Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VOI VITSIT MITKÄ IHANAT VILLASUKKAPIKKUJOULUT!

Minäkin olin siellä, pikkujouluissa, joiden pukukoodi oli: mukavaa & villasukat. Muiden blogeissa nähdyissä kuvissa sukista saattoi jo tunnistaa, en ollut harmaissa. Oli ihan ihanaa. Nuo ovat huimia, ällistyttävän hauskoja, leppoisia, rentoja, semmoisia keiden kanssa ei paljoa tarvi miettiä, olla vaan, sellaisia ihmisiä. Uusiakin tuttuja tapasin! Ja tiiättekö, semmosia mahtavia ihmisiä ei voi liikaa hehkuttaa. Ne on ihania!

Kiitos Susanna & Anna, Hanna-RiikkaRiikka, Riikka, RillaTiinakaisaKaisa, SaijaBirgit, Pinja, Peeta, Essi ja Finnish Design Shop ja kaikki muut paikalla olleet ihanat.

Jokaisen tuomat pikkulahjapaketit jaettiin ylläreinä, aivan niinkuin pikkareissa aina, ja mulle sattui erään kauniin blogin pitäjän tuoma lahja. Se oli kääritty marmoriin, kietaistu kullalla ja luonnon aartehilla. Niin kaunista!

(kuvat on mun instagramista & muiden ihanien blogeista luvalla lainattuja)

Ja jouluisaan tunnelmaan päästyäni haettiin tänään lasten kanssa joululaatikot vintiltä. Laitettiin kuusikin. Tyttö totesi sen olevan ylväs ja ryhdikäs kuusi. Niin minustakin. Koristeet painottuvat alaoksille, aivan niinkuin meidän perheen ylväällä ja ryhdikkäällä kuusella pitääkin.

KUN AURINKO TULI ESIIN

Meidän keittiöön paistaa ihanasti iltapäiväaurinko. Tänään supersiivosin koko kodin, purin viimeiset laatikot, puuhastelin koko päivän ja odotin, että valo laskeutuisi huoneeseen täydellisesti ja vasta sitten tekisin itselleni ruuan, söisin auringonsäteiden alla. Viiden maissa valo oli hyvä, päätin, että kohta kuvaan. Menin järjestämään vielä jotain toiseen huoneeseen. Kurkkasin keittiöön päin ja ounou, valo oli poissa. Säikähdin, että aurinko oli jo ehtinyt vastapäisen talon taa, mutta huh, ei onneksi, en vaan muistanut, että aurinko käväisee hetken vanhan savupiipun takana ja tulee takaisin, kadotakseen kohta kohti taivaanrantaa. Aloin ruuanlaittoon, ja asettelin vitriinit pöydälle. Hetkeksi selkäni käännettyä valo alkoi tunkea takaisin huoneeseen. Niin ihania valoja ja varjoja, hailakkaa harmaata muuttuen keltaisen kautta valkoiseksi kirkkaaksi valoksi. Äkkiä kamera kouraan. Räpsin kuvia, sekoitan soppaa kattilassa ja äkkiä takaisin kuvaamaan. Ja taas takaisin hämmentämään, siirrän kattilaa ja auts, poltan sormeni. Mutta koska oli kiire kuvata, en edes huudahda saatika käytä sormea kylmän veden alla. Otan kuvia, sormeen sattuu, keitto kiehuu hellalla, aurinko menee talon taa. On hyvä aika istahtaa ja syödä.

Vitriineissä Kanelikaupan Kaupunkilaiset ja Metsäläiset, sekä RK Designin julisteita.

OLIS KIVA TEHÄ OMA KIRJA…

Mulle tuli itku, kun luin Jonnan Kerällä-kirjan kiitos-sivua. Olin onnellinen ystävän puolesta ja monta tuttua oli siellä kiitoksissakin ja koko kirja oli niin hieno. 

Matkalla Susannan ja Riikan OK Omin käsin -kirjan julkkareihin tuli itku, koska mietin minne oon menossa. Ystävät olivat tehneet niin upean kirjan. Kotimatkalla julkkareista ei enää itkettänyt, vaan nauroimme lasten kanssa kippurassa, kun rattaissa roikkui kaksi suurta kennopalloa ja ne meinasivat jäädä ratikan ovien väliin. 
Ja pintaan nousi se vanha haave, että oma kirja olisi kyllä ihana tehdä… kunnes muistin, että määhän oon tehnyt jo. 80-luvulla! 
Tervetuloa Eläinkirjan julkkaribileisiin! Kuvitelkaa vaaleanpunaisiin jalallisiin laseihin ihanan raikasta vadelmalimonaadia, jota juodaan keltaisilla ohuilla pilleillä. Lautasellanne on, mitäpäs muutakaan kuin helmikakkua (eli teidän joidenkin mielestä mokkapaloja, suklaakakkua, tuulamantorttua…). Taustalla soi ihana Usvametsän neito. Mukava, kun saavuitte! <3

PIKKULIINA

Äiti yllättää mut joka kerta, kun heidän luonaan käyn. Nyt se tuli, että muistatko tämän… ja toi tuon pienen liinan. No, muistanhan mää nyt, mutta en kyllä osannut kaivata. Se on ajalta, kun katselin kesäloma-aamuisin Dårfinkar & dönickaria (muutkin kolmikymppiset ehkä muistaa) ja tein ristipistoja ja kirjailin. Päivällä sitten selailin äidin 80-luvun käsityölehtiä etsien kivoja malleja. Tykkään tuosta muistosta kauhean paljon, se on ollut huoletonta aikaa lapsuuden ja nuoruuden ja pikkiriikkisen jo aikuisuudenkin välissä.

Liinakin on hieno. Ja pieni. Äsken juuri mietin sitä(kin) aikaa, kun television päällä oli kynttilöitä ja pitsiliinoja, joiden päällä viherkasveja. Tää sopis semmoseksi alusliinaksi. Mutta silloinhan ruusu menis piiloon. Hassu pieni liina vailla tarkoitusta.

PERHEKORU

Kummityttöni ja hänen äitinsä olivat tehneet minulle upean korun. Siinä on kolmivuotiaan piirtämät kuvat meijän perheestä, minä ja lapset. Aijai, että se on hieno. Kuvat on piirretty kutistemuoville, joka toimii muistaakseni niin, että muoville piirretään ja sitten se laitetaan uuniin ja kun muovi on kutistunut ja jäähtynyt, se on leikattavissa. Ihmeellistä ainetta. Itse olen kokeillut sitä joskus vuosia sitten viimeksi, pitäisikin tehdä siitä jotain. Tämä varsinkin on ihan mahtava idea! Ja nuo kultaisen ja hopeisen ketjun yhdistämiset, meikä tykkää hei! Kiitos E & A!

My god-daughter and her mother had made me a wonderful piece of jewelry. There are pictures of our family, me and the kids, drawn by a three-year-old. Oh how splendid it is. The pictures are drawn on shrink plastic and if I remember correctly, it works so that you draw on the plastic and then put it in the oven, and when the plastic is shrunk and coolen down it can be cut. Amazing stuff. I’ve tried it years ago, do I should make something out of it soon. This especially was a wonderful idea! And I like the mixture of silver and golden chain! Thank you E & A!

kutiste1

kutiste2

** edit. Niin, tietysti se on maalaisjärjellä ajateltunakin helpompi leikata isossa koossa. Joo, eli eka leikataan ja sitten uuniin. Kesäaivot eivät toimi ja ohjeet kutistemuovin käyttöön saa varmasti askartelukaupasta. Viirulle kiitos tästä huomautuksesta!

kesailta1

KESÄILLAN PIKNIK

kesailta1

kesailta4

kesailta5

kesailta2

kesailta6

kesailta3

tiina_anna3_blogiin

kesailta9

kesailta10

Oli niin ihana kesäilta, täydellisen lämmin ja kaunis. Taivas muuttui vaaleanpunaiseksi ja maisema järvelle oli kuin sadusta. Auringonlaskussa parasta on se, että tuollaisena iltana se on joka hetkellä niin hieno ja se seuraava hetki on aina erilainen kuin edellinen. Näsijärven ranta, hyvien työystävien seura, mansikoita ja kuohuvaa, paljon naurua ja tanssiakin. En olisi voinut toivoa enempää. Mutta nuo ihanat ihmiset muistivat minua myös supereilla Uhana Designin korviksilla (jotka olin ihan melkein käynyt hakemassa viikkoa aiemmin itse, koska olisin halunnut ne korviini Ruisrockiin, mutta en ehtinyt) (nuo niin tuntevat minut, sen mistä tykkään!) ja lahjakortilla, jolla saan big annoksen mustaamakkaraa! En ole nimittäin ikinä maistanut, vaikka melkein kymmenvuotinen tamperelainen olenkin. Ja sitä mulla oikeastaan piti kertoa, että hei, piknikkipeitto oli käytössä taas. Se on siitä ihana, että se on pehmeä, muhkea, hieno ja siihen on hyvä kääriytyä, kun aurinko laskee.

I was such a wonderful summer night, perfectly warm and beautiful. The sky turned pink and the view from the lake was like from a fairytale. The best thing about sunset is that on a night like that it’s so beautiful all the time and all the moments are different from another. Beach of Näsijärvi, the company of my wonderful colleagues, strawberries and bubbly drinks, lots of laughter and some dancing too. I couldn’t wish for more. But on top of that those lovely people gave me these supercool earrings from Uhana Design (which I almost bought a week ago, when I wanted to wear them in Ruisrock, but had no time to buy them)(they know me so well, things I like!). I also got a gift card to buy a BIG portion of mustamakkara (finnish blood sausage, a traditional dish in Tampere). I’ve never even tasted it, even though I’ve lived in Tampere for almost ten years. But what I was supposed to tell you, is that the picnic blanket was with me again. I love it because it’s so soft, voluminous, grand and and lovely to wrap yourself into when the sun sets.

IMG_9224

IMG_9225

KIVIRINTEELLÄ

Sain juhannuksena nauraa kyllä sydämeni pohjasta ja paljon. Sekä tanssia niin, että lihakset olivat viikonlopun jäljiltä kipeinä (ja tehdä käsiseisontoja ja heittää tikkaa!). Tiiättehän sellaista ihanaa kesätanssimista yötä myöten pihalla niin, että kaikki tanssivat, jokainen vuorollaan käy valitsemassa biisin ja usean biisin kohdalla miettii, että ei vitsit tääki, tää on hyvä! Ja oli onni, että tanssipaikka välillä vaihtui, ettei nurmikko liiskaantunut pahasti yhdestä kohtaa, vaan aina vähän sieltä täältä. Jos mun pitäis kuvailla hyvä juhannus, se olisi juuri tuollaista. Just tuollaisten ihmisten seurassa, joillaisia ystäväni ovat. Sydämellisiä, rehellisiä, kauniita ja just semmosia kuin ovat.

Paikkana oli ystäväpariskunnan kesäkoti. Ihana punainen tupa, jossa pastellisävyisiä, söpöjä, kotoisia, niin nätisti laitettuja huoneita. Kuljin talossa ja pihalla vähän kameran kanssa (kokoajan siis) ja halusin jakaa noiden kesäpäivien tunnelmaa teillekin. Se oli hyvä juhannus.

In the Midsummer I got to laugh a lot from the bottom of my heart. I got to dance so that my muscles felt sore long after the weekend (and do some handstands and dart!). I think you all know that kind of wonderful summer night where everyone dances, everyone gets to pick a song, and with several song you think that damn there’s this too, I love it! Luckily the spot for dancing changed from time to time, so the lawn didn’t got all ruined. If I would have to describe a good Juhannus (Midsummer), it would be just like this one. With the kinds of people my friends are. Sincere, honest, beautiful and just the way they are.

The place was a summer house of a couple that are my friends. A wonderful, red hut with pastel colours and cute, cosy and pretty rooms. I went around the house and the yard with a camera (all the time I mean) and wanted to share that summery atmosphere with you. It was a good Juhannus.

mokki8

mokki1

mokki2

mokki25

mokki11

mokki22

mokki41

mokki23

mokki24

mokki3

mokki78

mokki4

mokki5

mokki26

mokki42

mokki10

mokki7

mokki12

mokki14

mokki15

mokki16

mokki17

mokki19

mokki20

mokki9

mokki30

mokki6

mokki21

mokki28
Osan kuvista otti ystäväni Jukka.

TÄYDELLINEN KESÄPÄIVÄ

vihreasatalossa8

puhelinkuva

vihreassatalossa1

vihreassatalossa2

vihreassatalossa3

vihreassatalossa4

vihreassatalossa5

vihreassatalossa6

vihreassatalossa7

puhelinkuva2

puhelinkuva4

vihreassatalossa9

puhelinkuva3

vihreassatalossa11

tarjoiluvati
Sain kunnian viettää aurinkoisen päivän, sinitaivaisen illan ja linnunlauluisen yön Vihreässä talossa viime viikonloppuna oikeassa laatuseurassa. Ihana Annika oli kutsunut liudan bloggaajanaisia  viettämään kesäjuhlia talolleen. Ja tuo talohan olikin aivan ihana, täydellisine väreineen ja pienine yksityiskohtineen. Oi, sanon minä, niin nätisti ja nätiksi ja minun makuuni laitettu talo, oijettä!

Päivään kuului loistavan seuran lisäksi hyvää ruokaa (Riikan Urbaanissa lusikassa ohje älyhyvään pinkkiin salaattiin!), limonaatia ja vähän viintä, hersyviä naurunremakoita, kaksi pientä koiraa, arvontoja, Bingo!, pihakeittiössä tiskaamista (aijai, ihanaa!), vastasyntyneen vauvan pienoiset varpaat, mustassa saunassa niin pehmeissä löylyissä saunomista ja saunalauluja (että voi että!), yllätyksiä yllätysten perään (Annika oli saanut juhliin sen sortin yhteistyökumppanit, että se oli kuulkaas joulu tuo viime lauantai!) ja kesäyössä räsymattojen päällä istuskellen vanhojen vinyylien kuuntelua. Ja unet Hanna-Riikan vieressä mariannekarkkilakanoissa. Täydellistä.

Siellä saunassa istuskellessa pohdittiin sitä, että miten sitä odottaakin koko pitkän talven juuri sitä, tuota hetkeä kun on tämä ihana kesä. Pikkiriikkisen hämäriä kesäiltoja, niitä, kun istutaan pihalla ihmisten kanssa, joiden seurassa on hyvä olla ja pian pitääkin jo ottaa viltti vielä harteille, mutta ilma ei siltikään ole kylmä. Vähän vain suomalaisen kesäöisen kostea ja vilpakka. On ollut ihana kesäpäivä, ihoa vähän kuumottaa auringon jäljiltä, varpaita kipristää kuumat löylyt, kun on juuri kävellyt paljain varpain pitkin märkää nurmikkoa. Linnut laulaa lirkuttaa, jossain kaukana kukkuu käki. Luonto on aivan vihreä ja sääsket inisee. Sitten siinä saunan portailla vilvoitellessa pyyhkeeseen kääriytyneenä minusta tuntui, että meinasi sydän pakahtua. Oi, oi kesä ja oi ystävät ja oi, siis super-oi tuollaisille kesäjuhlille! Mikä onni onkaan ollut saada tutustua noihin naisiin, paras kiitos bloggaamisesta ikinä!

Sata sydäntä ihanille naisille ja peukkuja niiden upeille blogeille ja superkiitos Annikalle! Lisää upeita kuvia ja tunnelmaa juhlista löytyy ainakin Annikan, Hanna-RiikanJohannanKaisan, Marian, Pinjan, Riikan, Tiinakaisan blogeista.

(kuvat ovat omasta kamerasta ja puhelimesta, paitsi tämän onnellisen arvontavoittajan palkintonsa, Arabian Piilopaikka-tarjoiluvadin, kanssa kuvasi Riikka)

///

Last weekend I was honored to spend a sunny day, an evening with a blue sky, and a night filled with singing of the birds in the Green House, in a real quality company. Wonderful Annika had invited a whole bunch of blogger women there to attend her summer party. And the house was just so wonderful, with its perfect colors and small details. Oh, I have to say it was just so pretty and my kind of house, oh my!

The day consisted of wonderful people and good food ( From Riikka’s “Urbaani Lusikka” you’ll find a recipe for wonderful pink salad), of lemonade and some wine, of bursts of laughter, of two little dogs, of Bingo, of doing the dishes in a outdoor kitchen (it was splendid!), of tiny toes of a newborn, of a black sauna with soft heat and sauna songs (oh my!), of surprises after surprises (Annika had managed to get some sort of sponsors for the party, so I’ll tell you, last Saturday was like Christmas Eve) and of a summer night where we sat on rag rugs and listened to old vinyls. And I got to sleep next to Hanna-Riikka, in sheets colored with red and white -stripes. Perfection.

While we were sitting in the sauna, we started pondering how during the long winter you wait exactly that moment when the wonderful summer arrives. A little bit of dusky summer nights, when you sit outside with your favorite people and you have to have a blanket on your shoulders, even though it’s not cold. Just a little bit of chilly and damp, typical for finnish summer nights. It has been a wonderful summer day, you still feel the heat of the sun on your skin, the heat of the sauna makes your toes tingle, as you have just walked across the damp lawn. Birds sing, and you’ll hear the cuckoo somewhere far. Nature is all green and the mosquitoes are making noise. There, sitting on the bench outside the sauna, wrapped up in a towel, I felt like my heart was about to burst. Oh summer and friends oh, I mean a super-oh for summer parties like that!

Hundreds of kisses to those lovely ladies, thumbs up for their blogs and a huge thanks to Annika! You’ll find more pictures and glimpses of the atmosphere from the parties from Annika’s, Hanna-Riikka’s, Johanna’s, Kaisa’s, Maria’s, Pinja’s, Riikka’s and Tiinakaisa’s blog.

(These pictures are from my own camera and phone, except the picture of a happy lottery winner with her price was taken by Riikka)

KUKKALÄHETYS

Tyttö sai ihanan syntymäpäivälahjan kummitädiltään. Marketan hoito-ohjeineen! Toivottavasti saadaan pidettyä kukka kukkivaisena, koska varmaan tässä hommassa tarvitaan äidinki muistia. Ja niinkuin olen ennenkin hehkuttanut, on nämä tällaiset lahjat vaan mukavia!

marketta1
marketta2
marketta3
My girl got a wonderful birthday present from her godmother. A Margaret with instructions how to take care of it. I hope she’ll manages to keep the flower flourishing, because this thing demands a good memory from her mother too. I’ve said this before, but these kinds of presents are just so wonderful!

marketta