Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ASTIAKURSSILLA

 

astiakurssi168

astiakurssi15

Se on niin hauskaa, miten asiat loksuu kohdilleen tai jotain yllättävää sattuu. Silleen niinku, että on just ajatellut jotain ja sitte se pölähtääkin vastaan ihan itsestään. Viime kesänä kävi hassu juttu, kun olimme autoretkellä Tampereella ja vastaan ajoi keltainen kuplavolkkari. Jäin oikein pohtimaan, kuinka se auto kuvaakin ehkä eniten mua kaikista autoista, vaikka en oo sellaisella ees koskaan ajanut. Keltainen auto ja hassut muodot, siksi. Siinä pitkät hetket ajellessa mietin asiaa. Kohteenamme oli vanhan kotimme naapurin mummu ja pappa, että menemme heille kylään. Arvatkaapa vaan, loksahtiko mun suu auki, kun siihen pihaan kaartaessa huomaan, että meidän vanhan kodin pihassa seisoo keltainen kuplavolkkari. No kyllä loksahti.

Tämä tarina on sitten taas eri. Mummola travelsin matkallamme Kittilässä tutustuttiin Marjoon ja hänen kanssaan varmaan saunassa istuessa tuli puhetta, että minusta olisi kiva tehdä keramiikkaan kuviointia siirtokuvilla. No, Marjolla oli ollut juurikin samantapaisia suunnitelmia ja nyt sitä sitten istuin torstai-illan tällaisella astiakurssilla, joka toteutettiin vähän niinkuin siksi, että minä sinne halusin. Aivan mahtavaa! Jos kiinnostaa, niin joku oma porukka vaikka kasaan ja kursseilemaan. Lisäinfoa tästä.

Kunhan ehdin hakea ruukkuni, josta muuten piti tulla yksinkertainen ja vähävärinen, haha, esittelen sen teille tosi toimissa kukkaa kannatellen.

astiakurssi19

astiakurssi9

astiakurssi2

astiakurssi1

SKIDIT RISTEILYLLÄ OLI MAHTAVAA

Viikko sitten palasimme etukäteiskesälomareissulta, kun kävimme ystäväni Riikan ja lastemme kanssa Skidit Risteilyllä Tukholmassa. Voi kuulkaas, aivan kesältä se tuntuikin, kun tuolloin sattui juuri ihana lähestulkoon hellejakso, vaikka elettiin vasta toukokuun alkua. Ihana lämmin merituuli ja aivan tajuttoman kauniit auringonlaskut. Ollaan käyty Skidit Festareilla aiemmin ja tiedettiin mitä odottaa, mutta risteilyllä oli ehkä vieläkin kivempaa. Juuri sopivasti ohjelmaa, vaikka aivan kaikkeen emme osallistuneetkaan. Oli tosi kivat Suomen Muotoilukasvatusseuran järjestämät työpajat molempiin suuntiin. Ensin tehtiin pehmo-oliot ja tulomatkalla koristeltiin ilmapalloja. Disko oli tietenkin aivan superhuippu. Erityismainintana diskosta se, että kun yhdistää diskopallon, värivalot ja yläkannelle loistavat auringonlaskun säteet sekä naamiaisasuissaan tanssivat lapset, on yhdistelmä jotain niin mainiota että! Lastenparaati oli myös todella hauska, siinä oli lasten aika vallata Silja Serenaden promenaadikansi ja niin ne tekivät (tai no siis pääsin mukaan, koska toimin kantajana taaperolle). Kaikkinensa sanoisin, että sekä lapset, että me aikuiset olimme tyytyväisiä Skidit Risteilyn ohjelmistoon!

Päivä Tukholmassa oli mukava sekin. Päätimme reissata siellä enemmän aikuisten ehdoilla eli emme lähteneet sen kummemmin minnekään, vaan metrolla hurautettiin Södermalmille ja kierreltiin kauppoja, söimme hyvin ja käytiin leikkipuistossa. Kaikki olivat tyytyväisiä, paitsi ehkä lapset eivät ihan joka hetki, ainakaan sillä hetkellä, kun piti odottaa, että saa avata uudet lehdet kylkiäisineen.

Skidit risteily

skidit risteily

ristely23

risteily18

risteily43

Skidit risteily

Skidit risteily

risteily44

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

risteily9023

risteily8932

Skidit risteily

risteily789

risteily7892

risteily79823

risteily09318

risteily9302
risteily7928

risteily7896

risteily67

risteily56

risteily8923

risteily8973

risteily51

risteily02

risteily799

Skidit risteily

Skidit risteily

risteily93102

risteily92013

risteily90381

Skidit risteily

Skidit risteily

risteily369

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

Skidit risteily

_risteily98032

_risteily93810

_risteily72389

_risteily9381

_risteily7209

risteily9031

Skidit risteily

Skidit risteily

Menomatkan työpajassa tyttöni teki itselleen söpön possupehmon vanhasta lapasesta. Hän hartaasti ja innoissaan ompeli sitä, kiinnitti nenän kuutiohelmistä ja pörröisistä palleroista korvat. Kävi kuitenkin niin, että possu oli tippunut rattaiden tavarakorista jonnekin Södermalmille elelemään ruotsalaista onnellista elämää. Harmitus oli suuri, kun tämä huomattiin ja se tapahtui siis liian myöhään. Joskus nyt vaan käy niin ja on keksittävä miten tilanne korjataan. Eli siis kotiin tullessa tyttö teki possulle serkkuversion. Siitä tulikin niin mieluisa ja söpö siitäkin, että sellaisia on nyt tehty tilauksesta myös mummille ja parille kaverille. Ehkä oli siis tarkoitus, että lapaspossu jäi Ruotsiin.

Superit kiitokset vielä matkaseurueellemme leppoisasta ja mukavasta reissusta! Taas on pakko sanoa, että ens kertaan, koska ensi kerta tulkoon!

possu1

possu2

5 VINKKIÄ KÖÖPENHAMINAAN (JA VÄHÄN MYÖS ELÄMÄÄN)

tiina_anna_fb1

cph94

cph90

the little mermaid and muitaihaniatalvisukat

Kisikkapuu, Kööpenhamina

Vietin ystäväni kanssa viime viikonlopun keväisessä, ihanassa Kööpenhaminassa. Olimme siellä myös vuosi sitten, mutta silloin seurassamme oli myös viisikuinen vauva, joten tämän kertainen reissu oli hieman erilainen. Olimme molemmat kiireisen viikon jälkeen aivan poikki, kun matkalle lähtö yhtäkkiä koitti, vaikka reissu oltiin varattu jo kuukausia aiemmin. Emme siis edellisiltana, jolloin ystäväni tuli luokseni, enää todellakaan jaksaneet miettiä, että mitäs sitten, kun ollaan perillä Köpiksessä. Juorusimme ja nukuimme muutaman tunnin ennen perjantaiaamun lähtöä. Päivämme oli mainio ja väsymyksestä huolimatta hauska, mutta jo viikonlopun aikana hoksasimme monta juttua miten olisimme voineet perille saapuessamme tehdä. Toisaalta, tämän pitikin olla matka, jolle ei tehdä suunnitelmia, vaan mennään minne huvittaa ja otetaan rennosti. Se rennosti ottaminen kaikkien kamojen kanssa, haha!  Kokosin muutaman vinkin, jotka haluan teille reissultamme jakaa. Olkoon ne vinkit myös meille muistiksi ensi reissua varten. Kööpenhaminaan, viikonloppumatkalle ja elämään ylipäätään, viisi vinkkiä, olkaa hyvät.

1. Jätä tavarasi ihan suosiolla johonkin säilöön siksi aikaa, kunnes saat avaimet asuntoosi (mikäli AirBnB kuten meillä) tai vie hotelliin säilöön. Tämähän on oikeasti päivänselvä juttu, mutta ei me vaan sitä siinä tohinassa älytty, vaan kuljettiin 14 kilometriä kaikkien kamojen kans. Kunnon reissaajat, haha! Päivän loput kahdeksan kilometriä liikuttiinkin sitten ihan lähestulkoon tavaratta, kamera kaulassa vain. Tämän vinkin (päivänselvyyden) hyödyntäminen mahdollistaisi myös sen, että voisi tuon “odotteluajan” tehdä jotain järkevää, käydä museoissa tai kiertää keskustan kauppoja. Arvatkaapa vaan ollaanko naurettu tälle päättömälle toiminnallemme jälkeenpäin, sillä ei me edes olla mitään ummikkoja ulkomailla! No, aina ei tarvitse käyttäytyä täydellisesti tai ees sinnepäin. Jos tuo aamupäivä olis toimittu niinku jossain kuvitteellisessa ohjekirjassa sanotaan, ei me sitä muistettais.

2. Vuokraa pyörä! Mikäli olet kaupungissa pidempään, niin kannattaa vuokrata kerralla useammaksi päiväksi ja varmaan vähän googletella mistä kannattaa vuokrata, mutta jos tarvitset pyörää vain päivän tai vain muutaman tunnin, ovat valkoiset Bycyklenin vuokrapyörät aivan hyvä ratkaisu. Niissä voi suorittaa maksun kortin kautta suoraan pyörän näyttöruudulta tai tehdä rekisteröitymisen etukäteen. Systeemi oli todella kätevä, näytöllä oli navigaattori, joka näytti kokoajan reittiä ja nopeutta sekä lukitus ja pyörän palauttaminen tehtiin näytön kautta, kaikki oli todella helppoa käyttää. Eikä siinä vielä kaikki, olikohan se sitten sähköpyörä vai mikä, mutta joku helpottava systeemi pyörässä oli, sillä polkeminen oli kevyttä ja keskimääräinen vauhtimme oli 15-20 kilometriä tunnissa kokoajan. Se tuntui aika paljolta siellä liikenteen seassa, mutta koska pyöräilijöitä on paljon ja pyöräily Köpiksessä toimii niin hyvin, suosittelen pyöräilyä myös niille, ketkä eivät yleensä paljoa ajele. Se tärkein vinkki pyöräilyyn on silti ystävän minulle jakama, eli aja niinkuin olisit moottoritiellä! Ryhmittäydy ja näytä merkkiä mitä milloinkin aiot tehdä. Pyöräily Köpiksessä on ihanaa!

von Fressen, Copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

VON FRESSEN, COPENHAGEN

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

cph92

cph91

cph89

cph79

cph68

cph57

cph56

3. Yllättävät kohtaamiset tuttujen kanssa ovat aina hauskoja! Törmättiin sattumalta nimittäin vanhaan luokkakaveriini, joka asuu Kööpenhaminassa. Hän vinkkasi meille, että menkää the Cisternsiin, siellä on upea näyttely, Eva Kochin “That Dream of Peace”! Muuta emme tienneet ja vitsit, että olikin vaikuttava juttu kaiken sen vitsailun ja auringonpaisteen keskelle.  Suosittelut! Marraskuun loppuun asti on aikaa.

4. Syö hyvin! Tämän reissun aikana hoksasin senkin, kuinka helppoa ja vaivatonta onkaan, kun molemmat reissaajat tykkäävät ja syövät samankaltaisesti. Ehkä tämä oivallus tuli myös siksi, että ei tarvinnut miettiä syöttötuoleja tai lastenlistoja. Annoin ruokapaikkavalintojen päättämisen täysin ystävälleni ja hän tekikin loistovalinnat. Supersuositus brunssipaikaksi Vesterbrossa von Fressen. Paikkana ihana ja tunnelmallinen ja brunssiannos loistava. Makoisat, kovin perinteikkäät aamupalat taas söimme Ipsen & co:lla, ulkona auringonpaisteessa! Sunnuntaina pyöräilimme streetfoodtaivaaseen Papirøenille ja  voi vitsit miten paljon siellä olisikaan ollut vaihtoehtoja mistä valita! Söimme burgerit tiskiltä, jolla oli kumiankka, eli Duck it! Upea miljöö, meininki ja tunnelma! +++

5. Viimeinen neuvo sopii kaikkialle, jokaiseen reissuun ja ihan elämään muutenkin: Hulluttele! Tee just sitä mitä huvittaa, pidä hauskaa, muita ja maata kunnioittaen! Matkalla olet turisti ja saat näyttää turistilta. Ihan turhaan mietit, että emmää tuonne kehtaa mennä mitä ne muutki ajattelee ku ovat niin hienoina siellä ja minä vaan tämmönen tai mitään sinnepäinkään. Me suomalaiset ollaan aivan liian usein vähätteleviä itsejämme kohtaan ja monesti törmää tilanteeseen, että jotain ei uskalleta tehdä siksi, että ei vaan tiedetä eikä edes kehdata kysyä. Tai että nolottaa näyttää turistilta, hupsheijakkaa kuulkaa vaan semmosille aatoksille, mitä siitä jos näyttää, kun kerta on! Minä muina naisina otin villasukat esille muutamassa paikassa reissun aikana ja laitoin sukat jalkaan ja Anna räpsi kuvia. Siinä villasukkasillaan kiipeillessäni ja keimaillessani merenneitopatsaan vieressä muut turistit pysähtyivät seuraamaan tilannetta. Kuulin kuinka joku espanjaksi huuteli jotain (toivottavasti kannustuksia!) ja kun villasukkakuvaus oli ohi, sain hillittömältä määrältä muita turisteja aplodit! Niiasin ja hymyilin takaisin.

cph100

cph103

cph96

cph53

airbnb kitchen, copenhagen

cph52

cph50

CPH155

cph48

cph47

cph45

cph30

cph29

cph28

cph31

muitaihaniatalvisukat in cph

cph44

the little mermaid, copenhagen

the little mermaid and muitaihaniatalvisukat

henrik vibskov sample sale oh noes!

papiroen, copenhagen

duck it copenhagen

duck it burger and beer, street food, copenhagen

street food copenhagen

muitaihaniatalvisukat

tiina_anna_fb2

tiina_Anna_fb3

Matka oli ihana kolmipäiväinen, tehokas ja erittäin nauruntäyteinen viikonloppu, josta jäi paljon mukavia muistoja, kokemuksia ja se oli jälleen muistutus myös siitä, kuinka tärkeää on välillä tehdä ihan vain aikuisjuttuja. Arki tulikin vastaan rytinällä, kun kuusi tuntia kotiin paluun jälkeen, aamuaikaisella, sain kotiin oksennustautipotilaan. Ensi reissua suunnittelemaan vaan! Kiitos Anna! Kiitos Kööpenhamina! Nähdään taas!

LIPPA JA TÄHÄN SEMMONEN SYDÄSILMÄEMOJI

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Yksi juttu, joka oli ihan parasta lapsuuden mummuloissa ja ehkä vielä nykyäänkin erähenkisillä mökeillä ja ulkovessoissa – lehtileikkeet seinillä! Valkoisin nastoin seinään painetut sivut Seurasta, Kotiliedestä ja Avusta. Missejä ja kissanpentuja. Vitsikkäitä sarjakuvia ja komeita autoja. Ehkä jossain hurjemmissa paikoissa miestenlehtikuviakin. Lehtileikemuistot tulvahtivat mieleeni, kun mietin, mitä keksisin kehyksiin, jotka päätyivät seinälle ilman kuvia. Sain tuon ihanan Hakolan Lippa-hyllyn* parisen viikkoa sitten ja samaan aikaan bongasin nuo hauskat kehykset Tigeristä. Ne ovat aivan muoviset ja heppoiset, mutta aikas kivat silti. Lippa-hylly sen sijaan on puuta ja aivan tajuttoman ihana! Ihastuin siihen ensinäkemältä ja nyt se on tuossa seinällä.

Tarvitsin sänkyni viereen paikan, johon laskea puhelimen yöksi. Lattialle jättäessäni sen löytää aamulla ensimmäisenä taapero, ikkunalauta taas ei ole aivan riittävästi käden ulottuvilla ja viettää vähän sisällepäin, niin pelkään aina, että puhelin tippuu patterin väliin. Tyynynkään alla puhelimen paikka öisin ei ole hyvä. Joten tsadaa, nyt sille on laskutaso, jossa se on ulottuvilla, mutta ei ihan vieressä. Päiväksi voin laittaa hyllyn piiloon, jos vaikka lapset sattuvat hyppimään sängyllä (jokapäiväistä) , niin ei ainakaan kukaan pamauta päätään siihen. Sitäpaitsi sehän on tyylikäs kiinnikin. Hylly toimii myös erinomaisesti korujen säilöntäpaikkana, joksi se on nyt vahingossa päätynyt. Eipä enää ehkä tuu astuttua aamulla ensimmäisenä korvisten päälle. Kauniit pienet asiat sopivan hyllyyn ihanasti. Pilvenreunakuvioinen kaulakoru* ja yläpuolella näkyvät pikkuiset nappikorvikset* hyllyllä on Riemupuodista. Kukkakorvikset Poola Katarynan. Hyvin hyllylle sopii myös tuo puoliksi syöty sydäntikkari, joka sinne oli myös ilmaantunut, kenen lie viesti minulle.

Takaisin niihin kehyksiin ja kuviin.. Ajattelin, että Lippa, vanerille maalaamani kaktustaulu ja muutama muovikehys ovat hauska kokonaisuus. Tiesin mielessäni millaisia kuvia kehyksiin hain, mutta valmiina, itse ottaminani kuvina niitä ei mulla ollut. Selaillessani uutta Trendiä, ihastelin valokuvaa rauhanmerkistä, se muistutti myös omaa syksyllä tekemääni installaatiotani, mutta jota en halunnut käyttää, koska omassani ei ollut kukkia. Keksin, että hei, kai sitä lehtiä saa leikata ja laittaa ne kuvat seinälle, ihan niinku ennenvanhaan! Mikä mahtava oivallus! Maisemakuvat ja ruusunkuvat ovat siis lehdistä myös, valitettavasti en muista mistä tai että kenen kuvaamia ne ovat. Valitsin ne silti kauneuden perusteella, lähettäköön universumi valokuvaajille ihanuuksia kiitoksena kauneuden tallentamisesta. Nyt seinälläni on kaunis kokoelma mummolamaisuutta, suomalaista designia ja muitaihaniamainen maalaus.

* Lippa-hylly saatu Hakolalta ja korut Riemupuodista.

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset
Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

MUITA IHANIA LOVES MUMMOLA TRAVELS

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

image1

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

mummola29

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

image2

Mummola Travels

Mummola Travels

Viime viikonloppu oli ihana. Aivan kertakaikkisen mukava, hauska ja siis ihan vaan ihana. Olin nimittäin pikaisella Lappi-reissulla Kittilässä Kaukosen kylällä matkaseuranani kaksi hyvää ystävää, Weekdaycarnivalin Riikka ja Vaneljan Virpi. Reissu oli täydellinen irtaantuminen arjesta ja päälle vähän mannekiineeraamista ja keimailua talvisissa, kauniissa maisemissa. Sininen, pilvetön taivas ja valkeat tunturit ja vähän jo keväinen ihana fiilis. Hanget kantoivat ja aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Olin napannut mukaani neuletyön ja muistivihkon uusia ideoita varten, mutta en ehtinyt koskea kumpaankaan, vaikka koko reissun aikana ei ollut yhtään kiire, vaan oli niin ihanaa vain olla ja nauttia hetkestä, seurasta, luonnosta ja Lapin lumosta. Ja naurettiin kyllä myös paljon! Snapchatissani oli viikonlopun aikana melko paljon sisältöä, yksi (omasta mielestä) hauskimmista pätkistä oli sattumalta aikaansaatu tuotos: Maailman paras meikkitutoriaali, jossa Riikka meikkasi minut. Ei ollenkaan vitsikkäästi tosin, me vain satuttiin vitsikkäälle päälle. Sellainen vitsikäs tuuli hauskassa seurassa on kyllä parasta!

Majoituksenamme meillä toimi ihanan kotoisa ja lempeä Mummola Travels, joka on Paula ja Kimmo Ojanperän (ja heidän hurmaavan poikansa Olavin!) luotsaama mainio majoitus- ja elämyspalvelu. Se toimii niin, että mummolaan mennessä ei tarvitse oikeastaan itse ajatella mitään juurikaan, vaan saa ihan vain nauttia mummolamaisesta meiningistä ja he hoitavat ruuan ja järjestämät haluamasi aktiviteetit puolestasi. Aivan täydellistä!

Meidän lomaamme kuului pääasiassa valokuvaamista ja luonnosta nauttimista, mutta kokonaisuudessaan ehdittiin viikonlopun aikana kyllä tehdä vaikka ja mitä. Kävimme katsomassa poroja ja minä pääsin syöttämäänkin niitä (pohjoisen tyttönä olen nähnyt poroja paljon kyllä ennenkin, mutta syöttänyt en ollut aiemmin), ajelimme sekä Ylläkselle että Pallakselle ihastelemaan maisemia ja vähän nousemaan huippua kohtikin, kipaistiin Kaukosten kylän koululle pääsiäismyyjäisiin, saunottiin ihan mahottoman pehmeissä löylyissä ihanassa suuressa saunassa ja hurautettiin myös komia viiden kilometrin mittainen potkurilenkki täydellisen liukkaalla kylänraitilla ennenkuin ilta kääntyi yöksi ja lentokone toi meidät takaisin etelään. Pikkiriikkisen pääsin myös käsitöiden tekemisen makuun, kun paukuttelin kangaspuilla muutaman kymmenen senttiä poppanaa. Iski kunnon matonkutomisvimma, pakko varmaan alkaa ottamaan selvää missä sellaisen voisi tehdä täällä kotiseuduilla. Ja voi vitsit mitkä makoisat ruuat saimme napoihimme, borssikeittoa, savustettua lohta ja poronkäristystä, aijai! Siinä kuulkaas uni maittoi öisin oikein makiasti.

Matkalla tutustuimme myös Marjoon, joka oli ollut koko viikon Mummolan vieraana. Kaikkinensa uudet ihmiset ja ihana kolmevuotias Olavi (joka potkurin kyydissä istuessa sanoi mulle niin ihanasti, että “sinä oot kyllä tosi mukava!”) ja leppoisa tunnelma ja fiilis jättivät niin lämpöisen mielen, että mielelläni lähtisin lapsineni takaisin vaikka heti. Täys kymppi oli kyllä koko reissu! Suosittelen, sekä Mummola Travelsia että ystävien kanssa reissaamista ja tietysti Lappia! Viikonloppukin riittää. Ensi reissuun siis! <3

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

 

 

 

 

AUKEAMALLINEN MEITÄ JAPANILAISESSA LEHDESSÄ

Siis tiiättekö, tää aika menee niin vauhdilla ja kaikkea tapahtuu kokoajan melko paljon, niin olin lähes unohtanut tämän mainion jutun. Pari kuukautta sitten meillä käytiin kylässä ja tehtiin juttu japanilaiseen sisustus- ja lifestylelehteen Love Hokuoon. Tänään lehti oli tippunut postiluukusta ja siellä meijän perhe näpötti aamupalapöydässä ja seinällä oli tammikuun kalenterisivu ja Kakkua ja viinaa -bileiden kukkaset ympärillään. Hauska juttu!

love hokuo

love hokuo

love hokuo

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The “popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu‘s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book “Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

FINAL STAGE: TAKE A LOOK AT YOUR SOCKS AND SMILE – …JA SAMA SUOMEKSI!

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Viimeistely on kyllä lempivaiheeni. Tässä pääsee ihastelemaan pikkuhiljaa lopputulosta ja tietää, että kohta saa uudet, sileät, ihanat ja rakkaudella tehdyt sukat jalkaansa. Neuloessa en useinkaan kiinnitä huomiota sukan sisään jääneisiin langanpäihin, ne saavat siellä seilata mukana siihen asti kunnes sukka on valmis. Siksi kuvissa keskeneräisistä sukista saattaa joskus näkyä löysiä silmukoita, en vain ole tehnyt niille mitään vielä. En ennen kuin tullaan tähän vaiheeseen.

Käännä siis sukat nurinpäin ja päättele lankojen päät huomaamattomasti (itse päättelen yleensä noin 10 sentin matkalta mutkitellen ja usein niin, että kiinnitän samalla löysiä lankajuoksuja kiinni sukkaan) ja kiristä samalla löysäksi jääneet silmukat. Päättelyn jälkeen käännä sukat oikeinpäin. Seuraavan vaiheen voi myös tehdä haluamallaan tavalla, kerron nyt oman tapani. Kastele sukat niin, että ne kastuvat ihan kunnolla. Rutista varovasti liika vesi pois, laita vaikka pyyhkeen väliin ja painele. Tämän jälkeen asettele sukat esimerkiksi keittiöpyyhkeen tai harson päälle ja muotoile oikeaan muotoonsa ja anna kuivua ilmavassa paikassa. Tsadaa! Kun sukat ovat kuivat, kaikki työ on tehty, enää tarvitsee vain ihastella ja vetäistä sukat jalkaan.

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Mietin langanpätkiä päätellessäni, miksi tykkään enemmän vähän löysistä ja paksuilla puikoilla neulotuista sukista. Päädyin muistelemaan Olga-mummuani, joka opetti minut sukkaneulojaksi joskus 90-luvun alussa. Hän kutoi ihan tavallisia sukkia, yhdellä kahdella raidalla, kiikkutuolissa istuen. Ihailin häntä. Ensimmäiset koulussa neulomani sukat olivat seiskaveikasta, pitkävartiset ja kirjoneuletta (täällä niistä oma postaus) ja käytin sukkia paljon. Mulla oli pitkähelmainen hame ja sen alle talvella laitoin villasukat niin, että laitoin ne nurinpäin jalkaani ja sain käännettyä varret maihareiden päälle oikeinpäin. Sieltä ne sitten vilkkuivat pitkän hameen alta. Ihanan ysäriä! Nuo sukat sitten päätyivät jostain syystä toisen mummini, Betty-mummin, käyttöön. En oikein tiedä miten sukat mummille päätyivät, ehkä vain pyysi niitä, sillä hän sairasti reumaa ja tarvitsi helposti puettavia sukkia. Villasukat olivat hänellä monta vuotta käytössä ja joskus sain ne takaisin. Ja tuolla ne sukat ovat jossain laatikossa mulla tallessa edelleen, eikä ole muuten ainuttakaan reikää tullut vuosien saatossa. Sellaiset sukkatarinat. Josta tulikin mieleeni, että minun sukkatarinointiani löytyy myös Henna-Kaisa Sivosen Mummokirjasta. Kirjasuositus muutenkin!

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

Ja vielä tärkein juttu. Nimittäin suuri kiitos, että olit mukana tekemässä talvisukkia! Tää oli uskomaton juttu, en oikein vieläkään tajua miten niin uskomattoman moni tarttui sukkahaasteeseen. Instagramin #muitaihaniatalvisukat -hashtagilla löytyi aamulla yli 700 kuvaa eri vaiheista ja myös jo vaikka kuinka monista valmiista sukista. Monenlaisia väriyhdistelmiä, aivan riemunkirjavista kaksivärisiin, hailakoista harmaasävyisiin. Ohjetta oli muokattu omaan jalkaan sopivaksi, erilaisia lankojakin käytetty vaikka mitä ja jämälankoja tuhlattu, uusia ostettu. Joku kirjotti, että lieköhän tavaratalon seiskaveikkahyllyt tyhjillään talvisukkien ansiosta. Sukkia oli tehty niin innolla, että oli samaan syssyyn tekaistu lisää sukkapareja, lapasia, pipoja ja vauvaneulekin, samoilla talvisukkakuvioilla. Aina illalla ennen nukkumaanmenoa kävin kurkkaamassa, lukemassa ja tykkäämässä hashtagin alla olevat kuvat ja parit kyyneleetkin tirautin, kun tulin vaan niin älyttömän iloiseksi siitä, että tämmöinen tekemäni juttu vaikutti niin monen ihmisen neulomisintoon. Jotkut tekivät ensimmäiset sukat sitten yläasteen, toiset ekat kirjoneuleensa, joillekin tämä oli tammikuuterapiaa ja yhtä tuoretta äitiä harmitti, että sukat jäivät kesken, kun välissä piti lähteä synnyttämään! Kiitos myös kaikille blogissa kommentoineille ja niille tarkkasilmäisille, jotka huomasivat mun puusilmän läpi päässeitä virheitä ohjeissa ja mallikuvissa. Emmää nyt muuta osaa sanoa kuin, että KIITOS, olette ihania!

ps. Tiiättekö, pidetään nyt ihan vaan pikkuinen neulomistauko, annetaan hartioiden levätä, mutta lisää on tulossa! Pysykää kuulolla! <3

valmiitsukat9

Finishing has got to be my favourite stage. This is where you get the chance to slowly start admiring the result, knowing that soon you will have brand new, smooth socks made with love in your feet. I rarely pay attention to the loose ends of yarn inside the sock during knitting. They are free to sail along until the sock is ready. This is why there might be some loose loops visible in the pictures of yet unfinished socks, I just haven’t done anything to them yet. Not until we get to this stage. Turn the socks inside out and bind off the ends of the yarn so that they cannot be seen (I do this by zigzagging for about 10 cm, attaching loose yarns to the sock) and tighten the loose loops at the same time. Then turn the socks back the right way. The next stage you can also make the way you like, here’s how I did it. Wet the socks properly, soaking wet. Gently squeeze off the excess water, wrap a towel around them and press. After this, place the socks on a kitchen towel or a gauze, shape them and leave them dry in an airy spot. Tadaa! When the socks are dry, all the work is done, all you have to do is look at them with a smile on your face and put them in your feet.

While binding off the ends of the yarn I was wondering, why I prefer my socks a bit loose, knitted with thick needles. I ended up thinking about my grandma Olga, who taught me how to knit at the beginning of the 90s. She knitted regular socks with one or two stripes, sitting on her rocking chair. I admired her. The first socks I knitted at school were made of yarn, they were long, coloured knitting and I wore them a lot. I had a long skirt, and in the winter I wore the woolen socks underneath it inside out, so that I could turn the right side on my combat boots. So there they were, twinkling under the long skirt. How 90s! For some reason, those socks ended up to my other grandma, Betty. I can’t remember how she got them, maybe she just asked for them since she had rheumatism and needed socks that were easy to wear. She had them for many years, until one day I got them back. I still have them somewhere in the drawers, and there’s not a single hole on them after all these years. So, a couple of sock stories there. This reminds me, that stories about my socks can also be found from Mummokirja by Henna-Kaisa Sivonen. Recommended!

Then, the most important part. Thank you very much for joining me in knitting the woolen socks! This was an amazing thing, and I still can’t quite believe how many people rose to the challenge. There were over 700 pictures under the #muitaihaniatalvisukat hashtag when I checked this morning, many of them finished already. There were many colour combinations as well, from gaudy colourful ones to simple two-coloured, from light colours to grey shades. The instructions had been modified to fit different sizes of feet, many different yarns had been used, some left over yarns taken into good use, new ones bought… Someone wrote, that they wonder if the shops have run out of yarn because of this. The socks had been made with such enthusiasm, that many other pairs of socks, mittens, woolly hats and even a baby cardigan were made with the same pattern. At the end of the day, before going to bed, I always checked, read and liked the pictures under the hashtag and even shed a couple of tears for the joy of this project inspiring so many knitters. Some people made their first socks since secondary school, some had their first ever experience of two-coloured knitting, for some this was therapy for the dark January and one new mother said it was a pity to leave the project half done because she had to deliver the baby! I want to thank everyone commenting on the blog and the ones who spotted my mistakes in the instructions and the charts. What can I say, thank you, you are amazing!

Ps. You know what, let’s take a little break from all the knitting, let our shoulders rest, because there’s more to come! Stay tuned!

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

 

 

MUFFINSSI- JA DRINKKIREKVISIITTAA JA IHANIA NAISIA

Kakkua ja viinaa -bileet

Juhlissa oli hieno seinä kukkineen ja teemateksteineen, mutta oli siellä muutakin mahtavaa. Nimittäin Pinjacoladan Pinja teki juhlia varten vähän hassuttelurekvisiittaa valokuvaamiseen. Ihan mahtavat drinkit, rillit, suukkosuut ja muffinssit! Jotenkin aina kun noita bailuissa on, niin niiden kanssa pelleily on yhtä kivaa. Niin nytkin! Ja arvatkaas mitä, nuo samat paakkelssit ja juhlajuomat ovat printattavissa teidän juhliinne tai arkisen illan piristykseksi Pinjacoladasta. Että tästä tiks sinne ja printteri laulamaan!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet