainalossani monet illat ja aamut pientä tyttöä ja nyt kaikki ovat kasvaneet jo isommiksi tyypeiksi, joten lisätila tuli tarpeeseen. Melkein tuli itku siinä, kun edellinen sohva haettiin uuden alta pois ja mietin, että niin, siinä sohvalla on melko monet naurut naurettu, surut läpi käyty, puhelut puhuttu, vauvoja imetetty ja muutamat tv-sarjojen jaksot katseltu. Sohvat, ne jos osaisivat puhua, niin niillä sitä vasta olisikin tarinoita kerrottavanaan. Että jos siihen vanhaan sohvaan olin noinkin kiintynyt, niin entäs tämä täydellisyys! <3

Jotain muuta uuttakin löytyy. Sohvapöydällä lojuva Listography-kirja. Se on hauska. Keksittiin ystävän kanssa, että se ois tosi hyvä lahja tuoreelle pariskunnalle. Kirjassa on valmiiksi otsikoituja sivuja, joihin listataan erilaisia asioita. Vasta seurustelunsa aloittaneet tyypit voivat täyttää kirjan sivuja, kun yhteiset kokemukset karttuvat ja ajatusmaailmat, mieltymyksen kohteet ja arvot kohtaavat. Ihan täydellinen lahjavinkki! Itse tosin tein niin, että ostin kirjan aivan itse. Lahjaksi kyllä, kahdelle ihmiselle, sillä jos olette rivienvälistä lukeneet, niin täällä teille kirjoittelee rakastunut nainen. Tähän sydänsilmäemoji <3

Mutta nyt niihin sohvatyynyihin! Ompelin pitkästä aikaa kotiin jotain uutta tämän sohvan myötä. Vahingossa ja uudesta innostuneena uusia tyynyjä on nyt kahdeksan. Haha, kahdeksan! No, kaksi okranväristä puuvillapäällistä löysin kyllä henkkamaukan alesta. Neljä oranssisävyistä tyynyä ompelin Vimman kankaasta. Kangas on hauska, se näyttää siltä, kuin siinä olisi painettuna rypistettyä sellofaania ja kultaisia konfetteja. Oranssi ei ole mun lempivärikartastossani kovin korkealla, joten olen melkoisen yllättynyt siitä miten paljon tuo kangas onkaan mun mieleen. Noiden tyynyjen lisäksi tein kaksi reilumman kokoista mintunvihreää untavatäytteistä tyynyä, joihin aplikoin banaaneja ja kukkia. Kaikki tyynyt saavat jäädä seilaamaan sohvan ja melko lähellä sijaitsevan sängyn välille. Tai mieluusti jompaan kumpaan kohteeseen eikä siihen välille.

Jos meillä ennen oli pastellista ja värikästä, niin nyt sitä on kyllä entistä enemmän. Minusta kaikki nuo värit ovat runsaudesta huolimatta ihana kokonaisuus. Näyttää ihan meille. Mitkä tyynyistä ovat sun suosikkeja? Ihanaa sunnuntai-iltaa teille kaikille! <3

23 /// RAKASTAN PAKETOINTIA!

Tykkään paketoida. Tiesittekin sen varmasti jo. Rakastan kauniita papereita, ihania nauhoja, kaikenmaailman kukkia, havuja ja kimallusta. Tänä vuonna säästin kaiken paketoinnin siihen hetkeen, että lapset lähtivät joulunviettoon, jotta sain paketoida koko naisen illan aivan omassa rauhassani vailla pelkoa keskeytyksestä. Heitä odottaa paketit kuusen alla, kun tulevat takaisin luokseni ensi viikolla.

Tällä kertaa paketointi lähti ihanasti käsistä. Oli niin paljon kauniita papereita, joita olin haalinut, että iski melkein runsaudenpula. Ostan ihania aina, kun sellaisia tulee vastaan. On myös hauskaa, kun papereiden seassa on usean vuoden vanhojakin aarteita. Nyt paketit saivat melko värikkäät ja osin pastelliset paperit ja koristelin niitä myös kukkasin. Ei kovin perinteisiä paketteja, vaan just tekijänsä näköisiä, mutta eikös sen kutakuinkin niin pidä ollakin.

Kierrätän paperit myös lähes joka joulu jollain tavalla. Askarteluhommiin kun usein menee niin paljon kaikkea materiaalia ja välillä se ahdistaa, se roskan ja materian määrä. Nyt keksin jo valmiiksi, että sen jälkeen, kun lapset ovat nämä paketit aukaisseet, otan paperit talteen ja leikkaan niistä samantien eri muotoja ja ompelen paloista ensi jouluksi uuden viirinauhan joulukuuseen. Jos oikeasti saan tämän tehttä, niin vitsit kuinka ihanaa onkaan sitten avata joulukoristelaatikko 11 kuukauden päästä.

Kuvien karkki- ja yksisarvispipareita oli pakko tehdä, kun niin kauniit muotit tulivat vastaan. Koristelin karkkipiparitkin odottamaan lapsia. Helpottaa omaa joulua ja ikävää, kun saan tehdä lapsille ihania juttuja odottamaan.

Pinjan puolella Pinjacoladassa joulukalenteriluukusta paljastuu paketointien keskeltä upea joulukuusi merten takaa. Huomenna viimeinen luukku yhteistä kalenteria ja voidaan hiljentyä joulun rauhaan ja alkaa miettimään mitä keksittäisiin seuraavaksi yhdessä. 

Tässä vielä linkki Pinjacolada & Muita ihania joulusoittolistaan, joka sopii erinomaisesti paketointi-iltaan, jos sellaista tänään vietät. Ihanaa aatonaattoa just sulle just sinne! <3

22 /// JOULUTOSSUT VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE

Tänään luukusta paljastuu viime hetken joululahjaidea. Aamutossut ihan kenelle vain, jotka jalassa voi kuljeskella ympäri vuoden. Löysin nämä ihanat tossut Mujin Pop up -kaupasta Torikortteleista. Tein tupsuja, tällä kertaa monivärisiä, pastellisia, jotka ompelin muutalla pistolla kiinni tossuun ja pursotin vielä tupsuun alle vähän tekstiililiimaa lisäkiinnikkeeksi. Sellaiseksi varmuuden varaksi. 

Ps. Kauniste-arvonnan voittajaksi onnetar arpoi Anne B:n joulun lempparipaikkakommentillaan “Kotona sohvalla peiton alla. :)”.