Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MÖKIN SISÄKATON MAALAUS

Kaupallinen yhteistyö Cover Story

Mökillämme Mustikkalassa ei kovin monta fiksattavaa juttua remonttimielessä meitä odottanut, mutta muutamia asioita haluttiin kuitenkin tehdä. Yksi niistä oli mäntyisen sisäkaton maalaaminen vaaleaksi, jotta ilme vähän kirkastuu. Puupintaa mökillä riittää, sillä seinät ovat pyöröhirttä, lattia mäntylautaa samoin kuin katto. Kaikki puun värisellä pinnalla maalaamattomina.

Missään nimessä emme halunneet maalipintaa upeisiin pyöröhirsiin, mutta lattiaa ja kattoa pohdittiin, että maalaaminen voisi olla vaihtoehto. Kuin taikaiskusta juuri siinä maaleja pohtiessa törmäsin kotimaiseen Cover Storyyn.

Cover Storyn sisämaalit ovat vesiliukoisia ja hajuttomia maalimme ovat turvallinen valinta sisätilojen seinille ja kattoon. Muovittomat maalit antavat rakenteiden hengittää eikä niistä vapaudu sisäilmaan haitallisia VOC-päästöjä.

Eipä siis muuta kuin hommiin. Oltiin tuolloin toista kertaa mökillä ja pyysimme mukaan ystäväni Maijun ja Riikan. Ulkona oli tuona päivänä vesisadetta, joten ei sinänsä harmittanut pistää seiniä ja ikkunoita suojaan ja alkaa maalaushommiin. Katon maalaushan ei ole rennoimmasta päästä, mutta mulla itselläni on melko vähän remonttihistoriaa, joten olin pelkästään iloissani ja onnessani tästä projektista enkö osannut etukäteen murehtia juuri mitään.

Huomattiin jo heti maalipurkit avattuamme, että tuntuma maaliin oli ihana. Sivellin huljutteli maalissa suloisesti ja pensseli kattopinnalla pehmeästi. Cover Storylta tullut tarvikepaketti oli myös silmiä hivelevän kaunis. Meitä maalaajia oli kuitenkin niin monta, että haettiin rautakaupasta pari lisäsivellintä.

Sävyiksi kattoihin valitsimme sävyisät valkoiset: tupaan sävy 008 Sylvia, joka on mun silmään lempeän luonnonvalkoinen, hieman oljen väriin vivahtava ja makuuhuoneeseen 023 Francis, joka on hentoinen vaaleanpunainen.

Sävyjen valinta oli mukavaa puuhaa. Saatiin A4-kokoiset maalatut tarrat, jotka liimattiin kattoon ja niitä katseltiin pari vuorokautta etukäteen, jotta tiedettiin mitkä sävyt ovat mieleemme. 018 Albert ja 024 Anaïs houkuttelivat kovasti, mutta ne sävyt saavat odotella muita projekteja.

Yhteensä yksitoista tuntia me tuvan ja makkarin kattoja maalattiin. Ei mikään helpoin ja leppoisin homma, mutta meillä oli hauskaa ja sehän oli ystävien kesken oikein mukavaa yhdessä oleilua siinä samalla. Kutakuinkin kahteen, kolmeen kertaan maalasimme koko pinta-alan. Vähän jännitti, että miltä lopputulos näyttää seuravana aamuna tai kun seuraavan kerran tullaan mökille. Jännitys oli turhaa, sillä onnistuimme kertaheitolla loistavasti. Katot näyttävät upeilta.

Ylemmät kuvat ovat tuvan puolelta ja tämän tekstin alapuolella olevat makkarista. Katoissa on keskenään sävyeroa, mutta jonka itse huomaan oikeastaan vain, jos makoilen makkarin sängyllä ja katselen aamutuimaan tuvan puolelle. Makkarin ikkuna on pohjoisen suuntaan eli sinne pääsevä luonnonvalo on myös aivan erilaista kuin mitä tupaan tulee. Kuvat ovat rajusti rajattuja, sillä niissä vallitsi kuvaushetkellä karmea kaaos, eikä asioita oltu laitettu vielä paikoilleen. Myöhemmin näette lisää hieman viimeistellympää sisustusta eikä vain hyllyjen päälle nostettuja tavaroita ja kuvia katonrajasta.

Ollaan oltu mökillä vuoden pimeimpään aikaan eli saatu kokea ihana raikastus maalattujen kattojen myötä. Jännä nähdä millainen valo ylipäätään mökillä on keväällä ja kesällä, niitä aikoja odotellessa. <3

MUHKEA, UPEA, TÄYDELLINEN JUMBO

Kaupallinen yhteistyö Hakola

Ensimmäisiä asioita, joihin muistan kiinnittäneeni mökin näytöllä huomioni oli se, että tuvassa ei ollut pehmeää sohvaa. Edellisillä omistajilla tilaan oli teetetty tavallista kapeampi tuvan puoliksi jakava minipuusohva. Siinä oli jännä systeemi, että sen sai yöksi vedettyä toisesta reunastaan täyspitkäksi, jolloin se katkaisi huoneen pituussuunnassa puoliksi. Tästä jännittävästä rullasysteemistä on puulattiassa jälkiä. Se oli heille varmasti sopiva ja hyvä ratkaisu, mutta mun silmiin omituinen paikka sohvalle. Ja itse rakastan pehmeyttä ja laatua myös mökillä!

On muuten jännä ajatus se, että mökille viedään kaikki kulahtaneimmat vaatteet ja kodin varastosta ikivanhat lastulevyhyllyt ja kaapin perukoilta parittomat, säröille käytetyt astiat. No toisaalta, jos haluaa vapaa-ajallaan ja lomalla olla astetta karummissa ja ankeammissa tunnelmissa, niin miksipä ei! Itse en kuitenkaan ole sitä sorttia. Mulle ja meille on tärkeää se, että mökillä asiat ovat käytännöllisyyden ja toimivuuden lisäksi myös nättejä ja ihania. Mun mökkihaaveeseen oli vuosia kuulunut se, että sinne sitten vien kaikki mun muumimukit (niiden arvosta piittaamatta, seassa on myös harvinaisuuksia ja siellä ne ovat kaikki mökkikäytössä, koska käyttötavaraahan ne ovat ja tekevät mun onnelliseksi niin).

Me haluttiin tupaan hyvänkokoinen ruokapöytä ja iso sohva, vaikka tila ei ole valtaisan suuri. Sohvan valinnassa mentiin täysin sen mukaan, mistä tykätään just nyt. En ole yhtään sellainen ihminen, joka miettisi miltä joku näyttää vaikkapa 15 vuoden kuluttua tai onko jollain asiassa helposti hyvä jälleenmyyntiarvo. Mietin sitä, mistä tykkään! Jos tykkään nyt, niin hyvin todennäköisesti tykkään myös vuosien päästä. Ostaisin auton todellakin keltaisena (kuulema vaikea myydä eteenpäin) ja jos kotona olisi ainoastaan harmaata laattaa (helppo valinta ja josta “kaikki tykkää”) mä varmasti vaipuisin alakuloon. Ja hankinnat itselleni, kotiin ja nykyään myös meille mökille, teen siltä kantilta, että ne ovat käytössä pitkään. Liika miettiminen tulevaisuuteen ja aikaan sitten kun, ei ole mun heiniäni.

Käytiin istuskelemassa erilaisilla sohvilla Hakolan kivijalkamyymälässä. Se on ehdottomasti paras tapa löytää itselleen sopivin ja mieluisin sohva. Tiesin etukäteen, että Lazy on mun mieleen, koska se löytyy kotoa, mutta mökille mietittäessä se on aivan liian kulmikas. Mökki on rakennettu pyöröhirrestä ja mun mielestä sitä pyöreyttä ja muhkeutta pitää sisustuksessakin korostaa, ei missään nimessä häivyttää tai suoristaa – Jumbosta löytyi kaikki tuo ja juuri oikeanlaiset muodot! Valinta oli melko helposti selvä!

Materiaaliksi sohvaan aluttiin sellainen kangas, joka on mukava ihoa vasten. Meidän perhe on vähissä vaatteissa viihtyvää sorttia, joten ihotuntumalla on iso merkitys. Haluttiin myös, että verhoilu on helposti pyyhittävissä ja pestävissä ja soveltuu lapsiperhe-elämään hyvin. Lisätietoa Hakolan eri materiaaleista löydät täältä. Mulla on ollut Soft-kankaan mallitilkku kalenterin välissä kuukausia ja aina, kun se tulee vastaan, mä silittelen sitä, se on niin mukavan tuntuinen.

Väriksi valittiin meille tavallaan tosi ilmiselvä valinta: vaaleanpunainen. Iso osa koko meidän perheestä tykkää tosi paljon vaaleanpunaisesta, en siis ainoastaan minä. Tästä väristä kaikki ovat olleet valtavan onnessansa! Ehkä vaaleansininen tai keltainenkin olisi voinut olla mahdollinen, koska ovat aivan valtavan ihania, mutta meidän mökillemme Mustikkalaan vaaleanpunainen on t ä y d e l l i n e n!

Hakolan sohvien runkojen puuosat ovat etelä-Pohjanmaalla kasvaneista puista. Tuntuu lämpimältä ja todella arvokkaalta, että ei kovin monen sadan kilometrin päässä sieltä, minne sohva sitten loppujen lopuksi valmiina päätyi korkeiden puiden ympäröimään mökkiin. Myös muut sohvan osat tulevat Suomesta. Pehmusteet mm. valmistetaan PET-pulloista, eivätkä tyynyt sisällä mitään eläinperäistä materiaalia. Olen vieraillut kaksi kertaa Hakolan tehtaalla Jurvassa ja nähnyt, kuinka siellä sohvat valmistuvat. Pidän todella isossa arvossa suomalaista työtä ja tekemistä. Tuntuu ihan erilaiselta istua sohvalla, jonka alkuperän tietää kuin jollain jostain vaan ostetulla ja kaukaa tänne seilanneella.

Tiistaina tällä viikolla oli onnenpäivä, kun sohva vihdoin meille Mustikkalaan saapui. Oli jännät paikat pääseekö postikuski kuorma-autollaan perille ja miten saadaan sohva mäen päältä alas mökille ja kannettua Mikin kanssa kaksin sisään ikkunan kautta. Kaikki kuitenkin sujui melko mutkattomasti. Sohvakin laskee mäkeä pitkin helposti parin pulkan päällä!

Ehdittiin viettää aikaa sohvan kanssa aika tarkalleen kaksi vuorokautta ja sinä aikana jokainen meistä viidestä hiihtolomalaisesta köllähti useampaan kertaan sohvalle ja totesi, että voi miten ihana! Sohvalta näkee keittiöön, siinä voi ottaa nokoset ja mikä parasta, siitä näkee koko ajan täydellisen maiseman järvelle. Ja nuo sohvan jalat! Voiko maailmassa olla mitään söpömpää?!

Huomasitteko, että myös, että viime keväänä ommeltu grillityyny on päässyt sohvalle? Sekin tekee mut tosi onnelliseksi! En ehtinyt vielä neulomaan sohvalla ja sitä ehkä odotan ensi mökkireissulta eniten, grillityyny kainalossa villasukat puikoilla. Jumbo, kudin, takkatuli ja leffa. <3