Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TIPURIDDARI TULPPAANEILLA

Mulla on tapana ostaa kivoja lankoja silloin, kun niitä tulee vastaan. Toisinaan kyselläänkin, että mistä lankani hankin ja ikinä en oikein osaa sanoa tarkkaan, koska mulla on luonnollisesti ihan hyvät varastot vuosien varrelta ja ostan tosiaan aina, kun vastaan jotain kivaa tulee.

Joskus syksyllä ostin hetken mielijohteesta keltaista pörröalpakkaa. En muista enää tarkalleen, oliko se Børstet Alpacaa vai jotain muuta (veikkaan, että oli!), mutta vastaavaa ainakin. Neuloin melkein valmiiksi lyhyen, leveän neuleen ja totesin, että helman kirjoneulekuvio ei ole ollenkaan hyvä. Myttäsin neuleen lankalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Muutama viikko sitten innostuin ajatuksesta, että neuloisin itselleni Riddarin ja muutama ajatus eteenpäin tuli idea, että käyttäisin siihen ne keltaiset langat! Hain pari lisäkerää muita värejä ja aloin hommiin. Syynä oikeastaan se, että olen ymmärtänyt islantilaisvillalankojen olevan vähissä kaikkialta nyt.

Päätin jo heti alkumetreillä, että pysyn ohjeen mukana pääpiirteittäin, mutta jos ei mene ihan justiinsa, niin älkööt sitten. Tätä neuletta ei kukaan tule arvioimaan. Se on mulla muutenkin käsitöitä tehdessä takaraivossa, että tämä ei ole käsityönopettajan arvostelemana missään vaiheessa. Siinä ajatuksessa kyllä harmittaa myös se, että en mä haluaisi ajatellakaan niin, että opettajat aina vain syynäisivät virheitä. Mieluummin niin, että saisi kivaa palautetta siitä, että on tehnyt jotain omannäköistä ja käyttänyt aikaansa niinkin tärkeään tekemiseen, kuin neulomiseen. Se on aina kympin arvoinen juttu se.

Tyttäreni kysyi neuleen loppuvaiheilla, kun olin useampaan kertaan purkanut ja neulonut uudelleen erinäisiä kohtia, että etkö sä äiti suunnittele ollenkaan? Hupsista, no en! En aina. On jotenkin vapauttavaa antaa mennä ja antaa itselleen myös luvan purkaa jos niikseen käy ja kokeilla jotain muuta. Aina musta ei todellakaan ole siihen, mutta tässä neuleessa kyllä.

Eli suunnitelmaa ei ollut. Pilvenreunakuvio eli piparireuna on kuvio, joka sykähdyttää mua edelleen. Siitä asti, kun se villasukkiini tuli, on se ollut mun tavaramerkkini ja sellaisena pysyy. Pylpyröitä eli mykylöitä halusin neuloa myös. Ja myönnettäköön, että lisäsin teille tuohon linkin niiden tekemiseen, mutta itse olen tehnyt ne omalla tavallani ilman ohjeen katsomista etukäteen tai koskaan. Melko samalta näyttää.

Pikkupilkut miehustassa ja hihoissa ovat aina ihana, söpö lisä. Kaarrokkeeseen keksin tehdä tulppaaneja, koska törmäsin ohjeeseen, jossa sellaiset olivat ja ne näyttivät upeilta. Mä olen aina rakastanut 80- ja 90-lukujen tyyliä ja oon niin onnessani, kun sitä kaikkea on koko ajan enemmän ja enemmän ympärillä freesissä 2020-luvun muodossa. Ehkäpä tää neulekin on jotain sellaista. Musta siinä on hienosti yhdistetty pohjoismaalaisia neuletyylejä, mun omaa muitaihaniamaisuutta ja menneitä vuosikymmeniä. Sekä ihanasti värejä, pintaneuletta ja kirjontaa.

Toivon, että pääsen seuraavaksi tekemään jollekin lapselleni neuletta. He eivöt luonnollisestikaan ole erityisen innostuneita, koska elämässä on aina itsestäänselvyytenä äidin lankakeriä kaikkialla. Tiedättehän! Suutarin lapset jne.

Tiputulppaririddarin leffa-, sarja- ja soittolistalla olivat: Serpent-sarja Netflixistä, Hehku – naisten aitoja fantasioita Suplasta, Iisan Amelia-albumi ja elokuvina ihan vaan klassikot Levottomat ja Cocktail.

ALONETOGETHERSWEATER YSTÄVÄLLE // PASTELLINEN HATTARANEULE

Viime keväänä innostuin minäkin neulomaan tanskalaisen neuledesignerin Laerke Baggerin #alonetogethersweater -neuleen. Voi sitä kevätpäivää, kun käytiin kuvaamassa se lentokentän lähellä, kun toivottiin näkevämme laskeutuva lentokone. Ei nähty, koska lentoliikenne oli sen verran vähänlaista tuolloin ja iso osa perheestä oli kevätretkellä pahalla tuulella. Tai ainakin niin moni, että muistan sieltä vain sen. Oi mitä muistoja!

Kesällä neuloin villapaidalle kaverin, kun käytin samaa tekniikkaa tehdessäni villatakin. Tekniikalla tarkoitan siis monta lankaa neulottavan yhtäaikaa. Sopii erinomaisesti jämälangoille, joita alkuperäisessä ideassakin oli tarkoitus käyttää (ja mö käytinkin tuolloin lankalaatikosta vaikka mitä, tyhjeni kivasti), kun maailma meni isoilta olin lockdowniin viime keväänä. 

Tykkään neuloa paksuilla langoilla ja tykkään värikkäistä neuleista, joten tässä yhdistyy todellakin monta mieluisaa juttua. Se, että saa mallailla itse seuraavan värin ja vähän hupsutella neuloessa, on aivan parasta ja mun neulemistyyliin sopivaa meininkiä.

Syksyllä tuli puhetta ystäväni Riikan kanssa, että hän haluaisi myös pastellisävyisen neuleen tuolla tekniikalla. Tiesin, etten ehkä itselleni enää kolmatta neulo ainakaan pastellisena, niin tarjosin itseäni neulojaksi Riikan neuleelle. Yleensä en kyllä mielelläni neulo muille, siitä tulee vain turhaa painetta neulomiselle. Omat tekeleensä kun saa aivan rauhassa upottaa neulekorin pohjalle, jos ei enää huvitakaan, mutta ei ystävän neuleelle voi tehdä niin. En koe nimittäin itseäni erityisen tekijäksi, olen ennemmin luoja. Tykkään ideioida ja tehdä jotain, mitä tahansa käsityöjuttua, vain yhden kappaleen, en sarjatuotantona monta samanlaista. Kyllästyn ja en saa tekemisestä sitä iloa, jonka voimin elän käsitöille. No, nyt kuitenkin kävi niin, että lupasin neuloa ja tietysti Riikka on sen verran läheinen ihminen, että mitään deadlinea tälle ei tarvinnut laittaa, valmistuu kun valmistuu. Olin supersuper innoissaan!

Marraskuussa ajeltiin lankakauppaan ja Riikka valitsi langat. Se ei ollutkaan mikään nopea kauppareissu, kun hän mietti valintojaan. Loppujen lopuksi kassiin päätyi yhteensä 36 kerää erilaisia lankoja. Ja minä pääsin hommiin. Langat olivat sen verran ihania, pehmoisia, luonnonkuituja ja aivan hattaraisia, että neulominen oli todella mukavaa…. Kunnes se alkoi olla jo aika painava, kun etu ja takakappaleet oli tehty, olkasaumat puolittain ommeltu kiinni ja pääsin neulomaan hihoja. Mun ranne kipeytyi ja oli pidettävä taukoa. Neuletöissä mulle ainakin tauot ovat vähän pahoja, koska unohtaa sen hyvän flown ja mahdolliset silmukkamäärät tai muut erikoisjutut, joita pitää muistaa (puikkojen koot jne, jos on vähän säädellyt omiaan). 

Parin kuukauden tauon jälkeen homma jatkui ja neuloin hihat valmiiksi ja kasasin saumat. Asettelin neuleen sängylle ihailtavaksi ja tajusin, että ei ei ei! Paita siis neulottiin niin, että ensin taka- ja etukappaleet, sitten ne olalta virkaten yhteen, jonka jälkeen napataan reunasta silmukat puikoille ja neulotaan hiha kohti sormia. Tässä vaiheessa oli käynyt niin, että olin napsinut silmukat vähän liian tiheästi verrattuna siihen, miten muhkea itse työn jälki oli. Eli leveä hiha oli vain kapeasti kiinni miehustassa. Tylsää, koska se tiesi purkuhommia. Eipä siis muuta kuin napsimaan hiha irti, leikkasin ihan silmukat pois (hihan ylimmät) ja auki ja päättelin uudelleen ja kiinnitin paikoilleen. Purkuhommat ja epäonnistumiset ovat vastenmielisiä, mutta kun ne tekee, on lopputulos aina paljon parempi ja fiilis kuin voittajalla! Niin kävi tälläkin kertaa. Hihansuun resorit ja pääntien resori onnistuivat sensijaan musta hyvin heti ekalla kerralla, varsinkin pääntie tosi ihanasti. 

Riikka mallaili mun neuletta ennen kuin aloitin ja katsottiin, mitä muutoksia hän omaansa haluaa. En halunnut näyttää hänelle mitään välivaihetta neuloessani, vaan antaa sitten vain valmiin neuleen, kun aika on. Tärkein ero mun omaan neuleeseen oli, että hihojen on oltava pidemmät. No, sitä ne ainakin ovat. Ehkä olisi riittänyt pari senttia lyhemmätkin, mutta puretaan sitten jos tarvii ja. Silleenhän mä oon kiva tilausneuloja, että fiksaan kyllä jos tarvii. 

Oli oikeastaan onni, että sairastuin koronaan, sillä se mahdollisti sen, että sain rauhassa tuntikausia lepäilyn lomassa päätellä lankoja. Sillä niitä riittää neuleessa, jossa lanka vaihtuu tiheään, joka rivillä ainakin kerran. Kiirehän mulla ei kuitenkaan ollut, vaikka saaja oli kyllä varmasti malttamaton. Höyrytin neuletta vielä kuumallä ennen luovutusta, ettei siihen jäisi mitään basilleja ja öttimönkiäisiä tästä taudista. Ja voi kuulkaa, kyllä mua jännitti, kun jätin neuleen oven taakse kassiin odottamaan noutajaansa. 

Neuleesta tuli mun mielestä aivan tajuttoman kaunis, seesteisen pastellinen ja ihana. Se, että siinä on todella paljon erilaisia, laadukkaita lankoja lähestulkoon vimpan päälle mietittynä kokonaisuutena tekee kokonaisuudesta kertakaikkisen hienon neuleen. Se on mielettömän upea ja kuvastaa kaikessa lällyydessään ja hailakassa, pehmeän utuisessa värityksessään täydellisesti maailman ihaninta Riikkaa.

Riikan eka viesti oli, kun hän oli kassin hakenut ja sen sisällön purkanut, että: ”Ou mai gaad tuli suusta kun otin tuon tuolta kassista. Ihan älyttömän ihana” + paljon emojeja. <3

Upeat kuvat Riikasta otti ystäväni Maiju.


ISLANTILAISNEULE RIDDARI HELLULLE

Nyt ollaan historiallisten asioiden äärellä. Neuloin nimittäin jo toisen neuleen ohjeiden mukaan samalle henkilölle. Heh, tällaista ei ole ennen tapahtunut. Norjalaisneuleen jälkeen hellun toiveissa oli saada myös ohuempi ja poolokaulukseton neule. Innostuin ajatuksesta ja niinpä me jälleen huristeltiin lankakauppaan.

Hellu oli bongannut lehtijutun, jossa esiteltiin islantilaisneuleita ja siellä vilahteli monille kovin tuttu Riddari ja siihen malliin mekin päädyttiin. Ohje on kirjasta Islantilaisia neuleita. Mä tykkään kaikista eniten neuloa kirjojen ohjeiden mukaan, en kännykän ruudulta tai printatuista papereista. Puhelimella kun tulee oltua muutenkin niin paljon, että kirja sohvalla siinä neulehetken lomassa tuntuu pehmeälle ja lempeälle. Ne paperiohjeet mulla on aina niin rytyssä ja hukassa, että joudun kuitenkin aina palaamaan kuviin, jotka otan ohjeista aina varuilta talteen.

Pääväreiksi neuleeseeen valikoitui ruskea ja beige, joiden kaveriksi hellun lempparisävyjä eli kahta eri turkoosia. Léttlopi on mukavan ja sopivan karhea islantilainen villalanka, jota on kiva neuloa. Se on myös kevyttä lankaa ja valmis neulekin on kevyt. Värivalikoimakin on huikean monipuolinen. Mun oma suosikkiväri on sellainen vaaleansininen, jossa on ripaus roosaa. Tekisi mieli kekkaista jotain mitä neuloa sitä väriä hyödyntäen itselle. Katsotaan mitä ehkä keksin!

Etukäteen ei aina ihan osaa kuvitella miltä omat värivalinnat näyttävät valmiissa työssä, siksi aina onkin yksi jännittävimpiä vaiheita nähdä kun työ etenee, että kuinka käy. Tässä onnistuttiin kyllä superhyvin. Tykkään tämän neuleen harmonisista värisoljunnoista.

Kattokaa nyt, siinähän on oikeastaan mäntymetsän värit, kun tätä kuvaa katsoo.

Tällainen neule, jossa on paljon sileää yksiväristä neulosta, on mun makuun vähän tylsä neuloa, mutta toisaalta, se on esimerkiksi automatkoilla just hyvä neuletyö. Siksi tämmöisiä neuloo välillä mielellään.

Kaikista ihaninta neulomisessa on silti varmasti se, kun valmis neule on käytössä. Silloinhan se on onnistunut työ. <3

MUITAIHANIALAISNEULE 3.0 VALMIINA SEIKKAILUIHIN

Ajatus aivan omanlaiseen kaarrokkeelliseen villapaitaan tuli Norjan matkalla ollessa. Kaikki ne matkalla nähdyt upeat norjalaisneuleet ja lomaneulomisen aiheuttamat inspiraatipuuskat. Neulottuani loppukesästä hellulle ohjeen mukaisen valmiilla kuvioilla, oli aika tehdä mulle ihan oma, mun näköinen, muitaihanialaisneule 3.0. Aikaisemmat versiot blogini nimestä juurensa saaneista neuleista ovat olleen aivan ensimmäinen mun kässäkirjassa (Muita ihania – Lempeä ja hulvaton käsityökirja) ja toinen vuonna 2019 neule, jossa kuviointi oli alareunassa.

Musta on ihanaa neuloa, mutta olen useasti todennut, että olen kyllä myös melkoinen haaveilija. Neulon silmukan, sitten toisen ja välillä haaveilen. Se on niin ihanaa se. Ja hidastakin. Nautinnollista. Tässä neuleessa nautiskelin erityisen paljon.

Langoiksi valitsin pehmeän Puno Gepard -langan. Vaaleaa lilaa (tietämättä vielä silloin viime postauksessa kertomastani mustikkamaidon värisestä ihanuusneuleesta), persikkaa, merenvihreää ja valkoista. Kertoessani lankavalinnoistani ystävälle, hän tokaisi, että sehän on lähes yksivärinen noin vähillä väreillä, joista yksi on vieläpä valkoinen. Lopputuloksesta silti huomaa, että värikäs neulehan se silti on.

Luomisprosessi oli lempeä. Laskeskelin silmukoita, piirtelin kuvioita sitä mukaa kun niitä oli tulossa ja annoin mennä. Lankaa piti ostaa kahteen kertaan lisää, olen nimittäin aina ennemmin alakanttiin ostaja kuin reilun määrän hankkija, sillä en haluaisi laatikoihin kauheasti jämälankoja.

Korkea poolokaulus 2o 2n -joustimella ihan vähän jäi pohdituttamaan, sillä olen aika kuumakaulainen ihminen tai että mulla harvemmin on kaulalla kylmä, joten myös matala kaulus riittäisi. En kuitenkaan halunnut tehdä samanlaista resoria kuin mitä hihansuissa ja helmassa, vaan löysemmän ja höttöisen ja sellainen se tosiaan on. Päätin myös, että jos joskus tuntuu, että kauluksen kuuluisikin olla matala, niin sitten se puretaan ja tehdään uudelleen. Niinkin voi halutessaan tehdä.

Halusin neuleesta melko pitkän, ettei pyllyä varmasti palele. Näen itseni jo istuskelemassa se päällä Lapissa lumisen nuotiopaikan ääressä. Tai metsäretkellä perheen kanssa Linlossa ruisleipä+pillimehu-eväshetkellä niin, että kaikkia naurattaa ja tunnelma on ihana. Ja jossain pohjoisen tunturin laella hikisenä ja posket punassa, kun on noustu pitkän matkaa saavuttaaksemme komeat maisemat. Myös siinä yhdessä maagisen pastellisessa talvimaisemassa, josta aina haaveilen, jollaisen koin eräänä jouluna. Se oli kuulas, päivän valoisin hetki, kun ilmassa leijui kuin pieniä glittereitä, kaikkialla oli valkoista, puiden oksat kuurassa, paljon lunta ja taivas ja ilma pelkkää pastellia. Siinä sellaisessa hetkessä näen itseni tämä neule päällä.

Marraskuun auringonsäteiden siikatessa silmiin neule näytti ja tuntui päällä erityisen upealta. Lankavalintani oli tarkoituksella kevyt ja hattaramaisen pehmeä. Halusin neuleen, joka ei juuri paina päällä ja sitä voi helposti pitää paljasta ihoa vasten. Sellaisen sain.

Tämä on myös neule, jonka ohjeen haluan saada kirjoitettua puhtaaksi (melkein jo tehty!) ja mahdollisuuden kenen tahansa saada neuloa se. Uskon, että se onnistuu, kunhan saan vähän aikaa sille ja te mahdolliset innokkaat jaksatte odottaa kärsivällisesti. Jos joku innokas noin koon XS-S ja koon L-XL käyttäjä haluaisi koeneuloa tämän ohjeen, niin voi laittaa mulle sähköpostia. Sellaisesta hommasta olisi iso apu.

Nyt kuitenkin haluaisin todella paljon kuulla, että mitä te tykkäätte tästä? Näkyykö tästä mun kädenjälki? Onko kuvioinnissa jotain tuttua? Minkä värisen sä tekisit? Missä sinä näkisit itsesi se neule päällä sitten? Kertokaa, olis ihanaa kuulla! <3

Neulomisiin tyyppi tyyppelöiset! <3 Ja mahtavaa ensimmäistä adventtia!

Kuvat otti jälleen suloinen bonustyttäreni. <3

UPEA MUSTIKKAMAIDON VÄRINEN VILLAPAITA

Kaupallinen yhteistyö: Klarna.fi

Lokakuu oli mulle kyllä mieletön neulomiskuukausi. Vietin monta arkista aamupäivää sohvalla kutimien kanssa, pitkät automatkat vänkärin paikalla neuloen ja maisemia katsellen, lauantaiaamun peiton alla puikot viuhuten, kun hellu teki meille ihanaa aamiaista. Sain siis todellakin elää unelmapäiviä monella tavalla. Olen nimittäin joskus saattanut sanoa ääneen, että haaveiden työpäiväni olisi neuloa ihanaa tv-sarjaa katsellen (katsoin molemmat kaudet Älska mig -sarjaa tietysti!). Kaunis Teemu Muurimäki X Klarna -villapaita oli niin mukava ja suurimman osan myös helppo neulottava, että paneuduin enemmän sarjaan kuin neuletyöhön.

Saatuani yhden lempiväreistäni, vaalean liilat Novitan Hygge -langat käsiini olin vähän kauhuissaan, että kääk, näin paljon lankaa. Neulon harvoin mitään yksiväristä, joten saman väriset kerät niin useana kappaleena siinä silmien edessä saattaavat tuolla tavalla yllättää. Enkä kiellä ettenkö olisi miettinyt, että mitä jos kyllästyn neulomiseen ilman kirjoneuletta. Arvatkaapa iskikö kyllästymistä? NO EI.

Hygge on todella mukava lanka neuloa, pehmeä, soljuu kivasti puikoilla ja sormissa. Lanka on 100% villaa ja niin paksua, että ne monet kerät katoavat kuin itsestään. Tekeekö teistä neulojista kukaan muu sitä, että päättää vaikkapa nukkumaanmenoaikansa sen mukaan, että neulon vielä tämän kerällisen ja sitten menen unille. Ihan kaikenlaisten lankojen kanssa en sitä tee, mutta paksujen lankojen kanssa kyllä ja usein.

Tykkäsin siitä, että ohje oli tosiaan melko helppo. Neuloin koko neuleen ysin puikoilla. Resorin olisi voinut näin jälkikäteen mietittynä tehdä myös napakammaksi (siihen pienemmät puikot olisivat hyvät), mutta kiva se on noinkin. Sain lankalähetyksen mukana Novitan neuletarvikesetin ja se oli mulle hyvä, sillä usein tyydyn melko vähään lisätarvikkeiden suhteen, joten setti oli todellakin luksöörilisä. Käytin kaikkia tarvikesetin osia jossain vaiheessa neulomista. Puikkokoukulla oli superiisi auttaa palmikoissa ja miettikää, kerroslaskuria en ollut ikinä ennen käyttänyt, siihen jäin melkein koukkuun! Olen myös alkanut käyttämään silmukkamerkkejä, sekin huvittaa, koska niitäkinhän on ollut olemassa iät ajat ja minä olen merkinnyt aina vaan langanpätkillä.

Villapaidan neulomiseen kului aikaa kahdeksan päivää. En neulonut tietenkään koko aikaa ja rinnalla puikoilla oli muutakin, mutta kaikkinensa tämä oli nopea neulottava. En ollut pitkiin aikoihin tehnyt palmikoita, eli jos jonkin asian sanoisin, että mikä jännitti, niin vastaisin palmikot. Palmikoiden mallikuva oli kuitenkin tosi selkeä ja sitä oli helppo seurata, joten ongelmia ei ollut.

Olen saanut useita viestejä ystäviltä ja seuraajiltani, että voivatko he neuloa tämän neuleen, että onko se liian vaikea ja työläs. No, minähän aina kannustan neulomaan ja liian vaikeita neuleita on vain harvoin ja ikinä en sano, että joo on vaikea, älä aloita. Tämän neuleen kohdalla en sanoisi missään nimessä niin, vaan vaikka tämä ei ole palmikoista johtuen aivan untuvikolle helpoin, mutta jos osaa lukea ja kysyä apua, jos haasteita ilmenee, niin tästäkin selviää vaikkei olisi paljoa neulonut.

Se, mikä juuri tässä neuleessa ja koko kampanjassa on ihanaa, on että tämä on mainio muistutus siitä, että jokainen vaatekappale on ihan oikeasti jonkun tekemä. Kuinka arvokkaalta vaate tuntuu päällä, kun sen on tehnyt ihan itse tai joku läheinen tehnyt juuri sinulle. Ihan kaikkea ei voi ostaa, toisinaan pitää tehdä asian eteen itselläkin jotain. Tässä ajassa hyvä muistutus.

Itse mietin välillä sitä, että haluan varsinkin lapsille neuloessa (ja ommellessakin) ottaa kutimet esille ainoastaan silloin, kun lapset ovat paikalla. Haluan heidän ymmärtävän, että ei se äiti niitä villasukkia tai neulepuseroita tuosta vaan loihdi (vaikka loihtisikin!). Seuraamalla valmistusprosessia he näkevät työhön nähdyn vaivan ja toivottavasti innostuvat myös itse. Tekemiseen kuluu tunteja, päiviä, viikkoja ennen kuin työ on valmis ja neule saadaan käyttöön.

Tämä neule on malliltaan myös aika mielenkiintoinen. Tapasin viime viikolla eräässä tilaisuudessa Teemu Muurimäen ja juteltiin tästä aiheesta myös hänen kanssaan. Mä ensimmäisen kerran nähdessäni mallin nimittäin mietin, että onkohan se liian maskuliininen mun makuun ja tyyliin. Mieleen tuli ensimmäisenä ritarit muhkeine haarniskoineen. Saatuani neuleen sitten valmiiksi olinkin jo aivan eri mieltä, en nähnyt haarniskamaisuutta enää juuri ollenkaan. Sovitutin neuletta myös hellulla. Ajattelin, että voisin neuloa hänellekin tämän jossain toisessa värissä, oltaisiin ihanasti sitten samikset, hehe! Se näytti mielestäni upealta hänen päällään. Hän piti neuleesta myös, mutta mietti samalla ääneen, että onko se vähän naisellinen hänelle. Hassua sinänsä, että me kumpikaan ei jaotella asioita kovinkaan helposti mihinkään lokeroihin, mutta tässä neulessa aihe nousi pinnalle tietämättämme toistemme ajatuksista. Lopputulemana pidän sitä, että neule sopii erinomaisesti ihan jokaiselle ja että me kaikki nähdään se omalla tavallamme. Ja saattaa olla, että ostoskoriin pitää hakea beiget Hygge-langat…

Palmikointi harteilla tekee neuleeseen kauniin raglanhihamaisuuden ja ikäänkuin palmikot kurkistaisivat sileäpintaisen neuleen uumenista. Hygge-lankaa on saatavilla seitsemässä eri värissä ja aika eriltä neule näyttäisi vaikkapa mustana kuin vaaleana liilana. Ohjeessa oli vaihtoehtona myös se, että neuleen voisi neuloa kolminkertaisesta Muumi-langasta, silloinhan vaihtoehtoja on taas valtavasti enemmän. Kaksi lankaa voisi olla yhtä väriä ja kolmas jotain muuta, hmm, tai että kaikki kolme olisivat erit. Paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Olen ehtinyt käyttämään neuletta jo kahdesti. Sienimetsällä perheen ja ystävien kanssa sekä arkiaamussa kaupungissa, kun kävin moikkaamassa naapureita kahvilassa ja kuvattiin neule lähikadulla vaahteranlehtien hulmutellessa marraskuun tuulessa.

Metsään puin neuleen ohuen merinoaluspaidan ja ulkoiluhousujen kanssa. Kymmenen asteen lämpötilassa metsän suloisessa syleilyssä rakastin olla neuleen uumenissa. Ei palellut eikä ollut liian kuuma, sopivan korkea kaulus oli täydellinen, oli ainoastaan hyvä olla.

Kotona kaupungissa puin päälleni upea Uhanan mekon (joka mulla oli muuten päällä instagram-kuvassa, jossa kerroin kampanjasta ja olin vasta aloittelemassa neulomista) ja sen päälle neuleen ja jalkaan paksupohjaiset kimallemartenssit. Tukkaa en ehtinyt sen enempää laittaa maanantaiaamun kiireissä, mutta huulipunaa sipaisin. Aika ihanalta näyttää noinkin!

Tiedän, että tulen käyttämään tätä neuletta paljon. Se on sekä väriltään ja malliltaan aivan superihana, se on lämmin ja se on mun itseni tekemä.

Joko sulla on tämä ihanuus puikoilla vai haaveissa vielä? Ohjehan löytyy Klarnan aplikaatiosta, jonka saat helposti ladattua äppikaupasta puhelimeesi ja täältä voit lukea lisää kampanjasta. Hygge-lankaa löytyy useimmista Novitan lankoja myyvistä kaupoista. Tarvitset vain aikaa ja intoa neulomiseen ja oma huippusuunnittelijan suunnittelema neule, jota et saa ostettua valmiina mistään, voi olla sun.

HELLULLE OMA NORJALAISNEULE // ALASUQ POLAR

Kesällä ajellessamme kohti pohjoista, hoksattiin siinä Kemin kohdilla, että miksei me haettu Hailuodosta luotolaisneuleeseen lankoja. Olin luvannut hellulle, että neulon hänelle jonkun ihanan, kunnon villapaidan. Sellaisen, joka päällä on täydellistä retkeillä, kalastella, soudella ja istua iltaa Bättre Folkin kesäyössä joskus tulevaisuudessa. Sellaisen, jota pidetään rakkaudella vuosikymmeniä. Harmiteltiin aikamme ja todettiin, että no, käydään sitten vaikka palatessa siellä Hailuodossa, todettiin yhteistuumin.

Mulla oli roadtripilla vänkärin paikalla istuskellessani parikin erilaista neuletta mukana (muhkea värikäs villatakki ja puhvihihaneule), joita neuloin koko ajan. Tajusin sillä reissulla, että ehken pidäkään ajamisesta yhtä paljon kuin neule+maisemat+musavalitsija-kombosta. Pysähdyimme matkallamme Leknesin lankakaupassa muistaakseni kolme kertaa, ja tämä oli se kolmas kerta. Jostain sieltä vuorten rinteiltä oli iskostunut ajatus hellun omasta norjalaisneuleesta. Että jos ihan vaan pysähdytään vilkaisemaan, joskos siellä olisi jotain lankapaketteja tai ohjeita edes ja voisi vähän fiilistellä. Kysellessämme ohjeita myyjä lykkäsi käteemme Linka Neumannin Villamarksgensere -kirjan ja sitä siinä sitten selailtiin. Kivan näköisiä ohjeita, mutta pitäiskö kuitenkin säästellä sinne luotolaiseen… Olin jo valmis luovuttamaan, että keksin kyllä muutakin neulottavaa tässä odotellessa, mutta hellu bongasi kirjasta ohjeen, johon tykästyi. Alasuq Polarin.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin mennä lankahyllylle tutkimaan Álafosslopin värejä. Olin samaan aikaan vähän väsynyt lankakauppahommiin ja samaan aikaan ihan todella innoissani siitä, että minä odotan hellua siellä lankahyllyjen välissä eikä toisinpäin. Hän todellakin oli kuin bambi ajovaloissa siellä, kun ehdottelin erilaisia vaihtoehtoja. Ei tainnut olla ikinä ennen sellaisen tehtävän äärellä. Valinta saatiin kuitenkin tehtyä ja väreiksi valikoitui kaunis metsänvihreä, ruosteenpunainen, luonnonvalkoinen, taivaansininen ja ihana haalea keltainen. Täydellisen ihana, luonnonläheinen, ei mikään liian hailakka, mutta ei riemunkirjavakaan kokonaisuus.

Niin siinä sitten istuttiin autossa lankojen ja norjankielisen neulekirjan kanssa. Matka jatkui kohti kotia ja en saanut kuitenkaan tartuttua puikkoihin roadtripin aikana. Katselin kyllä paperikassia sillä silmällä useaan otteeseen. Vasta kuukausi reissun jälkeen, kun oltiin jälleen matkalla, tällä kertaa ylläriviikonlopun viettoon Kotka-Haminan seutuville, aloitin neulomisen. Se oli sitten menoa se.

Lanka oli hurjan mukavaa neuloa, oikein semmoista kunnon jämäkkää villaa. Oli lisäksi todella mukava neuloa täysin ohjeen mukaan. Vaikka myönnetään, olihan siinä kyllä silti vähän vaikeuksiakin, kun ohje oli tosiaan norjaksi, mutta äiti oli onneksi koko ajan linjojen päässä ja neuvoi, jos kyselin jotain minkä google-kääntäjä ja oma neulekielipää oli jättänyt epäselväksi.

Muistan miettineeni neuletta tehdessä monta juttua, mistä oli tarkoitus kertoa sitten tässä postauksessa, mutta enhän mä enää muista niistä yhtäkään. Pidän siitä, että neuleisiin jää sinne silmukoiden sisään se tunnelma, joka on valloillaan sitä neuloessa. Tässä työssä on ehdottomasti loppukesän ihanat helteet, paljaat reidet autossa istuessa, suppausreissumme Kotkassa ja lämmin, lempeä, pehmeä rakkaus, koska oli valtavan ihanaa neuloa juuri tätä neuletta ihmisille, joka on mulle äärettömän tärkeä ja rakas.

Nyt neule on valmis. Ollut jo jonkin aikaa, mutta lämmin syyskuu on vaikeuttanut sen käyttöönottoa, mikä on tietysti ollut mukavaakin. Omistaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Tiedän, että hän on äärimmäisen otettu ja kiitollinen tästä neuleesta. Ja tälleen neulojana saa luvan ollakin, sillä neulon sen verran hitaasti ja tarvitsen neulomiseen suuren innon, että pääsen loppuun saakka. Joten ihan kovin moni tyyppi maailmassa ei ole saanut mun neulomaa neuletta ennen häntä.

Nyt haaveilen itselleni omaa norjalaisneuletta. En ihan valmiista ohjeesta neulotusta, vaan jotain sinnepäin ja muitaihanialla höystettynä. Olisko ihana?!

…ja se hailuotolaisneule, se kyllä tehdään vielä joskus, kun päästään hakemaan paikan päältä langat! <3

PUHVIHIHAINEN SULONEULE

Valitsin postauksen ensimmäiseksi kuvaksi tämän, jossa naurattaa kaikista ehkä eniten. Tuo oli mun ilme ja tunne silloinkin, kun keksin millaisen neuleen seuraavaksi neulon. Taisin esitellä stooreissani ostamani langat ja pohtivani mitä niistä neuloisin, kun eräs kultainen seuraajani laittoi mulle viestin ja ehdotti mitä voisin neuloa. Hän vinkkasi mulle ohjetta, joka oli kertakaikkisen upea ja johon tartuin – ja onneksi tartuinkin! Esittelyssä nyt se puhvihihainen suloneule.

Tässä neuleessa on käytetty Sandnes Garnin Puff Sweaterin ohjetta pohjana. Kuvioinnit ovat neuleen edetessä mun itseni improvisoimia, melko yksinkertaisia, mutta mukavan näyttäviä kuvioita. Eli valitettavasti mulla ei ole tähän neuleeseen ohjetta teille antaa, kun se ei ole omani, mutta ohjevihkosen voi tilata esimerkiksi Lankakauppa Titityystä. En ehkä aivan mennyt aina ohjeen mukaan, sillä se oli ruotsiksi, mutta sinnepäin riitti. Onneksi oli oma kielitaito, googlen kääntäjä ja äiti whatsappin välityksellä apuna. Oli oikein mukava neuloa ohjeen mukaan. Silloin ei tarvitse kauheasti itsellä ajatella, vähän vain laskeskella välillä. Ja mallailla ja samalla haaveilla, se on parasta neulomisessa. Mä uppoudun niihin hetkiin täysillä ja ihanasti, samalla tavalla on käynyt lapsesta saakka. Hyräilen ja fiilistelen ja ihan tuntuu kuin uppoaisin siihen fiilistelyyn.

Langat ostin Lofoottien reissulla. Koska ostin ne ennen kuin tiesin mitä aion neuloa, en silleen kauhean tarkasti suunnitellut mitään värijärjestyksiä tai mitään muutakaan etukäteen. Kaikki muu paisti hihan alareunan liila, on Sandnes Garnin Alpakka Börstettiä. Se hihojen liila on jotain vastaavaa, hitusen paksumpaa lankaa. Kadotin vyötteen jo roadtripin aikana, enkä muista muuta kuin, että kerä ei ollut suikula vaan pyöreä, joten intternetetsinnätkään eivät ole mulle apua antaneet. Nyt kävi mielessä, että voishan niistä langoista tai vyötteistä ottaa kuvankin, niin säilyisi tiedot tallessa. Harvoin kuitenkaan kaipaan tällaisessa tilanteessa tietoa langasta, kun neulon vain huvikseni itselle. Se oli tämän neuleen tehtävä, neuloa huvikseen ja iloa tuottamaan.

Väreiksi valikoituneet ruskea, laventeli, hailakka vaaleanpunainen, liilan ja vaaleanpunaisen sekoitus ja kesätaivaan sininen ovat jotenkin ihan älyttömän upea yhdistelmä. Tykkään myös paljon, kun neule on yhdistetty tuohon Kaikon hameeseen (joka saatu pr-lahjana), joka on eri ruskean sävy kuin neuleessa.

Börstet on lankana mun makuun tosi kiva neuloa, soljuu puikoilla mukavasti. Puikkoina mulla oli välillä metalliset pyöreät pyöröt ja välillä kulmikkaat puiset. Olen kyllä toivoton noiden puikkojen suhteen, kun tuntuu, että jokaiseen neuleeseen ostan uudet. Luulis, että niitä löytyy laatikoista joka koossa ainakin tuplat, mutta en löydä en! Tai sitten unohdan puikot kotiin reissuun lähtiessäni ja ostan taas uudet. Tuollakin roadtripillä saatoin ostaa puikot ainakin kolmesta eri kaupasta, kun välillä puuttui kolmosen sukkapuikot, välillä pidempi kutosen pyörö ja sitten taas jotain muuta. Oli sitten reissun jälkeen taas mitä tuoda itselle tuliaisiksi, hahaa!

Tarvitsisin hyvän säilytysjärjestelmän puikoille, pelkkä rasia ja laatikkojen pohjat eivät mulle sovi. Eli otan mielelläni vastaan vinkkejä. Vuosia sitten mulla oli ompelemani avattava ja käärittävä säilytyspussi, mutta nyt noita on niin kauhean paljon. Ehkä oikein ratkaisu olisi työhuone, jossa ne saisivat olla melko väljästi ja esillä, joten olisivat myös helppo löytää.

Olen neuleeseen valtavan tyytyväinen. Puhvihihat ovat ihanat, niissä jos jossain on volyymiä sekä hihasuussa, että olalla. Jos tuollainen rypytetty olka kiinnostaa, niin kannattaa testata, se toimii samalla tavalla kuin ommellessakin, että rypytetään hihaa istuttaessa ja palasia yhteen ommellessa. Suhteellisen helppoa, ei ainakaan älyttömän vaativaa tai vaikeaa.

Aaltoilevat kaaret, palluraiset ja valuva kuvio ovat hienot. Ne aion hyödyntää jossain muussa neuleessani vielä. Se toivottavasti on sitten sellainen, jonka teillekin jaan neulottavaksi jossain muodossa. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vauhtiin. Haaveissa ja tavoitteissa on toisen neulekirjan tekeminen, joten ehkä siellä sitten!

Onko teillä muilla niin, että näette siinä neuleessa ne hetket, joina olette sitä neuloneet? Oon varmasti kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta se on musta aina yhtä jännä ilmiö. Joka kyllä myös hälvenee neulettä käyttäessä. Tässä neuleessa näen tuossa isossa ruskeassa osassa Norjan heinäkuiset sateet ja mutkikkaat tiet, itseni istumassa vänkärin paikalla ja valtavan onnellisena. Hihojen vaaleanpunaisessa istun kotisohvalla jo iltasella, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Tämä neule on ollut jo tovin kaapissa valmiina ja päälläkin useaan otteeseen, teidän, että tästä muodostuu käyttöneule pitkin syksyä. Näen sen myös vuosikymmenten päässä jonkun päällä ja he muistelevat, että tämän se Tiina silloin vuonna 2020 neuloi. Nyt puikoilta on valmistunut jo seuraavakin neule, joka tulee teille esittelyyn piakkoin. Ja suunnitteilla kolmaskin. Ihanaa kun neulominen huvittaa. Aina niin ei ole.

Valtavan ihanaa syysviikonloppua teille kaikille lukijoilleni siellä ruutujen toisilla puolilla. Mukava kun käytte täällä.

KREISI, MUHKEA, IHANA JA VÄRIKÄS VILLATAKKI JONKA TEIN

Neuloin keväällä värikkään, muhkean ja vähän hömpsön villapaidan. Koronaneuleeksikin sitä voisi kutsua ja sillä nimellä sen postasinkin, mutta täältä kesän keskeltä katsottuna kevät tuntuu niin ahdistavalta, että en kutsuisi itse sitä sillä nimellä. Sanotaan, että se värikäs ihana kreisineule keväältä 2020.

Neulepaita on ihana edelleen, mutta kaipasin siitä neuletakkiversiota. Idean pohjana siis edelleen Laerke Baggerin neuleohje, johon löytyy ohje hänen instastaan. Siispä neuloa hurautin sellaisen. Edellisen jäljiltä oli paljon jämälankanyssyköitä ja viimeinen niitti oli ehkä se, kun Ruupertti kauppareissulla lankaosastolla näki kultakimalteisen langan ja oikein toivomalla toivoi, että tee äiti tästä jotain. Huvitti se pyyntö, enkä ollut aikeissa todellakaan ostaa lankaa, mutta keksin siinä äkkiseltään, että sitä voisin lisätä kyllä neuletakin sekaan. Tässä postauksessa kerron neuletakista ja sen tekemisestä ja vähän myös suuntaa antavia silmukkamääriä, jos joku sellaisia kaipaa. Tämä ei siis ole ohje tähän neuletakkiin, mutta osviittana toimii.

Tein takin melkolailla neuleen ohjeen mukaan, samalla puikkokoolla (8) ja silmukkamäärätkin sinnepäin. Ensin takakappaleen (84 s) ja sitten etukappaleet (40 s, joista kavensin pääntiellä 14 silmukkaa pois, aloittaen rintojen kohdalla kavennukset joka toinen krs). Lankaa mulla oli kokoajan suunnilleen kolmesta neljään, välillä kyllä viisikin, eri vahvuisia ja välissä korostevärisiä lankoja (neonkeltaista ja -punaista, sähkönsinistä, paksua minttua ja liilaa). En juurikaan katsellut valmista neuletta takkia tehdessäni, vaan huomasin vasta loppuvaiheessa, että neuletakista tuli muhkeampi ja myös paljon värikkäämpi. Ja minä kun ajattelin keväällä neuletta tehdessä, nyt hullutellaan.

Lankoina siis ihan kaikenlaista. Välillä neule on paksumpi ja välillä pulleampi ja välissä sörhöttää ja välillä on taas aivan sileäpintaista. Tässä ei ole yhtään niin väliä tai itse en ainakaan juurikaan mieti. Langanvaihdot tein monella tavalla, välillä solmuilla ja välillä ihan vain katkaisin langan ja jätin pään nurjalle (ja osan pitkistä langanpäistä päättelin, osat leikkasin vain lyhyiksi). Samalla tavalla tein korostelangoille, en juurikaan päätellyt niitä. Tälla tavalla monella langalla tehty neule ei varmasti pääse purkautumaan jos joku langoista pääsiskin karkaamaan ja niinkään tuskin käy.

Tässä neuletyylissä voi tehdä joko niin, että vaihtaa lankaa just silloin kun itseä huvittaa ja liukuen sävystä toiseen, jolloin neuleen pinnasta tulee seesteisen liukuvärjätty. Mitä pidempiä pätkiä yhtä lankaa käyttää kerrallaan ja eri lankojen vaihtokohdat eri kohdissa, voi tämä tyyli olla erittäin rauhallinenkin. Itse tein välillä niin, että tein kolmen, neljän langan “jättilankaa” valmiiksi kerälle (kätevä esimerkiksi automatkaa varten). Sitä tehdessä hulluttelin selvästikin nopeammassa tahdissa eli sävyt vaihtelivat useammin.

Etu- ja takakappaleiden valmistuttua yhdistin kappaleet olalta näkyvästi samoin kuin neuleessa eli virkkuukoukulla virkaten. Tämä tyyli ei sovi kaikkiin neuleisiin, mutta tässä se on musta täydellinen. Vielä kun langaksi valitsee jonkun näyttävän. Sen jälkeen nappailin olkasauman molemmin puolin silmukoita yhteensä 55 ja neuloin niin pitkään, että hihan pituus ilman resoria tuntui sopivalle.

Tässä vaiheessa takki oli resoreita ja nappilistaa vaille valmis. Helmasta poimin silmukoita niin, että noin kymmentä silmukkaa kohden nostin vain yhdeksän, eli että resorista tulisi vähän napakampi. Neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria kummatkin silmukat kiertäen. Se on ärsyttävän hidasta, mutta tykkään miltä se näyttää. Hihansuun resorin tein vähän vielä tiukemmin, 16 hihan silmukkaa kohden nostin 10 resorisilmukkaa.

Viimeinen vaihe oli tympein. Nappilista ja kaulusresori. En ollut tehnyt takakappalelle ollenkaan pääntiekavennuksia, joten jännitti miten resori siihen asettuu. Neulominen oli myös aika raskasta ja hidasta, koska neule on melko painava ja silmukkamäärä tässä vaiheessa iso. Pelkäsin, että resorista saattaa tulla lörpsö ja tässäkin nostin silmukoita niin, että en todellakaan yks yhteen neuleen kerrosten mukaan. Mitään tarkkaa lukua en osaa sanoa.

Viimeiset pätkät neuletakkia neuloin Norjan kauniita vuorimaisemia katsellessa. Kaikkien neulottujen silmukoiden jälkeen jäi vähän kaihertamaan, että olikohan nappilista sittenkin liian tiukka, kun se vähän nosti helmaa. Tässä vaiheessa olin tosiaan katsellut neuletta ainostaan suoraan puikoilta pudotettuna ja “peilaillen” sitä puhelimen näytön kautta selfiekameralla norjalaisella P-paikalla. Neulehan vaatiin tietysti vielä viimeistelyn!

Matkalla silti käytin sitä jo useampaan kertaan. Sopivat napitkin löysin Lofoottien Leknesin Gretes -käsityökaupasta. Ne odottavat mulla tuossa pöydällä ompelua vielä. Tarvitsen oikean kokoisen neulan enkä ole jaksanut sitä vielä etsiä. Tämän neuletakin halusin kuitenkin teille esitellä jo! Ja nuo ihanat kuvat Unstadin surffirannalta. Ollaan muuten kotiin palauttuamme katsottu Areenasta Twin-sarjaa, joka sijoittuu Lofooteille. Hyvä ja ahdistava sarja, mutta pitää kivasti vielä mielen siellä uskomattoman kauniissa maisemissa. En voi oikein edes käsittää miten joku paikka vei mun sydämen noin isosti kuin mitä Senja ja Lofootit mulle teki. Olen ollut niissä maisemissa unissanikin nyt neljä yötä putkeen. <3 Mutta että semmonen villatakki se! Kerro, jos ja kun innostuit itsekin tällaisen tekemisestä ja saa myös suositella kaikkia Lofootti-sarjoja ja leffoja ja dokkareita!

KORONANEULE KAIKILLA VÄREILLÄ MUISTOKSI TÄSTÄ AJASTA

Tiiättekö mistä mää tykkään? No mun seuraajista! Olin justiinsa miettinyt, että mitä hauskaa neulottavaa sitä keksisi, kun lankoja laatikoissa tuntui olevan. Pieniä nyssynyyriäisiä ja kirpsakoita minikeräläisiä ja ihan korkkaamattomia lankakeriä vaikka muille jakaa (mitä en kuitenkaan halua tehdä). Mietin villasukka-yhteisneulontaa pelkistä jämistä (plääh, vähän liian tylsää!), ryijyhommia ja mietin instalive-yhteisneulontaa (mutta torppasin ajatuksen, koska aika on tästä tilanteesta huolimatta rajallinen ja haluan olla myös lasten kanssa välillä ilman kouluhoputtelua tai minkään sortin ahdistusta) (ja knit-a-longin järjestämisen olis nyt kyllä kiva olla sellainen, josta myös lapset hyötyisivät eikä vaan niin, että mä käytän hirveästi aikaa ja iltoja muiden ilahduttamiseen) (oon ollut vähän yllättynyt omasta tiukasta linjastani tätä asiaa kohtaan, mutta myös ylpeä, että olen osannut sanoa omille hyville ideoilleni ei, hahaha!). Mihinkään järkevään lopputulokseen en päässyt ja se vähän harmitti, koska neulotutti kuitenkin.

Sitten! Kuin salama kirkaalta taivaalta, instagramin pieni punainen pallura näytti merkin, uusi viesti saapunut. Luin viestin ja se oli eräältä pitkään jo minua seuranneelta naiselta ja hän vinkkasi minulle neuletta, josta saattaisin pitää! Se oli juuri sitä mitä olin kaivannut ja halunnut! Eikä mun tarvinnut yhtään itsellä suunnitella mitään, tehdä vain. Neuloin jo tuossa aiemmin tämän vuoden puolella valmiin neulepaketin innoittamana Wool and the Gangin Cable Bomberin (olen esiintynyt se päällä Instan puolella jo, mutta en postannut täällä sen kummemmin!), joka on ihana! Nyt sitten heti perään toinen valmis ohje.

Tämän neuleen ohje on tanskalainen neuledesignerin Lærke Baggerin. Ohje löytyy Instagramista hänen kohokohdistaan. Oli just niin sopivan suurpiirteinen kuin mistä mää tykkään ja siksi täydellisen ihana neuloa.

Tämä neule valmistuu helposti ainakin niillä ihmisillä, joilla lankaa on kertynyt kaappeihin. Ei tarvitse lähteä kotona mihinkään ostoksille, kun kaikki tarvittava saattaa hyvinkin löytyä omista varastoista.

Itse käytin lankoja melkoisen määrän. Neule on aika painava (942 grammaa) ja en mitenkään pysty laskemaan mitä kaikkia lankoja siinä on käytetty. Villi veikkaukseni kuitenkin olisi, että 40-50 eri lankanyssäkkää päätyi kokonaan tai osittain paidan uumeniin. Ihan kaikensorttisia, oli villaa, pellavaa, puuvillaa, silkkiä, akryyliä ja kaikenlaisia sekoituksia!

Olen huomannut, että tässä tilanteessa mulla on tapoja, joilla pääsen karkuun omiin maailmoihini erityisen hyvin. Yksi niistä on se, että neulon. Neulon vain neulomasta päästyäni ja uppoudun johonkin muuhun maailman katsomalla sarjoja ja elokuvia. Tämä neule toimi siihen hyvin, kuten kyllä toimi myös ryijyisän nojatuolin tekeminen, mutta niitä tuoleja ei voi valtavaa määrää tehdä, kun taas neuleita vou neuloskella. Tarvitsen kuitenkin aina mieluisaa tekemistä, en mitä tahansa. Tämä neule oli erityisen mukava, koska siinä sai leikitellä joka kerroksella.

Neule neulottiin niin, että puikoilla kulki kokoajan noin kolme eri lankaa ja itse lisäsin noin joka toisella kerroksella pieniä pätkiä eri värisiä langanpätkiä muutaman silmukan ajaksi. Jätin joistakin langoista vähän pidemmät langanpäät, jotka päättelin, mutta osan vaan neuloin alusta loppuun ja sinne jäävät sekaan ne päätkin. Osan taas solmin kiinni aina seuraavaan lankaan pienellä solmulla.

Malliltaan neule on jättileveä laatikko muhkeilla puhvihihoilla ja isolla kaula-aukolla. Aah, niin rakastan!

Yksi parhaista hetkoistä neuloessa on kyllä myös tää. Langanpätkät läjässä ja valmis työ. Viimeisenä kuvana saatte vielä herkullisen otoksen, jossa näytän just siltä ku olisin noussut juuri sängystä eli aivan parhaalta. Oikein ihanaa viikonloppua teille armaat lukijani! <3

TOISEKSI PARASTA MITÄ LEFFATEATTERISSA VOI TEHDÄ

Meillä on se luksustilanne hellun kanssa, että joka toinen viikko voidaan monena iltana tehdä just niitä aikuisjuttuja, mitkä huvittaa juuri siinä hetkessä ja päivässä. No, viime viikolla oli jälleen elokuvaillan vuoro. Mää tykkään itse mennä katsomaan leffoja niin, etten tiedä mitään kyseisestä pätkästä etukäteen ja että joudun kokemaan jopa sen hämmentävän tunteen valojen sammuttua ja elokuvan alkaessa, että mitä ihmettä me tultiinkaan kattomaan…

Toinen asia mistä pidän elokuvissa on neulominen. Se on ehdottomasti toiseksi parasta mitä siellä voi tehdä. Tainno ehkä pussailu menee sen edelle, mutta silloin ei voi enää puhua elokuvan katselusta. Ja se ykkösjuttu on tietysti se elokuvan näkeminen ja kokeminen. Mutta se neulominen! Se on i h a n a a myös pimeässä leffasalissa. Sileän neulominen pyöröpuikoilla on superhelppoa, kirjoneulekin onnistuu jos on riittävän iso kontrasti lankojen sävyjen suhteen.

Viime viikolla olin unohtanut kuitenkin kutimen kotiin. Onneksi meillä oli hetki aikaa ennen elokuvan alkua todeta ensin, että Stocka ei tosiaan myy enää lankoja, mutta Tokmannilta löytyy. Vähän kirpaisi ostaa myös puikot, mutta tavallaan ei ollenkaan, sillä tiesin, että onnentunne neuloessa voittaa kyllä ne turhaan tuhlatut muutamat eurot.

Valitsin sitruunankeltaista seiskaveikkaa ja kolmipuoloset sukkapuikot. Loin 48 silmukkaa ja aloitin joustinneuleen mainosten vielä pyöriessä ja saadessani Leffapelissä erityismaininnan siitä, että osuin kohteeseen pelaajista useimmin. Mitään sen kummempaa ajatusta mulla ei ollut, että mitä sukista tulee, kunhan nautin ja katselin hellun kainalossa elokuvaa. Valitsemamme elokuva oli Parasite ja siitä sen verran, että suosittelen kaikkia katsomaan sen. Ja että neulominen sopi siihen sivuun hyvin välillä tehtäväksi puuhaksi. En nukahtanut ja joustinneule eteni. Siis mullahan on myös sellainen vika tai ominaisuus, että mua alkaa helposti nukuttamaan, jos pelkästään katson elokuvaa.

Seuraavana päivänä kotona totesin, että on sitten tehty joustinta. Mitäköhän nyt? Hyllyn päällä olleet langat: 80-luvun lempparisävyinen violetti, meleerattu petrooli ja hailakka roosa vetivät mua puoleensa. Samoin meitä veti viikonlopun aikana Netflixin the Stranger -sarja, joten sukat valmistuivat kuin itsestään. Neljällä värillä. Mitään tarvetta sukille ei ollut, mutta ajatus sukkien tyylistä kirkastui niitä tehdessä. Tarvitsin näm’ sukat. Taidesukat, lähestulkoon yksiväriset sellaiset!

Olin onnesta iloissani ja sykkyrällä, kun päättelin valmiiden sukkien lankoja… tein yksiväriset monivärisukat, eipä-vähä-jes! Kunnes jostain kuitenkin hiipi se ihmeellinen sekoittajatunne, että ei ei, eivät nämä sukat vielä ole valmiit. Ja seuraavassa hetkessä huomasinkin kirjovani sukkien pohjiin erilaisia kuviointeja. Hahahaha!

Tänään minut kuvasi kotisohvallamme rakas keskimmäiseni taidesukat jalassani ja mietin, että ikinä sitä ei tosiaan voi tietää mitä seuraavaksi tahatuu tai millaisissa sukissa sitä helmikuutaan kotona viettää.