Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ÄITINI

aitin

Käsillä tekemisen into ja taito, neule- ja ompelujutut, ovat tulleet mulle kyllä äitini ja mummujeni perintönä. Ja olivat isäni ja pappanikin tekijöitä, mutta eri materiaaleista vain. Yli 90-vuotias mummuni ei enää neulo, mutta teki pitkään villasukkia ja on kivoja muistoja ne, kuinka yhdessä parikymmentä vuotta sitten istuttiin mummulan pirtissä ja tehtiin yhdessä harmaita sukkia sekaväriraidoilla ja kateltiin Napakymppiä. Toisella mummillani oli samanlainen ompelukone kuin minulla ja usein häntä ajattelen, kun omallani huruuttelen. Että tässä sitä samoja juttuja eri polvessa tehdään ja että terveisiä mummi sinne taivaanreunalle. Oman äitini kanssa ollaan tietysti tehty aina paljon yhdessä, ja ollaan samanlaisia innostujia kummatkin. Jossain vaiheessa asiat vaan humpsahtivat niinpäin, että mulla olikin enemmän tietotaitoa tekniikoista ja erikoisjutuista kuin äidillä, ihan kiva niin, koska eikös äidit oo aina niitä, joilta kysytään neuvoa ja jotka tietää kaiken. Ehkä sitä muututaan tasavertaisiksi silloin, kun itse äitiytyy.

Tässä taitavan, tehokkaan ja huippuhyvän käsityöihmisen, minun äitini kolmiovillapaita, olkaat hyvät.

The desire and pleasure of doing handicraft comes from my mother and my grandmother. And from my father and grandfather too, they just used different materials. My grandmother is over 90 years old and doesn’t knit anymore, but for a long time she knitted woolen stockings. I have some nice memories of sitting with her in her house and knitting together, grey stockings with multicolour stripes, and watching a nostalgic finnish TV show together. My second grandmother had sewing machine similar to mine, and I often think of her when I’m using mine; here I am, doing the same things, just a different generation. And I send greetings to my grandmother somewhere up there. Me and my mom have of course always done lots of things together, and we both get easily excited. At some point things turned upside down in a way that suddenly I had more technical and detailed knowledge than my mom, and I like it that way. Isn’t it always so, that you always ask your mom when you don’t know something, and mothers know everything? Maybe motherhood has changed me too.

Dear readers, I present you: A triangle pullover, made by mother, efficient and super talented handicraft person.

VUONNA 2012…

TAMMIKUUSSA

 

 

 

 

HELMIKUUSSA

 

 

MAALISKUUSSA

 

 

HUHTIKUUSSA

 

 

 

TOUKOKUUSSA

 

 

KESÄKUUSSA

 

 

HEINÄKUUSSA

 

ELOKUUSSA

 

SYYSKUUSSA

 

 

 

LOKAKUUSSA

 

MARRASKUUSSA

JOULUKUUSSA

 

 

 

…neuloin paljon. Tein ihania villapaitoja, pipoja ja sukkia, oon kyllä iloinen kaikesta mitä tein. Ompelin, kirjoin, tuunailin ja askartelin vähän vähemmän, mutta melko monta uutta takkia talvea kohden itselläni eteisen naulakossa roikkui. Niin ja virkkasinhan mää ihan hulluna, maailman hienoimman plussapeiton! En kaipaa tehneeni mitään lisää, tässä oli riittämiin. Kiitos käsityövuosi 2012!
…elämässä tapahtui paljon. Vuosi sitten toivoin tämän vuoden olevan paljon parempi kuin edellinen ja kyllä se sitä olikin, vaikkei helppo vuosi tämäkään. Ihanempaa, leppoisampaa ja parempaa ensi vuoteen toivoen, itselleni, läheisilleni ja ihan jokaiselle! Monia mahtavia juttuja on tiedossa ja odotettavissa vuoteen 2013, jännittää ihan!
Onnellista uutta vuotta kaikille, jokaiselle mahtavalle blogini lukijalle, tykkään teistä! Kiitos!
+ + + + + + + + + + +
…I knitted a lot. I made some wonderful sweaters, hats and socks, and I’m really happy for everything I did. I sewed and embroidered little bit less than normally, but quite a few new winter coats of mine are still hanging in the cloakroom. Oh, and I’m just crazy about the amount I crocheted, including the world’s finest blanket! I don’t thing I should’ve done anything more, this was enough. Thank you handcraft year 2012!
…A lot has happened in my life. A year ago, I was hoping for this year to be much better than the previous one, and that it was, even though this wasn’t an easy year. For the next year I hope life to be more wonderful and less hectic; all in all, a better year for myself and for my loved ones and to every single person on this planet! Many great things are coming and expected from the year 2013, I’m quite excited!
Happy new year to all my wonderful readers! You all have a special place in my heart, thank you!

 

KERÄSSÄ

Lähdettiin tiikerilapsen kanssa eilen niin kiireen vilkkaa kaupunkiin katsastamaan uutta lankakauppa Kerää, että huomasin vasta hississä, että päässäni oli kissankorvat minullakin. Jätin korvat kotiin, tällä kertaa riitti yksi kissaeläin seurueessa.

Ja kauppahan on ihana! Se on tyylikäs, leppoisa ja siellä on ihanat myyjät ja herkkulankoja! Tällä kertaa mukaani tarttui kerällinen liukuvärjättyä bambupuuvillaa. Ja ihan vaan siks, että Elinan kauppaan tekemä mallitiskirätti on niin herkullinen. 

Illan päälle sitten aloin neulomaan omaa luutuani, mutta ei siitä tullutkaan hyvännäköinen muodoltaan, kun koitin jotain jännää, joten kokeilen huomenna uudelleen! Hyvää yötä ja heinäkuuta!

KESÄN HELPOIN TELTTA

Mää oon sitä sorttia ihmislaatua, että viihdyn mekkosissa, tunikoissa ja jättipaidoissa. Alla tietysti leggingsit, farkkuja tai ylipäätään housuja en oo tainnu pitää (okei, haaremihousuja mulla on) moneen vuoteen. Ne on viihtyisät vaatteet semmoset, ei voi muuta sanoa. :) (ja toki äitihenkilöillä helpotkin!)

Löysin muuttokamojen seasta ohjeen, jonka olin jo männä syksynä kirjoittanut ja piirtänyt teitä varten. Että jos joku muukin innostuu telttavaatetuksesta ja tarvii jonkunlaista ohjetta, niin tässä on. Olkaat hyvät. Lisäinfoa saa toki kysyä, jos jotain on.


 …ja tässä lopputuloksia, millaisia paitoja ohjeella on tehty:

KERÄ

Tampereelle avataan kesällä ihana, uusi lankakauppa. Blogi on jo auki, kantsii käyä kurkkaamassa. Mää luulen, että se ei oo pelkästään kaupungin ihanin, vaan varmaan koko maan. Ja arvatkaapas minkä villatakin ohjetta sieltä sitten myös saa? :)

(kilkkaa kuvaa tiks ja kliks ja menoks!)

SE OLI TAAS TAVALLINEN KESKIVIIKKO

Kamera jäi kotiin ja puhelimesta loppui kolmen kuvan jälkeen akku, mutta siinä istuin keinutuolissa ja nautin herkuista, seurasta ja neulomisesta samalla ihaillen kaunista kotia. Tässä teille kolme kuvaa eiliseltä, olkaat hyvät.

Siellä oli kyllä nättiä. Ja keinutuolissa keinuminen muistutti mua taas siitä, että itekin tarviin semmosen. Tuossa oli hyvä vähän matalempi selkänoja, mutta lapaluut kivasti sai muljutettua sinne pinnojen väliin tarvittaessa, ja keinumisen kallistus oli sopiva. Tänään testasin Ikeassa yhtä näpsäkkää tuolia, mutta siinä ehkä oli se, ettei ihan riittävän iso ollu se keikautus. Mistähän kekkaisis hyvän?

Illan emännälle vein mennessäni ompelemani paidan. Se tykkäs siitä! Ja kaikki muutki, ku suunnitelmiin tuli ompeluilta.

 
Ja hei kattokaa tuota upeaa kakkua! Vodökeikmeikörsiiis!

Kiitos taas ystäville armaille. Onnea on. Kyllä te tiiättä!

TAIDETTA JA LEIVOKSIA

Viikko sitten tosiaan kävimme katsastamassa Kangasalla ihanan Hanna-Riikan taidetta ja syömässä taideleivoksia, nam, ja retkeilimme kyllä siinä samalla myös kirpputorilla ja hullareilla. Tyttöporukalla, tiiättehän te. Tykkään Hanna-Riikan värimaailmoista ja siitä itse taiteilijastakin kyllä tosi paljon! Toisinaan huomaamme, että meissä on hänen kanssaan jotain samaakin. Olen nimittäin neulonut erästä uutta vaatekappaletta ja mielessäni kuvitellut kuvaavani valmiin neuleen kera minttu-, mansikka- ja mangomenolitötteröiden… Että jotenki en sitten kummiskaan yllättynyt, kun joukossa oli hauska jätskimaalaus.
 Ja ihan kohta sillä taiteilijalla on uusia julisteita kaupassaan, kantsii käyä kattoon, ne on aikas herkkuja.

 

 

 

 

 

 

VIRKISTYSRETKI

Viisi naista. Auto talvirenkaineen. Superaikainen aamuherätys. Kahvia ja limsaa. Monia monia muitakin autoilijoita. Surkea ajokeli. Hoppu ja kiirus. Punaisia liikennevaloja. Kymmenminuuttinen myöhästys. Hotelliaamiainen hiljakseen ja rauhassa. Meikkausta ja virkkuuohjetta. Pekonia ja melonia. Räntäsadetta. Lautta-matka. Aamu-unet nojatuoleilla. Ja tiks, yhtäkkiä oltiin etelässä, oululaislähtöiselle hyvinkin ulkomailla, Tallinnassa.

 

 

 

 

 

Reipas päiväkävely johdatti meidät Karnaluksiin. Ja voi pojat, jos olisin etukäteen tienny minne päädyn… Se oli uskomaton paikka. Aivan hillittömät määrät lankaa, tarranauhoja, vetoketjuja, tyllejä, vuorisilkkejä, siis mitä vain ompelija tai neuloja voi tarvia. Ja vielä roimasti päälle! Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla tarviketaivaassa jokaiselle käsityöihmiselle, joka Tallinnaan matkaa. Etukäteen kirjoitettu lista tarvittavista asioista on kyllä kätevä, koska kaikkea on niin paljon, että pää menee todellakin pyörälle.

 

 

 

 

 

 

Oli kuitenkin ihanaa, ettei ollut etukäteisodotuksia. Sain varmasti ainakin paljon herkullisemman värisen ostossaaliin näin! Ostin villatakkilankoja, kukkapäisiä nuppineuloja, karkkivärisiä mittanauhoja, lasten neulepuikot ja pinkkiä torkkupeittolankaa. Kanssaretkeilijöillä oli paljon hillitymmät ostokset.

 

 

Lapsille toin tietysti pikkutuliaisia ja aamulla Neitokainen tokaisi, että kaikkein paras tuliainen oli kuitenkin minä, äiti. Suloista. Otin viisivuotiaalle valokuvaajan alulle tuliaisena myös kuvasarjan 1-10. Synkkäripaketista kun kuoriutui tytölle oma kamera ja tällainen kuvasarja on jo hänellä itsellään otettuna läheltä kotia, joten oli mieluisa tuliainen tämäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla lautalla neulottiin koko matka, oltiinhan Kässäkerhon virkistysretkellä. Automatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, kun koko eteläinen Suomi oli päivän aikana muuttunut kauniiksi talven ihmemaaksi vielä näin huhtikuussa. Vaikka lunta en kamalasti tähän aikaan vuodesta enää kaipaakaan, mutta olihan joka paikassa niin kaunista! Ihana lumi ja vielä ihanempi virkistyspäivä! Kiitos!

KUVAUKSISSA

 

 

Olipas kuulkaas erilainen päivä tässä viikolla, sillä sain iloisen kunnian päästä Jonnan vieraaksi Blogistania
-ohjelman kuvauksiin. Ja vielä mitä kivoimmassa seurassa. Vietettiin
hauska päivä askarrellen, vähän herkutellen, käkättäen ja keskustellen
viisaita, tietysti! ;) Toukokuussa voipi sitten tiirailla telkkarista
Jonnaa ja sen kavereita Tiinakaisaa, Hanna-Riikkaa, Riikkaa ja minuakin. Ja hauskaa oli!

 

 

Kuvat 1, 2, 3, 5: Viivi Lehtonen / YLE

PS. Blogistanian facebook-sivut täällä! Ja nuo koristelemieni laatikoiden ihanat ihanat teipit täältä!